Prinsessan siesta

Perheemme suloinen prinsessa neiti Alma Olivia Pinky Paws nauttii täysin siemauksin joulupukin tuomasta kenkäpesästä.

Ottakaapa sunnuntai yhtä rennosti kuin Olivia!

Lempipesä

Mistähän johtuu se, että KAIKKI chihuahuat valitsevat AINA lempipaikakseen tuon valkoisen pesän, jossa on tassun kuvia? Minä pyysin Pepe Negrin ja Floppyn omistajia tuomaan pentujen nukkumapaikan mukanaan, jotta ne tuntisivat olonsa kotoisaksi. Laitoin kuitenkin niille tuon tassupesän myös, jotta ne voivat valita, missä tahtovat olla. Sisarukset olivat olleet meillä vartin, kun molemmat jo olivat tassupesässä, eivätkä pois sieltä tahtoneet.

Tein testin. Nostin molemmat pois tassupesästä ja laitoin ne omaan muoviboksiinsa. Samantien ne tulivat boksistaan ulos ja palasivat tassupesään!

---

Vaikka meillä on erilaisia pesiä, patjoja ja sänkyjä pilvin pimein, tassupesään tunkevat kaikki. Varsinkin talvella siellä saattaa maata päällekkäin seitsemänkin chihua!

Ovikylttejä ja paljastuksia

Kolmas postaus tälle päivälle, mutta minkäs sille voi, kun on nyt niin paljon asiaa ;) Olen saanut kolmesta blogista tunnustukset ja päätin tehdä asiaan liittyvät toimenpiteet nyt tai muuten se jää ikuisiksi ajoiksi. Ensin kuitenkin näytän teille, mitä sain valmiiksi eilen illalla.

Chileläiset tykkäävät tontuista, mutta niitä ei täältä saa juuri mistään. Päätin siis tehdä "Mi pieza" -kylttejä kotitontun päillä. Saapa nähdä, mitä näistä pidetään...

Sitten tein kokeiluksi tällaisen onnea tuovan "Tervetuloa" -kyltin. Aputyttöni mielestä tämä ei ole oikein kiva. Mitä mieltä te olette? Itse en oikein osaa sanoa. Tuntuu siltä kuin siitä puuttuisi jotakin, mutta en osaa sanoa mitä...ideoita siis kaivataan :)


Sitten tähän tunnustukseen, joita olen saanut Elinan Memento Mori, Miian Piece by Piece ja Pepin Mummun huusholli -blogeista. Kiitokset teille tästä tunnustuksesta!






Tunnustukseen liittyy se, että pitää ketoa itsestä seitsemän paljastusta. Ajattelin kertoa tänään vaikka paljastuksia liittyen blogimakuuni.
---
1. Kaksi lempiblogiani kertovat lapsiperheen elämästä, vaikken ole kiinnostunut lapsiperheiden elämästä kertovista jutuista enkä blogeista yleisesti ottaen. Näissä kahdessa blogissa on kuitenkin hyvä tunnelma sekä ihanat kuvat. Aina jaksan ihailla niitä. Lisäksi molemmasta blogista saa hyviä sisustusideoita.
---
2. Pidän eniten maalaishenkisistä sisustusblogeista.
---
3. Toiseksi eniten pidän käsityöblogeista, mutta mitään yhtä yli muiden en ole löytänyt. Seurailen monia vaihtelevasti. Saa ehdotella hyviä käsityöblogeja!
---
4. En jaksa seurata kovastikaan blogeja, joissa kerrotaan vain ruoasta tai eläimistä, vaikka molempia muuten rakastankin ;)
---
5. Kirjallisuusblogeja en kestä lukea, sillä minulle tulee kauhea ikävä suomalaisia kirjastoja sekä suomenkieleisiä kirjoja.
---
6. Muoti-, meikkaus- ja kampaus -blogit eivät kiinnosta. Lisäksi sellaiset blogit, joissa esitellään VAIN ostettuja tavaroita ja vaatteita lähes ärsyttävät. Kuitenkin käyn lukemassa joskus sellaisiakin blogeja, sillä niissäkin on joskus kivoja juttuja, ja kieltämättä esitellyt tavarat ja vaatteet ovat usein nättejä. Jos kuitenkin blogin sisältö on pelkästään ostettujen tavaroiden esittelyä, tulee sellainen olo, että leuhkiiko tuo ihminen (varsinkin niissä tapauksissa, joissa esitellään merkkiä näkyvästi tai muuten annetaan ymmärtää, miten kallis kyseinen tuote on...ääh, tästähän tulee nyt selainen kuva, että minä itse olen katellinen, vaikka en kyllä ole...) vai eikö hänellä ole mitään muuta elämää ja kerrottavaa kuin tavaroiden ostaminen. Tietenkin tajuan, että blogi on vain blogi ja ihminen saattaa olla oikeasti vaikka miten syvällinen, mutta kuitenkin...
---
7. Joskus minulla on yksinäinen olo blogiani kirjoitellessa, kun niin harva jaksaa kommentoida verrattuna blogin lukijamäärään. Kuitenkin ymmärrän sen, ettei kenelläkään ole velvollisuus jättää jälkeäkään. Ne pikkukommentit kuitenkin muistuttavat siitä, että joku lukee tätäkin blogia ja sitten taas saa lisää intoa uusien juttujen kirjoittamiseen. Toisaalta taas kommentit aiheuttavat sen, että minulla on tunne, että niihin kaikkiin pitäisi ehtiä vastata. Joskus kuitenkin valitsen mieluummin käyttäväni aikani uuden postauksen tekoon kuin kommentteihin vastaamiseen. Kysymyksiin kuitenkin pyrin aina vastaamaan.
---
Vanhoista paljastuksistani voit käydä lukemassa sivupalkista "tunnustukset" -kohdasta.
---
Kiitokset vielä tunnustuksen antaneille sekä teille lukijoille!
---
Tunnustuksen saa napata mukaansa ken tahtoo! 15 on liian iso määrä valittavaksi, varsinkin kun tämä tunnustus on kiertänyt jo lähes jokaisen blogin ;)
---
Lisäys vähän myöhemmin: Kohdassa 6 en tarkoita, ettei koskaan voisi esitellä ostamiaan tuotteita blogissa. Esittelenhän itsekin joskus. Lisäksi kahdessa lempiblogissani esitellään hyvin paljon lähinnä sisustustuotteita, kalliitakin, mutta se ei yleensä pahemmin ärsytä, sillä niillä blogeilla on paljon muutakin annettavaa kuin vain "mainostaminen".

Pepe Negri ja Floppy tutustuvat ulkoilmaelämään

Pepe Negri ja Floppy pääsivät kokeilemaan ulkoilmaelämää ensin pienessä tarhassa.

Meidän chihumme eivät ole moksiskaan uusista tulokkaista. Ne olivat jo haistelleet sisällä toisiaan ja sama rauhallinen välinpitämättömyys jatkuu myös ulkona. Voin varmaan poistaa tuon pikkuaidan pian ja ne voivat kaikki juoksennella vapaasti suuressa chihutarhassa.

---

Tänään maalaan 100 pikkutontun kasvot sekä ompelen yksinkertaiset putkilomaiset puvut ja tonttulakit niille. Työhuoneeni ikkunasta voin seurata jatkuvasti chihutarhan tapahtumia. Reippaat pennut onneksi tuntuvan sopeutuvan hienosti laumaan, jossa ne tulevat viettämään seuraavat 10 päivää.

Peikkokukkulan chihuhotellin asiakkaat

En ole tainnut kertoakaan teille, että Peikkokukkulalla toimii chihuahuahotelli! Hotellissa on vieraita erittäin harvoin, sillä tällä seudulla on vain muutamia chihuahuoita. Tänään kuitenkin meille tuli vieraaksi kaksi kolmekuukautista pentua: Pepe Negri (uros) ja Floppy (narttu).

He viettävät meillä melkein kaksi viikkoa, kun oma perheensä lähti kesälomalle. Nyt sisarukset ovat olleet meillä kaksi tuntia ja ovat käyttäytyneet oikein nätisti. Pientä uikutusta kesti tunnin verran ja nyt jo lepäillään pesässä rauhallisesti. Parin tunnin päästä meidän chihumme pääsevät haistelemaan ristikon läpi tulokkaita. Meidän chihumme ovat kyllä niin kilttejä, että tuskin mitään ongelmia syntyy.

---

Odotan jo kovasti sitä, että sisarukset pääsevät leikkimään ulos ja haistelemaan chihumetsikön hajuja. Niillä ei ole omassa kodissaan mahdollisuutta ulkoilla juuri lainkaan. Heillä ei ole pihaa, eivätkä he vielä uskalla laittaa pentuja kävelemään kadulle, sillä kaupungissa on niin paljon sairaita katukoiria.

---

Peikkokukkulalla pennut pääsevät turvallisesti leikkimään aidatussa suuressa metsikössä, kaivamaan kuoppia hiekkaan ja riehumaan. Toivottavasti ne nauttivat siitä!

Zaran salaisuus

Joulun alla supermarketissa menin vessapaperiosastolle. Jos osti kaksi pakettia paperia, sai tuollaisen nukkuvan koiran ilmaiseksi! Mahassa on vetoketju, joten sinne saa laitettua pyjaman. Vetoketjullinen koira siis alakuvassa oikealla ;)

Nyt veskipaprupiski on chihujen lepotyynynä. Niiden mielestä on kivaa maata sen selän päällä, joten pyjamapiskiä siitä ei sitten tullutkaan.

