Juhlapäivä

Tänään on aihetta juhlaan. On kansainvälinen eläintenpäivä ja luonnollisesti myös siinä sivussa minun syntymäpäiväni ;) Taisi olla enne syntyä juuri eläintenpäivänä.

Meillä on kuitenkin ihan tavallinen arkipäivä. Ei ole edes nakkeja jääkapissa, että voisi karvakorvia lahjoa. Mies lupasi viedä minut lauantaina syömään lempiravintolaani, joten meillä on sitten synttärit vasta lauantaina. Karvakorville täytyy kaivella kaapista muita herkkuja ja ostaa nakkeja seuraavalla kauppareissulla.

Tämän postauksen kuva ei olekaan chihuista! Kävin kaverini luona lauantaina ja siellä oli kaksi pentuetta chilenkettuterriereitä. Se on Chilen virallinen kansallisrotu, jota voi Chilessä nykyään rekisteröidä, mutta kansainvälinen kenneljärjestö FCI ei sitä ole vielä hyväksynyt roduksi. Jos sinua alkoi kiinnostaa enemmän tämä chileläinen terrieri ja sen ulkonäkö, niin klikkaapa tästä.

Me katselimme eilen illalla ohjelmaa, jossa lahjakkaat lapset kilpailevat tanssissa, laulussa ja muissa taidoissa, vähän kuin Idols. On ihan käsittämätöntä, että lastenohjelma alkaa maanantai-iltaisin klo 22.30 ja loppuu noin 00.15. Ohjelman juontajat jopa kehoittivat kaikkia lapsia katsomaan ohjelmaa vanhempiensa kanssa. PAH, sanon minä! JOS minulla olisi lapsia, niin ne kyllä olisivat kouluiltana nukkumassa siihen aikaan. Täällä Chilessä lapset kukkuvat ylhäällä aamuyöhön asti vanhempiensa kanssa. Voi opettajaraukkoja, kun saavat tunneillensa väsyneet keskittymishäiriöiset lapset! Täällä vielä luokkakoot ovat paljon suurempia kuin Suomessa. Tavallista on, että ekalla luokalla voi olla 40 lasta, jossa on erityislapsia joukossa.

Meillä oli laitettu jopa koirat nukkumaan ohjelman puolivälissä :) Nartut nukkuivat jo pimeässä huoneessaan, kun otimme Yodan, Chokon ja Blondin sohvalle katsomaan telkkaria. Laulun innoittamana minä aloin ulvoa. Katsoin koiria sivusilmällä ja ulvoin. Mieheni yhtyi kuoroon ja alkoi ulvoa kurkku suorana (kai ymmärrätte nyt, miksemme tahdo naapureita). Choko mieheni sylissä alkoi liikkua levottomasti. Se alkoi vinkua ja kuin vastentahtoisesti sitä alkoi ulvottaa. Se kimeällä äänellä haukkui sillä tavalla, ettei se ollut haukkumista eikä ulvomista, vaan jotain siltä väliltä. Blondi kuunteli touhua hetken ja sitten se nosti pitkän kuononsa kohti kattoa ja alkoi ulvoa täydestä sydämestään huuret törröllään. Yoda nosti pikkuruisen lyhyen kuononsa kattoa kohden ja kurkku suorana karvaiset pienet huulet törrössä se ulvoi niin suloisesti, että meillä ei pokka meinannut pitää. Kun me lopetimme, koiratkin lopettivat. Kun me ulvoimme, koirat jatkoivat ulvomista. Blondi on todellinen oopperalaulaja ja Yoda sydäntenmurskaaja. Chokon pitää vielä vähän harjoitella, kun se ei ihan selvästi vielä oikein osaa erottaa haukkumista ja ulvomista toisistaan ;)

Koko tämän korvia riipivän konsertin ajan nartut kuorsasivat huoneessaan, joka siis on aivan olohuoneen vieressä!

Lasten kilpailun voitti minun suosikkini, 12-vuotias nätti poika, joka lauloi käsittämättömän upealla äänellään "Granadan". Tähän mennessä jaksoja on tainnut tulla neljä ja olen arvannut voittajan joka kerta ennen tulosta, vaikka taso on ollut joka kerta mielestäni tosi korkea. Uskomatonta, miten lahjakkaita ihan pienet lapset voivat olla. Ohjelman nuorin kilpailija oli 2-vuotias rumpali, joka ihan oikeasti osasi soittaa!

