Hei, mä juoksen taas!

Olen nyt juossut kuusi lenkkiä pakollisen taukoni jälkeen ja hyvä fiilis on palannut! On aika laittaa juoksupostaus. (Tämän kuvan mieheni otti tänään, kun olin lähdössä jolkottelemaan.)

Olin suunnitellut painavani maantienvarsia koko talven säästä välittämättä. Olin kuvitellut tässä vaiheessa olevani huippukunnossa (siis omassa huippukunnossani!) Pöpöt kuitenkin päättivät toisin. Olin koko talven flunssakierteen kourissa. En ole paria ensimmäistä talvea lukuun ottamatta ollut kertaakaan näin paljon kipeänä Chilessä. Sairastin kuusi tai seitsemän flunssaa peräkkäin (menin laskuissa jo sekaisin). Aina kun olin juuri parantunut ja ehtinyt olla muutaman päivän paremmassa kunnossa, alkoi taas joko nenä vuotaa tai kurkku olla karhea. Kaikki nämä pöpöt tietenkin saimme koulusta, jossa käymme kaksi kertaa viikossa. Dominic sairastui joka sunnuntaiyö kuumeeseen, kun olimme olleet torstaina ja perjantaina koulussa. Seuraavalla viikolla hän ei tullut mukaan, koska oli joko kipeä tai juuri parantumassa. Tätä kierrettä viikosta toiseen. Hänellä oli amigdalitis ja faringitis ja mitä vielä. Mieheni tietenkin sai kaikki nämä ja lopulta, kun minä ja Dominic jo olimme kunnossa, emmekä enää sairastuneet, mieheni meni niin huonoon kuntoon, että lopultakin päätti mennä lääkäriin ja hänellä todettiin keuhkokuume!

Nyt kuitenkin olen ollut kunnossa jo kuukauden verran ja olen aloittanut taas juoksemisen. Kunto on mennyt näiden kahden kuukauden ja kahden viikon aikana ihan huonoksi. 

Aloitin tutun 12 viikon juoksuohjelmani neljännen viikon kohdalta.

Juokseminen ei tuntunut kevyeltä, muttei pahaltakaan.

Ensimmäisen lenkin jälkeen unohdin venytellä ja seuraavan päivän olin todella kipeä. Jalkojen ja kylkien lihakset särkivät, mutta mikä oudointa, käsivarret jomottivat todella pahasti samalla tavalla kuin silloin, kun lyö kyynärpäiden hermot pahasti johonkin. Käsivarret ja kyynärpäät jomottivat yhden yön niin, että nukuin huonosti.

Ensimmäisen lenkin jälkeen, joka oli vain 5 km,  minulla oli kaksi päivää niin kurja ja väsynyt olo, etten oikeastaan tiennyt, voiko se johtua lenkistä, vai olinko ehkä tulossa taas kipeäksi! EI TAAS! Vai voisiko Santiagon reissu väsyttää minut niin totaalisesti, että poden sitä monta päivää?

Minun oli tarkoitus juosta joka toinen päivä ja joskus joka päivä, jos siltä tuntuu, mutta heti aluksi kropan kipujen takia minulla jäi kaksi päivää väliin. Sitten päätin yrittää kurjasta olostani huolimatta. Menisin juoksemaan, mutta lopettaisin, jos olo menisi huonommaksi. Eihän minulla kuitenkaan ollut flunssainen olo.

Kannatti mennä! Ensimmäiset neljä kilometriä olivat vähän raskaat ja tökkivät, mutta  sitten alkoi sujua! Tuntui niin hyvältä, että juoksin 10 minuuttia pidempään kuin ohjelman mukaan olisi pitänyt. Tosin juoksin hitaammin kuin olisi pitänyt. Ohjelmassa luki viimeiset kymmenen minuuttia "kohtuuvauhtista juoksua" ja minä taisin kyllä ihan vain hölkätä. Mutta tärkeintähän minulle on juoksemisesta nauttiminen. Olenkin miettinyt, pitäisikö melkein aina olla "fun run", eikä edes yrittää "kehittyä"? 

