Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 15. luukku

Meillä on teltta pystyssä keväästä syksyyn talon vieressä. Sanon sitä Dominicin peuhuteltaksi, mutta oikeasti siellä nukutaan enemmän kuin leikitään. Nukumme siellä päiväunet monta kertaa viikossa.

Tontut päivänokosilla


Pallomerijunassa on vain vähän palloja. Niitä täytyy ostaa lisää sitten, kun Dominic innostuu tuosta junasta enemmän kuin nykyään. Hän sai sen lahjaksi, muttei oikein vielä ymmärrä sen päälle.


Pehmeitä palikoita on hauska heitellä.


Happy camper


Teltassa on myös kaksi koiranovea, mutta kyllä ne Lunalle vähän pieniä ovat. Chihut kulkevat niistä suvereenisti :)

3 kommenttia:

  1. Vau, tuolla olisi mukava ottaa päikkärit. On teillä kyllä ihanat puitteet siellä. Sitä van tuossa aiemmin mietin, että mitäs sitten kun Dominic on siinä iässä että kaipaa paljon kavereita? Ei taida ihan läheltä löytyä? Ja sitten kun olen ylihuolehtivainen äiti itse, niin mietin, että miten teillä uskaltaa lapset jättää päiväkotiin/kouluun, kun on niitä kamalia maanjäristyksiä? Ja visiin kohtuu usein?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tässä lähellä tosiaan ole kavereita, mutta voimme laittaa pojan päiväkotiin joiksikin tunneiksi, jotta hän saa leikkiä muiden lasten kanssa. Lähin päiväkoti taitaa olla tuossa kilometrin päässä, en ole ihan varma. Tai voimme viedä Yumbeliin 20 kilometrin päähän. Kouluikäisenä hänellä on sitten koulussa ja harrastuksissa kaverit. Onneksi on vielä aikaa miettiä sitä. Täällä jo pelkkä koulun valinta on hankalaa, kun on julkisia ja yksityisiä kouluja ja erot ovat suuret. Maanjäristyksiä en pelkää lainkaan. Yleensä ne ovat pieniä. Suurempia varten kouluissa harjoitellaan pelastautumista.

      Poista