Talviot talvella

Olen istuttanut violettoja, eli talvioita, talomme ympärille. Ne kestävät hyvin kuumuutta, kuivuutta ja köyhää maata. Toki ne ovat kauniimpia ja vihreämpiä, kun saavat vettä ja vähän varjoa.

Talviot leviävät todella nopeasti. Olen siitä iloinen, sillä ruoho ei täällä menesty. Talviot tuovat vihreyttä ympäri vuoden.

Talviot kukkivat keväällä reilun kuukauden. Talomme ymprillä on sinistä ja violettia kukkaa vaikka millä mitalla. Onkin outoa, että juuri talomme sisäänkäynnin vieressä talviot ovat täydessä kukassa nyt talvella! Muualle istuttamissani talvioissa ei ole yhtään kukkaa, vain tuossa suihkulähteen ja oven välisellä alueella!


En saanut otettua yhtään terävää kuvaa. Ilma oli liian kirkas, enkä osaa tehdä mitään säätöjä, joilla ehkä olisi saanut otettua parempia kuvia.

Männyt, palmut, magnolia, talviot ja mehikasvit kuuluvat Peikkokukkulan maisemaan.

Chilessä talvi alkoi virallisesti juhannuksena. Oli vuoden lyhin päivä. Täällä on nyt todella kylmää, öisin menee lähelle nollaa.

Ensimmäisen kerran Chilessä oikein odotan kevättä. Se alkaa syyskuussa. Sadekautta kestää ainakin heinäkuun ajan. Elokuussa on todella kylmää, mutta sataa vähemmän. Syyskussa sitten alkaa lämmetä ja luonto on kauneimmillaan ja vihreimmillään lokakuusta marraskuun loppuun.

Urosten huone melkein valmis!

Eilen mieheni sai urosten huoneen seinän valmiiksi. Tänään hän teki kaksi hyllyä seinälle. Lisäksi hän teki ulkoseinään reiän, jotta saimme asennettua lemmikkiluukun siihen. Minä laitoin huoneeseen muovimaton. Emme viitsi alkaa laatoittaa tätä pientä tilaa, sillä huoneessa on puulattia. Puulattian päälle olisi pitänyt laittaa jokin levy, jonka päälle voi laittaa laatat. Pääsimme nopeammin ja edullisemmin muovimatolla.

Taitoin muovimaton niin, että seinillekin tuli suojaa. Eivät pojat yleensä merkkaile seinille, vaan mieluummin peteihin ja tyynyihin ym. lattialla oleviin tavaroihin. Reunojen ansioista lirut eivät pääse muovimaton ja puulattian väliin. Toivottavasti muovimatto ei ime hajuja! Kiinnitin maton vain niiteillä seinään. Mieheni meinaa laittaa listan liitoskohtaan, kunhan kerkeää.

Tässä poikien huoneessa asustelevat siis urokset Choko Bon Bon ja Yoda sekä pennut kahdesta kuukaudesta eteenpäin siihen asti, että joko muuttavat muualle tai oppivat sisäsiistiksi. Sisäsiistit tytöt asuvat tyttöjen huoneessa, jonka lattialla on tyynyjä, pehmeitä petejä ja matto. Pojat joutuvat tyytymään muovipeteihin ja muihin helposti puhdistettaviin ratkaisuihin oman urosmaisen käytöksensä vuoksi ;) Kuvassa näkyvä fleecestä tehty boksihuppukin täytyi poistaa, sillä olihan se jo marinoitu!
---

Tyttöchihujen huonekin sai muutosta osakseen, sillä sain vihdoinkin poistettua sen ruman aidan, joka rajasi urosten tilan huoneen perällä. Nyt tyttöjen huone näyttää taas niin tilavalta, melkein tyhjältä! Sinne on siis tilaa tehdä tai ostaa lisää pehmeitä petejä :D

Poikien huone valmistui käyttökuntoon kreivin aikaan, sillä Zaralla alkoivat juoksut reilu viikko sitten, Blondi aloitti edellispäivänä ja Olivia parin päivän sisällä. Nyt on turvallista, kun vahinkoja ei voi sattua, eikä tarvitse stressata koko ajan. Vielä kuitenkin on tehtävää. Poikien huoneen seinä ja hyllyt pitää maalata ja uusi ulkotarha on tehtävä. Huoneeseen täytyy myös tuoda hyllyille niiden tavarat ja vaatteet sekä sisustaa vähän huoneen seiniä. Lattian täytyy pysyä mahdollisimman tyhjänä ja helposti siivottavana.

