Iltahetki

Mieheni kasteli kasvimaata pimenevässä kevätillassa. Minä istuin riippukeinussa poikavauva sylissäni. Katselin mieheni puuhastelua ja hyräilin suomalaisia lauluja pehmeään peittoon kääritylle vauvalle. Vauva katseli ympärilleen silmät suurina suu supussa. Mies sai kasteltua kasvit ja hän istuutui tuolille. Hän lauleskeli lastenlaulua niillä muutamalla suomalaisella sanalla, jotka hän muistaa. Pienen hetken kuluttua hän sanoi lähtevänsä katsomaan iltauutisia.

Vauva istui niin tyytyväisenä sylissäni nauttien keinuttelusta, että päätin vielä jäädä ulos. Tulikärpäset alkoivat sirittää ja taivas tummeni entisestään. Menin makuulle keinuun ja laitoin vauvan kainalooni. Käärin hänet hyvin peiton sisään ja peitin hänen päänsä takkini liepeellä. Lauloin tuutulauluja ja partion nuotiolauluja. Pienen silmät alkoivat lupsahdella ja lopulta ne menivät kiinni. Pikkuiseni tuhisi ja minä lauloin hiljaisesti kaikki muistamani kauniit laulut. Kuulin vain tuulen huminan puissa ja tulikärpästen sirityksen. Koirat makasivat jossakin lähelläni, jotkut riippukeinun alla. Katselin mustina piirtyviä oksia tummansinistä taivasta vasten ja ihmettelin taas, miten kaunista elämä on.

Tällaisina hetkinä minä mietin, että jumalan on oltava olemassa. Mietin myös, mitä minä olen tehnyt ansaitakseni niin paljon hyvää? Tämä äitiys on lahja, jota en meinannut uskaltaa ottaa vastaan. Nyt tiedän, että olisin jäänyt niin paljosta paitsi, jos en olisi tätä aarretta saanut.

Nuuhkin pientä lämmintä päätä ja laitoin poskeni vasten silkkisiä hiuksia. Poikani oli täydessä unessa. Päätin lähteä sisälle. Nousin varovasti keinusta ja kannoin poikaa kuun valossa pyöreiden kivien reunustamaa polkua pitkin. Talo näytti kodikkaalta valon loistaessa lasiruutuovista kuistille.

 

Tämä kuva on otettu yhtenä aamuna, kun menimme jatkamaan unia riippukeinuun.

Mörkyt

Muistatteko vielä Mörkyt? Näitä lähti Santiagon kansainväliseen basaariin.

Smile

Oman lapsen hymy kirkastaa koko päivän!

Uutta pukkaa!

Muistatteko vielä, miten kävi gazebollemme viime vuoden marraskuussa? Myrsky väänsi sen sijoiltaan, mutta me saimme sen kuitenkin vielä käyttökuntoon. Ostin gazebon lokakuussa, joten olin iloinen, etteivät menneet rahat hukkaan. Kutsuimme kavereita syömään gazebon alle ja olo oli kuin kartanon mailla ;) Valkoiset verhot liehuivat tuulessa ja näköalat olivat upeat. Olohuoneen ikkunasta katsottuna gazebo näytti hienolta mäntyjen alla pienellä kukkulalla. Öisin pienet aurinkokennovalot valaisivat sen.

 

Sitten tuli tammikuun myrsky. Kuuma ilma maan keskiosista törmäsi vilpoiseen meri-ilmaan juuri Peikkokukkulan päällä. Gazeboni taisteli hieman, mutta vääntyi lopulta muodottomaksi. Metalliosat taipuivat kuin spagetti ja osa katkesi. Surullisena irrotin verhot ja katon. Pesin ne ja laitoin komeroon. Toivoin, että joskus vielä keksisin niille käyttöä. Säästimme myös metalliosat, varmuudeksi. Campolla keksii kaikelle käyttöä joskus. Olimme monta kuumaa kuukautta ilman gazeboa. Ei ollut enää kaunista ruokailupaikkaa ulkona. Uutta ei kannattanut ostaa, sillä sille kävisi kuitenkin samoin.

