Kukkulan talvi

Sateet ovat tuoneet kukkulalle kosteuden, sumun, kasteen ja mutaisen maan. Kun aurinko siivilöityy sumun ja oksien välistä, näyttää ihan satumetsältä.

Olisipa kesäaikaankin aamukastetta, niin täällä näyttäisi aivan erilaiselta koko vuoden!

Tiilillä päällystetty polku puutarhan uuteen osaan.

On aika pestä gazebon verhot ja laittaa ne talveksi varastoon.

Koivukin on talviunilla.

Vasemmalle jää Peikkokukkulan puisto

Puiston polkuja

Dominic ihmettelemässä aamun sumua alhaalla laaksossa.

Kuka se hedelmäpuussa luuraa?

Outo uusi nukke, jonka tein pari viikkoa sitten.

Talviauringossa on mukava lämmitellä ja tehdä uusia postauksia. Seuraavaksi näytän teille, mitä koiramme puuhaavat talvella :)

Pihahommia

Mieheni tekee talon eteen uutta puutarhaa. Aiemmin siinä oli vain metsikkö, kuoppia ja kumpuja, eikä siinä juuri päässyt edes kävelemään. En ole voinut ottaa edes talosta kuvia siltä puolelta, sillä sitä ei ole näkynyt puskien ja vesitankin takaa. Nyt tankki näkyykin kuvassa tuolla puiden takana. Se oli siellä vain väliaikaisesti. Kannoimme sen paljon ylemmäs kukkulan rinteeseen ja nyt saamme hanasta vettä paremmalla paineella.

Uuden puutarhan ja aurinkoisen päivän kunniaksi päätimme syödä lounaan talon edessä.

No niin, tässä voin esitellä teille kuvakulman, jota ei kai blogissa ole koskaan ennen näkynyt! Ennen tuossa kuistin katon edessä oli 1200 litran vesitankki keräämässä sadevesiä pyttyä varten. Nyt meinaamme kerätä sadevedet toisella systeemillä ylempää rinteeltä. Kuvassa näkyy, miten apupoika on tasoittanut maata. Ennen tuo pöydän paikka oli aivan epätasainen. Näette oikealla olevat puut, jotka ovat entisellä korkeudella.

Yksi Dominicin lempiruuista on riisi - ei ole tullut äitiinsä ;)

Kuistilta näkymä on tällainen uuteen puutarhaan.

Meillähän eivät koirat pyöri jaloissa, kun ihmiset syövät... ;)

Seita ja Dominicin antiikkinen kokoontaitettava pihatuoli

Ei, me emme kerjää, katsellaan vain....!

Uudesta puutarhasta on näkymät gazebolle.

Matka uimakouluun

Tänään Dominic esittelee teille matkansa uimakouluun Concepcionin keskustaan. Näette Concepcionin rumuutta ihan kaunistelematta.

 Dominic virnistelee Lorenzo Arenasin bussipysäkillä. Menemme siis aina ensin Peikkokukkulalta kälyni luokse ja jätämme auton sinne. Sieltä otamme bussin keskustaan. Maassa näkyvä kori on bussikaupustelijan kori. Täällä busseihin siis nousee ihmisiä, jotka myyvät pähkinöitä ja karkkeja, kesällä mehujäitä. Busseissa myydään myös kyniä, laastareita, ompeluvälineitä, yrttejä, cd-levyjä ja mitä milloinkin. Busseihin nousee myös kitaransoittajia ja laulajia. 

 Domsku tahtoo aina juoda pillimaidon ennen uimakoulua.

Tässä näkyy bussia ja ulkopuolella talojen maalauksia. 

Chilessä on valtavasti peltilevyistä kyhättyjä taloja. 

Uusi kerrostaloalue 

Näiden kerrostalojen katoilla on jokaisella asunnolla oma aurinkokennonsa sekä vesitankki. Aurinko lämmittää tankkien vedet ja asukkaat saavat lämpimän suihkun. Sähköä ei tarvitse käyttää veden lämmittämiseen kuin muutama kuukausi vuodessa. Tämä on todella hyvä, sillä Chilessä sähkö on todella kallista.