---

Zara ja Blondi ovat erityisen hemaisevia narttuja ja niiden suosio kiertää kukkuloilla. Seita, Taika ja Luna haukkua räkyttävät ulkona, sillä nyt täällä riittää tunkeilijoita! Kukkuloiden rakkikoirat tulevat hengailemaan niin lähelle kuin uskaltavat. Juuri äsken menin ajamaan ison sekarotuisen pystykorvan pois chihujen aitauksen vierestä. Zara keikutteli pyllyään aidan vieressä ja haukkui vain muodon vuoksi. Käskin kaikki chihut sisään ja suljin lemmikkiluukun. Tilanne täytyy saada nyt rauhoittumaan. Taika, Seita ja Luna ovat kaikki steriloituja, eivätkä ne siis saa ihailijoita osakseen - onneksi!

---

Vielä lopuksi minulla on kerrottavana teille maailman uutinen: MAESTRO tuli tänään TÖIHIN!!!

Hitaasti edetään

Maestro ei tullut eilenkään töihin. Mieheni soitti aamulla ja kysyi, onko hän tulossa tänään, sillä tahdomme töiden jo valmistuvan. Hän selitti, ettei voi tulla tänäänkään. Mieheni kertoi hänelle myös, että hänen tekemänsä porrasaukon kaide on 30 cm liian korkea. Se nousee 30 cm ikkunan päälle. Maestro yritti laittaa sitä mieheni syyksi, sillä tämä ei ollut maininnut asiasta puhelimessa. Mieheni sanoi, että maestro itse oli ottanut mitat täällä ollessaan! Saa nähdä, mitä maestro meinaa asialle, jos joskus tänne vielä eksyy...."lupasi" tulla huomenna, mutta sehän ei merkitse täällä mitään. Edellisviikolla hän teki töitä perjantain, viime viikolla perjantaina puoli päivää. Siinä viimeisen kahden viikon saldo!

Viime perjantaina maestro laittoi lattialaudoitusta tuon verran kuin kuvassa näkyy. Hän myös asensi ikkunat ja oven. Muuten työhuoneeni ei ole edistynyt.

Kerroinkin jo teille, että maestron hitauden takia päätimme jättää kaksi työtä teettämättä. Päätimme tehdä urosten huoneen itse. Toisesta työstä kerron teille sitten, kun alan sitä tehdä!

Mieheni aloitti eilen urosten huoneen teon. Se tulee keittiön ja olohuoneen viereen.
---
Mutta nyt päivän töihin: Ensin koneellinen koirapyykkiä, sitten auttamaan miestä urosten huoneen tekemisessä, väliaikaista tarhaakin kai tänään yritämme väsätä ja pari nukkutunneliakin aion tänään ommella.
---
Toimeliasta tiistaita kaikille!

Söpö termari

Eipä minun tarvitse enää olla kade teidän kaikkien kukallisille, suloisille termareille! Olen nettikaupoissa ja blogeissa huokaillut kaikenlaisten värikkäiden termareiden perään. Kerroinkin viime postauksessani, että pistäydyin sisususliikkeessä. Ei ollut turha reissu, sillä siellä hyllyllä kökötti tällainen ihana turkoosi kirsikankukkakuvioinen termospullo. En muuten miettinyt hetkeäkään. Vaikka minulla on kotona ihan samankokoinen metallinvärinen termospullo, niin kirsikankukka lähti silti heti mukaani. Tämä pääsi edustuspaikalle keittiön hyllylle. Sinne tein heti jääteetä. Siellä pidän kaakaon lämpimänä pitkään...tulipa mieleen talviset eväsretketkin...meillä on itse asiassa ainakin yksi retki suunnitteilla :) Nyt voin tehdä vaikka teetä tähän uuteen ja kaakaota toiseen, kun lähdemme retkelle! Ei ollut turha 10 euron sijoitus :D

Kuten olen kertonutkin, täällä ei ole juuri lainkaan sisustusliikkeitä. Termarin ostin kauppakeskus Trebolin Casa & Ideas -liikkeestä, jossa on paljon kaikkea pikkutilpehööriä, peittoja, tyynyjä, kylpyhuonetavaraa, aamutossuja, kynttilälyhtyjä, astioita yms. Se on ainoa liike, joka myy omantyylisiään tuotteita Chilessä. (Tai ehkä Santiagossa on jotain samantyylisiä pikkuliikkeitä enemmänkin, mutta se, mitä mahdollisesti on Santiagossa, on vain siellä, ei muualla Chilessä.)

