Olen saanut Chilessä kaksi suomalaista ystävää. Olemme tunteneet vain lyhyehkön aikaa, mutta molemmista on jo tullut tärkeitä! Suomalaisen naisen kanssa pääsee heti samalle aaltopituudelle, kun ymmärtää jokaisen sanan merkitysvivahteetkin ja kun kulttuuritausta on sama. Jos asuisimme Suomessa, emme ehkä olisi koskaan törmänneet tai ystävystyneet. Kolme eri-ikäistä naista eri paikkakunnilta. Nyt kuitenkin ilo on suuri, kun puhelimesta kuuluu:" Hei, mitä sulle kuuluu?" Ihan omalla kielellä turhanpäiväistä rupattelua, mikä sen virkistävämpää :)
Suuri suru on tällä hetkellä niin suuri, etten pysty siitä vielä teille kertomaan. Kun vähän helpottaa, kerron. Olisi niin paljon muutakin kerrottavaa, mutta laittelen niitä blogiin sitä mukaa kuin ehdin ja jaksan yhteytemme kanssa tapella.
Laitoin joulua kotiin muutama päivä sitten. Kaadoimme yhden väärässä paikassa kasvaneen männyn ja toimme sen sisään. Sen lörppöihin oksiin ei voi laittaa kuin kevyitä koristeita. Zara osallistui koristeluihin asettumalla päiväunille joulukoristeita sisältävään matkalaukkuun.
Maailmankirjat ovat sen verran sekaisin, että me jo tiedämme, missä vietämme jouluaaton! Onhan se jo ensi viikonloppuna. En ole chileläiseen tapaan ostanut yhtäkään lahjaa (mikä ei ole lainkaan suomalaista minääni, mutta chileläistä kyllä). Ainoastaan miehelle on yksi yllätys varastossa piilossa. Muille meinaan hankkia lahjat torstaina tai perjantaina, kun kaupoissa on kauhea ryysis ja pelkät rikkinäiset romut jäljellä. Onneksi pukinkonttiin pääsee myös omia käsitöitäni.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti