Ilouutisia! Istun nyt uudessa makuuhuoneessamme uuden talomme yläkerrassa ja TÄÄLTÄ se kadonnut nettiyhteys löytyi. Loistavaa! Ei tämä yhteys täälläkään mikään hyvä ole, kuvan lataamiseen menee ainakin vartti, mutta on se parempi kuin ei ollenkaan yhteyttä! Täällä ei ole vielä mitään huonekaluja, sillä katon, seinien ja lattian maalaaminen on huomattavasti helpompaa, kun ei tarvitse siirrellä eikä varoa huonekaluja. Jatkamme siis kärvistelyä vielä tuossa pikkumökissämme. Olen tuonut tänne makuuhuoneeseen vain vaahtomuovipatjan ja tyynyn, jotta voin lueskella täällä. Olo on kuin prinsessalla. Katto on korkealla ja tilaa on paljon!
Nyt kerron teille, miten se paljon odotettu ferian viimeinen päivä sujui. Ensinnäkin olimme olleet feriassa jo kaksi ja puoli viikkoa klo 11-23 JOKAIKINEN päivä! Monet olivat todella väsyneitä, sillä kaikki eivät uskaltaneet palkata apulaista, sillä eivät tienneet, millaista myynti tulee olemaan. Minulla oli apuna joka päivä mieheni siskon aikuinen tytär, joten pääsin käymään pitkällä lounaalla kesken päivän ja lepuuttamaan silmiäni ja hermojani. Lähdin myös kotiin useana iltana jo klo 21.30 ja aputyttö jäi sinne viimeiseksi puoleksitoista tunniksi. Hän myös tuli vasta klo 13.00 töihin, joten päivä ei käynyt kummallekaan ylivoimaisen raskaaksi.---
Ferian järjestäjät pyysivät, että käsityöläiset avaisivat kojunsa sunnuntaiaamuna jo klo 9.00, sillä turistit tuotaisiin suoraan laivalta busseilla feriaan. Meitä muistutettiin siitä, että miettisimme hinnat etukäteen dollareina ja euroina.
---
Minä tiesin jo etukäteen, etteivät turistit minulta mitään ostaisi. Eurooppalaiset eivätkä amerikkalaiset koskaan pysähdy kojullani. Kun tänne asti maailmaa ollaan raahauduttu, ymmärrettävää on, että vain paikallinen ja muutenkin eteläamerikkalainen kulttuuri ja käsityö kiinnostaa. En minäkään menisi tonttuja etsimään Afrikasta.
---
Päätin kuitenkin mennä klo 9 avaamaan kojuni ihan uteliaisuudesta ja onneksi meninkin, oli se sen verran hauska tapaus.
---
Pyysin aputytön tulemaan vasta klo 13, sillä arvelin, että selviän kyllä yksin. Tuskin se turistiryntäys niin valtava olisi. Oli luvattu 1200 turistia, joka väheni 600 turistiin päivä ennen sunnuntaita. Mutta olisi 600 turistiakin kiva määrä!
---
Minä laitoin kojuni edustuskuntoon ja laskin kaikki hinnat sekä euroiksi että dollareiksi odotellessani. Käsityöläiset laskivat leikkiä kojuissaan ja kertoivat, miten he meinaavat kantaa säkillisen rahaa kotiin. Sitten klo 9.45 muutama vaaleanpunaihoinen valkotukkainen eläkeläinen käveli kojujen ohitse kovaa vauhtia. Yksi valkopalmikkoinen leidi kuntoili kävelysauvojen kanssa. Huis, muutama turisti käveli teltan ovelta toiseen päähän ja sieltä takaisin teltan ovelle - ja ulos! Teltan pituus on suunnilleen kolme-neljä korttelia, joten tulihan siinä mukava aamulenkki tehtyä!
Yhtäkkiä teltta oli ihan tyhjä. Hölmistyneet käsityöläiset kyselivät toisltaan, että tässäkö se nyt oli? Sitten alettiin nauraa. Todettiin, etteivät eurooppalaiset ainakaan ole tuhlaavaisia.
---
Huvittavaa tässä oli se, että turistit käyttäytyivät, kuin meitä ei olisi ollut olemassa. Kojujen eteen ei pysähdytty, eikä tuotteita katseltu. Jos vaikka kuljettiin vähän hitaampaa tahtia ja vilkuiltiin hieman tuotteita, niin vahingossakaan ei katsottu itse käsityöläiseen. Kukaan ei tervehtinyt ketään! Minulla oli ihan pöljä olo, kun kukaan ei sanonut minulle "hei" ja katsonut minuun.
---
Koska arvasin, etten myisi mitään, tein erilaista tilastoa. Laskin, miten moni tervehtisi minua tai pysähtyisi kojuni eteen.
---
Turistit olivat kaikki saksalaisia (kuuntelin, kun he puhuivat keskenään) ja suurin osa eläkeläisiä. Heitä tuli silloin klo 9.45 korkeintaan 50 ja sitten seuraavan tunnin aikana tiputelleen ehkä toiset 50 lisää. Tästä korkeintaan sadan saksalaisen turistin joukosta KAKSI pariskuntaa pysähtyi pöytäni eteen. YKSI ihminen tervehti minua ja YKSI nainen tervehtimisen lisäksi pyysi saada ottaa valokuvan kojustani!