Rapsutelkaa lemmikkejänne! Tehkää niiden päivästä tänään vähintääkin yhtä ihana kuin vuoden muistakin päivistä!

Yksi pieni neekeripoika

Plaza Perun lauantaisilta romumarkkinoilta löytyi tällainen suloinen neekeripoika. Minulle musta nukke on "neekerinukke" kaikella rakkaudella, eikä millään halveksunnalla. Tein graduni rasistisesta kielenkäytöstä ja tiedän, että neekeri-sana mielletään nykyään negatiiviseksi sanaksi, mutta omaa rakasta mustaansa/tummaansa/afroamerikkalaistaan/afrikkalaistaan saa kutsua "neekeriksi" ja tällöin se muuttuuu hellittelynimitykseksi.

Tämä neekeripoika on 40- tai 50-luvulta. Nämä olivat tyypillisiä nukkeja Chilessä tuohon aikaan. Kuulemma nämä olivat lasten keskuudessa kaikkein halutuimpia, sillä näiden pää heiluu. Kälyni muistaa myös tämän saman nuken omasta lapsuudestaan. En vielä tiedä, onko tämä chileläistä tuotantoa vai tuontinukke. Tutkimus on vasta alkamassa :)

Kulahtaneen keinun uusi elämä

Minulla on tällainen istuttava riippukeinu. Postauksen viimeisessä kuvassa näkyy, miten hirveässä kunnossa se oli vielä eilen. Olen jo pitkään tahtonut uudistaa sitä, mutten oikein keksinyt, miten.

Keinu oli ollut kiinni männyn oksassa ja mänty oli pudottanut paljon pihkaa keinuun. Pihkaa oli niin paksulti, että olisi ollut ihan turhaa yrittää jollain konsteilla sitä pois. Niinpä minä vain pesin keinun vesiletkulla ja juuriharjalla. Kaivoin varastoistani paksua Biggie Bestin puuvillakangasta sekä kukkien sävyyn sopivaa vaaleanpunaista kangasta. Ompelin käsin paksulla langalla isoilla tikeillä ensin keinun takapuolelle vaaleanpunaisen kankaan. Sen jälkeen ompelin kukkakankaan päällipuolelle.

Keinun alkuperäinen kangas jäi uusien kankaiden väliin. Olisi mahdollista myös ottaa pois alkuperäinen kangas, mutta työ olisi ollut liian iso. Uuteen keinuun olisi pitänyt käydä teettämässä tuollaiset metallirenkaiset reiät. Tein uusista kankaista sen verran leveät, että ruosteiset metallirenkaat jäävät sinne kankaiden väliin piiloon, kuten kuvasta näkyy.

Keinun puuosat hioin kevyesti koneella, jotta sain pahimmat tummentumat ja pihkat pois. Tulisihan tuosta vielä hienompi, kun maalaisi osat, mutta sitä varten koko keinu pitäisi laittaa osiin ja avata nuo kaikki nyörit. En ole varma, saisinko keinua koskaan enää kasaan....No, sitten ehkä joskus, kun tämä uusi päällinen menee huonoksi, niin voisi sitten tehdä perusteellisen remontin ja vaihtaa kaiken. Ehkä parin vuoden päästä...


Nyt keinu on kuistilla katon alla, joten se pysyykin paremmassa kunnossa kuin ennen. Minusta tämä tuunattu keinu on paljon suloisempi kuin tuo keinu oli edes uutena. Ostin sen muuten vihreänä kautenani viitisen vuotta sitten. Silloin kaiken piti olla vihreää, oranssia tai keltaista (hempeitä sävyjä kuitenkin silloinkin)!

-

Tämän keinun tuunauksesta innostuneena meinaan tarttua tänä iltana tavallisiin taitettaviin retkituoleihin!