Tähän postaukseen olen laittanut lenkkimaastostani kuvia. Yläkuvassa näkyy uusi rakennus, joka ei ole vielä käytössä. Koska maantiestämme on viimeisen kahden vuoden aikana rakennettu valtava leveä moottoritie, eivät ihmiset saa enää sen varrella myydä tomaatteja, papuja eikä viinirypäleitä. Sen sijaan he saavat vuokrata tästä rakennuksesta oman pienen kojun. Moottoritien käyttäjät voivat pysähtyä tässä ja käydä ostoksilla, vessassa ja lapsille on tehty leikkipaikka. Tässä on myös lampi, josta on kuvia ylempänä. Sinne on laitettu penkkejä, jotta ihmiset voivat levähtää. Tämä on siitä harvinaista, että Chilessä, ainakaan tässä osassa Chileä, jossa me asumme, ei todellakaan ole mitään mukavia levähdyspaikkoja moottoriteiden varsilla!

Tämän merkin ohi juoksen joka kerta.

Tässä on uusi ravintola. Kunnalisvaalit ovat sunnuntaina 23.10.

Kevätkukkia maantien varrella.

Vanha tönö.

Jonkun kasvimaa.

Tämän kuvan otin Tomecon kylän puolelta. Tuollainen "lasiaita" on moottoritien ja Tomecoon johtavan pikkutien välissä. Taustalla näkyvä kukkula on meidän kukkulamme alarinteitä.

Näiden pajujen alta juoksen Tomecon kylään päin. Tien päässä häämöttävä rakennus on Tomecon koulu, jossa käyn antamassa muutaman tunnin viikossa.

Nyt olen jo kukkulamme juurella. 

Tätä siltaa pitkin laukkaan joka kerta. Taustalla (vasemmalla puolella siltaa) näkyy kännykkätorni, jonka vieressä on meidän porttimme.

Nousu kotiportille on rankka. Nousu on Endomondon mukaan 120 metriä ja pituus on kilometrin. Jokaisen lenkin lopuksi minun on suoritettava vielä tuo nousu, jotta pääsen kotiin. Muuta kautta kun ei pääse.

 Tämän lenkin tein sunnuntaina viikko sitten ja koko päivän oli myrskynnyt ja satanut. Koska chileläiset on tehty sokerista, siis ihan kaikissa merkityksissään, ei tällaisina päivinä kukaan liiku missään. En nähnyt ristinsielua.

Olen jo melko lähellä porttiamme ja tapaan lenkin aikana ainoat vastaantulijat (jos ei lasketa moottoritien autoja).

Tässä kohtaa minua alkoi huvittaa, sillä kuuntelin Spotifystä "Hidasta elämää" -musiikkilistaa. Siellä juuri laulettiin:" Kun yössä yksin vaeltaa, voi kaltaisensa kohdata." Yö oli tosiaan pian tulossa, enkä muita ollut kohdannut kuin nämä ammut.

Nyt olen tullut jo meidän portistamme ja kuljen alamäkeen taloamme kohden.

Siellä pilkottaa talomme katto puiden välissä.

Jaiks, voiko yli nelikymppinen laittaa ilman meikkiä kuvan nettiin? Eikä mulla oo edes ripsipidennyksiä! Mutta lenkki kannatti! Parin päivän kurja olo ja pään sumuisuus olivat poissa ja energiataso oli palannut taas normaaliksi. Enää ei laiskota!

Tavallinen päivä

Minulle on tapahtunut viime kuukausina kaikenlaisia kivaa, vähemmän kivaa ja erityistäkin, mutta en kuitenkaan ole saanut aikaiseksi tehdä postausta sellaisista asioista. Siihen nähden onkin hassua, että minulle tuli nyt tarve tehdä postaus ihan tuiki tavallisesta Peikkokukkulan arkipäivästä. Onko se liian tylsää? Minusta ei. Rrrrrrakastan tavallista arkeani. Se on parasta elämässäni. Tavallinen arki ei ole koskaan ollut yhtä ihanaa kuin mitä se täällä Chilessä minulla on. Nautin jokaisesta päivästä, kun saan olla kotona, enkä mielelläni lähde yhtään mihinkään.