Casa & Ideas on ketju, jonka liikkeitä on Yhdysvalloissa, Chilessä, Perussa, Boliviassa ja Kolumbiassa. Klikkaa katsomaan.

Supermarketissa sataa

Minun piti mennä torstaina kaupunkiin ostamaan lisää materiaaleja sekä hoitamaan muitakin asioita. Keskiviikon ja torstain välinen yö kuitenkin satoi kaatamalla sillä seurauksella, että kukkulatiemme meni velliksi. Päätin tehdä reissun vasta perjantaina. Yöllä ei satanut, eikä myöskään perjantaiaamuna. Lähdin siis Concepcionia kohti heti aamusta, jotta ehdin tehdä kaikki asiat. Tie oli yhdestä kohtaa todella pahassa kunnossa. Annoin renkaiden mennä syviin uriin ja annoin auton liukua tietä alas. Oli turhaa yrittää kontrolloida autoa. Pääsin turvallisesti maantielle. Puolessa välissä matkaa vastaantulevat rekka-autot alkoivat vilkutella pitkiä valoja. Tarkistin, kyllä valot olivat päällä. Valojen vilkuttelu jatkui ja se oli niin "hysteeristä", että ajattelin, ettei voi olla kyse siitä, että poliisit olivat mittaamassa nopeuksia. Ajoin hitaasti katsellen eteenpäin tarkasti. Yhtäkkiä edessäni olikin teillä poikittain olevan rekka, yksi puoliksi romuna oleva lava-auto sekä kolmas auto. Poliisit eivät vielä olleet paikalla. Kolmekaistaisella tiellä oli vain yksi kaista käytössä. Jatkoin matkaa ja aloin vilkutella valoja vastaantuleville. Onnettomuus oli pahassa mutkassa ja se tulisi kuljettajille vastaan yllätyksenä.

Pääsen Concepcioniin ja ilmakin on hyvä. Puramme autosta polttopuut kälyni autotalliin. Sitten juoksen ostamaan miehelle lisää katseluaikaa televisioon sekä menen pankkiin. Ilokseni siellä ei ole valtavaa jonoa, kuten normaalisti. Sitten hyppään bussiin ja suunnistan keskustaan. Juoksen askarteluliikkeestä toiseen sekä kangas- ja nappikaupat. Löydän ihania lankoja. Nautin cebicheä perulaisessa ravintolassa, jossa aina jaksetaan ihmetellä sitä, että tulen yksin. Loppupäivän hoidan asioitani kaatosateessa. Kuuden aikaan illalla raahaan tavarani kälyn luokse, otan auton ja ajan rakennustarvikeliikkeeseen. Poikkean yhdessä sisustusliikkeessä. Sitten ajan vielä supermarkettiin ja teen ostokset. Yhdeksältä palaan kälyn luokse. Mieheni soittaa ja kertoo, että Tomecossa on satanaut kaatamalla koko päivän. Suihkulähteestä täytyy pumpata vettä pois vähän väliä. Hän kehottaa minua jäämään yöksi kälyn luokse. Kukkulatie on kuitenkin vellinä ja jos ajan ojaan pimeässä kaatosateessa, mistä löydämme jonkun auttamaan meitä? Olen samaa mieltä.

