Peikkokukkulan nukkepaja

Peikkokukkulan nukkepaja on täydessä vauhdissa. Olen muotoillut inspiraation vallassa, kuivatellut osia puuhellan lämmössä, hionut valkoisen pölypilven keskellä, maalannut ainakin kuusi kerrosta ihonväriä, kiillotellut, tapellut silmien kanssa...ja vihdoinkin olen vaiheessa, jossa voin sovitella hiuksia, huiveja jne. Tässä viisi erilaista naamaa:

Nukkepajani valmiita ja keskeneräisiä töitä:

Ihanampaa työtä ei voi olla!

Villinä villaan - eli keväinen värjäyspäivä

Peikkokukkulalla alkaa näkyä kevään merkkejä. Eilen oli varjossa jo 18 astetta ja auringossa tuli melkein hiki. Oli aika ottaa villat pois liemistään ja ripustaa ne aurinkoon kuivumaan.

Olivia vahtii, ettei kukaan mene repimään villoja narulta.

Näin talvella ja keväällä meilläkin on pehmeää sammalta. Kesällä se häviää olemattomiin odottelemaan kosteampia aikoja. Ikävöin usein suomalaista paksua rahkasammalta, mutta kyllä tämä vihreä pehmeä sammal lohduttaa. Sivelen sitä ja painan nenän kiinni siihen ja nuuskuttelen. On herkullista katsoa vihreää villaa ja sammalta rinnakkain.

Japanilainen sushin täyteinen ilta

Japanilainen ystäväni Kaori lupasi opettaa minut ja mieheni tekemään sushia...ja siitä se sitten lähti:)

Tässä sekoitetaan munakokkelia. Se tehdään näin: 5 munaa, 45 g sokeria, 45 g sakea/piscoa/rommia ja vähän suolaa vatkataan kevyesti puikoilla. Kaadetaan paistinpannulle ja sekoitellaan koko ajan puikoilla, jotta munakokkelista tulee murumaista. Tätä "kokkelia" käytetään sushin tekoon. Tämä on myöskin paistetun jauhelihan kanssa tavallinen arkiruoka, jota lämmitetään, jos äiti ei ehdi kokata.

Kaorin reseptimuistiinpanot. Kaikki ainekset mitattiin tarkasti talousvaa`alla. Tärkeintä on riisin keitto. Riisin täytyy olla lyhytjyväistä. Henkilöä kohden varataan noin desilitra. Vettä tarvitaan voin 1,2 desiä/riisidesi. Riisi pestään kattilassa ainakin viisi kertaa. Riisi laitetaan kattilaan veden ja kiinalaisesta kaupasta saatavan merileväpalan kanssa (ei siis noria) ja kansi laitetaan tiukkaan kiinni. Levy kuumaksi. Kun riisi kiehuu, laitetaan levy oikein pienelle ja katsotaan tarkasti kahdeksan minuuttia kellosta. Kantta ei saa aukaista. Kun kahdeksan minuuttia on kulunut, otetaan kattila pois tulelta ja annetaan hautua kannen alla 15 minuuttia.

Kun riisi hautuu, tehdään kastike riisille.

(Tämä ohje on neljälle hengelle.)

90 g omenaviinietikkaa, 60 g sokeria ja 10 grammaa suolaa sekoitetaan hyvin.

Kun riisi on ollut kannen alla 15 minuuttia, sekoitetaan viinietikkakastike siihen. Kansi kiinni vielä pariksi minuutiksi. Tämän jälkeen alkaa hauskin vaihe:) Riisi asetellaan parille isolle lautaselle ja sitä tuuletetaan tarjottimen kanssa. Samalla sekoitetaan lusikalla. Tätä tehdään, kunnes riisi jäähtyy, kosteus haihtuu ja riisi saa kiiltoa. Nyt riisi on valmista käytettäväksi sushiin!

Kaori selittää, miten rullaan sushikäärön.

Riisiteetä ja ihana merenneitopikari.

Porkkanasuikaleet sushiin tehdään näin:
Laita porkkana veteen. Jos saat jostain japanilaista kalaliemijahetta, laita sitä veteen. Sekaan loraus sakea, sokeria ja pari liotettua siitakesientä. Keitä porkkana pehmeäksi. Suikaloi sopivan ohuiksi sushiin.
Teemuki
Japanilainen tee oli kyllä tosi karvasta minun makuuni, paljon karvaampaa kuin Suomesta olen ostanut japanilaista teetä. Minun oli pakko pyytää sokeria siihen, vaikka vähän nolottikin. Kaori lupasi, ettei kerro äidilleen;)

Kaori olohuoneessaan.

