Ompelua pojalle

Tämä miehenalku kasvaa niin hurjaa vauhtia, että vaikka neljä vuotta ei ole vielä tullut täyteen, ostin hänelle jo yhdet 116-senttiset talvihousut. No, oikeasti hänen kokonsa on 110, mutta housut olivat niin kalliit, että tahdon niiden mahtuvan myös ensi talvena. Hyvin niitä voi jo nyt käyttää, kun taittaa kerran sisäänpäin lahkeen.  Sitten kalliista vaatteista halpoihin....Poika tarvitsee uusia pyjamia, sillä hänellä on sellaisia mikrofleecekankaisia kokohaalarimallisia pyjamia vaikka millä mitalla, mutta ne eivät enää toimi. Ennen suosimme kovasti haalareita, ettei selkä jää paljaaksi ja että yövaippa pysyy hyvin. Nyt kuitenkin kun poika on ollut jo pitkään ilman vaippoja ja käy yöllä itse potalla, hän ei saa haalareita itse päälleen takaisin. Kaksiosaiset pyjamat toimivat siis paremmin. Niitä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi ja päätin surauttaa pojalle muutamat uudet. 

Paidan ja housujen kaavat ovat molemmat Ottobresta, mutta eri numeroista. Paita on ihan päiväkäyttöön tarkoitettu ja housut ovat pyjamahousut. Tykkään paljon tuosta paidan kauluksesta ja päätin tehdä pyjamia, jotta opin kauluksen ompelun. Jos saan siedettäviä pyjamia aikaiseksi, voin tehdä ihan päiväkäyttöön tarkoitettuja paitoja myöhemmin. Se olikin hyvä idea, sillä minusta kaulus on aika hankala. Se alkaa melkein väkisin vetää tuosta hihasaumasta lähtevän kanttauksen ja kaula-aukon kanttauksen yhtymäkohdasta. Aaargh.

Housujen kaava on muuten hyvä, mutta vyötärö saisi tulla korkeammalle. Laitoinkin joihinkin lisäosan kuminauhakujalle. 

Pyjama on tehty erilaisista paloista. Raitakankaan ostin silloin, kun Domskuli oli vauva. Oli tarkoitus ommella siitä jotakin, mutta sehän jäi, kun Domskupoika tarvitsi jatkuvaa huomiotani...Nyt kangasta ei enää ollut riittävästi, joten yhdistin siihen vihreää ja keltaista yksiväristä trikoota. Paidan selkäosa on keltainen. Kuvassa paidan alla on toinen paita, joten hihat kiertävät. Normaalissa käytössä tuota ei siis tapahdu, vaan pyjama on oikein hyvä.

Surautin pyjamat myös monta vuotta marinoituneesta koirakankaasta sekä dinosauruskankaasta.

Lisäksi ompelin lämpimiä kotihousuja, joita tässä vetoisassa talossa talviaikaan paljon tarvitaan. Punaiset lököhousut tein isänsä vanhasta collegehupparista. Nuo hirveät fleecekankaat ompelin housuiksi, koska kotihousuille on paljon tarvetta, enkä tiennyt, mihin nuo melko ällöt kankaat käyttäisin. Olen ostanut ne joskus ajatuksena tehdä niistä Domskulle torkkupeittoja automatkoille tai muuta sellaista, mutta Domsku inhoaa peittoja. Potkii ne aina pois. Joten hyötykäyttöön kotihousuiksi ja sen jälkeen kierrätän ne naapurinpojalle, jos niistä on jotain vielä jäljellä ;)

Sitten voisinkin ihmetellä teille tuota kanttaamisen vaikeutta! Käytän lastenvaatteissa sitä kanttaustyyliä, joka Ottobressa opetetaan. Eli ommellan resorista leikattu pala ensin oikeat puolet vastakkain vaatteeseen, sitten kännetään resori nurjalle ja ommellaan oikealta puoleta kaksoisneulalla ja nurjalta sitten leikataan turhat pois. Kyllä minä niin olen mieleni pahoittanut monta kertaa! En saa pysymään kanttausta samanlevyisenä sitten millään. Ja kun ne kohtaavat vaikka hihan saumassa, toinen on leveämpi kuin toinen. Aaargh! Minulla ei ole mitään kantinkääntäjiä, joten on ihan vanhanaikaisesti hoidettava tämä homma, Ei ole minun juttuni, eikä harjoitus ole vieläkään tehnyt mestaria. Koiranvaatteissa käytänkin toisenlaista systeemiä, eli ompelen resorin kaksinkertaisena heti nurjalle puolelle ja sitten käännän sen oikealle ja ompelen yhden ompeleen reunaan. Minusta tämä on helpompi tapa. Tahtoisin kuitenkin oppia tuon toisen, koska kerran sitä lastenvaatteissa suositaan