Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

lauantai 5. syyskuuta 2009

Tontinetsimisreissulla tulivuorella

...eli haavei, toivei ja suurii unelmii
-------------
Kuten olen aiemmin kertonut, olemme etsineet tonttia jo kaksi vuotta. Nyt meillä on iso campo, Peikkokukkula, täällä Tomecon maaseudulla, mutta meillä on syymme etsiä uutta paikkaa. Seuraavat kuvat ovat kolmelta eri tontilta, joita olimme katsomassa tällä viikolla.

Onko tämä uuden tonttimme portinpylväs?

Peikkokukkula kuitenkin jäisi meille lomapaikaksi, mikäli se ei tule olemaan mahdotonta. Mahdottomaksi asian voi tehdä se, että naapurit päästävät härkänsä syömään kaikki kasvimme. Parissa tunnissa ne voivat tuhota kaikki nuoret hedelmäpuut. Toinen uhka on polttopuuvarkaat. Täällä ihmiset vaan tunkeutuvat toisten maille ja kaatavat puita, varsinkin, kun tietävät, ettei tontilla asuta. Kolmas uhka on yleisesti ottaen varkaat, jotka repivät kattopelleistä ja kasveista lähtien kaiken, minkä irti saa. Jos näyttää siltä, että voimme tulla toimeen ylläolevien seikkojen kanssa, pidämme kukkulan itsellämme. Olisi niin kauhean sääli myydä se. Olemme istuttaneet tuhansia puita ja olisi ihanaa nähdä, miltä paikkamme näyttää viiden tai kymmenen vuoden kuluttua. Chilessä puut kasvavat nopeammin kuin Suomessa, joten meillä on aikamoinen metsä täällä tulevaisuudessa.

Onko tämä tulevaan kotiimme johtava polku?

Peikkokukkulan hyvät puolet:

1. Kauniit kukkulaiset maisemat
2. Tulivuorinäköalat
3. Paljon tilaa koirien temmeltää

Peikkokukkulan huonot puolet:

1. Rekkamelu kantautuu maantieltä, vaikka se onkin kaukana. Laaksoissa ja kukkuloilla ääni kiertää.
2. Hirvittävä kuumuus ja kuivuus kesällä, kovaan maahan vaikeaa tehdä istutuksia
3. väärä sijainti ajatellen tulevaisuuden nukkemuseotani ja pikkupuotia



Voisiko tämä olla tulevan varastomme seinä?

Olemme etsinet tonttia Chillanin tulivuorelta, jonka korkeus on 3122 metriä. Ja vaikka nyt kukkulan huipulla asummekin, niin tulivuorenhuipulla elämisestä emme haaveile. Tahdomme itse asiassa löytää tontin lumirajan alapuolelta. Minulle riittäisi se, että lunta sataisi muutaman kerran talvella ja sitten se sulaisi pois. En ole talviurheilija, enkä muutenkaan tykkää lumesta kuin vain sen esteettisestä puolesta.
--------------
Chillanin tulivuori ei ole ainoa paikka, johon etsintäreissumme ovat ulottuneet. Olemme nuuskineet myös etelässä Puconin, Villarrican ja Lican Rayn kauniit ympäristöt, mutta yhäkin mieli palaa Chillanille. Chillanin tulivuorella asuminen olisi hienoa senkin vuoksi, että siellä on useita kuumia lähteitä. Slalomkeskukset taas tuovat turisteja talvisin ja kuumat lähteet ympäri vuoden. Suurin osa turisteista tulee ympäri Chileä ja Brasiliasta. Myös eurooppalaisia käy paljon. Kuitenkaan Chilessä turismi ei ole hyvin kehittynyttä, joten mielestämme paikassa on aina rauhallista. Olemme olleet siellä myös sesonkiaikaan ja ihmetelleet, että missä kaikki ovat:) Jo nyt tiedämme, ettemme rikastu tulevaisuudensuunnitelmillamme, mutta se ei haittaa. Kunhan toimeen tullaan.

Astunko joskus tästä ovesta sisään omaan purkukuntoiseen talooni?

