Aamupalapaikan pikkuremontti

Ostin uuden hempeänvihreän ulkokaluston pari kuukautta sitten ajatellen, miten kaunis se olisi valkoista ulkoseinäämme vasten. Aina asiat eivät kuitenkaan mene niin kuin kaupassa on ajatellut. Kalusto ei näyttänyt kivalta, vaan vanha puinen valkoinen kalusto näytti paremmalta entisellä paikallaan. Nyt vihdoinkin minulla oli "ylimääräinen" kalusto, jolle voisin etsiä paikan jostain puun alta puutarhasta. Olen sellaisesta haaveillut joka kevät, mutta oikeanlaisia pikkutuoleja ja pöytiä ei ole tullut vastaan. 

Parin eri kokeilun jälkeen vihreät kalusteet muuttivat quillay-puun alle talon eteen. 

Se onkin ollut mukava paikka! Syön siinä aamiaisen melkein joka aamu, välillä toppatakki päälläni, välillä vain paita ja välillä urheiluvaatteet, riippuen ilmasta ja kellonajasta. Paikalla olen ommellut, leikannut kankaita ja pilkkonut mansikoita. Joskus öisin istun siellä kuuntelemassa siritystä ja juomassa lämmintä teetä.

Puun alla oli vain yksi harmi. Maa ei ollut tasainen. Kuokin siitä kyllä pahimmat möykyt pois ja siirsin maan kuoppiin, jotta saisin pöydän ja tuolit edes hieman parempaan asentoon. Maa kuitenkin kallistui sen verran puuta lähestyessä, että pöytää ei voinut sijoittaa ihan puun viereen ja kun tahtoi olla varjossa, pää oli alhaalla riippuvien oksien ja lehtien seassa. En kuitenkaan puhunut miehelleni mitään asiasta. 

 Sitten miehenikin huomasi, miten mukava paikka oli. Hänkin alkoi kuljettaa aamiaiskuppiaan seurakseni puun alle. Dominichan oli kompanjeerannut minua jo alusta saakka. Mieheni huomasi, että tuolit olivat vinossa, eikä varjoa voinut hyödyntää optimaalisesti. Hän ehdotti, että maata voisi tasoittaa paremmin, kun apupoika tulisi töihin. On aina parasta, kun tällaiset ideat tulevat mieheltä itseltään, niin silloin ei minulle tule "nalkuttavavaativa-akka-oloa".

 Tästä kuvasta näkee, miten paljon maata piti laittaa puun ympärille, jotta saatiin tasaista. Onneksi meillä oli tuollaisia aidanseipäitä käyttämättömänä, niin ei tarvinnut ostaa muuta kuin pitkiä nauloja.

Tässä on nyt sitten valmista. Meinaan vielä istuttaa rahanpuun tapaisia mehikasveja, jotka eivät tarvitse juurikaan vettä. Tuohan olisi hieno liuskekivillä päällystettynä, mutta meinaamme jättää ihan tuollaiseksi. 

 Kansituoli saatiin nyt varjoon.

Kansituoliin ompelin viime kesänä aivan sattumalta vihreän koiratyynyn ja -kankaan. Silloin en vielä tiennyt, että vastaan tulisi saman vihreä kalusto tänä vuonna! 

Vihreitä tuoleja on vain kaksi, joten joudumme ottamaan täydennystä vanhasta kalustosta. Mahdumme ihan hyvin syömään omalla porukalla lounastakin tässä, sillä pikkupöydälle voi laskea juomat ja salaatit. Isommalla porukalla syömme gazebon alla, mutta sitä ei ole vielä laitettu talven jäljiltä kesäkuntoon. 

 Metallipöytien suojaksi leikkasin paksuhkosta läpinäkyvästä muovista pyöreät pöytäliinat. Niitä ei juuri huomaa, mutta ovat oikein kätevät. Mitään muuta pöytäliinaa en tahdo laittaa, sillä pöydissä on kauniit pitsileikkaukset.

Michilandian työtkin onnistuvat tässä, kun on järjestelmällinen.

Ja Molla-Chihut valmistuvat linnunlaulua kuunnellen.