Juhlapäivä

Tänään on aihetta juhlaan. On kansainvälinen eläintenpäivä ja luonnollisesti myös siinä sivussa minun syntymäpäiväni ;) Taisi olla enne syntyä juuri eläintenpäivänä.

Meillä on kuitenkin ihan tavallinen arkipäivä. Ei ole edes nakkeja jääkapissa, että voisi karvakorvia lahjoa. Mies lupasi viedä minut lauantaina syömään lempiravintolaani, joten meillä on sitten synttärit vasta lauantaina. Karvakorville täytyy kaivella kaapista muita herkkuja ja ostaa nakkeja seuraavalla kauppareissulla.

Tämän postauksen kuva ei olekaan chihuista! Kävin kaverini luona lauantaina ja siellä oli kaksi pentuetta chilenkettuterriereitä. Se on Chilen virallinen kansallisrotu, jota voi Chilessä nykyään rekisteröidä, mutta kansainvälinen kenneljärjestö FCI ei sitä ole vielä hyväksynyt roduksi. Jos sinua alkoi kiinnostaa enemmän tämä chileläinen terrieri ja sen ulkonäkö, niin klikkaapa tästä.

Me katselimme eilen illalla ohjelmaa, jossa lahjakkaat lapset kilpailevat tanssissa, laulussa ja muissa taidoissa, vähän kuin Idols. On ihan käsittämätöntä, että lastenohjelma alkaa maanantai-iltaisin klo 22.30 ja loppuu noin 00.15. Ohjelman juontajat jopa kehoittivat kaikkia lapsia katsomaan ohjelmaa vanhempiensa kanssa. PAH, sanon minä! JOS minulla olisi lapsia, niin ne kyllä olisivat kouluiltana nukkumassa siihen aikaan. Täällä Chilessä lapset kukkuvat ylhäällä aamuyöhön asti vanhempiensa kanssa. Voi opettajaraukkoja, kun saavat tunneillensa väsyneet keskittymishäiriöiset lapset! Täällä vielä luokkakoot ovat paljon suurempia kuin Suomessa. Tavallista on, että ekalla luokalla voi olla 40 lasta, jossa on erityislapsia joukossa.

Meillä oli laitettu jopa koirat nukkumaan ohjelman puolivälissä :) Nartut nukkuivat jo pimeässä huoneessaan, kun otimme Yodan, Chokon ja Blondin sohvalle katsomaan telkkaria. Laulun innoittamana minä aloin ulvoa. Katsoin koiria sivusilmällä ja ulvoin. Mieheni yhtyi kuoroon ja alkoi ulvoa kurkku suorana (kai ymmärrätte nyt, miksemme tahdo naapureita). Choko mieheni sylissä alkoi liikkua levottomasti. Se alkoi vinkua ja kuin vastentahtoisesti sitä alkoi ulvottaa. Se kimeällä äänellä haukkui sillä tavalla, ettei se ollut haukkumista eikä ulvomista, vaan jotain siltä väliltä. Blondi kuunteli touhua hetken ja sitten se nosti pitkän kuononsa kohti kattoa ja alkoi ulvoa täydestä sydämestään huuret törröllään. Yoda nosti pikkuruisen lyhyen kuononsa kattoa kohden ja kurkku suorana karvaiset pienet huulet törrössä se ulvoi niin suloisesti, että meillä ei pokka meinannut pitää. Kun me lopetimme, koiratkin lopettivat. Kun me ulvoimme, koirat jatkoivat ulvomista. Blondi on todellinen oopperalaulaja ja Yoda sydäntenmurskaaja. Chokon pitää vielä vähän harjoitella, kun se ei ihan selvästi vielä oikein osaa erottaa haukkumista ja ulvomista toisistaan ;)

Koko tämän korvia riipivän konsertin ajan nartut kuorsasivat huoneessaan, joka siis on aivan olohuoneen vieressä!

Lasten kilpailun voitti minun suosikkini, 12-vuotias nätti poika, joka lauloi käsittämättömän upealla äänellään "Granadan". Tähän mennessä jaksoja on tainnut tulla neljä ja olen arvannut voittajan joka kerta ennen tulosta, vaikka taso on ollut joka kerta mielestäni tosi korkea. Uskomatonta, miten lahjakkaita ihan pienet lapset voivat olla. Ohjelman nuorin kilpailija oli 2-vuotias rumpali, joka ihan oikeasti osasi soittaa!

Rapsutelkaa lemmikkejänne! Tehkää niiden päivästä tänään vähintääkin yhtä ihana kuin vuoden muistakin päivistä!