 Aidat täällä on koristeltu hienosti, kuten näkyy.

 Busseja ei kai siivota koskaan ja kuskit ajavat aivan hirveää vauhtia.

Tämän kerrostalon vieressä oli toinen samanlainen, mutta se sortui 2008 maanjäristyksessä tappaen joitakin ihmisiä. Nyt seitsemän vuoden jälkeen paikalle rakennetaan uutta kerrostaloa. 

Valtion toimistoja 

 Aletaan lähetyä keskustaa ja talotkin muuttuvat hieman hienommiksi.

 Keskustassa pysähdytään herkkupuodin eteen.

 Nyt alamme olla lähellä uimakoulua. Concepcionissakin on Subway! Ärsyttävää, miten ihanat tuoksut sieltä tulevat ja minä olen vehnälakossa.

 Dominic esittelee, miten uimakouluun mennään.

Uimakoulu järjestetään NMKY:ssä. Se onkin tietääkseni ainoa "uimahalli" Concepcionissa. Sinnekään ei kyllä pääse uimaan ilman vuosi- ja kuukausimaksuja. Kertamaksuja ei ole. 

Sitten ollaan jo altaassa! Uimakoulu on erittäin hyvin järjestetty. Dominicin ikäisiä on vain kaksi ja heillä on yksi opettaja. Vanhemmillakin lapsilla on pienet ryhmät. Yhdellä opettajalla on korkeintaan neljä lasta. 

Uimakoulu oli kaksi kertaa viikossa ja kymmenen kerran jälkeen se oli käyty. Dominic sai elämänsä ensimmäisen todistuksen. Ilmoitimme Dominicin saman tien uudestaan ottamaan kymmenen tuntia lisää. Sitten pidetään talvitauko ja kokeilemme jotakin muuta harrastusta.

Isä ja poika

 Eilen Chilessä oli isänpäivä.

Dominic antoi isille tekemänsä kortin ja pienen lahjan. 

Olimme päättäneet grillata ja polttaa siinä samalla risukasaa. Risukasa paloikin paremmin kuin grillimme. 

Kannoin eväät korissa "nuotiopaikalle" ja Dominic keräsi kärryihinsä keppejä grilliä varten.

 Koirat toki päivystivät ympärillämme, kuten aina.

Peikkokukkulan shamaani tekee taikojaan, jotta saisimme edes joskus kanat ritilälle.... 

Sen jälkeen, kun kaasugrillimme ruostui ja hajosi, on meillä ollut käytössä hiiligrilli, johon emme ole koskaan ostaneet hiiliä. Poltamme kaikenlaisia kukkulalta löytyneitä käppyröitä ja sitten heitämme ruuat ritilälle. Kuten huomaatte, täällä ei kovasti hienostella. Emme jaksaneet odottaa, että kaikki kepit palavat ja tulee hyvä hiillos, sillä jo tässä vaiheessa olimme istuneet tulien vierellä pari tuntia. Ritilä vaan keppikasan päälle ja "läskit" siihen. Ihan hyvää tuli, joskin hieman palanutta ;) Grillasimme kanaa, longanizoja sekä perunoita folion sisällä.

Isänpäivänä grillaustemme jälkeen lähdin kukkulalta Concepcioniin tapamaan klinikalle suomalais-chileläistä perhettä, jonka isistä tuli lauantaina isi toistamiseen :) Onnea vielä P ja J sekä isoveli A!