Tänään kuitenkin meidän piti heti aamusta lähteä Yumbelin terveysasemalle hammastarkastukseen. Niitä tehdään mielestäni lapsille todella harvoin. Dominic täytti neljä vuotta syyskuussa ja tämä oli vasta toinen julkisen puolen hammastarkastus hänen elämässään! Edellinen oli kaksivuotiaana. Olemme näiden tarkastusten lisäksi käyneet kaksi kertaa yksityisellä täydentämässä julkisen puolen palveluita. Olimme todella iloisia, kun hammaslääkäri sanoi, että ei ole lainkaan kariesta ja hampaat ovat oikein terveet. Röntgeniin kuitenkin saimme lähetteen, sillä Domskulla kasvaa kitalaessa ylähampaiden lähellä yksi ylimääräinen hammas ja sitä varmuudeksi on hyvä tarkkailla. Se kuulemma kuitenkin lähtee muiden maitohampaiden kanssa samaan aikaan.

Kuvassa Domskulla on päällään minun vanhasta neuleestani tekemä villapaita sekä tyynyliinoista tekemäni talvitakki, jossa on isin kauluspaita vuorina. Housut ja kengät on amerikantäti lähettänyt.

Dominic Emilio Fernando on luonteeltaan aivan ihana pikkumies. Hän on hymyileväinen ja hyväntuulinen. Hän ymmärtää selityksiä, eikä uhmaa vastaan. Hän antaa suhteellisen helposti periksi, kun hänelle selittää asiat. Hän on hyvin sosiaalinen, mutta vieraassa paikassa pidättyväinen.  Esimerkiksi koulu saa hänet ujoksi. Siellä hän ei edes aina vastaa opettajille ja rehtorille, kun nämä kysyvät häneltä jotakin. (Käymme siis koulussa vain kaksi kertaa viikossa ja olemme torstaina kaksi tuntia ja perjantaina tunnin.) Mutta kun rehtori tulee pois koulurakennuksesta, Dominic voi selittää tälle ummet ja lammet kaikenlaisia asioita. Sisällä koulussa hän ei oikein uskalla edes tervehtiä! Kauppakeskuksessa tai leikkikentällä hän ystävystyy heti muiden lasten kanssa ja koulussa hän on saanut yhden ystävän, joka on tullut leikkimään tänne meille. Se oli sellainen kohokohta, että siitä puhuttiin pitkään. Uutta tapaamista on jouduttu sairastelujen takia lykkäämään.

Dominic on aika pitkä poika. Koululuokassa hän näyttää samanikäiseltä viisi- ja kuusivuotiaiden kanssa. Dominic puhuu espanjaa ja suomea sujuvasti, mutta hänestä kuulee heti, ettei hän ole elänyt Suomessa. Aksentti ja kieli"virheet" paljastavat. Hän sanoo esimerkiksi, että "on pistämässä pimeä" ja "kukkeja". Lisäksi Dominic on alkanut puhua hieman englantia, tyyliin "red car", "nice", "daddy and mommy". Numerot hän sanoo kaikilla kolmella kielellä. Emme nipota kielen kanssa. Virheitä saa tulla ja niitä korjaillaan huomaamattomasti. Isä puhuu aina espanjaa ja minä aina suomea, mitä nyt väliin heitetään jotain englanniksi, kun se kuitenkin on ollut mieheni ja minun ainoa yhteinen kieli monta vuotta ennen kuin opin espanjaa.

Hammaslääkärin jälkeen kävimme Yumbelin keskustassa supermarketissa sekä vihanneskojulla. Meillä menee tässä perheessä kamala määrä hedelmiä ja niitä saa olla aina kantamassa kotiin. En ole koskaan ollut kovin hyvä syömään hedelmiä, vaan  kasviksien suurkuluttaja. Viimeisen kahden vuoden aikana kuitenkin hedelmien käyttöni on lisääntynyt ja nyt viimeisen vuoden aikana oikein räjähtänyt. Olen kertonutkin elämäntapojeni parantamisesta ja siihen on kuulunut napostelun vähentäminen. Vihdoinkin olen oppinut olemaan napostelematta koko ajan jotakin, ja karkkia sekä suklaata menee aivan murto-osa siitä, mitä ennen. Nyt olen jo vuoden verran korvannut napostelun vihreällä teellä ja kun oikein tekee mieleni napostella ja on vähän nälkäkin, sitten syön niitä hedelmiä ja pähkinöitä, manteleita sekä siemeniä.  Myös mieheni syö paljon hedelmiä ja tietenkin myös Dominic.

