Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Vedettä ja muuta vesiasiaa

Kyllä alkaa jo ketuttaa tämä vedettä olo! Jo viikko ilman juoksevaa vettä. Aaaargh. Vaikka miten yrittää asennoitua oikein, niin kyllä elämä vaan hankaloituu. Meillä oli onneksi juomavettä pulloissa ja sadevettä tynnyreissä, joten ilman vettä emme ole joutuneet olemaan, vaikka tankista vesi katosikin. Aluksi kaivostakin tuli vähän vettä niin, että hanasta saimme juoksevaa vettä tiskien huuhtelua varten pari kertaa päivässä. Nyt loppuviikon aikana ei tule juuri pisaraakaan, sillä porakaivossa on jokin osa rikki. Emme ole saaneet ketään korjaamaan sitä.


Inhottavaa, kun tiskit kerääntyvät tiskipöydälle koko päivän ajan, sillä pesemme kerrallaan puolen tai koko päivän tiskit nyt, kun sitä vettä ei ole koko ajan lirutteluun. Ärsyttävää, kun tarvitsee vaikka veistä tai leikkuulautaa uudestaan, täytyy pullosta kaataa vettä toisella kädellä ja toisella kädellä yrittää pestä niitä. Vettä ei ole niin paljon, että voisi täyttää altaan ja pestä pari vaivaista juttua siinä.

Ärsyttävää, kun tahtoo pestä vessassa kädet ja täytyy kaataa pullosta altaaseen...se tuntuu turhalta säätämiseltä varsinkin pienen lapsen kanssa. Entä sitten pikkuisen pepun pesu? Tietenkin Dominicille tuli löysä vatsa ja pyllyn pesua ja vaatteiden liottamista on tavallista enemmän juuri nyt! 

Pyttyyn olemme kantaneet vettä ämpärillä ulkoa. Nyt alkavat sadevesivarastot huveta. Ei ole satanut yli viikkoon, eikä seuraavaan viikkoon ole luvassa sateita.

Huomenna meille tuodaan kunnan hätäapuvettä. Tilanne helpottuu sen verran, että saamme hanasta juoksevaa vettä, mutta sillä pitää selvitä tällä kertaa kaksi viikkoa, sillä pyhien takia jää kuulemma yksi viikko väliin. Emmekä saa kaksinkertaista annosta vettä...tankkiautoon ei saa sellaista määrää vettä, että kaikki saisivat tavallista enemmän - köyhät kyykkyyn...Yhden viikon annoksella pitää selvitä kaksi viikkoa...näin käy aina silloin, kun eniten vettä tarvitaan, eli juhlapyhien aikaan, kun taloon tulee vieraita :/

Veimme taas Concepcioniin pestäväksi monta koneellista pyykkiä sekä otimme oikein kunnon kuumat suihkut...pesimme kaikki kirput ja hämähäkit pois ;) Tällä kyllä sitten pärjääkin seuraavat kaksi viikkoa :/ 

Ennen ihmisten elämä on ollut tällaista (ja nykyäänkin täällä maaseudun ihmisten!) mutta kun on tottunut vähän helpompaan, niin kyllä alkaa ärsyttää viikon jälkeen. Vaikka meille tulee hanasta vain kylmää vettä ja vaikka joudumme rajoittamaan pestävien pyykkien ja suihkujen määrää, niin on se silti luksusta tähän tämänviikkoiseen verrattuna.

Olemme olleet uuden kaivon odotusjonossa jo pari vuotta. Olemme käyneet juttelemassa kunnanjohtajan kanssa asiasta useasti (siis siitä, miksi kestää niin kauan). Nyt tuttu kunnanjohtaja kuoli ja menimme juttelemaan uuden päällikön kanssa...Voin sanoa tämän verran: Jos entisen kunnanjohtajan motto oli "Contigo TODO es possible", tämän nykyisen kunnanjohtajan motto voisi olla " Contigo NADA es possible." Eli uudesta jefestä ei ole meille varmaankaan mitään apua. Hän kyllä antoi meille yhden paperin, joka meidän piti viedä kaivoasioista vastaavalle pomolle. Tämän kanssa mieheni on käynyt kädenvääntöä jo pari vuotta, eikä mitään ole tapahtunut. Nyt vesipomo sanoi, että samalla viikolla "sin falta" hän tulee tarkistamaan uuden kaivon paikan. Mieheni soitti loppuviikosta, kun mitään ei kuulunut. Pomo sanoi, etteivät ole ehtineet, mutta "sin falta" viikonlopun aikana he tulevat. Me ihmettelimme, että tekevätkö he tosiaankin töitä myös pääsisäisenä. Ei kuulunut miehiä. Mieheni soitti taas. Pomo sanoi, että "sin falta" he tulevat maanantaina, mutta olisi hyvä, jos mieheni muistuttaisi asiasta maanantaiaamuna. SIN FALTA, tottakai! Maanantaiaamuna kun mieheni avasi silmät, hän pomppasi pystyyn ja haki puhelimensa. Pomo ei vastannut pariin tuntiin. Sitten vastasi joku toinen virkailija, joka sanoi, että vesipomo on kokouksessa kunnanjohtajan kanssa. Mieheni sanoi soittavansa uudestaan iltapäivällä ja niin hän soittikin. Lopulta pomo tuli jonkun työntekijän kanssa alkuillasta. Vartin he olivat täällä. Työntekijä sanoi, että hän lähettää seuraavana päivänä jotkut miehet merkkaamaan paikan, sillä uudelle paikalle meidän pitää ensin kaivaa kuoppa, jota he tarvitsevat kaivonteossa. Arvatkaapa, tulivatko merkkaajamiehet eilen? No eivät.

