Nukentekoa

Tänään hioin muotoilemani kasvot.
Seuraavaksi vuorossa on pohjamaalaus ja muottien teko.

Suomi-ikävä

Olen nyt ollut melkein neljä vuotta Chilessä käymättä kertaakaan Suomessa. Näitä asioita kaipaan eniten:

LUONTO
-Turun saaristo
-harmaat kalliot
-rauhalliset meret
-punaiset mäntyjenrungot
-paksut sammaleet ja jäkälät
-pienet havunneulaset
-pikkuiset männynkävyt
-metsäsienet
-mustikat ja puolukat
-siistit ja vihreät puutarhat

MATERIA
-kauniit vanhat puutalot
-Stockmann
-Ikea
-Design-tuotteet
-kirpputorit
-kirjastot
-kuukausipalkka

IHMISET
-oma perhe
-ystävät
-tavalliset järkevät suomalaiset

RUOKA
-irtokarkit
-Maraboun minttusuklaalevy
-Denniksen pitsa ja muutkin pitsat
-graavilohi
-suomalainen naudanliha
-juustot

TUNNELMAT
-hiljaisuus
-jouluntunnelma

Olivia ja Anastasia

Meidän perheemme nuorimmat jäsenet Alma Olivia ja Anastasia Aurora ovat nyt 6 viikkoa 4 päivää vanhoja. Molemmat reippaita tyttöjä. Paino 600 grammaa.

Mandariiniaamu

Heräsin kylmään ja aurinkoisen aamuun. Yöllä oli mennyt lähelle nollaa. Kun kävelin koirien kanssa pikkulenkin kukkulallamme, viima oli niin kylmää, että sormikkaat olisi pitänyt olla käsissä. Aamun valo oli niin kaunis, että piti näpsiä muutama kuva.

Oman puutarhan mandariinit ovat kypsyneet.
Hedelmät ovat ihanan kirpeitä, mutta täynnä siemeniä.

Nuoret eukalyptuspuut punertuvat talvisin.

Maqui-pensas. Maquiin tulee siniset vähän mustikan näköiset marjat.

Marjan sisällä on iso kivi, joten maquin marjoja enemmänkin imeskellään kuin syödään

Kangaslöytöjä

Chilessä ei ole kunnollisia kirpputoreja. Ihmisillä ei ole mitään myytävää, sillä kaikki käytetään loppuun asti itse. Kuitenkin täällä on isoja liikkeitä, jotka tuovat Yhdysvalloista ja Euroopasta käytettyjä vaatteita, verhoja, peittoja ja pöytäliinoja Chileen myytäviksi. Hinnat ovat kuitenkin mielestäni kaliita ottaen huomioon, että tekstiilit ovat käytettyjä. Kaivelen kuitenkin rättikasoja aina, kun olemme kaupungissa. Joskus osuu löytöjä mukaan. Etsin materiaaleja nukeilleni, koirilleni ja sisustukseen. Käytettyjä vaatteita olen melko huono ostamaan.

Löysin vanhojen rättien joukosta ihanan lasten makuupussin. Kuvio näyttää tosi 50-lukulaiselta, mutta minulla ei ole aavistustakaan, miltä vuosikymmeneltä makuupussi voisi olla. Onko kenelläkään hajua? Pussi on tosi kevyt ja se on samaa mallia kuin äitiyspakkauksen makuupussit. Ensin ajattelin antaa sen koirilleni peitoksi, mutten raskikaan. Nyt peitän sillä pentuaitauksen yön ajaksi, jotteivät pikkuiset palellu.

Tässä on verho, jonka ensin luulin olevan vanha, mutta sitten huomasin, että siinä olikin Martha Stewartin lappu saumassa. Kotona keitin verhon kuumassa vedessä ja Vanish-pesuaineessa, jotta saisin kellertymät pois kankaasta. Kankaasta tulikin kuin uusi ja samalla Martha Stewartin lapustakin hävisivät kirjaimet. Poistin koko lapun ja nyt se tosiaan näyttää vanhalta verholta tai lakananpalalta. Nyt verho on vessan ovessa.

Olen tässä ihmetellyt, että milloin joku löytää tämän uuden blogini. Mistä minä tiedän, jos joku lukee tätä? Kyllä on ihmeellistä!

Kranssit

Tein mutillan varvuista kranssin. Mutillaa voisi melkein verrata puolukkaan, vaikka toki puolukan maku on parempi. Tuli vähän jouluinen olo. Chilessä on nyt talvi. On kylmiä aurinkoisia päiviä, jolloin lämpötila on öisin nollan tienoilla ja päivisin varjossa alle kymmenen. On myös paljon sateisia ja harmaita päiviä. Nautin talvesta, sateesta ja myrskystä, sillä Chilen kesä on todella pitkä, kuuma ja kuiva. En keksinyt vielä parempaa paikkaa mutillakranssilleni, joten laitoin sen vain tekemieni neulahuovutustaulujen yläpuolelle. Nuo taulut olivat ennen seinällä hienoissa boldokepeissä, mutta keppeihin ilmaantui termiitinreikiä! Ne joutuivat pikaisesti pois mökistä, etteivät termiitit ala jyrsiä mökkiämme. Nyt taulut roikkuvat tuolla tavalla puolihuolimattomasti kenollaan osittain toistensa päällä.

Mutillakranssia varten väänsin ensin ohuesta ruostuneesta rautalangasta ympyrän. Sitten tein mutillanvarvuista pieniä kimppuja, jotka kiinnitin kranssiksi kieputtamalla ruostunutta rautalankaa. Ruostunut rautalanka on ihan saman väristä kuin varpujen puumaiset osat, joten sitä ei erota ollenkaan.

Tämän kransin tein puista keräämästäni naavasta. Ensin väänsin sähköjohdosta sydämen, jonka ympärille kiersin tiukkaan villaa. Sitten liimasin kuumaliimalla kahta erilaista naavaa vuorotellen. Lopuksi kiinnitin helmet myös kuumaliimalla. Tämä koriste on nyt vessassa, sillä se sopi sinne niin hyvin väriensä puolesta.

Uuden harrastuksen alku

Innoistuin jokin aika sitten katselemaan blogeja, varsinkin sisustusaiheisia. Erityisesti ihastuin valkoisiin koteihin, vaikka väreistä olen aina pitänytkin. Katselin myös tuunattuja huonekaluja ja olenkin nyt tehnyt maalauskokeiluja ihan vain laudanpätkiin. Löysin myös blogeja, joissa oli ihania retrohenkisiä lastenvaatteita. Katselin niitä ihaillen, vaikken edes ole kiinnostunut lapsista tai lastenvaatteista! Kaverinikin jo sähköpostin kautta hörähteli minulle aiheesta. Kaikki nämä innostavat blogit aiheuttivat sellaisen kutinan minulle, että päätin uskaltautua luomaan oman blogin, vaikka ajattelinkin, että se olisi liian vaikeaa. Tässä nyt kuitenkin kirjoittelen tekstiä parin tunnin harjoittelun jälkeen. Opin jo liittämään kuvia. Osaisinpa vaan tuon koko blogin pohjan muuttaa sellaiseksi, että siinä olisi jotain kuvia. Osaisiko joku neuvoa minua yksinkertaisesti? Esimerkiksi ottamani valokuva havunneulasista olisi kiva pohjana. Tosin voi olla, että se on liian sekava ja muut kuvat eivät sitten erottuisi sen päältä. No, kai minä tässä opin poco a poco uusia juttuja.

Persikoita omasta puusta.