Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Jokainen tyylillään ja uutisia kylpyhuoneesta

Ewokin käsitys vesikupin käytöstä...jokainen tyylillään.

Viikonloppu meni ja arvatkaapa, tuliko maestro tekemään kylpyhuonetta? No ei! Eli mikään ei ole edistynyt sillä suunnalla. Hän sanoi tulevansa keskiviikkona, saas nähdä.

---

Kävin myös kysymässä Chilen suurimmasta rakennustarvikeketjusta kosteussulkua kylpyhuoneeseen. Sellaisesta ei ollut kuultukaan. Myyjä vei minut vielä asiantuntijan puheille, eikä hänkään ollut kuulut kosteussulusta. Löytyi kyllä aivan upouusi tuote, joka sekoitetaan saumausaineeseen. Tuote siis estää kosteuden pääsyn kaakelin saumojen kohdalta rakenteisiin. Ostin sitten lohdutukseksi sitä. Kaiken lisäksi repäisin ja ostin tuulettimen, joka asennetaan seinään ja joka puhaltaa kosteuden ulos. Mieheni mielestä kyllä ikkuna ajaa saman asian, mutta kommenttienne pelästyttämänä päätin sitten parantaa suunnitelmaamme ;)

torstai 31. maaliskuuta 2011

Koiranruokasäkistä peti

Osallistuin jo MaMa-haasteeseen delfiinitakilla, mutta nyt on mieheni vuoro! MaMa-haasteessa on tällä kerralla aiheena "tuunaus". Kaikki tietenkin tuunailevat mitä hienoimpia juttuja, mutta kai tällainen puoliksi hupijuttukin mahtuu mukaan ;) Mieheni on ihan omin kätösin askarrellut nämä ja ommellut vielä täyttöaukotkin ällistyttävän hienoin pistoin kiinni!


Seita poseeraa uuden ulkopetinsä päällä

---

Meillä on siis talvi tulossa ja Chilessä se tietää sadekauden alkamista. Koirilla ei enää voi pitää petejä ulkona, sillä ne kastuvat ja homehtuvat. Koissulit kuitenkin tykkäävät maata jonkun pehmeän päällä ja pohdimme, miten voisimme tehdä edullisesti pedit, jotka kestäisivät muutaman kuukauden ja sitten ne voisi heittää pois. Koiranruokasäkkejä olen ennekin ommellut chihuille ulkopedeiksi niin, että ole täyttänyt pussit ompelujätteellä. Ne voi heittää pois, kun ne käyvät liian likaisiksi tai homeisiksi. Nyt mieheni tahtoi tehdä myös isoille koirille talvipedit ja hän keksi, mikä materiaali olisi petien täytteenä parempi kuin ompelujäte.

Havunneulaset tietenkin! Niitähän on Peikkokukkula täynnä!

Ostamme isoille koirille kerran kuukaudessa 30 kilon säkin ruokaa, joten tyhjiä säkkejä löytyy myös.


Taika oikein riehaantui onnesta

---

Minä pidin pussinsuuta auki ja mieheni työni havuja sisään. Pusseista tuli muhkeita ja kevyitä. Lisäksi havut ovat lämpimiä. Ja kuten näkyy, pedit pääsivät heti suureen suosioon.

Minäkin sitten päätin tehdä chihuille yhden talvipedin. Käänsin säkin nurin, jottei tarvitse katsella rumia tuoteselosteita.

Pentujen piti heti tutkia uusi muhkea ja kahiseva pomppupatja :)

---

Lisää tuunauksiani löydät sivupalkista "tuunailu".

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Hiljaa hyvää tulee...

Talommehan on ollut lähes valmiina jo yli vuoden, mutta kylpyhuonetta meillä ei ole vieläkään ollut. Ulkona mäntyjen alla olemme nauttineet suihkutteluista ja talvella on ollut vanhanaikaisia pesuvatipesuja. Sunnuntaina kuitenkin saimme vihdoin yhden maestron tänne ja hän laatoitti pikavauhdilla kylpyhuonettamme, kunnes laasti loppui! Rautakaupassa oli laskettu laastin tarve ihan pieleen. Taitavat nuo kaakelitkin loppua, ennen kuin koko kylppäri on laatoitettu. Mutta ei hätää, maestrolla on aikaa tulla seuraavan kerran meille vasta viikon päästä. Hän ehtii tehdä meille töitä vain päivän viikossa! Että hiljaa hyvää tulee...saammekohan kylpyhuoneen valmiiksi vuoden päästä?