---

Onneksi olen jättänyt kälyn luokse tällaisia tilanteita varten yöpukuni ja hammasharjan. Juttelemme kälyn kanssa teekupposen äärellä. Hän laittaa sähköpatjan lämpeämään sänkyyni. Kömmin sinne, enkä voi yhtäkään varvasta laittaa patjan ulkopuolelle, sillä sänky on jäätävä lämpöpatjan vierestä. Luen uutta kirjaani.
---

Aamulla herään ja otan kuuman suihkun. Sitten supermarkettiin. Sataa kaatamalla. Sade ei ole tauonnut koko yönä. Kaikkialla lainehtii. Supermarketissa on ämpäreitä lattioilla. Vaatetankoja on siirretty toisiin paikkoihin. Löydän aputytölleni lämpimän liivin sekä crocsien tapaiset tossut, joissa on vuori. Tahdon ostaa hänelle kengät, jottei hän tuo niin paljon mutaa sisälle ja liivin siksi, että hän voisi jättää takkinsa ulkovessaan, sillä se haisee niin paljon savulta, että koko kotimme alkaa haista kitkerälle savulle. Nyt hän saa sitten työvaatteet. Ostan tietenkin myös leipää, juustoa ja kaikkea tavallista. Menen maksamaan. Näen, että kone näyttää liivin hinnaksi 10 euroa enemmän kuin oikea hinta on. Huomautan asiasta ja kassa sanoo, että alennus tulee näkymään kuitin lopussa. Maksan kortilla. Hän ei osaa käyttää minun korttiani. Neuvon hänelle. Saan maksettua ja tarkastan kuitin. Alennusta ei näy. Huomautan asiasta ja kysyn, mitä nyt pitää tehdä. Kymmenen euroa on iso summa. Hän kutsuu paikalle vaateosaston vastaavan, joka myöntää, että minun sanomani hinta on oikea. Sitten kutsutaan paikalle joku kassoista vastaava.

---

Kävelen asiakaspalveluun naisen perässä. Voi voi, mitä tässä nyt voisi tehdä? Koska kerran maksoin kortilla, rahoja ei voi palauttaa. Minun pitäisi mennä valitsemaan jotain muuta. Minua harmittaa, koska on jo iltapäivä ja tahdon palata Peikkokukkulalle. Sanon, etten tahdo enää mitään tästä marketista, ostin jo kaiken. Mutta kun siihen tulee menemään ihan älyttömästi aikaa, jos joudutaan poistamaan kaikki ostokseni ja siis peruuttamaan ne ja sitten täytyy tehdä kaikki uudestaan. Olisi nopeampaa tehdä toisella tavalla ja minä saisin paperin, jolla voin tulla kuukauden sisään ostamaan sillä 10 eurolla jotakin. Sopii. Neljä naista laskeskelevat koneella ja merkkaavat kuittiini sitä ja tätä. En tajua yhtään, mitä he tekevät, mutta kyllä se kestää. Marketissa sataa. Asiakaspalvelun pöytään tippuu pisaroita. Siihen olikin aseteltu rättejä.

Lopulta saan paperin ja otan kaikki muovipussit käsiini. Astun ulos, jossa sataa vieläkin enemmän kuin supermarketissa. Kahlaan lainehtivilla lommoisilla jalkakäytävillä palaneen Vega Monumentalin rähjäisten peltisten myyntikokojujen vieressä. Ohi kulkee ihmisiä, joilla on muovipusseja päässään ja erilaisia sadeviittaviritelmiä. En voi käyttää sateenvarjoa, sillä kädet ovat täynnä pusseja. Bussi ajaa ohitseni roiskuttaen kaikki vedet päälleni. Farkkuni kastuvat läpimäriksi. Tunne taas vahvemmin kuin pitkään aikaan, että elän kuin elänkin kehitysmaassa.
---
Puhumme miehen kanssa puhelimessa. Uskallanko palata kotiin? On satanut vuorokauden putkeen. Säätiedotuksessa luvattiin taukoamatonta sadetta ainakin vielä kaksi vuorokautta. Joutuisin siis jäämään kälyn luokse niin pitkäksi aikaa. Tahdon kotiin! Päätän ottaa riskin. Tavarat autoon. Kello on kolme, eli vielä melkein kolme tuntia aikaa ennen kuin tulee pimeää. Kotimatka kestäisi tunnin. Jos auto suistuu ojaan kukkulatiellä, voimme pyytää naapuria vetämään auton härkien avulla ojasta. Mieheni lupasi tulla portille vastaan lapion kanssa. Tien pahin kohta on juuri ennen meidän porttiamme viimeisessä nousussa.

