Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Kaupunkireissu

Lähdimme aamulla kahdeksalta ajamaan Concepcioniin. Ensin sain jännittää sitä, ettei auto liu'u ojaan tuossa meidän kuravellitiellämme. Jos nimittäin liu'umme ojaan, sieltä ei pääse ylös ilman, että härät vetävät auton ylös. Lähinaapureiden härätkin ovat jossain kaukana laitumella, joten sellaista apua saisi odottaa tunteja. No, onneksi pääsimme taaskin turvallisesti alas maantielle. Nythän meillä on ihan luksusta, kun molemmat sillat korjattiin viime talvena, joten ei tarvitse pelätä sitä, että putoamme auton kanssa jokeen. Viime talvena olimme eristyksissa pari viikkoa, kun silta romahti (ja metsäkone sen mukana jokeen!) ja sen korjaaminen kesti.
---
Maantiellä taas sain jännittää sitä, että joku rekka työntää meidät pois tieltä tai ajaa meidän perään kiinni tai suistaa meidät toiselle kaistalle siirtyessään hitaampien kaistalta normaalille kaistalle. Ne hitaammat kaistat nimittäin vain loppuvat yhtäkkiä ja vaaratilanteita syntyy jatkuvasti, kun siirrytään taas viereiselle kaistalle. Lisäksi olin löysät housuissa, sillä pelkään hammaslääkäriä ja sellainenkin käynti olisi tiedossa...

Nyt voin olla itseeni tyytyväinen, sillä tulipa käytyä hammaslääkärissä!

---

Meillä on näitä kaupunkireissuja suunnilleen kaksi kertaa kuussa. Iso kaupunki ei ole sen kauempana kuin 50 minuutin automatkan päässä, mutta se henkinen matka sinne tuntuu kestävän päivän! Aina on iso kynnys lähteä reissuun, kun tietää, että se on sitten juoksemista ja jonottamista koko päivä aamusta iltaan. Shoppailunautintoja ei mitenkään lisää maanjäristyksen jäljiltä raunioina oleva ruma kaupunki, tiilikasat ja kuopat kaduilla, vesisade ja omaan makuun vähäinen tarjonta.
---
Concepcioniin on kuitenkin pakko mennä, sillä mieheni täytyy siellä jonotella eri toimistoihin maksamaan eläkemaksuja, sairausvakuutusta, asuntojen yhtiövastikkeita jne. Täällä ei vielä toimi niin hyvin se, että netissä voisi maksaa. Moni paikka ei vielä tarjoa sitä mahdollisuutta. - ja ne JONOT, näkisittepä! Ja näkisittepä myös sen, miten rauhallisesti ja kärsivällisesti ihmiset odottelevat! Jossain on telkkari katon rajassa ja jossain ihmiset vain rauhallisesti seurustelevat keskenään. Ei uskoisi latinomaaksi tämän rauhallisuuden takia.
---
Minä taas juoksen heti aamusta lähtien ostamassa heijastinnauhaa, kiristimiä, metallisia "puolikuita", fleecekangasta, lakanakangasta, verhokangasta, pitsejä, tarranauhaa jne. jne. Ja tietysti täällä on niin, ettei yhdestä paikasta saa kaikkea, vaan pitää juosta ympäri kaupunkia kaikissa erilaisissa pikkuliikkeissä, joista yhdestä saa kiristimiä ja toisesta puolikuita...aargh...Kangaskauppojakin pitää kiertää ainakin viisi, koska eri kangaskaupoissa on erityylisiä kankaita ja muuta sitten ei ole. Ja niin usein myydään "eioota", että hermot menevät. Sitten kun raahaan niitä monta kiloa painavai kangaskasseja käsivarret täynnä rynnätäkseni vielä yhteen liikkeeseen, joka myy juuri sitä oikeanväristä tarranauhaa, jota ei muualta löydä, niin hiki vain valuu otsaa pitkin ja toivoisi jo olevansa kotona.

En ole Chilestä löytänyt koskaan sisustuslehtiä, joista olisin todella kiinnostunut. Eilen kuitenkin löysin Espanjasta tuodun "Vivir en el Campo" -lehden. Täällä on siitä hassua, että lehtikioskit myyvät lehtiä uusina numeroina, mutta kun alkaa tutkia tarkemmin, löytää jostakin tiedon, että lehti onkin monta kuukautta sitten Euroopassa ilmestynyt numero! Tässäkin lehdessä oli joulukoristeita. Espanjankielisiin lehtiin ei ole koskaan merkitty selkeästi lehden ilmestymiskuukautta ja vuotta, vaan niissä on vain mystinen numero, joka kertoo, miten mones numero tämä on kutakin lehteä. Lehdissä on myös hinta euroina, jonka jälkeen vaikka Meksikon hinta ja Chilen hinta on laitettu hintalapulla päälle. Näyttääkin siltä, että Euroopasta lähetetään Chileen ylijäämänumerot ja niitä sitten myydään täällä tuoreina numeroina! No, joka tapauksessa tämä oli ensimmäinen lähes viiden vuoden aikana löytämäni lehti, jonka lukemisesta ja kuvien katselemisesta oikeasti nautin. Toivottavasti törmään tuohon lehteen jatkossakin! Se on ihan tuuripeliä.

---

Kun lopulta ostokset on tehty ja hyppään bussiin...Mi Dios! Ette voi arvata, miten bussikuskit ajavat täällä. Kaasua painetaan, vaikka nähdään, että siellä on punainen valo vastassa. Kun ollaan punaisen valon kohdalla, jarrutetaan täysillä niin, että jarrut kirkuvat ja niin, että seuraavan bussiin välinen etäisyys on kaksi millimetriä. Kurvit tietenkin vedetään täydellä vauhdilla ja bussit ovat aina niin täynnä, että mummot vain lentelevät käytävällä sylistä toiseen. Ja silti kukaan muu ei näytä vihaiselta kuin MINÄ! Kaikki muut ovat niin tottuneet siihen, että seistään mielettömän kapealla käytävällä puristaen rystyset valkoisina tankoja samalla roikottaen ostoksia toisessa kädessä. Äideillä on vielä sellainen luksus siinä mukana, että lapsi roikkuu sylissä. Huh! Minä en ole Suomessa koskaan kärsinyt matkapahoinvoinnista, mutta täällä puolen tunnin bussimatka keskustasta kälyni luokse, jonne aina jätämme automme, on aina kärsimystä. Katson ylöspäin ja hengitän syvään yrittäen saada "raikasta" ilmaa sen, mikä mahdollista. Kun lopulta pääsen pysäkille, jalat tärisevät ja nieleskelen pahoinvointisena.
Concepcionissa on vain yksi sisustusliike, josta pidän ja se on myös ainoa liike, joka myy eurooppalaisen tyylin mukaisia maalaisromanttisia tuotteita ja kankaita. Harmi kyllä, liike on yhtä kallis kuin Laura Ashley. Minä kuitenkin mieluummin olen ostamatta hömppätavaraa useamman kuukauden ja sitten kun ostan, laitan vähän enemmän rahaa ostoksiin, jotta saan sellaista, josta pidän. Kulutustottumukseni ovat huomattavasti muuttuneet Chilessä, kun valinnanvaraa ei ole paljon. (ja taaskaan en puhu Santiagosta, jossa varmaan on vaikka mitä, jos vaan osaa löytää oikeat paikat...eli ne paikat, joissa asuu rikkaita ihmisiä. Chilen elintaso- ja luokkaerot vaikuttavat kauppojen sijaintiin ja valikoimiin niin, ettei sitä Suomessa asuessa voi edes ymmärtää.)


---


Biggie Best sijaitsee Concepcionin keskustassa, mutta hieman syrjässä rauhallisemmalla kadulla. Jotain liikkeessä myytävistä tavaroista ja "asiakkaiden valikoinnista" kuvaa se, että liikkeen ovi on aina lukossa. Pitää koputtaa ovea, jolloin myyjä tulee ovelle ja katsoo "asiakaskokelasta" päästä varpaisiin ikkunan läpi ja sitten vasta päästää sisään. Ekalla kerralla minulla oli vähän vaivautunut olo, mutta onneksi siinä liikkeessä saa katsella rauhassa, eikä myyjä "kyylää" koko ajan vieressä, kuten pahimmassa tapauksessa voisi olla. Myyjä ei myöskään aloittanut mitään turhaa small talkia, vaan antoi vain katsella. Nyt, kun olen käynyt liikkeessä jo pari vuotta noin joka toinen kuukausi, myyjä tuntee minut ja juttelee mukavia. Kyselee aina, mitä koirilleni kuuluu ja olenko jo saanut ystäviä:) Yoda ja Olivia ovat joskus olleet mukanani liikkeessä ja myyjät ovat aivan ihastuksissaan. Kuitenkin vieläkin se ikkunan läpi päästä varpaisiin kyyläily on tapahtunut joka kerta;D



En voinut vastustaa kiusausta ostaa uutta istuintyynyä Biggie Bestistä, sillä se oli tarjouksessa puoleen hintaan. Silloin kun nuo ulkotuolit ovat kesäaikaan ulkona, niiden päällä on vain ihan marketista ostetut valkoiset pestävät tyynyt.



Raidalliselta puolelta istuintyynyt näyttävät tältä.


Sinisävyinen tyyny on ollut käytössä jo melkein vuoden ja se on vähän jo lytistynyt.


En voi palata yhdeltäkään kaupunkireissulta ilman tuliaisia omille rakkaille karvakorvilleni! (Kuvassa näkyvät kääpiöpinserit ovat Chiquititan Suomen kavereita)


Nämä koirankeksit ovat sen verran suuria, että puolitan ne chihuille.


Varsinkin Zara ja Matilda tykkäävät pureskella näitä hieman isompia luita.

Saumurinkin sain huollosta, vihdoinkin. Se oli kaupungissa yli viikon ja luonnollisesti nyt, kun minulla olisi vaikka miten paljon ommeltavaa. Toivottavasti murheenkryynini toimii taas kunnolla ainakin seuraavat puoli vuotta! Enempää en uskalla toivoa.