---

Ikkunasta näkyy mökkiosa, jossa on keittiö ja työhuone.


Eihän näissä kuvissa paljon katsomista ole, mutta laitan kuitenkin. Valitsimme ihan tavalliset valkoiset seinälaatat ja valkoisen saumausaineen. Lattiassa on sama iso luonnonvaalea laatta kuin olohuoneessakin harmaalla saumausaineella. En tahtonut mitään kuvioita kaakeleihin, sillä jostain syystä kyllästyn kaakeleiden kuvioihin todella nopeasti. Ne kuitenkin ovat tosi suuritöiset ja kalliit vaihtaa. Päätin siis, että kylpyhuoneeseen tulee ihan tavalliset neutraalit laatat ja sitä yksilöllisyyttä ja värejä tulee sitten ihan muusta! Minulla on jo suuret suunnitelmat, jotka näytän sitten joskus, jos niistä tulee totta!

Oven peltisen WC-kyltin ostin Nauvosta Suomenreissullani. Täällä ei tuollaisia ole myynnissä.
---

Arvatkaapa, mikä minua ihmetyttää? Täällä ei käytetä minkäänlaisia kosteussulkuja kylpyhuonetta tehdessä. Kääks! Miltähän täällä näyttää 10 vuoden päästä? Vai kuivattaako Chilen pitkä kuuma kesä kaikki rakenteet niin, ettei täällä tarvitse huolehtia sellaisesta?


Minusta on ihanaa, että kylpyhuoneessa on kunnollinen ikkuna! Meillä ei ole mitään koneellista tuuletusta, joten ikkuna on senkin puolesta tarpeellinen. Naapureita ei ole lähimaillakaan, joten tahdoin ikkunaan tavallisen lasin, en mitään sumuista lasia, josta ei läpi näe.


Toivottavasti ensi viikonloppuna kylpyhuone edistyy taas vähän!

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Delfiinitakki

Tällä postauksella osallistun ensimmäisen kerran MaMa-haasteeseen, joka on kuudes laatuaan. Haaste on peräisin 37 tuntia vuorokaudessa -blogista.

Päätin vaihtaa eilen illalla tietokoneen ompelukoneeseen ja sain Yodalle aikaiseksi delfiinitakin talven kaupunkireissuja varten. Sininen kangas on vanhoista housuistani, jotka olivat alunperin beiget, mutta jotka värjäsin itse sinisiksi. Ainakin seitsemän vuotta käytettyäni housuja ne menivät niin huonoon kuntoon, että päätin leikata ne uuteen käyttöön. Tein kaavat hihattomaan pikkukoiran takkiin ja leikkasin kankaat.

Vuorikangas on kälyni vanhasta hameesta, harmaata vuorisilkkiä. Delfiinin leikkasin toisen kälyni tyttären pojan vanhasta kulahtaneesta t-paidasta. Otin siitä myös merkin talteen ja ompelin merkin takin helmaan.

Ainoat uudet materiaalit takissa ovat metalli-D hihnan kiinnitystä varten sekä hihojen kanttauksiin käyttämäni trikoopalat. Niitäkään ei tarvinnut ostaa, sillä niitä löytyy aina iso kasa materiaalivarastoistani. ---

Tämä takki on siitä kätevä minikoiralle, että hihattomassa takissa on helpompi liikkua. Takki toimii samalla myös valjaina, eli pantaa ei tarvita. ---

Vanhoista vaatteista on todella hauskaa kehitellä kaikenlaista. Teen paljon nukkeja sekä koiranvaatteita omaan käyttöön kierrätyskankaista, jotka tulevat itseltäni sekä sukulaisilta.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Kukkulalla munitaan

Peikkokukkulalla on aivan ihana tuulinen ja aurinkoinen syyspäivä meneillään! Luonto loistaa kauniissa, voimakkaissa väreissä, vaikkei mitään ruskaa täällä ole. Puut eivät ole vielä pudottaneet lehtiä. En meinaa tässä koneen ääressä istua sen pidemään, en raski menettää tätä päivää, mutta tulin kertomaan, että meillä MUNITAAN!

