Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

lauantai 5. joulukuuta 2009

Keskiviikkoaamuna talo vaihtaa paikkaa

(Tama teksti on kirjoitettu mieheni siskon luona, joten aakkosten viimeisista kirjaimista puuttuvat pisteet.)

Taman viikon keskiviikkona seitsemalta aamulla naapurimme harat seisoivat mokkimme vieressa. Onneksi olimme jo heranneet.


Mieheni oli pyytanyt naapurin harkia vetoavuksi, silla koirankoppi piti saada siirrettya toiseen paikkaan. Mieheni on tehnyt koirankopin itse ja siita tuli niin painava, ettei sita saatu siirrettya mies- eika naisvoimilla paikaltaan mihinkaan.



Nain taalla maalla talot siirtyvat! Samaa muuten tehdaan ihan oikeillekin taloille! Kun talon paikkaa pitaa vaihtaa, valjastetaan monta harkaa tyohon ja talo siirretaan uudelle paikalleen. Telkkarissa naytettiin, miten yksi Chiloella sijaitseva talo ensin vedettiin harkien kanssa rantaan ja sitten veteen ja se uitettiin toiselle saarelle! Ihmisten asuttama talo kokonaisena!

Mieheni oli erityisen ylpea rakennustaidostaan. Koirankoppi pysyi kasassa, eika yksikaan lauta alkanut repsottaa.


Naaapuri edessa harkien kanssa ja mieheni perassa. Aamun valo varjaa kukkulat kellertaviksi.

Tahan nuoren eukalyptuspuun alle paatimme laittaa kopin. Katsokaa, miten nopeasti puut taalla kasvavat. Tuolla eukalyptuksella on ikaa vasta viisi vuotta!

Mieheni katsoo, etta hyva tuli!


Palkaksi harat saivat syoda tuoretta ruohoa campollamme koko loppupaivan.
Miksi koirankoppi piti siirtaa uuteen paikkaan? Se selviaa seuraavasta postauksesta!

12 kommenttia:

  1. hih,olipa kätevä tapa siirtää koirien koti uuteen paikkaan:D

    VastaaPoista
  2. Ihanaa maaseutumeininkiä :D ja niin kauniin näköistä!

    VastaaPoista
  3. Niin sità pitàà! Lapissa saman homman hoitaisi porot. Ja hoitavatkin vielà monia hinauksia. Turisteista làhtien. Hyvàà (Suomen) itsenàisyyspàivàà - huomenna.

    VastaaPoista
  4. Kauniit maisemat, kauniit härät!

    Kenelle koirankoppi on tarkoitettu...ei minikoirille, ei...onko miehesi joskus ns. ulkoruokinnassa, kuten täällä sanotaan:-)

    VastaaPoista
  5. Hei Mia,
    melkoinen muutto koirankopilla- mielenkiintoista ;)

    Oikein hyvää Itsenäisyyspäivää sinne kauas <3

    as

    VastaaPoista
  6. Kätevää, täytyy myöntää. Ymmärrän kyllä, että koirankoppi siirretään tuolla tavalla. Mutta että talotkin. Eikö taloissa ole mitään kivijalkaa tai miksi sitä sanotaan? Olisi se hienoa, kun täälläkin voisi mökkinsä tai talonsa siirtää paikasta toiseen. Tai kyllähän täälläkin ilmeisesti jotain vanhoja rakennuksia siirretään.

    Hyvää Itsenäisyyspäivää sinulle!

    VastaaPoista
  7. Hauska kuvakertomus tuo koirankopin siirto. Nykyään täällä Suomessakin voi tilata valmiin pienen talon tontilleen ja se tuodaan rekanrattailla lähes asumisvalmiina paikalle. Eräällä tuntemallani henkilöllä on sellainen talo. Hyvälle näytttää myös joulukalenterisi. Kivaa Joulunodotusta sinne kauas, meille satoi tänään lunta maa valkeaksi ja jouluvalot on sytytelty pihamaalle. Nyt juhlitaan itsenäisyyttä :)

    VastaaPoista
  8. Kuvakertomusta oli kiinnostava lukea. Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
  9. Voi hurja, olisipa täälläkin kivien siirtelyyn naapurilla lainata tuollaiset vetoavut. Ja tekemäsi joulukalenteri on ihana.