Aamumme alkaa hedelmillä. Dominicin lautaselle pilkon vähintään kolmea eri hedelmää vaihdellen niitä aina. Tavallisimmat ovat banaani, omena, päärynä, kiwi, appelsiini ja sesongin mukaan viinirypäle, mandariini ja mansikka. Dominic ei tykkää meloneista. Itselleni pilkon ne samat hedelmät blenderiin kaurahiutaleiden, luonnonjukurtin, veden, siemenien ja pähkinöiden kanssa. Joka aamu vähän erilaisia yhdistelmiä. Välillä laitan salaatinlehtiä, mangoldia, selleriä jne. Toisinaan teen smoothien ja toisinaan smoothiepuuron. Dominic ei tykkää smoothieista, joten siksi hän syö hedelmät paloina. Hedelmien lisäksi syömme kananmunan tai muuta proteiinipitoista. Leipää yritämme syödä hyvin vähän, sillä muuten Chilessä ihmisten ruokavalion pohjana on valkoinen höttöleipä ja sitä tosiaan menee todella paljon päivän aikana. Miehenikin on yrittänyt vähentää valkoisen leivän syömistä ja sen sijaan hän vetää kilokaupalla banaaneita ja omenoita. Itse en syö käytännössä lainkaan valkoista leipää, ainoastaan kylässä tai silloin, jos on jotakin todella erikoista tarjolla, kuten Santiagossa sain juuri suomalaisia korvapuusteja! Tiukkapipoinen en ole, mutta kotioloissa yritän syödä terveellisesti ja vihdoinkin se näkyy. Usein täälläkin valittelemastani pömppövatsasta on jäljellä enää pieni kumpu :D

Yläkuvan valkokukkaista puuta en tunnista, mutta se oli hedelmäkojun vieressä.

(Tarkennus: Pian joku sanoo, ettei niitä hedelmiäkään saa liikaa syödä. Joo, emme syökään. Tiedostan tämän hedelmäsokerijutun ihan hyvin ja tiedän, ettei hedelmiä kannattaisi syödä kolmea annosta enempää per päivä. Meillä ei onneksi ole paino-ongelmia, joten sen puoleen ei tarvitse nipottaa tästäkään asiasta.)

Palattuamme Yumbelista siivoskelin vähän kotiamme ja sitten aloin laittaa lounasta. Juuri kun pääsin sanomasta, että välttelemme valkoista viljaa, niin lounaaksi oli tällaista harvinaisuutta kuin burritoksia. Tämä oli Dominicin elämän ensimmäinen kerta, kun meillä oli burritoksia ja hän tykkäsi kovasti.

Tässä ihmetellään burriton koostumusta ja sitä, miten sitä oikein pitäisi syödä. 

Lounaan jälkeen istutimme Dominicin kanssa korianteria, tilliä, rucolaa ja herneitä. Toivottavasti tänä keväänä sataisi jonkin verran, että ehtisimme saada edes vähän satoa ennen kuivuuden alkamista! Meillä ei ole yhtään kasteluvettä. Tänä talvena ei ole satanut lainkaan niin paljon kuin normaalisti. Ihan kauhistuttaa ensi kesä.

Tässä talvella istuttamiani koriantereita. Ne ovat kasvaneet minikasvihuoneen alla.

Kadulta huhtikuussa adoptoimamme Saaga-koira on aina touhuissa mukana.

Istutuksien jälkeen taas mukillinen teetä!

Sitten suunnittelimme mieheni kanssa, miten voisimme ehostaa tätä mukavaa paikkaa puun alla. Saimmekin idean, mutta saas nähdä, saammeko jotakin aikaiseksi.

Zeus eli Zeppana-Reppana tarkastelee haareminsa touhuja valtaistuimelta.