Toivottavasti näistä kuoriutuu KANOJA ihan pian!


Grillasin tänään kesäkurpitsoja, sipulia, valkosipulia, sieniä ja pihvit. Lounaan jälkeen otimme miehen ja vanhimman chihumme Chiquititan kanssa torkut filttien päällä talon edustalla auringossa (kasvot kuitenkin peitettyinä). Vaikka ilma on jo viileä, aurinko on kuitenkin polttavan kuuma.


---


Suloista sunnuntaita!

Olen luova individualisti

Tykkäätkö tehdä persoonallisuustestejä? Minulla on sellainen kieroutuma, että olen aina tykännyt vastata kaikenlaisiin testeihin ja kyselyihin. Varsinkin persoonallisuustestejä on hauskaa tehdä, sillä sitten voi arvioida, menikö nappiin vai ei. Nyt löysin Liisa ihmemaassa –blogista toiseen blogiin, jossa oli linkki persoonallisuustestiin. Minähän ryntäsin heti sitä tekemään. Testi oli helppo ja nopea tehdä, sillä kolmesta kortista piti aina valita se, jonka sanat kuvaavat parhaiten itseä. Jokaisessa valitsemassani kortissa oli ainakin yksi sana, joka ei minuun täsmännyt.

Testin mukaan minä olen ”luova individualisti” ja uskon kyllä sellainen olevanikin. Kuvauksessa on monta kohtaa, joista ajattelin, että tuo ei pidä paikkaansa, mutta sitten kun aloin ajatella asiaa tarkemmin, huomasin, että taitavat nekin totta olla, vaikken ehkä itse tahtoisikaan.
Minä kursivoin tekstistä kohdat, jotka osuivat aivan nappiin.

Luova individualisti
©Viivi Brunila & Marika Borg
---
Neloset ovat syvällisiä, tunteikkaita ja aidosti yksilöllisiä ihmisiä. He kokevat elämän monipuoliset sävyt herkästi ja oivaltavasti ja ammentavat usein tarkkanäköistä luovuuttaan sekä työhönsä että yksityiselämäänsä. Tunteet ovat Neloselle tärkeä mittari. Nelonen on yleensä hyvin perillä siitä, millaisia ajatuksia erilaiset ihmiset ja tilanteet hänessä herättävät. Nelosella on ainutlaatuinen kyky muuntaa kokemuksensa, vaikeat ja raskaatkin, merkitykselliseksi kauneudeksi. Neloselle on tärkeää, että hänen yksilöllinen kädenjälkensä näkyy kaikessa, mitä hän tekee. Usein Neloset löytävät jonkin taiteellisen ilmaisumuodon sisäiselle maailmalleen, mutta yhtä hyvin he voivat ammentaa luovuuttaan työhönsä, harrastuksiinsa tai pukeutumiseensa.
---
Neloset ovat samanlaisuudessaan hyvin erilaisia ja pelkkä tyypin kuvaileminen yhdenmukaisesti sotii Nelosen yksilöllisyyden kaipuuta vastaan. Nelonen asennoituu elämään vahvasti tuntien ja saattaa välillä jopa voimistaa tunteitaan ja kokemuksiaan oman mielikuvituksensa avulla. Nelonen sisäistää kokemuksensa ja ottaa asiat hyvin henkilökohtaisesti. Tämä saattaa näyttää ulospäin joskus yliherkkyydeltä, liioittelulta ja dramaattisuudelta. Neloset myös loukkaantuvat herkästi, jos kokevat tulleensa ohitetuiksi tai väärin ymmärretyiksi. Neloselle on tärkeää tuntea, että hänen ainutlaatuisuutensa ei jää muilta huomaamatta.