200

Nuken niska

Aloin tutkia esittelemäni vanhan nuken alkuperää netistä. Löysinkin chileläiseltä ostomyynti-palstalta samanlaisen nuken! Nukke on aivan identtinen muuten, paitsi että pään sisälle on laitettu sellainen mekanismi, että silmät aukeavat ja sulkeutuvat. Minun nukkeni silmät ovat aina auki. Minun nukkeni on paremmassa kunnossa kuin myytävänä oleva ja kaiken lisäksi maksoin siitä vähemmän kuin mitä netissä pyydetään. Kävi siis tuuri!

Silmien lisäksi nukeilla on toinenkin ero. Netissä myytävänä olevan nuken niskaan on valuvaiheessa kaiverrettu CHILE J.D tai CHILE T.D. Tämä oli aivan HUIPPU TIETO, sillä nyt tiedän, että tämän nukke EI ole tuontitavaraa, vaan ihan aito oikea WANHA CHILELÄINEN NUKKE! Tämä on siis kokoelmani ensimmäinen vanha nukke Chilestä. Tosi huippua!

(Postauksen kuva muokattu ja lainattu myynti-ilmoituksesta.)

Nukkelöytö

Plaza Perun lauantaisilta romumakkinoilta löytyi tällainen helmi! Nukke on kompositiomassaa. Keskivartalo on täytettyä kangasta. Hiukset on muotoiltu ja maalattu. Palmikot on kierretty rullalle korvien päälle. Arvelen nuken olevan 30-luvulta. Myyjä kertoi ostaneensa nuken huutokaupasta ja epäili sen olevan tuontitavaraa. Onkohan? Ehkä se selviää seuraavassa postauksessa...

Chiquitita 11 v.

Ensimmäinen chihuahuani Chiquitita Chikkendaale Daalendaale Mianpieni Liianpieni Hauvavauva Vauvahauva Aaltonen täyttää tänään 11 vuotta! Juhlapäivän Chikke on viettänyt syömällä juustoa, nuolemalla maksamakkarapaketin ja sen jälkeen vahtimalla sitä maanisesti kuljettaen sitä paikasta toiseen etsien sopivaa piilopaikkaa. Chiffellä ei ole tänä vuonna vastaanottoa. Hän piilottelee mieluummin maksamakkarapaketin kanssa työhuoneen rottinkihyllykössä.

ONNEA RAKKAALLE KARVANEIDILLEMME!

Peikkokukkulan puutarhan kevättunnelmia

Tulkaapa katsomaan, miltä talomme ympäristössä näyttää nyt, kun kevättä on vietetty muutama päivä! Aurinko ei vielä paista liian kuumasti ja luonto on heräämässä täyteen kukoistukseensa.

Viime vuonna istuttamani violetat ovat jo alkaneet roikkua muurin yli. Jonain päivänä ne ehkä peittävät lähes koko muurin?

Sinisade on aloittamassa kukintaansa. Keiju liihottelee sen alla. Taika päivystää vakiopaikallaan. Huomaatteko, minun piti tehdä lasiruutuovien alimpiin laseihin verhot, sillä chihut sotkivat lasit monta kertaa päivässä tassuillaan ja nenillään, kun ne tahtoivat katsoa sisälle. Nyt ne eivät ylety näkemään sisälle, eivätkä sotke enää ovia ja laseja. Edes hiukan vähemmän siivoamista! Kiinnitin verhot tarranauhalla oviin.

Chihujen tarhan porttia koristavat päivänkakkaraiset.

Ulkokeittiömme on ollut kovassa käytössä siitä saakka, kun kivimuuri tuli valmiiksi.


Taustalla näkyy hämärästi uuden puutarhan alkua. Nuoret hedelmäpuut kasvavat siellä ja nyt kasasimme kiviä ja istutin sinne kasveja, sillä ennen tuossa kohdassa ei kasvanut mitään. Tällä hetkellä kivien oikealla puolella on parkkipaikka, mutta toivon, että saamme sen siirrettyä pois talon edestä tämän kesän aikana.

Työhuoneeni kulmalla kulkee söpö tiilipolku suihkulähteelle. Oikella puolella kasvaa valtavat puskat maustefenkolia, vasemmalla palmu ja murattia. Taustalla näkyy kukassa oleva rosmariini. Ikävää, kun kamerani tai näyttöruutu haalistaa värit näin plättänöiksi! Tai mistä minä tiedän, miltä kuvat teidän koneillanne näyttävät, mutta minulla kuvat näkyvät liian haaleina todellisuuteeen verrattuna.

