KAMALA KONE!

Tein suuren hankinnan. Suuren ja painavan. Kyllästyin tavallisten ompelukoneiden jatkuviin huoltoihin ja niistä johtuviin rahanmenoihin. Ostin TEOLLISUUSOMPELUKONEEN. En olisi ikinä uskonut, että jonakin päivänä tulen tähän pisteeseen. En ole ikinä mokomaa rakkinetta tahtonut. Aina olen pitänyt rajana sitä, että tavallisilla koneilla täytyy pärjätä. No, aina ei mene niin kuin suunnittelee. Jos kerran Suomen pikkukoirat tykkäävät Mi-Chi-vaatteista, niin kai sitten täytyy ostaa kamala rakkinne...hih, rakkine rakeille :D

Te, jotka ette ole nähneet teollisuuskonetta, niin kurkatkaapa tuonne pöydän alle! Se vaaleanharmaa iso mötikkä juuri ompelukoneen alla on moottori. Samaa kaliiperia kuin autonmoottori...Ajatelkaapa, tavallisessa ompelukoneessa moottori on koneen sisällä ja tässä koneessa moottori on melkein koneen kokoinen. Tuo pöytä kuuluu koneeseen ja polkimelle mahtuu yhtä aikaa kolmekin jalkaa ;) Lisäksi oikean reiden vieressä on sellainen uloke, jolla saa paininjalan nostettua, eikä tarvitse lainkaan käyttää vasemmalla kädellä paininjalassa olevaa vipua.

Kone on siis ruma ja iso, mutta pahin tulee seuraavaksi: se on hirveän MELUISA! Kun opettelin koneen käyttöä liikkeessä, en huomannut ääntä juurikaan, sillä kadulta kuului automelua ja kaupungin ääniä. Kun sitten toimme koneen tänne Peikkokukkulalle ja käynnistin illan rauhassa pöydässä olevan vihreän ON-napin, alkoi hirvittävä hurina ja lievä tärinä. Pelkäsin koko talon lähtevän lentoon. Shokissa painoin samantien punaista OFF-nappulaa ja melu häipyi vähitelellen loppuen tuulettimen huminan kaltaiseen ääneen. Juoksin olohuoneeseen raportoimaan asiaa itku kurkussa:" Maquina nueva esta rota! Hay un terrible ruido!" ("Uusi kone on rikki, kuuluu kamala ääni!")

Käskin mieheni soittaa HETI siskon tyttärelleen, jolla myös on teollisuuskone. Puhuin Maria Eugenian kanssa ja käskin hänen kuunnella, kun käynnistän koneen. Laitoin puhelimen moottorin viereen ja hän kuunteli. Itse asiassa toivoin, että koneessa olisi jokin vika, jotta asialle voisi tehdä jotain. Maria Eugenia antoi tuomionsa:" Tuo on aivan normaalia, teollisuuskoneet ovat media chillones!"

Menin nukkumaan raskain sydämin. Olen hyvin meluherkkä. Kärsin jopa kaukaa kuuluvasta maantien melusta, kun sieltä päin tuulee. Voimakkaat äänet saavat minut voimaan fyysisesti pahoin, alkaa melkein oksettaa. Jopa mikroaaltouunin piippaus oksettaa minua. Voimakas musiikki aiheuttaa päänsärkyä. Ja nyt minulla on työväline, joka pitää lentokenttämelua!

Nukuin huonosti ja ahdistuneesti. Aamulla kuitenkin heräsin sillä mielellä, että tämän kanssa on nyt selvittävä. En kuitenkaan tahdo palauttaa konetta, sillä oikeasti tarvitsen sitä. Täytyy vaan laittaa radio tai cd-levy soimaan niin voimakkaalle, että se vie huomion koneen hurinasta, vaikka inhoan kovaäänistä musiikkiakin. Olen myös miettinyt korvakuulokkeita ja niistä tulevaa musiikkia tai voisihan korvatulpatkin laittaa. Asia vaan on niin, että teen näitä töitä muiden hommieni ohella, joten en tahtoisi olla eristäytynyt niin, etten kuule, jos mieheni tahtoo sanoa minulle jotakin, ja aputytön kanssakin on aika tarpeellista kommunikoida.

Onneksi koneen voi pitää päällä vain silloin, kun ompelee saumaa. Kun laittelee nuppineuloja tai purkaa, täytyy heti painaa OFF-nappia. Siskon tytär ja kaikki muutkin lohduttelivat, että kyllä meteliin tottuu pian. No, sitä odotellessa....