Tällä viikolla pakkasimme koko chihulaumamme autoon ja lähdimme ajamaan kohti Chillania. Kaupunkiin ajaa meiltä tunnin. Moottoritie on hyvä ja leveä. Matkalla pitää maksaa kaksi tietullia. Chillan Viejosta ajetaan Pinton ohi ja maisemat alkavat kaunistua. Kun kaupungista on tultu 40 minuuttia ylöspäin, ollaan jo ihan vuorimaisemissa. Siellä ovat Recinton ja Los Lleuquesin pikkukylät. Eli muutama pikkukauppa kadun molemmin puolin. Siellä on myös paljon tontteja myytävänä. Ensisilmäyksellä näyttäisikin, että tehtävä on helppo. Tuosta vain valitsemaan! Mutta tehtävä onkin osoittautunut ihan liian vaikeaksi, jos on vähänkin toiveita.
-----------
Vaatimuslistamme:
  1. Tontin on oltava lähellä päätietä
  2. Täytyy olla puita
  3. Pitää olla joki

-----------------

Ensin meillä oli vaatimuksena myös hehtaarin koko, mutta koska sellaisia ei löytynyt, laskimme kokoa puoleen hehtaariin. Nyt kelpaisi 2000 neliömetriäkin. Onhan meillä sitten tämä campo, jonne voi tulla juoksemaan:)

Renegado-vuorijoki meitä miellyttävällä tontilla. Punaiset puunrungot kuuluvat arayan-puulle.
Miksi tehtävä sitten on niin vaikea? Siksi, että chileläiset näyttävät rakastavan puiden katkomista. Suurin osa myytävistä tonteista ovat laidunmaita ilman puun puuta! Tien vierustan tontit taas ovat hinnoissaan, sillä chileläiset rakastavat myös tien vieressä asumista. Itse asuisin mielelläni vaikka miten kaukana tiestä, sillä inhoan automelua, mutta en voi avata puotiani korvessa. Chilessä se ei toimi. Tontti, joissa on sekä puita, että joki on jo melkein lottovoitto. No, olemme löytäneet näiden kahden vuoden aikana useankin tontin, joka täyttää vaatimuslistamme kaikki kohdat, mutta sitten on tullut jokin muu asia eteen, miksi kauppoja ei ole tullut.
Yhdellä tontilla olisi hyväkuntoinen uima-allaskin valmiina;)

Yhtä tonttia odotimme kaksi vuotta sillä periaatteella, että omistaja lupasi hoitaa joitakin asioita ja ottaa yhteyttä muutaman kuukauden päästä. Tontti vedettiin pois myynnistä monta kertaa ja laitettiin taas uudelleen myyntiin ja aina entistä korkeammalla hinnalla. Jopa kiinteistövälittäjä kyllästyi omistajaan. Lopulta kahden vuoden odottamisen jälkeen omistaja sanoi, ettei myy. Koskaan emme päässeet puhumaan omistajan kanssa, kiinteistövälittäjä aina hääräsi siinä välissä. Pari kertaa pääsimme jo niin lähelle, että tapaaminen sovittiin papereiden tekoa varten, mutta tapaaminen peruttiin edellisenä iltana kaikilla älyttömillä verukkeilla. Olisi heti pitänyt tajuta, ettei homma toimi, sillä näiden ihmisten aivot toimivat täysin irrationaalisesti, ei täällä pysty ennustamaan mitään, eikä käyttää aiemmin opittua tietoa hyväkseen.
-----------

Toinen tontti taas jäi saamatta, sillä se on väärässä paikassa. Piirustukset ja todellisuus eivät vastaa toisiaan ja nyt siellä alkaa melkoinen asioiden selvittely, sillä meidän takiamme virhe havaittiin. Olisimme ostaneet ihanan tontin, jolla paljon puita, kaunis joki ja kiviaita. Nyt tontin oikea paikka onkin ilmeisimmin naapurin tenniskentän päällä puuttomalla pläntillä. Vaikka paperit saataisiin joskus kuntoon, meillä lopahti innostus.

Voisinko joskus istuskella tämän joen rannalla oman kotini vieressä?

Olemme myös löytäneet tontteja, jotka täyttävät vaatimuslistamme, mutta niissä on ollut jotain muuta mätää, esimerkiksi kova ja kivinen maa, johon voi unohtaa kunnollisen puutahan teon tai niin nuoret puut, että varjosta ei voi puhua. Tai kamalan rumat naapurien hökkelit, joita ei tahdo katsella olohuoneensa ikkunasta.

Ilmeisesti tässä on ollut joskus talo.

Tällä viikolla kävimme katsastamassa uudelleen kolme jo tietämäämme tonttia. Yksi niistä olisi ihana, yksi menettelisi ja yksi olisi kaunis, mutta kilometrin päässä päätieltä. Lisäksi kävimme katsomassa muutaman tontin, joista emme aiemmin tienneet, mutta ne eivät varsinaisesti olleet mieleen.


Ehkä tämä on joskus pihani?

Mistä nyt sitten kiikastaa? Miksi emme jo ole ostamassa tonttia, josta pidämme? Ette voi arvata!


La Playita, pieni ranta joella. Yhden katsomamme tontin vieressä.

Tontilla on ollut jo ainakin kolme vuotta "Se vende" -kyltti (myydään). Tiedämme, ettei kukaan muu ole tontista kiinnostunut. Mieheni soitti omistajalle ja kertoi, että olemme pohtineet tontin ostamista. Mitä sanoi omistajanainen...? Että hän EI OLEKAAN VARMA, VOIKO HÄN MYYDÄ TONTTIA, sillä hänen täytyy ensin kysyä lapsiltaan! Joo, ihan loogista olla myymässä tonttia usean vuoden ja mainostaa sitä jopa kyltillä ja sitten, kun ostaja ilmestyy, perääntyä. Eikä tämä ole meille ensimmäinen kerta!


La Playita

Nainen lupasi soittaa muutaman päivän päästä uudestaan, kun on neuvotellut lastensa kanssa. Soittoa ei ole kuulunut ja muutama päivä on jo kulunut. Tämä tontti, josta nyt siis eniten haaveilemme on se tontti, jonka uima-altaasta laitoin kuvan. Tontin rakennukset ovat samassa kunnossa kuin uima-allas. Kukaan ei ole huolehtinut tontista kymmeneen vuoteen. On se kumma, jos tontti yhtäkkiä onkin niin tärkeä lapsukaisille tai tälle omistajalle, että sitä ei sitten voikaan myydä.


Seisooko tuleva taloni joskus tässä?

Ei auta, että on valmis maksamaan pyydetyn summan, vaan täällä täytyy rukoilla, kerjätä, anoa ja pyytää, että joku armoliaasti suostuisi myymään pienen maaplänttinsä purkukuntoisine rakennuksineen meille. Onkohan sävyssäni jotain katkeraa vivahdetta?

Katselenko tuota nyppylää joskus makuuhuoneeni ikkunasta?
No, nyt ei auta kuin odotella, sillä emme voi vaikuttaa liian innokkailta. Jo nyt tontti on kallis kokoonsa nähden, emmekä toivo hinnan nousevan. Mikäli sitä tonttia emme saa, niin sitten täytyy katse suunnata siihen kakkosvaihtoehtoon, joka menettelee, mutta uskon, että työllä ja ajan kanssa siitäkin saisi oikein kivan.


Ja sokerina pohjalla...täysi mielettömyys...ihastuimme myös tähän tonttiin, joka ei olekaan Chillanin tulivuorella. Olisihan se hienoa katsella pihaltaan kalastajapaatteja!

12 kommenttia:

  1. Voi eiiiiiiiiiiii!!!! Minä en taida enää valitaa meidän puoli vuotta kestäneestä talon etsinnästä :) Uskomatonta!!!

    Täällä sormet ja varpaat pystyssä että nainen soittaisi ja saisitte tontin!

    Henkeni melkein salpautui noita toinen toistaan kauniimpia kuvia katsellessa! Sanat ei riitä, ihania paikkoja!!!

    VastaaPoista
  2. No joo, puoli vuotta ei tunnu kovin pitkältä ajalta jälkeenpäin mietittynä, mutta kun sitä aikaa ELÄÄ, niin kyllä on kärsimätön "sitten kun" -olo. Kaikki tavarat ovat odottamassa "sitten kun" -kotia jne. Meilläkin on suurin osa tavaroista varastossa, kun eivät mahdu mökkiin. Liian paljon suunnitelmia korvan takana. Olen jopa ostanut tavaroita laittaen ne suoraan varastoon odottamaan, kun en tahdo nuhjuunnuttaa niitä pienissä ahtaissa oloissa. Tämä kaksi vuotta on kyllä ollut Via Dolorosa, enkä tiedä, miten kauan tämä vielä jatkuu...mutta USKON, että meidän molempien odotus vielä palkitaan!

    VastaaPoista
  3. Laittaisitko Chilen kartan tai sen osan, jossa elätte, tähän blogiin. Olisi kiva paikallistaa, missäpäin elät. Tsemppiä, eikös sitä sanota, ettei hyvää odota koskaan liian kauan.
    -arja-

    VastaaPoista
  4. Ihania paikkoja ja kuvia! Uskomatonta touhua tontin myyjien kanssa. Oli silti mukava lukea tarinaasi! Onnea tontin etsintään! Kyllä se joskus vielä onnistuu!

    VastaaPoista
  5. Kauniita kuvia joka kolkasta ja ihanasti kuvailtu sekä kirjoitettu...sanopa muuta meitä ihmisiä, joka kolkkaan...enemmän ja vähemmän! Uskomatonta..etteivät sitten kuitenkaan myy,taisivat vaan kokeilla, että meneekö kaupaksi vai ei...vai mikä lienee, kun lyövät jarrut pohjaan..