---

Ajan kaatosateessa Concepcionista Tomecoon. Maantie lainehtii. Tien yli kulkee jokia kuljettaen mutaa toiselta puolelle toiselle puolelle. Katson kauhuissani maantieltä lähteviä pikkuteitä. Mitä teemme, jos en pääse nousemaan kukkulalle? Miten saamme kaikki tavarat autosta kannettua kotiin, jos auto jää kauas? Mitään ei voisi jättää autoon, sillä kaikki varastettaisiin. Jännitän koko matkan sitä viimeistä omaa tietämme! Tulen kukkulatien alkuun. Pysähdyn siihen ja heitän ylös rukouksen. Päätän edetä apinan raivolla. Kotiin olisi päästävä! Punainen lava-automme kulkee vakaasti kiemuraista jyrkkää tietä ylöspäin. Ei mitään ongelmaa! Tie on hienossa kunnossa ottaen huomioon olosuhteet. Sitten tulen viimeiseen nousuun. Kiihdytän vauhtia ja annan pyörien luisua syviin railoihin. Jos pyrkisin pitäytymään railojen ulkopuolella, putoaisin ojaan. Punainen muta on liukasta! Miksei meillä ole nelivetoa? Unohdamme asian aina ja talvella olemme sen tosiasian edessä - neliveto olisi parempi. Mazda kuitenkin porskuttaa eteenpäin ja yhtäkkiä olenkin kukkulan huipulla portilla. Mies on huppu päässään lapio kädessä siellä. Riemastunut ilme naamallaan lapiota heiluttaen hän ottaa minut vastaan. Hienoa, pääsit kotiin!
---

Jätän auton ihan talon viereen. Koirat katsovat minua lasiruutoven läpi ja haukkuvat tervetulotoivotuksia. Kannamme tavarat ensin kuistille ja siitä sisään. Ihanaa, että meillä on nyt kuisti! Enää ei sada ovien välistä olohuoneeseen! Sitten auttamaan miesrukkaa, joka ei voi katsella telkkariaan. Lautanen on myrkyssä muuttanut asentoa, eikä yhtäkään kanavaa näy. Mies kiipeää tikkailla lautasen luo ja minä seuraan telkkaria, joka piippaa. Ruudulle täytyy tulla vähintään 62%, jotta kanavat näkyvät. Minä huudan: "20, 0, 40, 70, don´t move it more!, 0, 34, 63....now!" Mies juoksee kuistille ja jättää kumpparit oven viereen. Huh, lopulta hän voi lösähtää sohvalle. Minä järjestän ruuat komeroon ja jääkaappiin. Ulkona myrskyää ja sataa.

---

Nyt istun tässä koneella ja kuuntelen toisella korvalla uutisia. Ihmiset ovat menettäneet kattoja. Ensi yöksi on luvassa pahempaa myrskyä kuin päivällä on ollut.
---

Postauksen kuvissa tähän päivään sopiva vaate. Niitä saa Michilandiasta.

Luonnonkivimuurin tekoa

Kerroinkin jo teille, että teimme talon ja kuistin kiinni pieneen metsikköön, jotta saamme nauttia kesällä varjosta. Koska maata piti kaivaa, jäi kuistiin kiinni "maamuuri". Pelkkä kaivettu maa näyttää rumalta, keskeneräiseltä, joten päätimme peittää sen. Mietimme kahta mahdollisuutta: chicotear tai bolones. Ensimmäinen tarkoittaa rapattua seinää ja toinen isoja luonnokiviä.

Kuistilta johtaa pienet portaat ruusulaaksoon

Päädyimme luonnonkiviin, sillä molemmat pidämme niistä kovasti. Tilasimme niitä joitakin kuutioita. Olemme koristelleet muutenkin puutarhaa ja suihkulähteen ympäristöä niillä.

Mieheni sekoittaa sementtiä, hiekkaa ja vettä kottikärryissä ja molemmat kannamme kiviä kuistille. Mieheni heittää betonia muuriin, asettelee kiven kohdalleen ja sitten minä pienellä lastalla tungen märkää betonia kivien koloihin ja tasoittelen. Kun pääsemme laittamaan pienempiä kiviä, niin sitten minäkin alan asetella kiviä.

Voimme tehdä päivässä vain yhden kerroksen, sillä pituus on noin 11-12 metriä. Sementin sekoittaminen ja kivien kantaminen on niin raskasta, ettemme jaksa enempää yhden päivän aikana. Lisäksi betonin täytyy antaa vähän kovettua, ennen kuin laitetaan seuraavan kerros.