Papá

Tänään vietetään Chilessä isänpäivää. Dominic (2v9kk) piirsi tällaisen kuvan isästään. Domsku on vielä pääjalkaisvaiheessa. Kysyin häneltä, missä isin masu on. Dominic sitten katsoi piirtämäänsä päätä ja lisäsi tuon sinisen ympyrän kaulan kohdalle. Siltikin kädet ja jalat hän laittoi lähtemään päästä. Mielestäni Dominic piirtää ikäisekseen tosi hienosti ja sain asiaan vahvistustakin parilta asiantuntijalta, Dominic piirsi isälleen vihreät korvat ja kauniin punaiset suun. Kun kysyin, mihin kulmakarvat pitäisi laittaa, hän piirsikin silmiin ripset! Isillä on hienot oranssit kengät ja hän kävelee ruohikolla. Vieressä kasvaa vaaleanpunainen kukka. Leuassa kasvaa vähän partakarvoja. Taivaalla paistaa tietenkin aurinko ja sininen lintu lentää. Linnulla on sekä siivet että pyrstö ja ne hän piirsi ihan ilman että muistutin asiasta :) Kyllä voi isi olla ylpeä pienestä taiteilijan alusta :)

Dominic kutsuu isäänsä neljällä nimellä: Papá, isi, Nano ja Felnando.

Tärisevä San Juan

Vietän Peikkokukkulalla juhannusta mieliala korkealla. FB on pullollaan vihreitä luontokuvia kesämökeiltä, punaisia unikoita niityllä, punamultaisia valkoreunaisia mökkejä, oranssikaarnaisia mäntyjä, sinisiä rauhallisia järviä, puhtaita merenrantoja, luonnonkukkia, juhannusaterioita, mansikkakakkuja ja iloisia ihmisiä. Vähän kuitenkin valitetaan säästä, mutta muuten kaikki on hienoa.

Chilessä kukaan ei tiedä, että on juhannus, vaikka San Juan täälläkin on ihan samaan aikaan kuin juhannus Suomessa. Mekin vietämme keskitalven juhannusjuhlaa Peikkokukkulalla. Lähdemme mökille.....eli keittiöön, sehän on entinen mökkimme. Poltamme roskakasan mutaisella aukiolla, siinä on kokkoa kerrakseen. Keitämme illalla rupuisia vanhoja perunoita ja kyytipojaksi tietenkin...öööö, vaikka luche-merilevää. 

Lämmitämme kahta kamiinaa, lämpötila täällä keskitalven juhlassa on sama kuin Suomessa keskikesän juhlassa, eli 14 astetta. Sadetta odotellaan, kuten kai sielläkin.

Juhannussaunan voin kuvitella itselleni vaikka siten, että roiskautan vettä kamiinan päälle. Ikkunat ovat muutenkin aamuisin aivan märkinä. Pesutilat ovat yhtä alkeelliset kuin Suomen kesämökilläkin: pesuvati ja kylmä pesuhuone – niin paitsi että Suomessa on se sauna.

Voin kuvitella mereksi tai järveksi vaikka tuon kalalampemme. Ja se yötön yö – jättäisinkö valot palamaan koko yöksi?

Hmm, vielä puuttuvat humalaiset örveltämässä vastarannalla. Jos veisin naapureille vähän miestä väkevämpää ja pyytäisin heitä soittamaan rancheroa täysillä.

En koskaan juo alkoholia, mutta voin kuvitella olevani juhannushuppelissa aika autenttisesti, sillä yli 6 richterin järistys tärisytti kukkulaamme ja tavarat heiluvat hyllyillä.

Juhannustaikoja teen minäkin – laitan seteleitä tyynyn alle ja toivon, että ne lisääntyisivät seuraavaan juhannukseen mennessä ja voisin olla vaikka Suomessa.

P.S. Minulla on kyllä kotimaisia mansikoita jääkaapissa, ehkä pääsen taas tästä juhannusnostalgiasta eroon!

Dominic piirsi tällaisen iloisen juhannustyypin.

Haastava maasto

Motomiehellämme on melko haastavat maastot!

Pyöräretki kulkee naapurin talon ohi.

Taika tähyää Yumbelin suuntaan.

Motomies suhauttaa alas hurjia alamäkiä.

Motomiehen talo näkyy puiden takana.

Haastavissa maastoissa pitää olla varovainen, etteivät ruusunmarjapuskien piikit viillä haavoja tai riko vaatteita.

Nämä kuvat on otettu muutama viikko sitten. Nyt ympäristö on jo vihreää.