Nelonen kokee tinkimättömyyden ja aitouden hyvin tärkeäksi ilmaistessaan itseään ja hän odottaa tätä samaa intensiivisyyttä myös muilta. Joskus Neloselle on tärkeää vetäytyä omaan sisäiseen maailmaansa, pois ulkomaailman asettamilta rajoitteilta ja vaatimuksilta ja selvittää tunteidensa viesti itselleen. Nelonen saattaa jopa nauttia melankolian ja haikeuden tunteista. Neloset kokevat herkästi olevansa erilaisia ja että muut eivät ymmärrä heitä. Nelosten on vaikea käsittää asiallista tunteilemattomuutta ja he pitävät välillä muita ihmisiä pinnallisina ja ylipirteinä. Arjen ja tavallisuuden vierastaminen saattaa joskus tehdä Nelosesta myös epäkäytännöllisen ja erikoisuutta tavoittelevan.
---
Parhaimmillaan Nelonen on vahva, moniulotteinen ja intuitiivinen ihminen, joka ammentaa syvällisyyttä ja luovuutta kaikilla elämänsä alueilla. Neloset ovat erittäin persoonallisia, oivaltavia ja ainutlaatuisia ihmisiä, joille elämä on kiehtova mysteeri. Nelosen kyky tuntea ja kokea elämää syvästi tekee hänestä upean ja vahvan ystävän. Neloselle mitkään inhimilliset tunteet eivät ole vieraita ja hän on mitä suurin tuki hädän hetkellä. Nelonen voi olla yhtä aikaa vakava, hauska, haavoittuva ja emotionaalisesti vahva. Nelosten huumorintaju on usein juuri älykkään oivaltavaa ja rosoisen riemastuttavaa.



Tekstissä on muutama kohta, joiden en voi katsoa kuvaavan itseäni. Esimerkiksi ikävä kyllä minun on sanottava, etten ole kauhean syvällinen. Joissakin harvoissa asioissa poraudun asioihin syvällisyyteen asti, kuten vaikka onnellisuuden ja unelmien pohdinnassa, mutta on paljon, paljon asioita, joissa tahtoisin olla syvällisempi, ja myös joskus melkein häpeän itseäni, etten jaksa olla syvällisempi tärkeissä asioissa. Pinnallisuus on jonkinlainen pakokeino. On helpompaa ajatella pinnallisia asioita, kuten vaikka sisustuksen väriä ja käsitöitä, jotta pääsee ajattelemasta toisia, ikävämpiä asioita.

---
Tekstissä sanotaan, että nelonen asennoituu elämään vahvasti tuntien. Ennen olin sellainen. Chileen muuttaminen latisti puolet tunneskaalastani. Jo viisi vuotta olen ollut ”puoliksi halvaantunut”. Ilo ei ole yhtä suurta kuin ennen, suru ei ole yhtä syvää kuin ennen, onni ei ole yhtä voimakasta kuin ennen, tunteista on kadonnut terävin kärki. Mistä se johtuu? Vieraasta kulttuuristako? Uskon niin. Voikohan minusta vielä joskus tulla taas kokonainen? Voiko kenestäkään maansa jättäneestä tulla kokonainen?

---
Nelonen saattaa jopa nauttia melankolian ja haikeuden tunteista, väitetään tekstissä. Onneksi siinä on lieventämässä tuo ”saattaa”. Minä nimittäin INHOAN melankolisuutta ja haikeutta itsessäni! Minussa on kumpaakin mainittua tunnetta yliannostus ja lahjoittaisin mielelläni osan siitä haluaville! Joskus teininä ehkä nautinkin tuollaisista tunteista, mutta nyt aikuisena, voi miten inhoan sitä puolta itsessäni! Tahtoisin olla aina ILOINEN ja kepeällä mielellä!

---
Sitten vielä tahdon analysoida tekstissä yhtä kohtaa: Arjen ja tavallisuuden vierastaminen saattaa joskus tehdä Nelosesta myös epäkäytännöllisen ja erikoisuutta tavoittelevan. Arjen vierastaminen – mitä se on? Vierastanko minä arkea, koska en ole mennyt kodin ulkopuolelle töihin, vaan keksin omat hommat? Vierastanko arkea, koska en ole hankkinut lapsia, joita pitäisi hoitaa? Onko arjen vierastaminen sitä, ettei tahdo tehdä töitä kahdeksasta neljään? Ei minulla olisi mitään sitäkään vastaan, jos työ olisi mieleistä. Minä siivoan, pyykkään ja laitan ruokaa joka ikinen päivä, ei se voi arjen vierastamista olla. Mutta tuon minä allekirjoitan, vierastan jonkinlaista tavallisuutta. Jos elämä olisi kauhean tavallista (mitä se sitten onkaan), niin kyllästyisin ihan varmasti ihan kauhean helposti.