Jauheliha sushiin tehdään näin:

300 g jauhelihaa, inkivääriä raastettuna, soijasoosia 5 teelusikallista, sakea 5 teelusikallista, vettä 5 teelusikallista ja sokeria 30 grammaa sekoitetaan puikoilla. Paistetaan koko ajan sekoittaen, kunnes neste on haihtunut. Tämä on myös tavallinen arkiruoka.

Philadelfia-rullia, California-rullia, Temari-Zushia ja Temaki-Zushia, majoneesia ja soijakastiketta. Opin sen, että sushi kirjoitetaan s:llä, kun se on yksinään. Kun sanan edessä on määriteosa, kirjoitetaan sana z:lla.

Sushimajoneesi:

Sekoita maun mukaan majoneesia ja luonnonjogurttia. Raasta sekaan valkosipulia ja silppua persiljaa. Laita tätä sushien päälle tai sisään.

Kuvassa vasemmalla on California-roll. Se tehdään näin:

1. Laita merilevälevy (nori) kiiltävä puoli alaspäin bambupohjalle. Levitä ohuesti riisiä, painele lusikalla tai sormilla. Ripottele päälle seesaminsiemeniä.

2. Käännä bambupohjan ja kankaan avulla ympäri. laita toiselle puolell ohueksi huikaloita avokadoa, kanikamaa (rapupötkylöitä), majoneesia ja kurkkua. Nämä laitetaan suoraksi riviksi ihan keskelle levyä.

3. Rullaa käyttäen apuna bambupohjaa ja muovikelmua.

Näiden vieressä on Philadelfia-roll, jotka väsätään näin:

1. Norilevy bambupohjan päälle. Levitä riisi ohuesti. Riisin päälle graavia lohta tai kylmäsavulohta ohuina viipaleina. Päälle muovikelmu. Käännä ympäri.

2. Laita keskelle levyä suoraksi riviksi suikaloituja philadelfia-juustopaloja, kurkkua, avokadoa, katkarapuja ja seesaminsiemeniä.

3. Rullaa.

Kuvassa vasemmalla näkyy Temari-zusheja, ne pyöritellään näin:

1. Levitetään pieni pala muovikelmua pöydälle. Sen päälle riisiä. Suljetaan kelmu ja pyöritetään palloiksi. Tehdään kerralla monta.

2. Tämän jälkeen avataan kelmua vähän ja laitetaan sinne munakokkelia ja paistettua jauhelihaa. Painellaan taas kelmun sisällä palloksi. Lopulta avataan kelmut ja laitetaan tarjolle.

Toinen versio, jotka näkyvät jauhelihapalleroiden vieressä:

1. Tehdään riisipallerot samalla tavalla kuin yllä. Avataan kelmut.

2. Leikataan norista sopivia paloja ja "liimataan" merilevä riisiin kiinni. Liimautuu siis ihan itsestään. Päälle jää pieni kuppi, joka täytetään katkaravuilla/tonnikalalla ja majoneesilla.

Lisäksi lautasille asetellaan suikaloituja kurkkuja, porkkanoita, philadelfia-juustoa, avokadoa, tonnikalaa, lohisuikaleita, jauhelihaa, munakokkelia jne. Temaki-zushia varten. Tämä on siis sushin helpoin muoto. Lautasella on tarjolla valmiiksi revittyjä noripaloja, joihin kaikki ottavat mielensä mukaan täytteitä, rullaavat pöydässä ja syövät samantien. Ja soijakastike on tärkeä ja sitä lotrataan paljon sushien päälle. Voidaan myös upottaa sushirulla soijakstikkeeseen.

Kiitos Kaorille ihanasta illasta! Gracias Kaori por la maravillosa cena!

Iso ja niin pieni

Tämä kuva ei kaipaa sanoja.

Haaste Viivulta - ihka eka minulle heitetty haaste!