Kankaita ostin tällä reissulla 19,5 metriä ja pitsejä ja brodyyrejä monta kymmentä metriä. Tuosta siniraitaisesta kankaasta tulee keittiötason ja tiskipöydän alle verhot.
Pitsit ja brodyyrit ovat täällä edullisia. Kuvan pitsit ja brodyyrit maksoivat noin 0,30 euroa metri.
---
Lähdimme ajamaan joskus kahdeksan jälkeen illalla takaisin kotiin ja juutuimme juuri ennen Tomecoa aivan järkyttävään jonoon, joka ei liikkunut lainkaan. Kuulimme ambulanssien ja poliisiautojen ääniä. Olimme jumissa puolisen tuntia, kunnes pääsime taas liikkeelle. Jälleen kerran kaksi rekkaa olivat kaatuneet poikittain keskelle tietä. Tämä maantie on todella vaarallinen. Se on maantie, jossa saa ajaa 100km tunnissa, vaikka se on todella mutkainen ja ylä- ja alamäkiä täynnä. Ohituskaistat ovat vaarallisia, sillä ne vain yhtäkkiä loppuvat ja siitä pitää siirtyä taas toiselle kaistalle, jolloin vaaratilanteita tulee jatkuvasti. Suurimpana ongelmana kuitenkin ovat rekat, jotka ovat suuria ja painavia. Ylämäet ne jurruttavat noin 15km/h, mutta alamäissä otetaan kaikki takaisin ja huristellaan 120km/h. Luonnollisesti tällainen vauhti ei ole kovin terveellinen alamäessä, jossa on jyrkkä kurvi ja sen perään kurvi toiseen suuntaan, ja tällaisia paikkoja on tiellä vaikka miten monta. Tuolla tiellä saa oikeasti pelätä välillä henkensä edestä. Olimme näkevinämme yhden henkilöautonkin siinä sotkussa, mutta emme ole varmoja sillä oli hyvin pimeää. Ainakin yksi rekka oli poikittain tiellä ja metsässä ja aivan romuna ja toinen rekka siinä vieressä. Jos minulta kysyttäisiin, ottaisin kaikilta rekkakuskeilta kortit pois ja laittaisin kuskit johonkin tehokoulutukseen ainakin kuukauden ajaksi, jotta oppisivat ajamaan ottaen huomioon sekä maaston että muun liikenteen.
---
Olimme kotona kymmeneltä illalla. Olin niin väsynyt, että join vain teetä ja painuin sänkyyn. Oli tarkoitus lukea sitä uutta lehteä, mutta huimasi ja oksetti ihan vain väsymyksestä ja ehkä stressistäkin, joten vedin peiton ylleni ja aloin vedellä hirsiä.
---
Vielä tänä aamuna, kun heräsin, tuntui kuin minusta olisi päässyt kaikki ilmat ulos...olo on kuin löysällä ilmapallolla, joka ei jaksa nousta kattoon asti...mutta kyllä tämä tästä! On puolipilvinen päivä ja meinaan ommella tyynynpäällisiä ja verhoja, pestä pyykkiä sekä istuttaa lisää violetoja tuohon talon viereen.

Lyydialta Milalle

Muistatte varmaan Kuikkupekkolan leidien missikisat? Tuomari nimeltä Mila äänesti Lyydiaa voittajaksi, mutta ikävä kyllä kisan seniori Lyydia ei sijoittunut kärkikolmikkoon. Kiitoksena saamastaan äänestä Lyydia lähetti Milalle Suomeen chileläistä oliiviöljy-ryppyvoidetta kasvoille. Tätä tuotetta Lyydiakin käyttää ja katsokaa, miten hehkeä hän on yli 60 vuoden iästään huolimatta!

Onnittelut vielä Milalle!
---
Ihanaiset leidit ovat myynnissä Peikkokukkulan Pajapuodissa 35 euroa/kpl.

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Yläkerran sali

Sanomme yläkerran pientä olohuonetta saliksi "sala" erottamaan sen puheissamme alakerran olohuoneesta.


Porrasaukosta puuttuvat vielä kaiteet. Emme tiedä, milloin ne siihen tulevat, sillä ikkunakalterien tekijä pakoilee meitä. Hän ei ole tehnyt työtä, vaikka maksoimme jo puolet summasta. Saman miehen piti tehdä myös kaiteet portaisiin. Saas nähdä, miten koko jutun nyt käy.


---


Nyt salissa ovat meidän ulkotuolimme talvisäilössä. En ole vielä päättänyt, laitanko tuohon ikkunaan verhoja vai en. Vaihtoehtona olisivat mummon virkkaamat upeat pellavanväriset verhot, jolloin salin väritykseksi olisi kiva valkoisen lisäksi laittaa beigeä ja materiaaleiksi luonnollista rottinkia ja vanhoja rustiikkisia tavaroita, kun katossakin roikkuu suuri ruosteisen näköinen kruunu (näkyy alemmassa kuvassa). Sellaiseen tyyliin kävisi jotenkin tuo lehmäntaljakin, josta en nyt tykkää.


Toisena mahdollisena tyylinä olisi valko-vaaleanpunainen romanttinen ja keveä. Minulla on Ikean ruusuverhot, jotka sopisivat hyvin tuohon ikkunaan myös. Silloin huoneen muu väritys tulisi olemaan vaaleanpunaista. Salissa olisi tarkoitus olla nukkekotini ja olen miettinyt, että sen voisi maalata vaaleanpunaiseksi.

---

Täytyy päättää, kumpi tyyli voittaa. Tai sitten vaihdan joka toinen viikko ;)


Tällä hetkellä valkoinen-beige-rustiikki on enemmän vallalla.



