Koirien herkkupöydässä tarjottiin erimerkkisiä nappuloita, erilaisia koirankeksejä ja herkkuja sekä tietenkin KAKKU. Tällä kerralla kakku oli tehty koiransäilykeruuasta, leivästä, nakeista, tonnikalasta ja jauhelihasta. Fuksianväriset kipat olivat pöydässä sitä varten, että omistajat olisivat voineet antaa kakkua ja muita herkkuja kippaan, mutta kaikki antoivat suoraan suuhun ja lattialle heittämistäkin harrastettiin kovin - ja sehän vasta oli koissujen mielestä mukavaa, kun sai kilpaa juosta pyydystämään herkkuja!
Chiquititan syntymäpäiville kutsuimme ihmiset ja koirat, jotka ovat jotenkin vaikuttaneet Chiquititan elämään Chilessä. Kutsut lähtivät chihuahuaystävillemme Valentinolle ja Guadalupelle sekä niiden omistajille, entiselle chihullemme Patronille ja omistajille, eläinlääkärille, ystäväpariskunnallemme ja heidän pojalleen, Chiquititan pojalle Aaronille ja kälylleni, Chiquititan lapsenlapselle Millylle ja sen omistajille sekä aputytölleni ja hänen perheelleen.
Ihmisten pöydässä tarjottiin sushia ja thainuudelisalaattia.Minä aloin vääntää kakkuja, piirakoita ja torttuja edellisenä iltana seitsemältä. Kokkasin puoleen yöhön asti. En tahtonut laittaa tarjolle mitään valmista kaupasta ostettua, sillä en itse pidä chileäisistä leivonnaisista. Tahdon myös tarjota ihmisille täällä uusia makuja. Tein niin paljon erilaisia, että varmasti jokainen löytäisi jotain, mikä maistuisi. Tein suklaa-banaanimuffinsseja, minttusuklaatortun, omena-kinuskitortun, omenapiirakan ja mansikka-juusto-hyydykekakkuja. Varmuudeksi laitoin vielä tarjolle kaupan keksejä, jos joku olisi oikein nirso, eikä mikään "erilainen" kelpaisi.
Toisessa ihmisten pöydässä oli tarjolla makeita kakkuja, piirakoita ja torttuja. Etualalla itse kehittelemäni minttusuklaakakku. Hyvää siinä on maun lisäksi se, että se valmistuu nopeasti mikrossa!---
Seuraavana aamuna jatkoin kokkauksia. Tein sushit ja thainuudelisalaatin. Tietenkin kaikenlaista hienosäätöä ja siivoamista siihen päivään myös mahtui. Paniikki meinasi iskeä, kun toinen kälyni soitti ja sanoi, että he tulevat jo yli tuntia aikaisemmin, sillä heidän pitää lähteä aikasemmin pois. Mielestäni tuollainen ei ole kohteliasta, että tullaan aikaisemmin, silloin kun tiedetään, että on tulossa enemmän porukkaa. Mitä mieltä te olette? Onneksi toinen kälyni oli tullut jo edellisenä päivänä ja hän alkoi auttaa salaatinlehtien yms. pesussa ja pilkkomisessa. Sainkin kaikki melkein valmiiksi ennen kuin käly tuli miehensä ja Milly-chihun kanssa. Hyvä niin, sillä mieheni ja käly alkoivat hoitaa viihdytysjoukkojen tehtävää ja minä jäin yksin sorvaamaan keittiön puolelle. Arvasin, että siinä kävisi niin, jos joku tulisi aikasemmin. Koska olen oppinut tuntemaan chileläisiä tapoja jo jonkun verran, olin alkanut kokata paremmat vaatteet (ja esiliina) päällä jo ainakin kolme tuntia aikaisemmin. Suomessa aina jätin itseni laittamisen viimetinkaan, mutta täällä täytyy varatutua siihen, että ihmisiä tulee monta tuntia aikaisemmin ja loput monta tuntia myöhässä ;)
Koiria kakun kimpussa. Oikella itse päivänsankari.---