Dominic tahtoi ottaa minusta kuvia. Minun piti työntää kieli ulos ja tehdä muita kivoja temppuja, joita hän sitten kuvasi. En aio näyttää niitä täällä julkisesti. Tämäkin kuva on aika kauhea, kun näyttää siltä, ettei minulla ole juuri silmiä eikä kulmakarvojakaan, mutta tässä näkyy hyvin, miten supertyylikäs minä olen täällä campolla touhutessani. Huom! Juoksulegginsit ovat amerikantädiltä, en ole itse muuttanut mielipidettäni legginseistä. (Inhoan legginssejä, jos ei ole tullut vielä selväksi.) Piste I:in päällä ovat villaiset polvisukat. Mutta hei, on tässä pukeutumisessa jotakin sellaista, mistä olen aika ylpeä: värit sointuvat aika hienosti yhteen :)

Kuvaussession jälkeen aloin leikata Michilandian tilauksia. Huomenna on ompelupäivä.

Ja tietenkin jokaisessa välissä lisää teetä!

Illalla katsoimme "Pieni talo preerialla", Domsku minun kainalossani jännittäen kovasti pesukarhun kohtaloa. Sitten pesulle, pisulle ja nukkumaan. Nyt poika tuhisee tuolla makuuhuoneen puolella ja minä olen viereisessä huoneessa kirjoittamassa tätä postausta. Ja kuten huomaatte, taas teetä! Lisäksi tein nälkääni smoothiepuuron, koska en ole jaksanut leipoa ruisleipää.

Kello lähenee kahtatoista yöllä ja huomenna tosiaan meinaan ommella koiranvaatteita sekä saada valmiiksi kaksi Suomesta tilattua tonttua. Niistä on tulossa tosi söpöt.

Toivottavasti te muutkin nautitte tavallisesta arjestanne yhtä paljon kuin minä :)

Tonttujoukot

Elämäni on viime aikoina ollut erittäin tonttumaista.

Olen tehnyt tonttuja, joita on tilattu Suomesta erilaisten toivomusten mukaan. 

Sen lisäksi synnytin vauhdilla monen monta tonttua, sillä osallistuin maan pääkaupungissa Santiagossa Fiesta de las Naciones -tapahtumaan Suomen kojussa lokakuun 7.-10. päivinä. Sain tietää tapahtumasta vain kaksi viikkoa etukäteen, joten tein hyvin pitkiä päiviä aamuyöhön saakka, mutta nautin jokaisesta minuutista. Tai no, en ehkä niistä aamuista, kun en meinannut jaksaa nousta ylös sängystä ;) 

Tontuistani tykättiin Santiagossa niin paljon, että myin jokaikisen. 

Jos sinä tahdot itsellesi oman tontun, teen niitä toivomusten mukaan. Voit valita valkoisen tai harmaan parran sekä mielisävyjäsi vaatteisiin. Silmät saa näkyviin, jos tahdot. Teen myös tyttötonttuja. Tonttu on noin 40 cm korkea. Tontun hinta on 45 euroa. Lentolippu maksaa 10 euroa ja sillä tulee kaksikin tonttua. Maksu suoritetaan Nordean tilille. Lähetän paketin seurantakoodilla, joten voit seurata tontun matkaa netissä Chilestä Suomeen.

Teen kotitonttuja, metsätonttuja, joulutonttuja, saunatonttuja...

Voit käydä katselemassa lisää kuvia facebookissa @Tonttupuoti. Tilauksen voit tehdä Tonttupuodin kautta, sähköpostilla mia.emilia@gmail.com  tai messengerillä.

---

Asiaa suljetusta blogistani:

 Ikävä kyllä nyt näyttää siltä, että lukijamäärä siihen on täynnä. Eli jos et ole saanut kutsua, se EI johdu siitä, etten olisi "kelpuuttanut" sinua, vaan siitä, että ohjelma ei lähetä kutsuja, jos tietty lukijaraja on ylitetty. En ole saanut selvää, voiko lukijamäärää jotenkin saada kasvatettua. Jos sinä tiedät, please infoa minua.

CSV-blogissa on vihdoin uusi tuore postaus!

