Joulukiireitä

Joulukiireitä on pukannut niin, etten ole jaksanut meidän hitaan nettiyhteytemme kanssa alkaa lainkaan tapella. Tänä iltana kuitenkin suurimmat kiireet ovat helpottaneet, olen levännyt ja nyt istun kuistilla yön pimeydessä sirkkojen siritystä kuunnellen. Tahdon kertoa teille, mitä olen puuhaillut viime aikoina.

Osallistuin joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna Chilen pääkaupungissa Santiagossa Damas Diplomaticas -järjestön kansainväliseen basaariin. Siellä myytiin tuotteita ja käsitöitä eri maista ympäri maailmaa. Suuri osa tuotosta menee kouluille ja lastenkodeille. Suomen lähetystöllä oli tapahtumassa pieni koju, jonka me jaoimme Norjan lähetystön kanssa. Pöytävuokrat olivat kuulemma niin kalliit, ettei Suomi raskinut ottaa isompaa pöytää. Suomesta ei paljon kannata tuoda mitään myyntiin Chileen hintatason takia. Joillakin mailla oli valtavia kojuja, kuten Meksikolla ja Indonesialla. Meksikon pöydästä ostin kierrätyspellistä tehdyn hellan ja hyllykön nukeille ja Indonesiasta mukaan lähti kauniisti maalattu leipäkori, jonka päällä on hyttysverkko, jonka saa kätevästi kasaan.

-

Mielenkiintoisten tavarakojujen lisäksi tapahtumassa oli vieläkin kiinnostavampia ruokakojuja. Erilaisia ruokia ympäri maailmaa. Söin thaimaalaisia katkarapuja sekä perulaista cevicheä.

-

Lähdimme Santiagoon Concepcionista perjantaina ja yösijan viikonlopuksi saimme suomalaisen ystäväni kihlatun vanhempien luota. Koko lauantain kaverini oli kanssani basaarilla. Aurinko poltti meidän molempien hartiat ja kaverini kasvot. Kuumuus oli läkähdyttävää. Ehkä siitä voi palasen aistia tuosta kuvasta, jossa seison kojussa naama hieman kärsivän näköisenä. Lauantai-iltana palasimme yöpaikkaamme, jossa vielä grillattiin.

-

Sunnuntaina teimme pienen autoajelun ja jo iltapäivällä piti astua bussiin. Kotimatka kuitenkin kestäisi kuusi tuntia. Bussit olivat täynnä ja jouduimme odottamaan seuraavaa mahdollista bussia kaksi tuntia. Menimme puistoon, jossa kulki lapsille tarkoitettu juna. Astuimme junaan kaverini perheen kanssa ja saimme nauttia mikrofonista täydellä volyyymillä suoraan korvaan tulevista opettavaisista lastenlauluista. Melkein jäykistyimme kaverini kanssa, kun kuuntelimme yhden laulun sanoja. Silmät pyöreinä katsoimme toisiimme ja ihmettelimme, kuulimmeko oikein. Ei voinut olla totta! Ei laulussa voitu sanoa: "Que se mueren los feos!" Kyllä siinä varmasti sanottiin: "Que se mueven los feos!" Mikä jo sekin olisi ollut todella outoa. Kuuntelimme korvat höröllään ja lopulta kysyimme kaverin kihlatulta, käskettiinkö laulussa todellakin rumien kuolla. Ja kyllä siinä niin sanottiin. Hienoa asennekasvatusta Chilen lapsukaisille....

-

Lopulta Concepcioniin saavuttuamme kello oli puoli kaksitoista yöllä, eikä Peikkokukkulalle tietenkään enää kulkenut yksikään bussi. Kyllä harmitti, kun olisin jo kovasti tahtonut omaan kotiin, omaan sänkyyn nukkumaan. Vielä kuitenkin yhden yön nukuin kaverini luona ja aamulla sitten pääsin hyppäämään bussiin, joka toi kotiin. Kiitos P:lle seurasta, oli kiva reissu! Ja nyt otammekin uusiksi jo ensi keskiviikkona, vaikkakin hieman toisenlaisissa merkeissä, mutta Santiagoon suuntaa taas naikkosten tie :)

Suomen itsenäisyyspäivänä meille tuli mieleen, että olisi kiva kutsua joku meille grillaamaan. Koska Santiagon basaari oli juuri takana ja näyttelyni järjestäminen edessä seuraavana viikonloppuna, en ehtinyt mitenkään edes miettiä suomalaisten ruokien laittamista. Sanoin miehelleni, että olisi kiva jakaa päivä jonkun kanssa, mutta mitään itse en tällä kertaa ehtisi asian hyväksi tehdä. Niinpä kälyni toi Concepcionista kuusi tusinaa simpukoita ja mieheni kävi ostamassa lihaa, kanaa ja makkaroita. Marinoin lihat ja tein salaatin, mieheni pesi simpukat ja siisti talon.

Mieheni grillasi ja minä katoin kälyjeni kanssa pöydän. Kuvassa toisen kälyni mies.

Illan lopuksi vielä joimme teet ja söimme Suomi-konvehdit.

Kaksi päivää ennen näyttelyni avaamista Lumikuningatar ja Lumikuningas näyttivät tältä.

Tontut sain valmiiksi päivän ennen näyttelyä.

Lauantaiaamuna lähdimme tällaisten ja muidenlaisten hassujen pakettien kanssa matkaan. Aloitimme näyttelyn tekemisen kahdeltatoista ja puoli yhdeksältä illalla olimme valmiit. Järjestin itse näyttelyn, jossa on Lumikuningattaren valtakunta, sekä sen lisäksi myytävät käsityöt kolmeen eri paikkaan. Hinnoittelin tuotteet ja tein listan kaikista tuotteista hintoineen. Välissä ehdimme käydä syömässäkin ja olla television haastateltavina. Paikallisuutisissa näytettiin jo haastattelu ja palasia näyttelystä. Itse en nähnyt lähetystä, sillä meillä ei kyseinen kanava näy.

-

Tänä vuonna en järjestänyt näyttelyn avajaisia viime vuodesta viisastuneena. Viime vuonna olin kuolemanväsynyt ja stressaantunut, kun yksin piti kaikki tehdä. Samana päivänä järjestin sekä näyttelyn että avajaiset tarjoiluineen, puhuin televisiolle ja aloin myydä tuotteita. Se oli aivan hirveän uuvuttava päivä. Kaiken huipuksi ihmiset, jotka olivat luvanneet tulla, jättivät tulematta, joten olin nähnyt turhaan kamalan vaivan ja mieheni oli silloin kuumeessa ja hänen auttamisensa oli sitten mitä oli. Kaiken huipuksi televisokanava hävitti nauhan, joten haastattelua ei koskaan tullut televisiosta! Tänä vuonna otin rauhallisesti ja nautin jokaisen tavaran paikalleen saamisesta. Ei tarvinut stressata mistään, sillä tiesin, että aikaa on riittävästi. Näyttelystä tuli hyvä. Laitan teille kuvia, kun saan niitä napsittua vaikka ensi viikolla.
-

Mukavaa joulunalusaikaa yöllisestä sirkkojen sirityksestä!