Meillä ovat täällä menossa talvimyrskyt! Vettä tulee kaatamalla monta päivää ja myrskyää niin, että pelkään peltikaton irtoavan. Minusta myrskyt ovat ihania...minussa on enemmän kuin ripaus muumiluonnetta:)
---
Meillä on tapahtunut täällä Tomecon kukkuloilla sellainen ihme, että nettiyhteytemme on yhtäkkiä parantunut! Kuvien lataaminen on nopeampaa kuin ennen, joten luvassa kuviakuviakuvia:D
---
Huomaathan Peikkokukkulan Pajapuotiin laittamani virkatut korut! Hinnat alkaen 5 euroa.

torstai 8. heinäkuuta 2010

Virkattuja kukkakoruja

Lisäsin Pajapuotiin tämän allaolevan setin sekä poistin myytyjen korujen kuvia:





Näiden korvisten hinta on 5 euroa:




Tervetuloa ostoksille:)


keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Ovesta sänky

Ehkä muistatte, miten tuskailin lahjaksi saamamme jenkkisängyn tyyliä ja väriä. Mietin ompelevani hupun sängynpäätyyn peittämään punertavan puun ja modernin ilmeen. Enhän voisi tähän makuuhuoneeseen tuoda punertavankellertäksi petsattua moderia sänkyä.

Sitten keksin käyttää sängynpäädyksi vanhaa umpipuista ovea, jonka olemme ostaneet pari vuotta sitten Yumbelista yhdeltä mieheltä. Ostimme kaksi vähän erikokoista painavaa ovea, vaikkemme tienneet, mihin ne tulisimme laittamaan. Arvasin, että kyllä niille vielä löytyy monta käyttöä. Ensin meinasin laittaa ovet oviksi, sitten tehdä työpöydän ja kolmanneksi laittaa olohuoneeseen seinää vasten koristeeksi kranssin kanssa, kuten "kaikissa" suomalaisissa ja tanskalaisissa kodeissa nyt tuntuu olevan muotia.

Sängynpäätyidea kuitenkin voitti, sillä se ratkaisi sänkyongelmamme. Sänkymme on tavallinen jenkkisänky, johon jätimme ruuvaamatta päädyn. Mieheni teki jalat ja ruuvasi ne oveen kiinni. Hyvin toimii, sillä pääty on seinän ja sängyn välissä. Emme tahtoneet kiinnittää ovea sänkyyn, sillä vältämme monien reikien poraamista oveen. Sillehän voi löytyä muuta käyttöä tulevaisuudessa!

Teen joskus postauksen siitä, mitä tuolle ovelle tein ennen kuin se pääsi sängynpäädyksi. Toiselle ovelle ei ole vielä löytynyt käyttöä...ehkä raahaan sen sisälle vain koristeeksi, kun työpöytäkin tuli tehtyä vanhasta halpisovesta.
---
En meinannut uskoa silmiäni, kun suomalainen bloggaaja lähetti minulle Jean d'Arc living -lehden, ja siellä joku tanskalainen perhe oli käyttänyt vanhaa ovea sängynpäätynä! Lehdesä oli päätyyn vielä sabluunalla kirjoitettu jotain, vai onkohan se tarra? Katselin sitten meidänkin ovea sillä silmällä, mutta minä en tahdo tuohon mitään tekstiä. Minusta se on hieno juuri tuollaisena, kuin se nyt on!
---
Millaisia käyttötarkoituksia sinä olet nähnyt vanhoilla ovilla olevan?

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Kesäkoruja myynnissä

Peikkokukkulan pajapuotiin on nyt tullut myyntiin muutama virkattu koru.

Korut on tehty romanttisista kukkasista ja helmistä.

Koruja on valkoisia, vaaleanpunaisia, punaisia, ruskeita ja harmaita.

Näitä on tosiaan vain muutama kappale: useampi kaulakoru, muutamat korvakorut ja kaksi rannekorua. Mitat ja lisää kuvia löydät Peikkokukkulan Pajapuodista!
---
Hinnat ovat välillä 5-25 euroa.

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Peikkokukkulan chihujen oma huone

Tervetuloa vihdoinkin kurkkaamaan Peikkokukkulan chihujen omaa pesää:)

Tahdon ensin vähän selittää tätä huonejuttua, ettei tule väärinkäsityksiä. Peikkokukkulan chihulauma ei siis ole teljettynä huoneeseen vailla ihmiskontakteja! Chihulaumamme elää vapaana talossa rakkaina lemmikkeinä. Minä en kuitenkaan pidä siitä, että kahdeksan chihuahuaa vaeltelee ympäri taloa öisin, kun me nukumme yläkerran makuuhuoneessa. En tykkää siitäkään, että chihut hyppivät sohville ilman lupaa. Pelkään, että voi sattua onnettomuuksia tai muita ikäviä juttuja, kun ne puuhailevat keskenään. En tahdo löytää aamulla ruokapöydän jalkaa pureskeltuna tai sohvan kangasta rikkiraavittuna. En myöskään tahdo herätä yöllä kirkumiseen, kun joku chihuista on hypännyt kaakelilattialle korkealta sohvalta ja jalka on mennyt poikki. Kaiken tällaisen estämiseksi tahdoin chihuille oman turvallisen huoneen.