Tänään oli yhtä tuskaa työskennellä. En ollut nukkunut juuri lainkaan. Yoda, Choko B. ja Ewok pitivät koko yön kauheaa meteliä, sillä Zaralla on juoksuaika. Zara nukkuu olohuoneessa ja pojat omassa nurkkauksessaan chihuhuoneessa, mutta tietty hajut kulkeutuvat poikien nenään. Ewok ei vielä tajua asiasta mitään, mutta se oli kovasti hengessä mukana. Se haukkua räksytti ainakin tunnin.

Maaseinää

Normaalisti chihut nukkuvat rauhallisesti, eikä meillä harrasteta skandaaleita öisin, mutta mahtuipa tällainen poikkeuskin mukaan. Olin ihan poikki jo alkaessammme työn. Olisin vain tahtonut mennä uudelleen nukkumaan, mutta olimme päättäneet tehdä yhden kerroksen lisää. Haukottelin koko ajan ja silmät vuosivat ja olivat täynnä unihiekkaa. Lisäksi on todella kylmä päivä ja näpit olivat aivan jäässä. Päätin, että menen päiväunille heti, kun kerros on valmis.

Kahden työpäivän jälkeen muuri on tässä vaiheessa. Molempina päivinä työskentelimme noin kolme tuntia.

Teimme tuota toista ja osin kolmatta kerrosta ainakin kolme tuntia ja sitten olikin jo lounasaika. Olin niin poikki, että paistoin vain äkkiä nakkitomaattiomeletin - ruoka, jota en koskaan tee. Kun olimme syöneet, ruokin koirat ja yhtäkkiä en tahtonutkaan enää mennä nukkumaan! Pahin väsy meni ohi. Nyt istun kirjoittamassa tätä tekstiä.

Taika toimii laadunvalvojana

No, täytyy vain suunnata katse tulevaan ja ajatella vaikka ensi kevättä, kun ollaan jo niin pitkällä, että päästään maalaamaan taloa. Silloin toivottavasti meillä on jo suihku ja sisävessa, uroksilla oma huone, minulla toimiva keittiö ja kuistillamme on hieno luonnonkivimuuri.

Kuistin perälle sinne korkean kivimuurin viereen laitan kaasugrillin ja teen itselleni oman pienen ulkokeittiön :) Täällähän ulkokeittiötä voi käyttää ympäri vuoden, joten se tulee kovaan käyttöön. Kuistin kalusteet meillä jo onkin, joten mitään ei tarvitse ostaa.

Elän ilman tavallisia asioita

Monilla ikäisilläni on takapenkki täynnä turvaistuimia...meillä takapenkki näyttää tältä, kun lähdemme reissuun :) Boksit ja laukut täynnä "inconditional love".

Olen monasti miettinyt, että kaikkeen sitä todellakin tottuu, eikä aina tee edes tiukkaa;) Elän ilman monia tavallisia asioita, sellaisia, mitkä ovat niin tavallisia, ettei moni lukijani tule edes sellaisia ajatelleeksi. Kerron nyt, mitä ilman elän:

1. UUNI. Minulla ei ole ollut kunnollista uunia kolmeen vuoteen. Puuhellassa oli uuni, mutta se jätti puolet ruuista raa'aksi ja puolet paloi. Minulla ei ole ollut edes puuhellaa puoleentoista vuoteen. Sitä ei enää asennettu maanjäristuksen jälkeen. En ole voinut leipoa, en tehdä pitsoja. Mikroaaltouunissa olen kokannut sellaista, mitä sen kanssa nyt pystyy. Maestron pitäisi asentaa kaasuliesi, muta kun häntä ei täällä pahemmin näy. Päivittäin käytän kaasulevyjä.

2. LIESITUULETIN. Minulla ei ole ollut liesituuletinta melkein kuuteen vuoteen, eli viimeksi sain nauttia sellaisesta Suomessa. Nyt ostin sen, mutta ei ole maestroa asentamassa sitä.

3. SISÄVESSA. Meillä on vesivessa ulkorakennuksessa, mutta sateella ja yöllä tai kipeänä se ei ole hauskaa. Nyt on sisävessa tekeillä, mutta maestroa ei näy...