---
Arvatkaapa, miten moni OSTI minulta jotakin? Oikein arvattu. EI KUKAAN YHTÄÄN MITÄÄN! Eli oikeasti minun pitäisi antaa arvonnan palkinto itselleni, koska arvaukseni osui aivan oikeaan... Eikä muuten mitään ostettu chileläisistäkään kojuista. Yksi kolumbialainen mies myi pari helistintä ja hän taisi olla ainoa, joka jotakin myi. Loppupäivän puheenaihe tietenkin oli se, miten montaa käsityöläistä turistit tervehtivät ja miten he eivät ostaneet yhtään mitään.
---
Lähetän palkinnon itseni jälkeen seuraavaksi parhaiten arvanneelle: TIINA arvasi 60 EUROA, joten hänelle lähtee feriasta ostettu rannekoru postissa! Onnittelut Tiinalle!
---
Kiitos teille arvontaan osallistuneille! Olisi ollut ihanaa, jos teidän arvauksenne olisi käynyt toteen...600 euroakin arvattiin:)
---
Onneksi kuitenkin turistien jälkeen tuli muita asiakkaita, jotka olivat kiinnostuneita töistäni ja jotka myös ostivat jotakin.
---
Kaiken kaikkiaan feria meni ihan hyvin, vaikka myynti oli hieman aiempia vuosia heikompaa.
---
Tämän postauksen kuvissa on toisen naapurikojuni töitä. Kaikki koristeet on tehty värjätyistä hevosen häntäjouhista!
%%%%%%%%
P.S. Peikkokukkulan Pajapuodissa on UUSIA tuotteita myytävänä! Pistäydy putiikkiin!
Kiva Miia, kun netti yhteys löyty. Voi harmi, kun myyntiä ei tullut :(, Täällä on ystävänpäivä 14.2, kun olet suomalainen niin lähetän jo ajoissa ystävänpäivä tervehdyksen sinulle. Oikein ihanaa Ystävänpäivää Miialle. ps: olen sunnuntaina pois koneelta niin laitan jo hyvissä ajoin viestin. Nukkekoti Jie
VastaaPoistaIhmeellisen käsittämätöntä, että mielenkiinto käsityöläisten hyvään tavaraan oli noin olematonta. Minä ainakin matkoillani etsin kaikkea kaunista käsintehtyä paikallista - juuri sellaista kuin esittelit. Ajatella, että hevosen häntäjouhista saa jotakin noin kivaa! Ja ne puutavarat olivat todella kauniita.
VastaaPoistaSinulla itselläsi on uskomattoman kauniita ja äärimmäisen hyvin tehtyjä peikkoja jne, suorastaan harvinaisia tämän päivän massameiningissä.
Olen jo jonkun aikaa piipahtanut kukkulalla kuuntelemassa tontin metsästystä ja lisäosan rakentamista. Sinulla on hyvä elämä siellä ja niin kaunista sekä sisällä että ulkona!
Vaikka mielestäni osaan nettiä hyvin käyttää, en ymmärrä noista URL- jne osoitteista. Jotakin mielelläni käyttäisin, mutta nyt piti valita anonyymiys.
Terv. Eeva
Olipa pöhköjä turisteja!! Harmi,että kauppa sujui noin surkeasti,kun oli niin paljon vaivaa nähty sen puolesta.Onko sulla Chilessä muita paikkoja,missä saat noita ihania töitäsi myydyksi?
VastaaPoistaTosi kiva kuitenkin,että löytyi nettiyhteys vessan ulkopuoleltakin;-)
Ikävä kuulla, ettei myyntiä tapahtunut. Sinun työsi ovat upean näköisiä! Mielenkiintoista oli lukea tilastoasi turistien käytöksestä, jota kyllä ihmettelen! Miksi matkata kauas ollakseen suorastaan epäkohtelias? Pienikin tervehdys tai hymy tekee kaikille hyvän mielen :)
VastaaPoistaKiitos teille kommenteistanne ja hyvää ystävänpäivää sunnuntaiksi! Minulla on Chilessä töitäni myynnissä vain yhdessä paikassa, mutta nyt niitä pyydettiin kahteen paikkaan Santiagoon. En tiedä, olenko kiinnostunut antamaan töitäni liikkeisiin. Meinaan säästää niitä tulevaan omaan liikkeeseeni, vaikka siihen menisi useampikin vuosi. Nyt laitoin muutaman työn myyntiin Peikkokukkulan Pajapuotiin.
VastaaPoistaEivät kai eläkeläiset ole missään maassa ihan parasta ostoporukkaa...Mutta onkohan se tavallinen saksalainen tapa, ettei tervehditä? Ovatko suomalaiset samanlaisia ulkomailla? Tajusin, etten tiedä, kun en ole tuonkokoista suomalaista porukkaa täällä nähnyt...
Kyllä on sivistyksen alkeetkin kadonneet, jos tervehtiminenkin on kateissa! Surullista, onko turisti olevinaan niin paljon parempaa sorttia, ettei "alennu" moiseen?
VastaaPoistaHarmittelen puolestasi huonoa kaupankäyntiä, joskus ei vain onnista.
Hienoa, että talo valmistuu ja Hyvää ystävänpäivää.
Lähden seuraavaksi puotiisi.
Kurjaa ettei oletettua turistiryntäystä tullut. Olivatpa tylyjä turisteja ne vähätkin, huh! Käyttivät varmaan telttaa vain varjon antajana kävelyllään puistossa..
VastaaPoistaInnolla silti odotan rannekorua :)!