---

Chihuhuoneen tahdoin myös hygieniasyistä. Meidän chihumme saavat juosta ulkona vapaana täällä maaseudulla useita tunteja joka päivä. Kun on sadekausi, ette tiedä, minkä määrän mutaa ja likaa ne tuovat sisälle pienissä tassuissaan! Chilen maaperä on punaista ja sellaista oikein tarttuvaa painavaa mutaa. Chihuhuoneeseen tulee lemmikkiluukku, josta ne pääsevät suoraan huoneestaan ulos ja sisälle, ulkotarhaan tai vapaaksi, sekin kontrolloituna. Vielä kuitenkaan emme ole saaneet luukkua seinään, mutta lähipäivinä senkin pitäisi onnistua. On paljon helpompaa pestä ja lakaista chihuhuoneen lattia monta kertaa päivässä kuin koko talon alakerran.

Chihuhuoneessa on lasiruutuovi, jota ei koskaan käytetä, kun olemme vain omalla porukalla kotona. Joskus kuitenkin on tilanteita, jolloin tahdon sulkea oven. Kun meille esimerkiksi tulee vieraaksi lapsiperheitä, joiden vanhemmat eivät katso lastensa perään, eivätkä kiellä mitään (mikä on tavallista täällä), niin silloin suljen oven ja samasta syystä oven voi lukita avaimella. Mikäli en voisi sulkea ovea avaimella, lapset olisivat koko ajan ramppaamassa ovesta edestakaisin, eikä kai puremiltakaan vältyttäisi...meidän chihumme eivät ole tottuneet lapsiin...

---

Lasiruutuoven takia chihut kuitenkaan eivät koe jäävänsä silloinkaan kaiken ulkopuolelle. Ne saavat haukkua raivokkaasti lasiruutujen takana hirveille tunkeilijoille, kunnes tilanne rauhoittuu - ja sehän aina rauhoittuu. Alkuskandaali täytyy kuitenkin aina esittää. Täytyyhän jonkun puolustaa taloa reviirille tunkeilijoita vastaan.

---

Kun tilanne on rauhoittunut, päästän ensin luonteltaan kilteimmät chihut haistelemaan vieraita. Sitten vähä vähältä yksi kerrallaan muutkin. Näin ne osaavat käyttäytyä kuin enkelit:) Olen niin ylpeitä niistä, kun ne menevät nätisti haistelemaan ihmisiä ja tekemään tuttavuutta sekä kerjäämään rapsuja. Meillä tosiaan on ainoana ongelmana lapset. Meillä kun ei ole omia lapsia, niin ne eivät ole tottuneet lapsiin. Hyvin harvoin chihuillamme on ollut onni tutustua lapsiin, joista olisi jäänyt niille hyviä kokemuksia. Ne eivät voi sietää kirkuvia, hyppiviä ja juoksevia pieniä ihmisiä - ja sellaisiahan lapset yleensä ovat. Hyvin harvoin meille on tullut joku pieni tyttö tai poika, joka on osannut istua hiljaa sohvalla niin, että hänelle on uskaltanut antaa chihun syliin.
---
Ai niin, tulipa mieleeni toinenkin tilanne, jossa ovesta on hyötyä! Kun jollakin tytöllä on juoksuaika menossa ja kun meidän pitää jättää koirat yksin kotiin, on kätevää, kun voi sulkea oven ja tytöt ovat siellä turvassa kauhealta macho-Yodalta, joka kaataa kalteritkin, kun tyttö tuoksuu kaikkein herkullisimmalta;) Näin kävi mm. eilen. Minun piti lähteä käymään mieheni kanssa portillamme 3oo metrin päässä kukkulan huipulla. Kaverini oli täällä sattumoisin kylässä ja hän jäi istumaan työhuoneeni puolelle Yodan kanssa. Kun Yoda näki, että me lähdimme pois, se kaatoi pikkukalterin, joka erotti työhuoneen olohuoneesta ja meni vinkumaan tyttöjen oven taakse...onneksi olimme sulkeneet oven, sillä mistä sitä tietää, vaikka se olisi kiivennyt korkean kalterin yli Olivian luokse. Olivia on siis tämä hemaiseva narttu ja Yoda on jo aikapäiviä sitten unohtanut, että Olivia on sen tytär. On siis oltava todella tarkkana koko ajan.
---
Kun olimme portilla, kaverini soitti hysteerisenä, että Yoda karkasi! Minulla raksutti vähän aikaa ja ihmettelin, mitä siellä on voinut tässä ajassa tapahtua? Sanoin, että pitäisi nyt sitten Yodan ja Olivian erossa toisistaan. Kun saavuimme takaisin, kaverini seisoi keskellä olohuonetta ihan hermona ja sanoi, että Yoda on pissinyt ihan joka puolelle, eikä hän tienyt, millä saisi siivota pissat. Hän ei ollut uskaltanut ottaa Yodaa kiinni ja kaikki chihut olivat haukkuneet siellä oven takana. Kaveri-raukka oli tosiaan siinä parissakymmenessä minuutissa joutunut sellaisen sotkun ja melun keskelle, ettei varmaan ikipäivänä ota koiraa....hänellä on yksi kissa.
---
Minustä tämä oli niin hassua, sillä Yoda painaa n. 1,3 kiloa ja se on kilteistä kiltein. Kaverini oli pelännyt sitä. Yoda oli machoillut ympäriinsä ja merkannut aivan kaikki paikat. Lätäköitä oli joka puolella. Se ei koskaan tee sellaista normaalissa tilanteessa. Pitikö sen näyttää kaverillenikin, että nyt oltiin sen reviirillä? No, minä otin luutun ja aloin siivota ja kaikki chihut olivat aivan rauhallisia, kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Mutta luojan kiitos, meillä on se ovi! Kun itse ei ole kotona, ei tosiaan voi tietää, mitä tapahtuu!

