Uutta pukkaa!

Muistatteko vielä, miten kävi gazebollemme viime vuoden marraskuussa? Myrsky väänsi sen sijoiltaan, mutta me saimme sen kuitenkin vielä käyttökuntoon. Ostin gazebon lokakuussa, joten olin iloinen, etteivät menneet rahat hukkaan. Kutsuimme kavereita syömään gazebon alle ja olo oli kuin kartanon mailla ;) Valkoiset verhot liehuivat tuulessa ja näköalat olivat upeat. Olohuoneen ikkunasta katsottuna gazebo näytti hienolta mäntyjen alla pienellä kukkulalla. Öisin pienet aurinkokennovalot valaisivat sen.

 

Sitten tuli tammikuun myrsky. Kuuma ilma maan keskiosista törmäsi vilpoiseen meri-ilmaan juuri Peikkokukkulan päällä. Gazeboni taisteli hieman, mutta vääntyi lopulta muodottomaksi. Metalliosat taipuivat kuin spagetti ja osa katkesi. Surullisena irrotin verhot ja katon. Pesin ne ja laitoin komeroon. Toivoin, että joskus vielä keksisin niille käyttöä. Säästimme myös metalliosat, varmuudeksi. Campolla keksii kaikelle käyttöä joskus. Olimme monta kuumaa kuukautta ilman gazeboa. Ei ollut enää kaunista ruokailupaikkaa ulkona. Uutta ei kannattanut ostaa, sillä sille kävisi kuitenkin samoin.

Mutta arvatkaapa, mitä olemme juuri nyt tekemässä! Mieheni teki nyt gazebon jalat puusta ja laittoi ne syvälle maahan ja betonia perään. Saimme jotenkuten korjattua kattorakennelman metalliosat. Päätimme käyttää alkuperäisiä metalliosia ja kangaskattoa vuoden-pari, niin kauan kuin ne pysyvät hyvinä. Metalliosat varmaan ruostuvat parissa vuodessa ja tuo kangas menee likaiseksi linnunkakoista ja ehkä se repeääkin jossakin myrskyssä. Sitten kun nykyinen katto on käyttökelvoton, teemme uuden katon puusta tai muusta materiaalista.

Juuri nyt mieheni on hiomassa pylväitä ja sen jälkeen minä maalaan ne. Muutakin tuohon on vielä tulossa, mutta näytän lisää sitten, kun on valmiimpaa!

 

Olen niiiiin iloinen! Poikakin on antanut meidän touhuta gazebon kimpussa ja on katsellut vaunuista, miten äiti kiipeää tikapuille ja heiluttelee yläilmoista :)