Zara ja Anastasia tässä miettivät, että viitsisikö sitä kertoa teille yhden salaisuuden...

...Zara päätti sitten näyttää teille! "Katsokaapa masuani. Siellä on pieniä possusia kasvamassa!"

Virnistelevä koira

Oletteko kuulleet, että jotkut koirat oppivat virnistämään? Olen lukenut, että jotkut koirat matkivat ihmisten tapaa hymyillä. En olisi uskonut, että minulla on joskus sellainen grinnaava chihu!

Nämä kuvat eivät ole kovin teräviä, mutta nämä ovat ainoat kuvat, jotka olen saanut napattua Zaran valloittavasta hymystä :D Yksikään muu koiramme ei osaa grinnata, ikävä kyllä eivät edes Zaran tyttäret Anastasia ja Olivia. Toivon, että vielä joskus saamme toisen hymyilevän koiran, sillä sitä on niin huvittavaa katsella. Nauramme usein Zaralle kippurassa.

---

Zara hymyilee aina silloin, kun se on epävarma jostakin asiasta. Esimerkiksi jos se tahtoo tulla sisälle taloon tai syliin, mutta ei tiedä, onko sillä hetkellä lupa. Se lähestyy minua grinnaten ja aivastellen häntä heiluen melkein koipien välissä, korvat luimussa selkä kaarella. Se osoittaa koko kehollaan, että sen kovasti tekisi mieli tulla syliin, mutta kun se ei ole varma, saako mamia nyt häiritä ;) Etuhampaiden näyttäminen jotenkin ärsyttää sitä, joten se aivastelee jatkuvasti ja tuhahtelee. Hymy kestää kerrallaan vain pari sekuntia, joten sitä on hyvin vaikeaa ikuistaa. Näissä kuvissa Zara grinnaa, koska pyysin sen jäämään telttaansa, jotta saan ottaa niistä kuvan. Zaran kuitenkin teki mieli tulla teltasta ulos, joten se hymyilemällä pyysi lupaa lähteä teltasta.

---

Tämä grinnaaminen on siis aivan erinäköistä kuin hampaiden ja ikenien näyttäminen aggressiivisessa mielessä. Hymyillessään Zara siis paljastaa vain yläetuhampaansa, eikä lainkaan kulmahampaita tai ikeniä. Uskon, että koirattoman ihmisen on vaikeaa kuvitella eroa ennen kuin oikeasti näkee sen.

Zaran tapauksesta tekee mielenkiintoisen se, mitä näin viime kesänä Suomen reissullani. En siis ole eläessäni omin silmin nähnyt toista grinnaavaa koiraa kuin Zaran. Luin asiasta vuosia sitten yhdestä suomenkielisestä koirakirjasta, jonka nimeä en enää muista. Viime kesänä kuitenkin vierailin Lahdessa Zaron Tale´s chihuahuakennelissä. Sieltähän mukaani lähti Choko Bon Bon, jos muistatte. Chihujen joukossa siellä oli yksi narttu, joka muistutti hyvin paljon Zaraa. Mainitsin asiasta kasvattajalle, joka kertoi että kyseisellä nartulla ainoana hänen chihuistaan on tapana hymyillä! Aloimme sitten keskustella aiheesta ja huomasimme, että sekä Zaran että hänen narttunsa sukupuissa on molemmissa Misty Meadowsin chihuahuoita! Eli grinnaaminen taitaa kulkea geeneissä! Ehkä vielä siis joskus Zara tai sen tyttäret saavat grinnaavan pennun :D

---

Vielä yksi meitä naurattava asia: Zaralla on kaikista chihuistamme vaatimattomimmat hampaat! Ne kyllä ovat suorassa rivissä, mutta ne ovat aika pienet. Sen kaikkein vähiten kannattaisi hammaskalustoaan esitellä, mutta ylpeästi hän esittelee niitä "tynkiään" :D

---

Tiedätkö sinä toisen grinnaavan koiran? Jos tiedät, niin kerro! Olisi hauskaa tietää, miten yleistä tämä on!
---

HYMYÄ PÄIVÄÄSI :)

Feriafiilikset

Tulin kotiin muutamaksi päiväksi tekemään lisää myytävää ja ompelemaan pari chihunvaatetilausta. Mieheni lähti tänä aamuna Concepcioniin ja hänen siskonsa tyttö avasi kojun. Sama siskontyttö on nyt kolmatta vuotta auttelemassa feriassa, sillä 12-tuntiset työpäivät yksin olisivat liian raskaita. Nyt voi sentään irrottautua keskellä päivää tunniksi pariksi ja mennä syömään jonnekin.