Chihuhuoneesta katsottuna olohuoneeseen päin. Roayl Caninin isossa purkissa säilytämme osan nappuloista.
---
Meillä on koko alakerta samaa vaaleaa kaakelia. Saumasimme kaakelit harmaalla, vaikka tuollaista kaakelinvaaleaa suositeltiin ensin. En tahdo, että saumat ovat vuoden päästä osittain tummat tai mudanpunaiset. Chilessä ei ole mitään saumansuoja-ainetta, jota olen lukenut Suomessa olevan.

---

Olen ollut todella tyytyväinen lattiavalintaan. Kaakelilattia on helppo pyyhkiä, lakaista ja pestä joka päivä. Vaaleassa kaakelissa näkyy heti lika, joten se todellakin tulee pyyhkäistyä heti pois. Työhuoneeni ja keittiön puolella meillä on lautalattia, sillä se on vanhaa mökin puolta. Mikä ero puhtaanapidossa!

Chihuhuone olohuoneesta päin katsottuna. Oven edessä pidämme nyt taikakuutioista tehtyä "kalteria". Tulevaisuudessa olisi tarkoituksena teettää siihen joku nätimpi. Kalteri on käytössä silloin, kun tahdomme, että koissut pysyvät huoneessaan. Lämpö pääsee huoneeseen olohuoneen puolelta. Meillähän on talossa vain kevyttakka, joka on ainoa lämmitysmuoto. Työhuoneeni puolella käytän kaasulämmitintä oikein kylminä talvipäivinä ja ihan varmuudeksi olen ostanut chihuille pienen sähköpatterin. Chilessä kuitenkin täytyy välttää sähkölämmityksen käyttöä viimeiseen asti, sillä sähkö Chilessä on todella kallista!

---

Chilessä ei myöskään käytetä lattialämmitystä. Sehän olisi ihan luksusta talviaikaan kaakelin alla. No, kun ei olla kroisoksia ja asumme kehitysmaassa, niin täytyy pärjätä tohveleilla.



Prinsessapeti on kaikkien suosiossa. Verhot siihen olen ommellut nelisen vuotta sitten. Ne on helppoa poistaa ja pestä.





Good dog - Bad dog -naulakko USA:sta Siinä on hyvä roikuttaa remmejä.

Kahvallisen Laura Ashleyn koiranruokapurkin ostin Santiagosta, Dog Treat -purkin Sodimac-ketjusta, Bow Wow -raamit New Yorkista. Koirien parfyymit ovat Chilestä eläinklinikalta. Niitä suihkin välillä koirien peteihin...tuoksu tarttuu mukavasti karvakorviinkin.

---

Tämä kärry, jonka päällä tavarat ovat, lähtee huoneesta pois, kun saan sinne valkoisen kapean pitkän pöydän, jota mieheni on juuri tekemässä rakentamisesta jääneistä jämäpaloista.


Ikkunalaudalla on Taco Bell -chihuahuoita. Matkalaukussa on kaulapannat. Hello Kitty - kankaan alla on tavallinen metallirunkoinen taitettava puutarhatuoli. Siinä voin istua katselemassa moppejen puuhia ja myös ne itse voivat makoilla tuolilla. Kangas on helppo poistaa ja pestä sekä vaihtaa uuteen. Metallijalat eivät houkuttele nakerteluun.




Minun oli tarkoitus tehdä chihuahua-aiheisista (ja vähän muistakin roduista) postikorteista iso taulu seinälle, mutta vielä en ole löytänyt sopivia raameja. Laitoin nyt kortit kaapin ikkunan sisäpuolelle teipillä kiinni. Jotkut varmaan huomaavat, että siellä on yksi tyhjä paikka. Minulla on sellainen vieterikaulachihuahuapostikortti (oho, mikä yhdyssana!) jossain jemmassa, mutten muista missä. Se tulee tuohon tyhjään paikkaan, kun löydän sen jostain.

---

Kaapeissa on rumat siniset muovivetimet. Aion etsiä Suomenreissultani kauniit vetimet kaappeihin ja vaihdan ne HETI, kun tulen takaisin;)



Tämä kaappi on täynnä chihutavaraa. Siellä ovat lääkkeet, puhdistusaineet, vaatteet, filtit, pyyheliinat, tyynyt, kantokasseja ja koira-aiheisia kirjoja. Kaapin päällä on Suomesta Pikkukoiran Putiikista ostamani mustavalkoinen iso kassi. Pinkki käsilaukku sekä mustavalkoinen meikkilaukku ovat New Yorkista, niiltä ajoilta, kun seurustelin nykyisen mieheni kanssa:)
---
Tassu-pyyhe on toiselle luokalle siirtyvän veljen tyttöni tekemä. Nyt pyyhe peittää sähkökaapin. Sen päällä oleva neulahuovutettu chihuahua-taulu on minun pari vuotta sitten tekemäni. Mieheni on tehnyt siihen raamit.
---
Mieheni sai vihdoin laitettua tuon hyllyn ikkunan päälle, johon sain koottua pehmochihulaumani.