Tomecossa tapahtuu

Tomeco on meidän lähin kylämme. Se on tuossa kukkulan juurella kilometrin päässä moottoritien toisella puolella. Siellä asuu parisataa ihmistä. Kylässä on yksi asvaltoitu tie, joka on pääkatu. Kylässä on poliisiasema, pieni terveyskeskuksen vastaanotto (ainakin joinakin päivinä), julkinen koulu ja muutama pieni kauppa, josta ei saa juuri mitään muuta kuin tölkkimakrillia, homeisia banaaneita ja inkakolaa ;)i

Ensi viikonloppuna Chilessä vietetään itsenäisyyspäivää. Sen vuoksi kaikki koulut ja muutkin organisaatiot marssivat kaduilla. Tomecossa tapahtuma järjestettiin jo tiistaina. Tomecon koulussa on noin 200 oppilasta, sillä sinne tulevat kaikki lapset laajalta alueelta maaseudulta. Lapset haetaan koulubusseilla.

Tomecon kirkko näkyy kuvassa taustalla. Muut rakennukset ovat asuintaloja.

Oppilaat ja opettajat marssivat Yumbelin kunnanjohtajan, opetustoimenjohtajan, poliisien ja poliitikkojen ohi. 

Marssiin osallistui myös kaksi pientä maalaiskoulua. Tässä kuitenkin Tomecon koulu Escuela Padre Pedro Campos Menchaca.

Taustalla näkyy kylän vesitorni.

Ensin tulee opettajat ja sitten oppilaat. Keskimmäisenä edessä koulun rehtori Señorita Mariana Fuentes. Monella naisopettajalla oli niin korkeat korkokengät, etteivät he oikein osanneet kävellä niillä normaalisti. Oppilaat marssivat koulupuvuissaan, joita pidetään koulussa joka päivä.

Tässä on yhdistetty päiväkoti- ja esikouluryhmä opettajansa ja avustajan kanssa. Näille naperoille käyn antamassa joka viikko kaksi englannintuntia. 

Paikallisten cowboyden klubi (eli club de huasos) ratsasti kulkueessa. Miehillä on tyypilliset huasojen ponchot päällään. Tapahtuman alussa huasot toivat tärkeille henkilöille chichaa, eli viinirypälesiideriä. Se on tapana täällä kaikissa itsenäisyyspäivän kulkueissa.

Kun katsotte yläkuvaa tarkasti, näette kukkulan huipulla kännykkätornin. Sen vieressä on meidän porttimme.

Tapahtuman alussa oli puheita ja tanssia, mutta istuin niin huonossa paikassa, etten saanut tanssijoista kunnollisia kuvia. Tanssijat olivat koulun oppilaita. 

Tässä poseeraa juuri neljä vuotta täyttänyt Dominic minun tekemässäni uudessa takissa :)

Vasemmalla puolella on Tomecon keskustan puisto.

Tämän kuvan reunassa näkyy mies. Tuollaisia lierihattuja täällä miehet käyttävät varsinkin maaseudulla.

Mikäli lähdemme katselemaan tänä viikonloppuna itsenäisyyspäivän hulinoita, saatan saada napattua kuvia tyypillisistä naisten kansallisasuista. Ne päällä tanssitaan cuecaa. Chile on siitä erikoinen maa, että monet miehet varsinkin maaseudulla käyttävät kansallispukujaan ympäri vuoden, kun taas naiset käyttävät niitä vain edustustilaisuuksissa ja cuecaa tanssiessaan.

Melkein kaksivuotias kummityttöni sai uuden kansallisasun ja hän on siinä valtavan söpö! Dominic ei ole vielä saanut huason asua, sillä emme ole kovin kansallismielisiä mieheni kanssa. Sitten kun Dominic aloittaa koulun, on kansallisasun hankkiminen pikkupakko. Täällä kansallispukuja myydään jopa supermarketeissa.

Vallilan Aurajokea Chilestä! Voiko tämä olla totta?