Olenko jo kertonut, miksi me olemme siinä kaivojonossa? Yumbelilla on sellainen projekti, että ihmiset, joiden kaivo on kuivumassa tai kuivunut, saavat ilmaiseksi kaivon kaivuun, jos kävivät kirjautumassa silloin pari vuotta sitten. Listasta tuli tietenkin heti pitkä. Tämä laite, jolla kaivo tullaan kaivamaan, on ihan uutta täällä. Laite kaivaa leveämmän ja syvemmän kuopan kuin täällä normaalisti käytettävät käsikäyttöiset porat. Vettä siis pitäisi löytyä syvemmältä kuin mihin käsikäyttöiset porat pääsevät. Yksityisellä tällaisen porakaivon teettäminen on kallista. Nyt kun kunta teettää kaivon, jokaisen pitää hankkia itse "vain" materaalit. Jos materiaalit eivät ole valmiina, kaivoa ei kaiveta. Tämän takia juuri köyhät ihmiset, jotka kaivon tarvitsisivat, joutuvat olemaan pois projektista. Heillä ei ole varaa kalliisiin materiaaleihin. Kaikki ne putket, moottorit yms. maksavat aivan liikaa maaseudun köyhille. Siltikin lista on pitkä. Asiaa hankaloittaa myös se, että kone hajoaa jokaisen kaivon kaivamisen jälkeen! Kunta osti toisen laitteen jonoa lyhentämään, mutta nyt kunnalla on kaksi rikkinäistä laitetta. En tiedä, onko tämä totta, mutta yksi kaivoasioista tietävä tuttuni sanoi, että koneet hajoavat, koska niiden käyttäjät eivät osaa käyttää niitä oikein!

Muistan niitä aikoja, kun meillä ei ollut vielä vesipulaa. Kastelimme puutarhaa, pesimme pyykkiä monta koneellista viikossa - eikä meillä ollut silloin lasta! Koirapyykkiä pyöri joka viikko ainakin kaksi-kolme koneellista. Nyt olen joutunut muuttamaan koirien petisysteemejä. Emme voi pestä paksuja patjoja ja filttejä. Nyt jokaisessa pedissä on pienet filtit ja olen tehnyt ohkaisia päällystettyjä makuupatjoja, joita menee monta yhteen pesukoneeseen. Nyt harrastan jokapäiväistä petien tuuletusta ulkona. Koirapyykit pestään täällä ja pojan pyykit kannetaan Concepcioniin. Meidän aikuisten pyykit pestään täällä JOS meillä on vettä ja jos ei ole, viemme Concepcioniin.

 Voi kun tämä ongelma olisi joskus ohi. Olisipa toimiva kaivo, jossa olisi riittävästi vettä! 


Tämän postauksen kuvituksena toimii keskiaikaiset nunnat ja munkit. Nämä ovat avaimenperiä tai laukkukoruja ja niitä saa uudesta nettipuodistani: www.avaintenvartija.com

3 kommenttia:

  1. Ei tuota osaa edes kuvitella ihminen, joka aina on saanut kraanasta...vesi on kyllä tosella tärkeä juttu...tsemppiä teille.

    VastaaPoista
  2. Hei huomasitko laitoin tunne alemmas viestiin sähköposti ositeen? en ole vielä sinulta saanut viestiä ? että voisin Domskulle lähetää :) Taina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, oli jäänyt huomaamatta. Poistin osoitteesi sieltä ja laitan sinulle postia!

      Poista