Chiquitita nuorena tyttönä Suomessa:)


Chihuhuoneen erikoisuutena on se, että sähköpistokkeet laitettiin kaikki melkein metrin korkeudelle seinään onnettomuuksien välttämiseksi. Tosin en tiedä, voivatko koirat työntää mitään pistokkeisiin, kuten lapset, mutta mistä sitä tietää, mitä ne keksivät, kun ovat niin älykkäitä;)

---

Yläkuvassa näkyy tuo ruma musta kärry. Se siis lähtee pois ja oikeanpuoleisen ikkunan alle tulee seinänpituinen kapea pöytä (seinään kiinni, ilman jalkoja). Pöydälle tulee ruokapurkit ja nuo muut purkit, jotka nyt ovat kärryn päällä. Pöydän alle tulee sängyt riviin.
---

Alakuvassa näkyy hyvin suosittu prinsessasänky. Sen olen ostanut Chilestä lelukaupasta. Se on tosi hyvä koirille, sillä se on metallia, taaskaan eivät pienet hampaat pääse tuhoamaan sitä. Osa chihuistamme ei pidä lainkaan pureskelusta, mutta esimerkiksi Zara, vaikka on jo kolmevuotias, yhäkin nakertelee kaikkea mahdollista.
---

Alakuvassa näkyy myös harmaa muovinen peti. Se on yksinkertaisesti yksi rikkimennyt vanha kuljetuskoppa. Nyt kopan molemmat puolet ovat käytössä petinä. Muovi on helppo pestä suihkun alla saippualla. Toinen puoli on piilossa tuolin alla ja luonnollisesti suosiossa, koska se on sopiva piilopaikka.

---

Tuohon paikkaan, jossa nyt on prinsessasänky, tulee se lemmikkiluukku, joten prinsessasänky vaihtaa paikkaa luultavasti tuohon kärryn paikalle.


Jokainen aamuni alkaa samalla tavalla. Ensin nousen sängystä ja menen alakertaan, jossa mieheni on jo sytyttänyt tulen takkaan nyt talvella. Mieheni on tosi aamuvirkku, joten hän on ehkä jo päästänyt chihut kerran ulos. Minä päästän ne ulos joko ensimmäisen tai toisen kerran. Sitten lakaisen chihuhuoneen lattian siirtäen kaikki pedit syrjään (voi sitä karva- ja hiekkamäärää, vaikka lakaisen huoneen ainakin pari kertaa päivässä!), jonka jälkeen pyyhin lattian kostealla liinalla ja pesuaineella. Kun lattia on kuivunut, päästän chihut taas sisään. Jätän kalterin auki ja chihut saavat maata takanedustyynyllä lämmittelemässä tai ne ajavat toisiaan takaa ympäri olohuonetta tai ne palaavat mielellään takaisin huoneeseensa. Sitten on minulla aikaa juoda aamuteetä.

---

On vaan niin paljon mukavampaa aloittaa päivä, kun tietää koirien huoneen olevan puhdas. Eikä siihen siivoamiseen menee kuin 5-10 minuuttia. Nehän ovat kaikki jo aikuisia, joten sieltä ei yleensä löydä mitään yllätyksiä lattialta, ellei jollain ole yöllä iskenyt ripuli. Sekin on niin paljon helpompaa siivota kuin että jos koirat olisivat vapaana talossa. Saisi niitä kasoja sitten kaivella sohvan alta...niin kuin ennen.

---

Olen todella tyytväinen tähän huoneratkaisuun. Toivottavasti muistin kertoa kaiken tärkeän ja jos en, niin kysykää. JOS asuisin Suomessa, niin olisin ehdottomasti laittanut chihuhuoneeseen lattialämmityksen. Nyt kehitysmaaasukkeina täytyy sekä koirien että meidän ihmisten tyytyä ratkaisuihin, joita täällä on tarjolla. Ai niin, ostin niille jo maton tuohon huoneen keskelle. Sellaisen vaaleanpunaisen räsymaton, joka on helppo heittää pesukoneeseen. Koirapyykkiä pyörii joka viikko koneellinen-pari. Tyynyt, filtit, lelut ja pyyhelinnat täytyy pestä ainakin kerran viikossa.
---
Tiedän, että tämä meidän chihuhuoneemme voisi olla vieläkin parempi ja seuraavan talon chihuhuoneeseen (joskus tulevaisuudessa) tulee vielä kaksi parannusta: Ihmisten kokoinen ulko-ovi suoraan tarhaan sekä lavuaari lattian ja tassujen pesemistä varten. Nyt meillä on kylpyhuone ihan chihuhuoneen vieressä, joten tämä ratkaisu toimii myös hyvin.
---
Toivottavasti viihdyitte chihuhuoneessamme:) Meidän lauma viihtyy!

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Hiplaamista makuuhuoneessa II

Jatketaanpa eilistä makuuhuoneen tavaroiden hiplaamista.


Koukussa roikkuvat kihla- ja vihkisormukseni sekä kesäisiä lempikorujani.



Mummon kauan sitten neulomat tossut.




Tuunaamani peilin reunassa roikkuu koruja.