4. SUIHKU. Olen elänyt ilman kunnollista suihkua yli kolme vuotta. Meillä on kyllä ulkona mäntyjen alla suihku, mutta veden lämpötilaa ei voi säädellä. Aurinkoisella ilmalla kesällä sieltä tulee tulikuumaa vettä, alkuillasta sopivaa ja muina vuodenaikoina ja vuorokaudenaikoina vain kylmää. Kälyn suihku ja pesuvati ovat tulleet tutuksi.

5. KEITTIÖNLAATIKOT. Haarukat, veitset, lusikat, kauhat yms. ovat hyllyllä verhon takana.

6. KEITTIÖNKAAPIT. Meillä on hyllyjä verhojen takana.

7. LÄMMIN HANAVESI. Emme ole hankkineet vielä boileria.

8. HENKILÖAUTO. Meillä on lava-auto.

9. OMA SUKU/PERHE, JOITA VOISI TAVATA. Kaikki asuvat Euroopassa.

10. SALMIAKKI, LAKRITSI, HYVÄ SUKLAA ja IRTOKARKIT. Onneksi joskus saan karkkilähetyksiä.

11. MAHDOLLISUUS JÄTTÄÄ KOTI TYHJÄKSI. Eli emme voi lähteä miehen kanssa kahdestaan mihinkään, ellei taloa jää vahtimaan joku. Meillä ei ole kaltereita ikkunoissa, joten taloa ei voi jättää yksin. Kun palaisimme, ei olisi enää tavaroita eikä pikkukoiria. Koska asumme ilman lähinaapureita, varkailla olisi hyvää aikaa hääriä täällä ilman että kukaan soittaisi poliiseille.

12. NORMAALI TYÖ. Hääräilen kaikenlaisia käsitöitä täällä kotona ja teen itse oman aikatauluni.

13. KUUKAUSITULOT

14. ANOPPI ja APPI. Normaalisti ikäisilläni naimisissa olevilla naisilla on anoppi ja appi. Mieheni vanhemmat ovat kuitenkin jo kuolleet.

15. UIMAHALLI

MUTTA minulla on paljon iloitsemisen aihetta myös liittyen edellisiin kohtiin:

1. Saan sen uunin varmaan ihan pian! Pitsa ja uuniruuat, nam!

2. Liesituuletin tulee tuntumaan luksukselta, sillä täällä ei sellaisia ole läheskään kaikilla. (En ole käynyt yhdessäkään kodissa, jossa olisi ollut, mutta tiedän, että "rikkailla" sellaisia on. Kerron kuitenkin teille, että yksi kälyni asuu yli 300 neliön talossa, jossa on seitsemän kylpyhuonetta, mutta ei heilläkään ole liesituuletinta!)

3. Kyllä on sitten helppoa, kun ei tarvitse juosta ulos keskellä yötä!

4. Aaah, kuuma suihku - ehkä jo parin kuukauden päästä?

5. Meinaan varmaan hankkia muutaman laatikon, kun saamme keittiön järjestettyä...riippuu nyt tuosta maestrosta.

6. Ilman kaappeja tulee toimeen. Eipä näytä meidän keittiö samanlaiselta kuin muiden:)

7. Hanavedestä tulee mieleen sellainen asia, josta olen kiitollinen päivittäin: me voimme JUODA hanavettä sellaisenaan! Läheskään kaikilla ulkosuomalaisilla ei ole sitä luksusta elämässään, vaan vesi täytyy ostaa pulloissa tai se täytyy keittää. Meillä on oma porakaivo, jonka vesi on puhdasta ja kirkasta ja todella hyvää! Tästä onnesta saatamme joutua luopumaan, kun ehkä muutamme tulivuorelle. Vuorillahan ei ole pohjavettä, joten porakaivoa ei voi tehdä. Vesi täytyy ottaa lähteistä, eikä se ole välttämättä yhtä puhdasta kuin pohjavesi, joka tulee porakaivosta. Monien täytyy siellä keittää vetensä.

8. Lava-auto on niin jees-juttu, että emme edes meinaa hankkia henkilöautoa! Olemme vähän suunnitelleet hankkivamme uuden lava-auton.

9. Eipä tarvitse riidellä perheen eikä suvun kanssa...ei tästä muuta hyvää keksi.

10. Tästä ei kyllä keksi mitään hyvää, paitsi sen mielettömän riemun, kun saa karkkipaketin. Suomen reissulla irtokarkkeja tuli syötyä jonkin verran....