Mutta arvatkaapa, mitä olemme juuri nyt tekemässä! Mieheni teki nyt gazebon jalat puusta ja laittoi ne syvälle maahan ja betonia perään. Saimme jotenkuten korjattua kattorakennelman metalliosat. Päätimme käyttää alkuperäisiä metalliosia ja kangaskattoa vuoden-pari, niin kauan kuin ne pysyvät hyvinä. Metalliosat varmaan ruostuvat parissa vuodessa ja tuo kangas menee likaiseksi linnunkakoista ja ehkä se repeääkin jossakin myrskyssä. Sitten kun nykyinen katto on käyttökelvoton, teemme uuden katon puusta tai muusta materiaalista.

Juuri nyt mieheni on hiomassa pylväitä ja sen jälkeen minä maalaan ne. Muutakin tuohon on vielä tulossa, mutta näytän lisää sitten, kun on valmiimpaa!

 

Olen niiiiin iloinen! Poikakin on antanut meidän touhuta gazebon kimpussa ja on katsellut vaunuista, miten äiti kiipeää tikapuille ja heiluttelee yläilmoista :)

Juttua pömpelistä - huonoja uutisia

Yrititte arvata yhdessä aiemmassa postauksessa, mikä tämä pömpeli oikein on. Aikamoisen kokoinen pömpeli tämä olisikin kakkavaipoille! Anopin asumukseksi tämä olisi melko tilava myös ;) Joku arvasi ihan oikein, että vesisäiliöhän tämä on.

 

Eli huonoja uutisia Peikkokukkulalta! :(

Porakaivomme vesi on laskenut hälyttävästi ja olemme vasta menossa kesään. Tällä alueella todella moni kärsii kaivojen tyhjentymisestä tai veden vähentymisestä. Ei tiedetä, johtuuko kuivuus ilmastonmuutoksesta, vuorijärvien kuivumisesta vai parin vuoden takaisesta maanjäristyksestä. Moni epäilee, että vesisuonet olisivat liikkuneet tai rikkoutuneet.

 

Peikkokukkulalla on siis alkanut entistä säästeliäämpi elämä. Kun käymme suihkussa, keräämme vedet pesuvateihin, jotta voimme antaa ne kukille. Vielä kaivon vesi on riittänyt suihkuihin, mutta paine suihkussa on huomattavasti heikompi kuin silloin, kun suihkun asensimme. Vielä kaivon vesi riittää vessanpytyn vetämiseen ja normaalin elämään. Mutta miten kauan? Yritämme olla säästeliäitä, mutta emme voi tietää, milloin moottori alkaa pumpata tyhjää. Näin on jo käynyt monta kertaa, kun pesukone on ollut päällä ja samaan aikaan olemme avanneet hanan.

 

Olemme odotuslistalla, jotta saisimme kaivontekokoneen Peikkokukkulalle. Näillä näkymin sen tulee ehkä maalis-huhtikuussa. Jos tulee. Meidän pitää kaivaa uusi syvempi ja leveämpi kaivo. Kunta avustaa hankkeessa niin, ettei kaivurikoneesta tarvitse maksaa mitään, mutta muuten materiaalit pitää ostaa. Odotuslista on pitkä.

 

Pömpelin hankimme siksi, että pääsimme kunnan hätäapulistalle. Meille aletaan tuoda kerran viikossa juomavettä. Meillä, kuten muillakin vesipulasta kärsivillä perheillä on oikeus saada 200 litraa vettä kerran viikossa. Mieheni kuitenkin lahjoo vedentuojia kylmällä Cokis-pulolla joka viikkoa ja näin olemme saaneet 500-1000 litraa vettä. no, oikeasti tämä johtuu siitä, ettei vesipula ole vielä kova, joten vettä on yli tarpeiden.

 

Pömpeliin mahtuu 1200 litraa vettä, joten sitten, kun alamme saada vain sitä säännösteltyä 200 litraa, niin säiliö on siihen aika ylimitoitettu. Mieheni kuitenkin arvelee, että jos kaivon vesi lopuu, ehkä voisimme ostaa vettä jostakin.