---
Epäkäytännöllinen? Olenko minä epäkäytännöllinen? Hmmm. Minä olen Chilessä oppinut elämään ja sietämään monia epäkäytännöllisiä asioita, mutta tekeekö se minusta epäkäytännöllisen? Koen olevani kyllä aika keskitiellä kulkija. Onko jossain olemassa sellaista testiä, jossa voi mitata epäkäytännöllisyyttään? Voisin käydä tekemässä! ;)

---
Jaaha ja vielä erikoisuutta tavoitteleva. Erikoisuuden tavoittelu kalskahtaa rumalta suomalaisessa kulttuurissa. Ihmiselle ei kelpaa se tavallinen, kuvittelee olevansa jotain muuta kuin on, luulee olevansa erikoinenkin... hmmmm. Minä tahdon olla tavallinen suomalainen, mutta Chilessä olen erikoinen (ja omituinen)! Koska kerran olen blondi Suomesta, olen erilainen ja erikoinen, siitä ei mihinkään päästä. Lisäksi minulle estetiikka on hyvin tärkeää ja minun esteettinen silmäni on rakennettu hyvin eri tavalla kuin chileläinen, joten tavoittelen varmasti erikoisuutta tässä kulttuurissa jo ihan kotinikin sisustamisessa sekä tekemissäni käsitöissä. Millainen olisin Suomessa? Tavis, kävisin töissä ja kotini olisi samanlainen kuin muilla, jotka tykkäävät samasta tyylistä ja ostavat tavaroita samoista kaupoista;) (kai...)

---

Millainen ihminen sinä olet? Käy tekemässä testi!

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Mistä on pienet hauvat tehty?

Mistä on pienet hauvat tehty?



Päärynämäisistä vartaloista, nuppukorvista, tuhinasta...



vaaleanpunaisista tassuista, läpinäkyvistä kynsistä, silmäpusseista...




lyttykuonoista, täydellisistä viiksistä, piipityksestä...



Niistä on pienet hauvat tehty!

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Dahlian iltatervehdys


Hei kaikki! Tässä on kuva minusta kuukausi sitten. En ollut vielä aukaissut silmiäni. Tänään minä olen jo puolitoista kuukautta vanha ja olen jo hurrrjan iso! Painan 670 grammaa. Sain tänään ensimmäisen rokotukseni. Siinä on "myrkyt" kuutta tautia vastaan. En itkenyt yhtään. Mami sanoi, että olen reipas karvatyttö.
---
Minun emollani on nenässä tuollaiset rypyt kuin minullakin tuossa kuvassa. Ihmismami ajatteli, että minulle jää rypyt aikuisenakin ja se ei kuulemma ole kamalan hyvä juttu. No, minun ryppyni ovat silinneet ilman ryppyvoiteita. Enää ei ole nenun ympärillä rypyn ryppyä ja mami sanoo, että olen vielä kauniimpi kuin ennen. Mami sanoo minua "pikkukukaksi".
---
Taitaa mennä tämä ilta nukkumiseksi, kun tuo rokotus raukaisee niin kovasti. Koko ryhmärämä nukkuu kasassa pesässä takan vieressä. Mami sanoi, että parin tunnin päästä hän alkaa tehdä sushia. Nyt hän ompelee kanivinoja.
---
Leppoisaa perjantai-iltaa kaikille! Toivoo: Dahlia

Talveen valmistautumista

Me alamme valmistautua talveen.




Naapuri toi meille aamulla halkokasan.



Täällä härät ovat vielä tavallinen työväline.

Ja miehet käyttävät tuollaisia hattuja, joiden lierin tulee olla hyvin kova ja suora. Tuo mies kuvassa, jolla ei ole hattua, on minun mieheni, joka ei tuollaisia hattuja käytä, vaikka chileläinen onkin. Hän sitä vastoin käyttää kilttinä poikana vaimonsa tekemiä valkoisia pyjamahousuja, joissa on värikkäitä koirankuvia:D Mitähän naapurin machomies ajatteli? Hihii!