Tämä muffinssi ei ole liian makea, sillä olen tehnyt sen itse:)

1. Pehmeintä maailmassa... ovat koiran "rintakarvat" ;)
2. Liian makeaa...chileläiset kakut ja tortut. Niistä puuttu suomalainen makean ja happaman tasapaino, esim, kermavaahto-rahka tai kinuski-marjat.
3. mieluisin ääni...myrskyn pauhu
4. järkyttävin haju... ihmisen oksennus
5. himottavan hyvää...marenkikakku, jossa rahkaa...sain rahkaa viimeksi neljä vuotta sitten:(
6. tuoksuu hyvälle...märkä metsä
7. oudoin hajumieltymykseni...koiran tassut, mutta moni muukin kyllä tykkää sitä cream crackerin hajusta.
8. lapsuusajan hajumuisto...Mummonmökin tuoksu, kun astuin ulkoa sisälle ja mummo keitti uusia perunoita.
9. kutittaa...litre-puun aiheuttama allergia (Suomessa en ollut allerginen millekään!)
10. riipii korvia...lasten kiljuminen
11. etova maku...läski
12. pelottava ääni...kaikki voimakkaat (varsinkin koneiden ja moottorien) äänet, olen herkkä niille
13. kylmää vai kuumaa...kylmä kesä kiitos ja kuuma kaakao talvella
14. iljettävää koskea...tarantella
15. tuntuu hyvältä kädessä...merinovilla

Löytöretkellä raunioissa

Viime maaliskuussa minulla oli täällä suomalainen ystävä. Lähdimme kävelylle kukkulan maastoon. Noin kolmen kilometrin päässä meiltä on tällainen pieni raunioitunut talopahanen. Se on tehty perinteiseen tyyliin savesta. Enää tällaisia taloja ei rakenneta, nyt käytetään hienompaa materiaalia: aaltopeltiä :( Nämä savitalot sopivat väritykseltään hyvin maastoon, mutta aaltopeltihökötykset loistavat auringossa todella rumasti.
Tunsin tämän talon asukkaan. Don Jose kuoli sydänkohtaukseen nelisen vuotta sitten. Sen jälkeen hänen veljensä menivät talolle ja ottivat siitä kattotiilet ja muutenkin jostain syystä moukaroivat talon tähän kuntoon. Yrittivätkö ottaa savitiiliä? En tiedä. Minä tahdoin laittaa nämä kuvat näyttääkseni teille, mistä tuo aiemmassa postauksessa ollut kahvikannu on löytynyt. Nythän kahvipannussa asustelee orvokki:)

Tässä minä yritän vältellä piikkikasvien menoa kenkiini. Löytöretkeltä tartui mukaan kahvikannu, ruusunmarjojenkeruutyökalu (erittäin rustiikkinen...), laudanpaloja jne.

Koiraperhe tarkastuksessa

Tällaisissa tunnelmissa kyyhkyläiset Zara ja Yoda olivat viitisen kuukautta sitten. Siitä alkoi rakkaustarina, jonka seurauksena meillä on nyt kaksi ihastuttavaa pentua: Olivia ja Anastasia. Yodan rakkaus Zaraan kesti niin kauan, kunnes pennut tulivat maailmaan. Yoda ei halua tunnustaa pentuja omikseen ja niin Zarasta tuli yksinhuoltajaäiti. Pariskunta on kuitenkin ihan hyvissä väleissä keskenään, sillä Zara ei esitä vaateita Yodalle.
Tänään koko perhe oli sulassa sovussa Chilen Kennel Clubin tarkastajalla. Tämä eläinlääkäri olikin meille uusi tuttavuus, mukava nuori mies. Zara todettiin terveeksi ja kauniiksi emoksi, Yoda komeaksi pikkumieheksi ja pennut niin suloisiksi, että tarkastaja olisi itse tahtonut ostaa toisen niistä. Sanoimme, että pennut pysyvät meillä ainakin 6-kuukautisiksi asti, jolloin näemme, mitä niistä on kehittymässä. Toivottavasti voimme pitää ainakin toisen itsellämme, ehkä jopa molemmat;)