    Tiedän varmasti, että löydätte itsellenne parhaan ja mahdollisen tontin ja on hyvä nähdä useammalta kantilta...toivottavasti se tapahtuu pian, olettehan jo kauan sitä oikeaa etsineet...
    kaikkea hyvää suurperheelle ja mahdottamasti Onnea ja Iloa!

    ps. vastasin omaan blogiini kysymyksesi.

    VastaaPoista
  6. piti vielä sanomani, että olen nyt lukennut Eija Wagerin kirjoittamat kirjat, Koirani haukkuu Italiaksi, Paluumuuttajan päiäkirja ja nyt just luen Vuorten Valo. Ovat mielenkiintoisia kirjoja, tosin kyynelten valuessa useastikin...koskettavia.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kommenteistanne! Kyllä tässä tosiaan kaikki rohkaisu tarvitaan, että jaksaa taas kerran odottaa ennalta määräämättömän ajan.

    Arja: Hyvä idea, laitan kartan jossain vaiheessa. Ensin vain täytyy löytää hyvä kartta ja opetella sen tänne laittaminen.

    Sirkka: Minäkin olen lukenut kaikki Wagerin kirjat, paitsi sen Paluumuuttajan päiväkirjan. Minulla on ne kaikki omana, sillä tahdon lukea ne moneen kertaan. Nyt olen lukenut ne pari kertaa. Niissä on hyvä tunnelma ja ne liippaavat niin läheltä omaa elämää, että on helppo samaistua.

    Nyt meinaa lukea taas kerran kaikki Muumikirjat. Niiden elämä rauhoittaa rauhatonta mieltäni:)

    VastaaPoista
  8. Ihanaa kun löysin sattumalta blogisi! Tekee mieli ihan ahnehtia jokainen teksti ja nautiskella uskomattoman hienoista kuvista. Laitoin tämän suosikkeihini ja tulen palaamaan peikkokukkulalle uudelleen. Mahtavissa maisemissa asutte! Kaikkea hyvää teille!

    VastaaPoista
  9. Ihanaa tekstiä jälleen. Hankalalta tuntuu tontin osto, minulla taitaisi mennä jo päreet vetkuttelijoiden kanssa, hih.
    Mielenkiinnolla jään seuraamaan mitä seuraavaksi tapahtuu.

    Se on naisenergiaa se kun kameran korjasit. Ajattele mitkä rahat säästit. Siinä sen näkee, että kannattaa yrittää itsekin.

    Söpö on pieni koiruli.

    VastaaPoista
  10. Ei kun Lican Rayn lähelle vaan! :)

    Tsemmpiä sinne, kyllä teiltä kärsivällisyyttä vaaditaan!

    VastaaPoista
  11. Mia, miten kävi? Saitteko tontin sen virtaavan joen ääreltä? Mikä olisikaan upeampaa!

    Meiltä on näkymä Päijänteelle ja matkaa rantaan yksi minuutti. Olen kuitenkin kotisin merenrantakylästä Luvialta (Porin ja Rauman välissä), mutta siellä matkaa rantaan tuli viisi kilometriä. Isän suku Turusta, kuten taidat olla sinäkin...

    Minä en voisi ikinä enää kuvitella asuvani ilman vesielementtiä.

    VastaaPoista
  12. Leena: Emme saaneet haluamaamme tonttia, sillä omistajat muuttivat mieltään viime tipassa. Eivät tahdokaan myydä. Mutta tästä on postaus noissa uusimmissa. Nyt meillä on kolme tonttia kiikarissa, kaikissa on joki. Yhdessä joki on mahtipontinen kuohuava vuorijoki, mutta se kuivuu kesällä pariksi kuukaudeksi, toisessa on pienempi ja kesympi joki, joka ei kuivu kesälläkään, mutta ei ole koskaan yhtä upea kuin sen toisen tontin joki ja kolmannessa joki on noin 50 metriä alempana kuin tontti. Tontti on siis jyrkänteen reunalla. On kauhean vaikea päättää...eli tilanne ei ole edistynyt mihinkään suuntaan.
    Minullekin vesielementti on huipputärkeä. En suostu edes menemään katsomaan tonttia, jossa ei ole vettä. Meillä on ollut aina mökit merenrannalla (Nauvossa, Karunassa ja Sauvossa). Lisäksi asuimme Turussa melkein merenrannassa. Nyt olen asunut Chilessä sisämaassa neljä vuotta ja olo on ollut kuin kala kuivalla maalla :( Merenrannaltakin olemme katselleet tontteja, mutta kun täällä ovat nuo tsunamit mahdollisia, niin ei sitten kuitenkaan...

    VastaaPoista