Kun kävin viimeksi Suomessa, minun teki kovasti mieleni ostaa palanen Vallilan Aurajoki -kangasta muistoksi synnyinkaupungistani. Ajattelin, että voisin tehdä siitä kotiini jotakin, vaikkei se tyylillisesti meille sovikaan. Matkalaukkuni kuitenkin olivat jo aivan täynnä ja kankaan hintakin oli niin kallis, että päätin jättää ostamatta. Ja hyvä niin. Eilen kävellessäni Concepcionissa huomasin uuden kangaskaupan. Meinasin pudottaa silmät päästäni, kun näin Vallilan kangasta! Siellä oli myös Ikean kankaita myytävänä. 

Kangas on paksua puuvillasekoitteen tuntuista, en tiedä, onko se puhdasta puuvillaa, tuskin. Kysyin, mistä tämä kangas heille lähetetään, Turkista kuulemma.  Ostin yhden palan kangasta ja joskus tulevaisuudessa, kun oikea paikka löytyy, teen siitä taulun seinälle, 

Kauppareissun jälkeen menin katsomaan nettiä ja tosiaan, Vallilan kankaat tehdään Turkissa! Olipa yllätys! Mutta onko sillä turkkilaisella firmalla tosiaan oikeus lähettää näitä Vallilan kankaita (myynnissä oli toinenkin kuosi) Chileen? Onko tämä kuosi painettu luvattomasti toisenlaiseen kankaaseen, vai onkohan Suomessa myytävä Aurajoki -kuosi painettu tällaiselle samanlaiselle paksulle kankaalle?

Ihmetyttää kovasti, kun metrihinta täällä oli vain noin 6 euroa/metri ja Suomessa kangas maksaa yli 20 euroa/metri.

Tosin, onhan täällä myynnissä aitoja Ikean kankaitakin, joten onhan tuon kankaan aitous mahdollista. En tiedä, miksi minua kuitenkin epäilyttää tämä asia. Ehkä siksi, että ostin täältä vuosia sitten

luvattomasti Chileen lähetettyjä Taika-lautasiakin, joista oli vain Iittalan merkki peitetty!

Te, joilla sattuu olemaan Vallilan kangasta, miltä yläkuvan kangas tai painojälki näyttää? Onko teksti tuolla tavalla suttaantunut kankaan reunassa?

Matildainen ottaa rennosti, eikä häntä kiinnosta vallilat sinne eikä tänne! Mukavaa torstaita kaikille!

Sulassa sovussa riisiastialla

Nam, nam, makkaroidenkeittovedessä haudutettu riisi maistuu karvakorville!

Tonttujen lempeä

Talvioiden aikaan tonttujen lempi leiskuaa...

...mutta arvatkaapa mitä! Näistä ei kumminkaan tullut paria, vaan tonttutyttö lähtee Suomea kohti toisen tonttu-ukon saattelemana :)

Mikäli tahdot vaaleasävyisen kotitontun vahtimaan lukaaliasi, tämä kuvan urosyksilö olisi vapaana lähtöön. Hänen lentolippunsa maksaa 10 euroa.

Vielä teillä on mahdollisuus tilata Tonttupuodista tonttuja edulliseen kesähintaan 35 euroa/kpl. Syyskuun alusta lähtien tontut tulevat olemaan normaalihintaisia. Laitoin Facebookin Tonttupuotiin lisää kuvia.

Teen siis tontut toivomusten mukaan valkoisella tai harmaalla parralla, silmillä tai ilman. Vaatteiden väreihin voit myös vaikuttaa. Teen myös perinteisillä joulutonttuväreillä.

---

ILMOITUSASIAA:

Olen lähettänyt kaikille sitä pyytäneille kutsun suljettuun blogiini. Saattaa olla, että kutsu on mennyt roskapostikansioosi. Ainakaan 14 kutsuttua ei ole kirjautunut uuteen blogiin. Jos teillä on ongelmia, laitta minulle sähköpostia, niin lähetän uuden kutsun. 

Lisäksi kaksi sähköpostiosoitetta on lähettänyt vikaviestin, eli kutsu ei ole tullut perille. Ota yhteyttä, jos et ole saanut kutsua.

Mikäli tahdot tulla mukaan suljettuun blogiini, käy lukemassa ensin tämä postaus. Klikkaa.

Suljettuun blogiin tuli uusi postaus tänään...tarina jatkuu :)