Siskon tyttö otti tämän kuvan minusta, Yodasta ja kojusta. En huomannut ottaa ensimmäisenä päivänä yhtään kuvaa, silloin, kun kaikki tuotteet olivat vielä myymättä! Tämä kuva on otettu kolmantena päivänä, jolloin jo iso kotitonttu, kanivinot, pikkutontut ja paljon muuta oli jo myyty. Feria alkoi viime vuodesta poiketen sellaisella ryminällä, etten ollut osannut varautua. Lisäksi parista viime vuodesta poiketen kukaan muu ei myy mitään huovutustuotteita, joten ei ole kilpailua sillä saralla ollenkaan. Jätin tänä vuonna tarkoituksella tekemättä lisää neulahuovutettuja tonttuja, sillä viime vuonna ne menivät huonosti, kun ihmiset ostivat mieluummin chileläisestä kojusta halvalla neulahuovutettuja korvakoruja, kaulakoruja sekä pinnejä. Minähän en tee minkäänlaisia koruja, sillä sydäntäni lähellä ovat nuket ja muut hahmot. No, tänä vuonna niitä tonttuja sitten olisikin mennyt pilvin pimein, kun huovutettuja koruja yms. ei ole saatavana muista kojuista.

---

Nyt minulla on seuraavien päivien projektina tehdä lisää keijuja, joilla on harsomekko. Niistä en ole laittanut kuvaa blogiini. Niitä minulla on jo puolivalmiina ainakin parikymmentä. Vielä siivet selkään ja koristelua hiuksiin ja pukuun. Lisäksi täytyy tehdä niitä nukkuvia tonttuja (dormilones), sillä nekin menivät kaikki! Onneksi niihinkin on jo kasvot ja lakit valmiina. Kanivinoja myös aion värkätä ainakin viisi, sillä niitäkin on jo ommeltuna ja osaksi täytettyinä. Vielä lisäksi minun täytyy tehdä oikein monta pikkutonttua, sillä niitä menee sitä mukaa, kun niitä saan pöydälle laitettua. Niiden hinta on vain noin 1,5 euroa. Ne ovat hyvin yksinkertaisia, mutta pakko olla jotakin sellaistakin, sillä monilla ihmisillä ei ole Chilessä varaa ostaa mitään kallista, mutta hekin mielellään jonkun tontun tahtoisivat.

---

Siksipä en enää jaarittele tässä, vaan siirryn sorvin varteen!

---

P.S. Joku kysyi, tuleeko kotitonttuja myyntiin. Noita metrinmittaisia en aio tehdä Suomeen lähetettäväksi, sillä ne painavatkin valtavasti puuvartaloineen. Helmikuun lopussa alan kehitellä minulta jo useasti pyydettyä kotitonttumallia, jonka aion suunnitella ihan sillä silmällä, että voisin niitä Suomeenkin lähetellä.

Väliaikatietoa feriasta

Kaksi päivää feriaa on takana ja kiitos teille, jotka olette muistaneet pitää peukku(j)a pystyssä! Feria on nimittäin alkanut mahtavasti. Tuotteita on mennyt kaupaksi todella hienosti verrattuna viime vuoteen, joka siis oli huono vuosi. Nyt näinä kahtena päivänä en ole ehtinyt pitkästyä, kun on saanut laittaa tuotteita pusseihin ja jutella ihmisten kanssa.

Se iso vihreäpukuinen kotitonttu meni ekana päivänä, samoin yksi iso taulu. Paljon pieniä keijuja olen myynyt. Niistä en ehtinyt laittaa kuvaa blogiin. Kanivinot ovat jo menneet melkein kaikki. Onneksi kotona odottaa puolivalmiina muutama, jotka teen valmiiksi, kun menen kotiin muutamaksi päiväksi ensi viikolla.

Mi pieza -kylttejä ei ole mennyt kuin yksi! Viime vuodelta jääneet tontut ovat menneet kaikki, samoin kaikki oikein edulliset tuotteet - ja feriaa on jäljellä vielä kaksi viikkoa! Aapuva! Saan värkätä myytävää 24 tuntia vuorokaudessa, kun menen kotiin. Mieheni hoitaa silloin siskontyttönsä kanssa myynnin.

Anteeksi, etten ole ehtinyt, enkä nytkään ehdi vastata kommentteihin. Kuvaakaan en nyt ehdi laittaa. Kello on jo melkein yksi yöllä ja tahdon nukkumaan. Kojua täytyy pitää auki klo 11-23 seitsemän päivää viikossa, joten väsymys painaa käpälää. Lisäksi kojussa on noin 40 astetta lämmintä, eikä sähköä ole ollut käytössä päivällä, joten tuuletinta ei ole voinut käyttää.

Olen ihan puhki, mutta enemmän kuumuudesta kuin mistään muusta! Seuraavaan feriapostaukseen tulee sitten kuviakin!