Jouluaattona...

...olen lötkötellyt kuistin sohvalla lukien uutta kirjaani. Ehei, se ei ole lahjaksi saatu, vaan ostin sen edellispäivänä kaupungista. Barbara Woodsin kirja " Cancion de Cuna". Kirja kertoo partenogenesiksestä, mitä se sitten suomeksi onkaan. Tyttö siis alkaa odottaa vauvaa sähköiskun seurauksena...eli neitseellisesti. Oletko tiennyt, että parentogenesis on tieteellisesti totta? Minä en! Toki kirjan tapahtumat ja henkilöt ovat kuvitteelliset, mutta faktat ovat totta. Tosi jännä juttu. Luen jo viimeisiä sivuja.

Olen ottanut jouluaaton maailman rauhallisimmalla tavalla. En ole käynyt ostoksilla, en ole siivonnut, enkä pahemmin kokannutkaan. Olen ollut rauhallinen ja rentoutunut. Mieli tasapainossa. En ole yrittänyt väkipakolla luoda suomalaista joulua. Hankalaa se olisikin täällä 40 asteen lämpötilassa.
Grillasimme joululounaaksi simpukoita, söimme eilen illalla tekemäni cebichen, sekä salaattia ja perunoita. Oli todella herkullinen lounas joulumusiikin soidessa ja suihkulähteen solistessa.


Kymmenen aikoihin illalla lähdemme kälyn luokse brasilialaiselle jouluillalliselle. Sitä ennen vielä paketoin muutaman lahjan ja teen minttusuklaatortun - kun vähän ilta vielä viilenee. Päivän paras juttu oli se, että vanhempani soittivat! Siitä onkin aikaa, kun olemme viimeksi puhuneet! Huomenna aamulla avaan joulumännyn alla odottavat lahjat. Ehkä meille on jo alkanut muodostua jotain omia jouluperinteitä. Ei tämä oikealta joululta tunnu, eikä suomalaiselta lainkaan - mutta ekan kerran en kärsi siitä! En ole itkeä tirauttanut kertaakaan, eikä edes ole sellainen olo, että myöhemmin niin kävisi. Olo on hyvä :)



Ihanaa jouluiltaa kaikille Suomeen ja ympäri maailmaa!