Olen jälleen tuunaillutduunaillut!
Tein pojalle haalarin vanhasta villatakistani sekä palasta velouria tai joustofroteeta. (En tiedä, mitä tuo materiaali on, sillä täällä sanotaan "plutsh"). Minulla ei ollut kaavoja tähän, joten laitoin yhteen hupparin kaavan sekä housujen kaavan ja vertasin niitä pojan toiseen villahaalariin.
En ole käyttänyt tätä villatakkia vuosiin. Ensin minulla oli ajatuksena tehdä haalari pelkästään takista, mutta eihän takkia ollut läheskään riittävästi. Miten sattuikin, että minulla oli juuri oikeanväristä PLUTSHIA (heh!), jota saatoin yhdistää takin raitoihin.
Ostin keltaisen vetskarin ja käytin tarkasti niin paljon villatakkia kuin mahdollista. Ompelin pikku "paikkoja" villatakista velourin päälle. Lahkeisiin laitoin raidat pystysuuntaan, jotta sain nekin palat käyttöön. On niin ihanaa tehdä vaatteita omalle lapselle, kun ei asioiden tarvitse mennä taiteen kaikkien sääntöjen mukaan. Tahtoisinkin rohkaista kaikkia tekemään vaatteita itselleen tai lapsilleen, niiden EI tarvitse olla täydellisiä. Siellä täydellisessä Suomessa vaaditaan kaikessa täydellisyyttä ja se rajoittaa ihmisiä. Ei uskalla edes aloittaa. Ei uskalla olla itselleen armollinen. Ihan oikeasti, suurimmassa osassa maailmaa vähempikin kelpaa. Hauskat ideat ja onnistumiset tulevat usein vahingossa. Hyviä vahinkoja ei tapahdu, jos aina tuijotetaan ohjeita ja mietitään, mitä se käsityöope on vuonna kaksi määrännyt. Ei kukaan pakota tekemään asioita juuri yhdellä tavalla. Tietenkin sitten on eri asia, kun tekee vaatteita myyntiin. Laadun täytyy olla hyvä ja ammattitaidon täytyy näkyä. Omille lapsille kuitenkin kelpaavat vähän ammattitaidottomammatkin vaatteet! Nauttikaa tuunailusta ja ompelusta, heittäkää kehiin hulluimmatkin ideat!
Esimerkiksi tässä villahaalarissa olisi paljonkin sanomista. Käytin velouria hihansuissa ikäänkuin resorina. Eihän se käyttäydy samoin kuin resori, enkä saanut saumasta siistiä, vaan se "aaltoilee", koska villaneulos on joustavaa ja paksumpaa kuin velour. Mutta mitä se haittaa? Samanlaista "aaltoilua" on muissakin saumoissa samasta syystä. Silitin niitä höyryraudalla ja se paransikin tilannetta kovasti. Vetskaria en vieläkään osaa ommella tosi hienosti, mutta kyllä kai minä joskus opin? Mikään pikkuvirhe ei kuitenkaan lyttää sitä tosiseikkaa, että tämä haalari on iloinen ja ihana ja se täyttää juuri sen tarpeen, mihin se on tehty! Rahaa siihen ei kulunut juuri lainkaan, koska vetskarit ovat Chilessä halpoja.
Huppua en tahtonut haalariin laittaa, koska niistä on vain haittaa. Takin selkään jää aina möykky. Tein haalarin miettien sitä, että talvella päälle pitää pukea lisää vaatetta. Villakauluksen sisäosan ompelin velourista, jottei kaulus kutita.
Epätäydellisen täydellinen ja poika tykkää!