 

Tietenkin me toivomme, että kaivo ei kuivu ja voimme käyttää pömpelivettä vain pyykinpesuun ja kasvien kasteluun. Mieheni kuitenkin päätti olla ajoissa liikkeellä ja hän hoiti tämän vesiasian myös kaikille muille kukkulan asukkaille, joilta on vesi loppumassa. Ne, jotka ovat myöhään liikkeellä, saavat kuulemma vettä vain joka toinen viikko.

 

Yksi perhe saa viikossa 200 litraa, Ymmärrättekö, miten vähän sen on, jos todellakaan muuta vettä ei ole? Vedenjakelusta vastaava henkilö kertoi, että jos perheessä on 12 jäsentä, niin siinä tapauksessa perhe voi saada 300 litraa.

 

Pitäkää peukkuja, että meidän kaivomme ei kuivu ja että se kaivontekomasiina tulee meille pian!

Parhaat päiväunet

Tällä tavalla meidän Poikita nukkuu pisimmät päiväunet.
---
Huh huh! Minulla olisi vaikka mitä ideoita ja juttuja postauksiin, mutta aina kun tulen koneelle, olen niin rätti ja aivot tyhjät, etten saa mitään kirjoitettua.

Tänään meillä kävi sukulaisia kylässä ja joimme mansikkapirtelöä. Kyllä, täällä on nyt mansikka-aika meneillään. Peikkokukkulan omat mansikat ovat kylläkin vielä raakoja. Vadelmatkin sekä pensasmustikat ovat kypsymässä.

Tänä iltana vielä raahaudun kasvimaalle ja istutan kuusi kesäkurpitsan taimea kasvilavalle.

Sitten toivon, että josko tänä yönä saisin neljä tuntia yhtämittaista unta. Se olisi luksusta! Poika on sen minulle suonut jo joinakin öinä :)

Tonttuja!

Kaikenlaista sitä pystyy tekemään samalla, kun imettää...Minun pitäisi varmaan kirjoittaa kirja "Imetysaskarteluja"!

 

Toki mieheni on auttanut minua sahaamalla sopivat puupalat ja aputyttö ompeli nuo tonttulakit.

 

Minä kasasin liimapistoolilla osat yhteen.

 

Tämä tonttuarmeija lähti Santiagoon kansainväliseen basaariin.

Terveellisempää Coca-Colaa (!)

Kaverini alle kaksivuotiaalle lapselle tarjotiin Cokista täällä Chilessä. Kaveri sanoi, ettei hänen lapselleen saa antaa Coca- Colaa, koska se ei ole terveellistä. Cokista tarjonnut nainen sanoi: ” Mutta tämähän on lightia!” Chilessä kuvitellaan, että light-tuoteet ovat terveellisempiä kuin ei-lightit. Täällä on ihan tavallista, että pikkulapsella on tuttipullossa voimakkaan väristä keinotekoisesti makeutetta mehua tai että tällä on kädessään pieni limsapullo.

Minä pyysin ravintolassa juomaksi jotakin hiilihapotonta. Sanottiin, että heillä on ainoastaan hiilihapollisia juomia, mutta voisin varmaankin ottaa Coca Cola Zeron....just joo!

Mutta kyllä Cokis johonkin muuhunkin käy kuin herkutteluun. Oletteko tietoisia siitä, että ripulissa on hyvä juoda cokista, josta on huilutettu hiilihapot pois? USA:ssa apteekissa kehotettiin ostamaan mieluummin Cokista kuin pahanmakuista suola-sokeri -ripulijuomaa.

 

---

 

Cokis-tarjottimet ovat keittiöni koristeena. Ne ovat 50- tai 60-luvulta. Peltiastia taas on ihan uusi.

 

---

 

P.S. Edellisen postauksen pömpelistä tulossa lisää juttua pian!

Pömpeli

 

Meille tuli eilen tällainen pömpeli. Arvaatteko, miksi?