Yöpöydällä pidän usein kuivia laventelinoksia. Hiplaan niitä ennen nukkumaanmenoa, niin että sormiin tulee ihana tuoksu. Laitoin oksia myös tyynyliinan ja tyynyn väliin, mutta se oli huono idea. Oksat ja lehdet tietenkin katkeilivat pieniksi osiksi ja siinä oli sitten siivoamista. Täytyy tehdä pusseja ja laittaa niitä tyynyliinan alle.


Roosaa



Peilin kautta otettu kuva, joten makuuhuone on "väärinpäin". Toinen huone on yläkerran sali. Lattialla näkyy vähän lehmäntaljaa, joka on kokeena siellä. Ei se minusta sinne sovi, mutta mies tahtoi sen sinne ja päätimme kokeilla. Ei se hänenkään mielestään siellä hyvältä näytä, mutta olkoon nyt joitakin päiviä. Se ei kerta kaikkiaan sovi yhtään mihinkään. Olemme saaneet sen lahjaksi.

---

Sanoin miehelle, että siihen seuraavaan taloon tulee sitten hänelle oma tv-huone, joka voitaisiin sisustaa "metsästysmaja" -tyyliin. Harmaat raakalaudat seininä, pari lahjaksi saamaamme pientä taljaa seinillä, lehmäntalja lattialla...ja mieheni muistutti:" Ja se viisimetrinen boakäärmeen nahka!" Yyyyh, ihanaa, ettei mieheni tahdo sitä mihinkään muuhun huoneeseen! Sinne tv-huoneeseen voisi laittaa myös sen sotataulun, josta tein kerran postauksen...Mieheni sitten vaan sanoi:" En voi sietää metsästämistä, miten voisin olla sellaisessa huoneessa?" Niin, sitä meillä on aikaa miettiä, sillä sitä seuraavaa taloa tuskin tulee kauhean nopeasti.



Yksityiskohta tuunaamastani yöpöydästä. Kokonaisuus jääköön vielä vähän yllätykseksi.



Palanen "morsiusryijystämme"



Seisoimme tämän päällä, kun meidät vihittiin viisi vuotta sitten Suomessa. Nyt se sopii hyvin väritykseltään makuuhuoneeseemme.


Mummolta saatu villapeitto ja valkoinen lautalattia solmivat kauniin liiton.



Ikkunalaudan vaihtuvaa hömppäkoristetta.



Enkelit lentelevät makuuhuoneen lasiruutuovessa.
---
Makuuhuoneeseen tuli taas uutta järjestystä eilen ja nämä kuvat on otettu sitä ennen, joten varmaan pian esittelen lisää makuuhuonetta. Olen niin ylpeä mieheni tekemästä "skandinaavistyylisestä penkkihyllystä".
---
Mutta josko seuraavaksi saisin vihdoin esiteltyä meidän perheen karvaisten jäsenten oman huoneen!

torstai 1. heinäkuuta 2010

Hiplaamista makuuhuoneessa I

Tervetuloa hiplaamaan meidän makuuhuoneemme yksityiskohtia:) Makuuhuoneemme värit ovat valkoinen ja siniharmaa. Pienissä yksityiskohdissa on mausteena roosaa.



Kaarinan kirpputorilta ostamani vanhaa muovia oleva "nukenvaunu" 50-60-luvulta. Jos tiedät jotain enemmän tästä lelusta, kerrothan minulle! Kaksi vaaleanpunaista nallea ostin Nauvosta antiikkikauppiaalta vappumarkkinoilta. Ne ovat myös samoilta vuosilta suunnilleen kuin nuo herttaiset vaunut. Alla mummoni ulkomalta tuoma silkkiliina.

---

Tarkkasilmäisimmät näkevät myös "roskan" siinä liinan päällä. Se ei oikeasti ole roska, vaan männynkaarnan pala. Oli yksi niistä päivistä, kun maailma tuntui kaatuvan päälle. Moni asia tuntui merkityksettömältä ja kauhea ikävä Suomeen vaivasi mieltä. Miten jaksaisin elää täällä maapallon toisella laidalla? Itketti. Kannoin polttopuita sisään. Lattialle tipahti roska. Nostin sen ylös ja huomasin sen olevan TÄYDELLINEN SYMMETRINEN SYDÄN! Se on vain yhden senttimetrin kokoinen. Ymmärsin, että se oli viesti minulle. Kai ymmärrätte?


Minusta piti tulla latinokaunotar. Ostin nämä asuttuani Chilessä muutaman kuukauden. Arvatkaapa, miten monta kertaa olen näillä hienostellut?



Makuuhuoneessa pitää olla inspiroivaa lukemista.


Tuftaustekniikalla tekemäni puputyyny.



Tällä Laura Ashleyn tapetilla meinaamme tapetoida seinästä pienen osa. Siihen menee vain kaksi vuotaa, mutta korkeus on noin 3,5 metriä.



Käsilaukkuni häissämme koristaa peilin reunaa.



Tuunaamani lamppu, josta en vieläkään ole saanut postausta aikaseksi.



Zurichista ostamani pieni tyttö muistuttaa yhdestä päivästä vanhassa kaupungissa koneen vaihtojen välillä.


Ensimmäisen kerran elämässäni olen viehättynyt yksivärisiin luonnonvalkoisiin lakanoihin.


Näissä on ihanaa herätä uuteen aamuun!
---
Ihanaa heinäkuuta kaikille! Tervetuloa hiplaamaan huomenna lisää makuuhuonettamme:)