11. Ei mitään hyvää sanottavaa :( Arvatkaapa vain, miten tahtoisimme päästä jonnekin miehen kanssa kahdestaan. Käly ei uskalla olla öitä yksin täällä. Päivällä hän voi vahtia taloa ja koiria, mutta jos hän ei voi, meidän täytyy maksaa aputytölleni. Ja nyt kun minulla on uusi aputyttö, emme vielä luota häneen :(

12. Pelkkää positiivista! Ihanaa saada tehdä sitä mitä tahtoo! Ainoastaan kuukausipalkkaani ikävöin silloin tällöin.

13. Ihanaa olla ilman rahaa - heh, tämä ON vitsi :D

14. :(

15. Ihan totta, täällä ei ole uimahalleja. NMKY:ssä on uima-allas, mutta sinne täytyy maksaa kallis kuukausimaksu, eikä se minulle kannata, sillä en käy kaupungissa kuin kerran-kaksi kuussa. Kuukausimaksu on kuitenkin laskettu niin, että kävisi ainakin pari kertaa viikossa.

Näiden asioiden lisäksi on asioita, jotka jaan monien niiden kanssa, jotka asuvat maalla, eli:

-lähin posti ja kauppa 20 km päässä

-lähin iso marketti, kauppakeskus, kulttuuritarjonta 60 km päässä

-kaikki harrastusmahdollisuudet 60 km päässä (eli ei tule harrastettua)

Mutta vastaavasti saan luonnonrauhaa ja olla kaukana naapureista, joita varmaan ärsyttäisi pikkukoirien räksytys:)

Mustat lämmittelijät ja kitinää

Peikkokukkulan blogissa aina näkyy kaminan ääressä lämmitteleviä pikkukoiria. Korjataanpa nyt asia ja näytetään niitä isompiakin.

Concepcionin kadulta pelastetut Taika ja Seita nauttivat lämmöstä, pehmeistä tyynyistä ja filteistä. Toista olisi niiden elämä, jos ne olisivat jääneet kadulle.
---

Sitten remonttiraportti: Viime viikolla maestro teki töitä ainoastaan perjantain. Hän lupasi aivan varmasti (si o si ja sin falta) tulla lauantaina töihin, mikäli ei sada. No, aurinko paistoi, eikä miestä näkynyt. Hän sanoi, ettei voi tulla maanantaina, mutta hän tulisi tiistaina. No eipä näkynyt tänäänkään.

---

Milloin meidän kylpyhuoneeseemme tulee vesi? Milloin saan käyttää uunia? Milloin liesituuletin vetää hajut ulos? Milloin pääsemme maalaamaan työhuonettani? No se!

Sipulit maahan!

Olen puuhaillut ulkona syyshommia. Olen kääntänyt pienen kasvimaani, jossa ei kasva kunnolla mitään maan köyhyyden takia. Tämän talven aikana meinaan kuskata maahan hevosen ja lehmän kakkaa, jota löytyy naapureiden mailta, sekä kaninpipanoita, joita löytyy Peikkokukkulalta ylenmäärin. Toivottavasti ensi keväänä ja kesällä saan maassa kasvamaan muutakin kuin kolme rusinankokoista tomaattia, joissa on niin kova kuori, että sen rikkomiseen tarvitaan se moottorisaha, joka meiltä varastettiin... Nyt maassa kasvaa valkosipulia, ruohosipulia sekä minttua. Tänään istutin kulmiin köynnöstävää pelargoniaa (?) sekä murattia. Korianteria meinaan laittaa jo pian, kun olen saanut vähän parempaa maata kuskattua sinne.

Perkasin mehikasvimaani talon edestä. Se oli peittynyt heiniin ja talvioihin. Poistin kiviä mehikasvien ympäriltä, jotta niillä on lisää tilaa kasvaa.

Pikkuisen magnolian ympärillä kasvaa jokin maanpeitekasvi. Siivosin sitäkin kohtaa ja poistin kiviä, jotta kasvi voi levitä enemmän.

Istutin talon eteen varjoiselle paikalle 10 tulppaanisipulia. Ne ovat törkeän kalliita täällä! Yksi sipuli maksaa kokonaisen euron! Eiväthän ne niin kalliita Suomessa ole? :o