Chilen Kennel Club on nyt uusinut sääntöjään. Kaikki rekisteröidyt koirat on mikrosirutettava. Zaralla siru jo olikin niskassaan, mutta Yoda-parka sai sen tänään. Minun piti pitää Yodan päästä kiinni. Suljin silmäni, sillä tiesin, että piikki on paksu ja siru riisin kokoinen. Mitään puudutusta ei laitettu. Varauduin kauheaan kiljumiseen, sillä Yoda rääkäisee tosi helposti silloinkin, kun joku muu chihu vaikka tönäisee sitä. Yoda kuitenkin oli aivan paikallaan rimpuilematta, eikä se päästänyt pihaustakaan. Eläinlääkärikin totesi, että onpa "valiente" poika. Eli rohkea ja reipas! Minun pieni rohkea kirppuni! Eläinlääkäri sitten kysyi, että laitetaanko pennuillekin siru, mutta sanoin, että odotetaan vielä pari kuukautta, jotta kasvavat vähän vielä.

Aamu täynnä taikaa ja kiitokset Ainosofialle!

Peikkokukkulamme tämän aamun sumuisessa valossa.

Tänään on tulossa sumuinen ja sateinen ilma. Aamulla aikaisin aurinko kuitenkin pilkahti minuutiksi esiin sumuverhon välistä. Onneksi kamera oli lähellä.

Olen vieläkin iloinen elisestä tuunausduunauksestani, eli niistä vaaleista raameista, joiden kuva on tämän postauksen alla. Mieheni sanoi minulle, että koska ne onnistuivat niin hyvin, niin seuraavaksi, kun menemme kaupunkiin, hän ostaa minulle kymmenet raamit lisää, että saan tuunailla enemmänkin. Sopimukseen kuuluu myös spraymaalipullo:) Seuraavaksi minulla on kuitenkin suunnitelmissa tuunailla peilinkehykset.

Eilen illalla melko myöhään Chilen aikaa (eli Suomessa aamuyö!) Ainosofia lähetti minulle viestin blogistaan. Hän tahtoo antaa tunnustuksen minulle. Minun täytyy käydä hakemassa se hänen blogistaan. Saa nähdä, osaanko. En yhtään tiedä, miten nämä tunnustukset toimivat. Eli miten kauan pidän sitä itselläni, kunnes annan sen jollekin muulle? Minne minä laitan tunnustuksen? Tähän tekstin sekaan vain tuohon sivun reunaan gadgetiin? No, joka tapauksessa, tosi hienoa ja iloista, että saan tunnustuksen jo parin viikon blogin pitämisen jälkeen! Kiitos Ainosofia! Kiitokset myös siitä, että opetit minulle lumisade-efektin!

Sunnuntain onnistunut tuunausduunaus sekä pikkutarina antiikkinukesta

Tuunasin tänään nämä halvat muoviset kehykset. Ostin kehykset noin eurolla kiinalaisesta halpiskaupasta. Spraymaalasin valkoisella opacolla yhden kerroksen maalia. Kun maali oli kuivaa, sivelin kankaalla hiukan ruskeaa kenkäplankkia ja mustaa akryylimaalia erityisesti koristeisiin. Kyllä muovisista kehyksistäkin voi saada nätit, olen itsekin ihan hämmästynyt.

Lähetän lämpimät terveiset hänelle, jonka kuva on kehyksissä - ihana kuva! Kuva on 50-luvulta. Vanhempi on nukke, joka on kuvan edessä. Se on 30-luvun amerikkalainen nukke. Ostin sen 2000-luvun alussa New Yorkista garage salesta yhdeltä oikein vanhalta mammalta. Hän kertoi, että hän oli mennyt naimisiin 70 vuotta sitten ja tämän nuken hänen ystävänsä antoivat hänelle wedding showerissa. Valkoiset rusetit sitoivat dollarin setelit rullaksi nuken mekkoon. Nukessa on kaikki muu alkuperäistä rouvan wedding showerin ajoilta, mutta hatun jouduin neitokaiselle virkaamaan, sillä sen hiukset ovat hieman kärsineet. En kuitenkaan tahdo vaihtaa hiuksia, niin hattu on parempi ratkaisu. Mekosta irrotin yhden rusetin hattua varten.

Tässä nämä halpiskehykset alkuperäisessä asussaan. Ihan hienot hintaan nähden, jos kullasta tykkää.

Kyllä tämä blogin pito on hauskaa. Koko ajan tekisi mieli olla laittamassa uusia kuvia ja juttuja, mutta kuka niitä ehtii ja jaksaa katsella, jos lisäilen niitä kolme kertaa päivässä;)