Why do I run?

Ihmisillä on eri syitä harrastaa juoksemista. Joillakin on paljon kilpailuviettiä, joku tahtoo tulla oikein hyväksi ja joku juoksee laihtuakseen. Nuoret yrittävät kehittyä ja vanhemmat pysyä hyvässä kunnossa. Jotkut rääkkäävät kehoaan, toiset taas hoitavat mieltään. Jotkut tahtovat kerryttää hurjia kilometrimääriä ja toiset taas toivovat pystyvänsä juoksemaan hurjaa vauhtia. Toiset juoksevat kimpassa ja toiset yksin. Jotkut ottavat osaa massamaratoneihin ja toiset ultraseikkailuihin, joissa näännyttävät itsensä 160 kilometrin matkalla. Kaikkia kuitenkin yhdistää se, että juostessa tai sen jälkeen tulee hyvä olo. 

Miksi sinä juokset?

Minun syyni, tai ainakin niiden tärkeysjärjestys, ovat muuttuneet sen jälkeen kuin aloitin säännöllisen juoksemisen reilu vuosi sitten. Minullehan ainoa tavoite aloittaessani oli se, että saisin pömppiksen pois. Se ei toteutunut niin kuin olisin kuvitellut, mutta koko prosessi sai minut opiskelemaan asiaa ja muuttamaan elämäntapojani niin, että nyt vihdoinkin olen lähempänä tavoitettani. Kokoan tähän nyt  joitakin itselleni tärkeitä asioita. Ne eivät ole tärkeysjärjestyksessä.

1. Juokseminen polttaa kaloreita. Voin siis antaa itselleni helpommin anteeksi suklaat ja karkit, joista en ikinä pääse eroon (koska en edes tahdo), vaikkakin olen vähentänyt niiden määrää hyvin radikaalisti aikaisempaan elämään verrattuna.

2. Juokseminen onnistuu ilman sitä, että minun pitäisi mennä jonnekin salille 20 tai 60 kilometrin päähän tiettyyn aikaan. Voin juosta täällä omissa ympyröissäni silloin kun minulle sopii.

3. Juoksemiseen ei tarvita kalliita varusteita. Aloitin ilman mitään hankintoja ja sen jälkeen olen ostanut lenkkarit ja vaatteita sitä mukaa kuin olen tarvinnut. (Amerikankälyni innostui kuullessaan harrastuksestani ja alkoi myös lähettää minulle juoksuvarusteita. Kun hän tulee Chileen, mennään kuulemma yhdessä lenkille:)

4. Juostessa ehtii ajatella kaikenlaista. Mieli lähtee vaeltelemaan kontrolloimattomasti ja se tekee hyvää. Tämän vuoksi en ole enää aikoihin kuunnellut äänikirjoja juostessa. Musiikki on aivan ehdotonta!

5. Juokseminen nostaa mielialaa aina!

6. Juoksemisen aikana luovuus kasvaa.

7. Juoksemisen takia tulee lähdettyä ulos nauttimaan luonnosta.

8. Juokseminen nostaa itsetuntoa. (Huomasin jo tuon reilun parin kuukauden tauon aikana, että itsetunto alkoi laskea.) 

9. Juokseminen vähentää stressiä. Kun ajattelen elämääni taaksepäin, huomaan, että olen aina juossut säännöllisemmin kuin muina aikoina juuri silloin, kun minulla on ollut elämässäni suuria muutoksia meneillään tai tulossa. (Kuten nyt.)

10. Juoksemisesta saa energiaa.

11. Juostessa saan olla hetken yksin!

Minä juoksen noin 6-10 kilometrin lenkkejä tällä hetkellä. Juoksen joka toinen päivä. Olen harkinnut tihentää juoksukertoja silloin tällöin.  En tiedä, viitsinkö nostaa kilometrimäärää tuosta, sillä 10 kilometrin jälkeen kyllästyn. Juokseminen alkaa tuntua pitkästyttävältä. Ei siis niin, ettei kuntoni kestäisi vaan niin, ettei vaan huvita. Ehkä se on psykologistakin. Olen miettinyt, että pitempiin matkoihin ehkä tottuisi, kun niitä vain tekisi. Sitten 10 kilometriä ehkä tuntuisi naurettavan vähältä. Toisaalta taas minulla menee tuohon 10 kilometriin ja sen jälkeiseen kävelyosuuteen (kukkulalle ylös) tunti ja vartti ja vielä venyttelyt päälle, etten oikein ole valmis ajallisestikaan käyttämään enempää päivästäni. Vielä kun pesuveden lämmittämiseen ja pesuvadeissa peseytymiseenkin menee enemmän aikaa kuin jos olisi suihku, josta tulisi heti lämmintä vettä riittävästi!

Juoksen netistä löytämäni juoksuohjelman mukaan. Se tähtää 10 kilometrin juoksemiseen. Olen ottanut osaa muutamaan juoksutapahtumaan ja paras aikani 10 kilometrillä on 52 minuuttia ja joitakin sekunteja (joita en muista). Tämän ajan sain muutaman kuukauden juoksentelujen jälkeen. En luule, että saisin nyt yhtään sen parempaa aikaa, varsinkaan tuon sairasteluista johtuvan tauon takia.

Tarvitseeko sitä muutenkaan aina yrittää kehittyä ja tulla paremmaksi? Olen saanut monilta lukijoilta viestejä siitä, miten blogini juoksupostaukset ovat innostaneet heitäkin juoksemaan! Se tuntuu mahtavalta varsinkin, kun minulla ei ole mitään urheilijamenneisyyttä, josta voisin ammentaa. Itse asiassa en pidä urheilusta lainkaan. Jotkut lukijat ovat kertoneet, että se jatkuva kehittymisen tarve on tappanut ilon juoksemisesta, juoksusta on tullut liian tavoitteellista.

Yritän pitää tuon mielessäni, kun ruoskin itseäni joskus liian laiskasta tahdista. Minun ei tarvitse "kehittyä". Voin juosta juoksemisen ilosta. Tärkeintä on lähteä liikkeelle ja nauttia siitä! Tärkeintä on se KAIKKI MUU, jota saa juoksemisen sivutuotteena. Ei minun yli nelikymppisenä tarvitse yrittää olla kaksikymppinen maratoonari. Minun ei tarvitse verrata kilometrejäni tai vauhtia kenenkään muun kanssa. Ei ole tärkeää olla parempi kuin joku muu, vaan on tärkeää voida paremmin kuin ennen!

P.S. CSV-blogissa on uusi päivitys!