Tässä samainen polku suihkulähteeltä työhuoneelle päin. Edustalla rosmariinipensas ja ruukussa nisperopuu, joka täytyy nyt siirtää maahan. Se raukka on kököttänyt tuossa ruukussa jo kolme vuotta, eikä se enää pääse kasvamaan kunnolla. Nisperoon tulee syötävät hedelmät.

Violetat eli talviot kukoistavat talomme ympärillä.

Mehikasveja, ranunculoksia ja tuo pieni juuri lehteen tullut puu on magnolia.

Uudessa puutarhassa ovat atsaleat aukeamassa. Ne ovat olleet ruukussa pari vuotta ja nyt tänä vuonna siirsin ne maahan.

Koitetaan saada talo maalattua ennen huhtikuuta!

Sypressit koristavat talomme sisäänkäyntiä korkeissa ruukuissa.

USA:sta kahdeksan vuotta sitten Chileen lähettämämme tonttukyltin kaivoin varastosta tällä viikolla. Hassua avata niin monta vuotta sitten käärittyjä paketteja vihdoinkin käyttöön!

Toisen sypressin alla on tällainen kyltti. Tällaiset ovat varmaan monen mielestä tosi mauttomia, mutta Peikkokukkulalle sopii kaikki tonttumaiset ja peikkomaiset jutut. Mitään räikeän värisiä muovikrääsiä en kuitenkaan tänne laita.

Violetat ovat jo kasvaneet tuikkulyhtyjenkin yli.

Minusta tällainen rehevä sisääntulo on kaunis. Vaikkakin kasvit ovat vain vaatimattomia talvioita, mutta ne ovat ainoita kukkia, jotka kasvavat täällä mukisematta, eivätkä ota nokkiinsa heti, jos eivät saa vettä ihan joka päivä.

Minulla on nyt takana mukava viikonloppu (lukuun ottamatta mäjähdystä!) Lauantaina olin suomalaisen ystäväni, hänen miehensä ja poikansa kanssa syömässä loistavassa perulaisessa ravintolassa. Romumarkkinoilta tuli tehtyä löytöjä, jotka esittelen lähipäivinä. Ällistyttävän hyvästä tarjouksesta löytyi suuri gazebo uuteen puutarhaamme. Se tuodaan ensi viikolla Santiagosta Concepcioniin. Tunsin itseni kolmen viikon sairastelun ja vetämättömyyden jälkeen vihdoinkin pirteäksi! Olin ompelematta kokonaiset kaksi päivää! Sunnuntain olen maannut riippukeinussa ja kuistin sohvalla, lukenut vanhoja sisustuslehtiä ja suunnitellut miehen kanssa jännittäviä tulevia asioita. Ystävä ja äiti ilahduttivat pitkillä sähköposteilla. Nyt istun kuistilla kuuntelemassa lintujen iltalauluja ja katselemassa kolibrin pörräämistä kukissa. Kolibreista on Chilessä muodostunut lempilintujani. Ne ovat niin kauniin muotoisia pieniä helikopterisiipiä :)Alkaa hämärtää ja viiletä. Mies jo kantoi polttopuita sisään iltaa varten. Kyllä nyt pitäisi taas jaksaa ensi viikon 12-tuntiset päivät!

Mäjähti oikein kunnolla!

Ajoin eilen illalla yhdeltätoista Concepcionista Tomecoon. Maantiellä tuli rekka vastaan. Samalla mäjähti oikein kunnolla. Sydän meinasi pompahtaa kurkusta ulos. Hyvä, että säikähdykseltäni tiellä pysyin! En tajunnut, mistä se korvia repivä pamahadus oikein tuli. Pimeässä autossa kesti hieman aikaa, kunnes löysin syyn. Iso kivi oli sinkoutunut tuulilasiin. Onneksi pelkääjän puolelle, jossa ei istunut ketään ja onneksi ei tullut ikkunasta läpi! Niin rikki lasi kuitenkin meni, että sirpaleet voi tuntea sormella. Loistavasti sujuneen päivän päätteeksi tällainen epäonni. Mutta ONNI ONNETTOMUUDESSA, ettei käynyt mitenkään ja että tuo merkitsee vain rahanmenoa! Huh!