    VastaaPoista
  10. Moi!
    Hahaa, ehkä teidän mökille käy vielä noin, siirrätte sen johonkin järven rannalle :) Tai tulivuoren juurelle?

    Harmi kun en huomannut arvontaa, tuollainen riikinkukko olisi komea valkoisessa kuuraisessa puussa täällä pakkasessa!

    Hyvää joulunodotusta sinne, vaikka tunnelma ei olekaan sama!

    VastaaPoista
  11. Hei.
    Niistä katolisista papeista/ristiäisistä. Olen katolilainen täällä Suomessa ja ehkä chileläisillä kat. papeilla on sama juttu kuin Suomessa, eli joutuvat pitämään messuja eri kaupungeissa. Ehkä juuri lauantai on heillä se päivä (muiden lisäksi). Katolisessa kirkossa vietetään messut, hautajaiset, ristiäiset ja muut sakramentit liturgian mukaan, eikä todellakaan tapana ole jutustella henkilökohtaisia juttuja. Siitä juuri pidän. Sakramentit ovat sakramentteja!

    Jotenkin luteril. kirkon kastejuhlat ja hautajaiset ovat aina jälkeenpäin tuoneet minulle vähän "pahan maun suuhun". Ihan kuin pappien tehtävänä olisi olla mielin kielin, hauskoja, miellyttää tms. Ei minusta! Katolisessa kirkossa vietetään sakramentteja ja siihen ei kuulu (onneksi) turhat löpinät.

    Katolisilla papeilla on todellakin paljon työtä, vaikka ei ehkä niin uskoisi. He vievät esim. ehtoollista sairaille, eikä virka-aikaa ole. Eikö ystäväperheesi olisi voinut kysyä papilta syytä siihen, ettei lauantai sopinut?

    Kiitos kaikista kauniista kuvista blogissasi! Iloisia päiviä ja vuosia Chilessä!

    VastaaPoista
  12. Hei Anonyymi ja kiitos kommentistasi! Olipa mielenkiintoista havaita, että noinkin voi ajatella. Itse olen niin tottunut luterilaiseen meininkiin, että tuo katolinen tuntui kylmältä, ihan kuin pappia ei olisi kiinnostanut, mitä hän oli tekemässä. Ja minulle jäi vielä sellainenkin olo, ettei tämä perhekään ollut tyytyväinen papin toimintaan, vaikka perhe onkin täysin katolinen.

    Kirjoitinkin tuonne uudempiin kommentteihin tuosta asiasta, jonka mainitsit kommentissasi, eli ehtoollisen viemisestä sairaille. Ikävä kyllä mieheni isälle ei ehtinyt katolinen pappi tulla tekemään viimeistä voitelua, vaikka isä teki kuolemaa monta päivää. On kyse isosta kaupungista, jossa on paljon pappeja ja lähin kirkko on muutaman korttelin päässä. Isä oli maksanut joka viikko rahaa kirkolle eläessään. Minulle on tullut tällaisista asioista vähän paha maku. Toivottavasti mielikuvani katolisuudesta parantuu, kun vuosia täällä tulee vietettyä enemmänkin.

    Kyllä minä uskon, että ystäväperhe kysyikin syytä. Mutta se minua tässä ihmetyttää, kun pappeja kuitenkin on paljon, niin miksei asiaa saada järjestettyä silloinkaan, kun on monta kuukautta aikaa järjestää? Minusta kuitenkin lapsen perheen pitäisi olla pääosassa...Mutta ehkä syynä sitten on se, ettei niitä pappeja kuitenkaan ole riittävästi?

    Mutta vielä: on minulla positiivistakin sanottavaa katolisista papeista! Katolinen pappi siunasi koiranpentumme pyhällä vedellä ihan tavallisen messun jälkeen. Olin menettänyt sitä ennen yhden pennun ja minulla oli kova huoli uudesta pennusta. Mieheni sisko ehdotti koiran siunaamista. Lisäksi täällä siunataan joka vuosi San Fransicon kirkossa ihmisten lemmikkejä:) Sellainen tapa tuntuu lämpimältä.

    VastaaPoista