Oli kyllä hauskaa nähdä chihujen tutustuvan toisiinsa. Mitään riitoja ei käyty ja kaikki käyttäytyivät kohteliaasti:) Tutustuttiin chihujemme omaan metsään (tarha), niiden huoneeseen, meidän taloomme ja puutarhaan. Ne, jotka olivat täällä ensimmäistä kertaa, olivat tietenkin ihmeissään, että koirilla voi olla oma hieno huone ja niin siisti ja iso tarha. Puutarhaa ja suihkulähdettä ihasteltiin ja mieheni esitteli vadelmaviljelmiään;)
Kun vieraat olivat lähteneet, oli hieman nuupahtanut tunnelma.---
Kun tuli koirien herkkupöydän aika, törmäsin yhteen uskomattomaan juttuun! Guadalupen omistaja katsoi kakkua ja kerroin hänelle, mitä siinä oli. Hän kysyi:" Voiko koira syödä tonnikalaa?" Ei ole tullut mieleenikään, ettei joku tiedä sellaista asiaa. Vakuutin, että koirat rakastavat tonnikalaa ja samassa siinä vieressäni oli eläinlääkäri, joka myös vakuutti samaa. Guadalupen omistaja kertoi, että Guadalupe syö ainoastaan nappuloita veteen liotettuna ja hänellä on täysi työ saada koira syömään. Guada onkin niin uskomattoman pieni ja laiha. Se painaa vain kilon verran, eikä sillä ole karvojakaan... :O Sitten omistaja ihmetteli nakkimakkaran viipaleita. Hän kertoi, että Guada ole koskaan maistanut nakkia! Guadalupe on melkein viisivuotias, eikä ole maistanut eläessään nakkia! Voi koiraressua. Sanoin, etten tunne yhtäkään koiraa, joka terveenä kieltäytyisi nakista. Niin Guada sai ohuen siivun suuhunsa ja sen silmät pullistuivat ihastuksesta :D
Koissut kuorsasivat kuorossa sohvalla, tässä kuitenkin jaksettiin vähän nostaa korvia kameralle.---
Meidän koiramme syövät vaihtelevasti Eukanubaa ja Royal Caninia. Ne ovat parhaat merkit, joita Concepcionista saa. Täällä ei ole sellaista hienoa valikoimaa kuin Suomessa. Koiramme kuitenkin saavat herkkujakin, kuten nakkeja, leipääkin vähän, juustoa, tonnikalaa, makrillia, kanaa jne. Ne saavat popsia pupunpipanoita maasta ja järsiä vähän kaikkea mitä löytävät. Niillä on äärimmäisen harvoin ripulia tai vatsavaivoja. Toisin taas nämä kaupunkichihut, joiden vatsa menee sekaisin heti, kun sinne menee jotain erilaista. Kälyni Aaron-chihu sairastui gastriittiin itsenäisyyspäivän juhlallisuuksien jälkeen, kun se oli saanut leipää, lihaa ja kanaa ja varmaan kylläkin paljon rasvaisia osia.
Chiquitita sai Valentinon mamin virkkaaman liivin lahjaksi.---
Chihumme pukeutuivat farkkuhameisiin, Yodalla oli t-paita ja farkut, Choko Bon Bon, joka ei osaa käyttää vaatteita, sai vain t-paidan, eikä sitä se haitannutkaan parin ekan minuutin jälkeen. Myös hienot timanttipannat laitettiin kaulaan. Tässä täytyy sanoa, että chihumme eivät käytä vaatteita tai pantoja joka päivä. Jotkut vieraat sitä nimittäin kysyivät.
Vielä illalla vieraiden lähdettyä otimme kuvan lahjojen kanssa. Huomatkaapa sankarin väsynyt ilme. 
Minä ja muutama chihu.---
Synttärisankarin päivä loppui makoisiin uniin prinsessasängyssä.
Muistatteko hullun Urcon? Hän on yhä seuranamme Peikkokukkulalla. Urco hakkaa päätään ikkunoihimme pari kertaa päivässä, mutta nykyään huomattavasti maltillisemmin kuin ennen. Saattaa mennä päiviä, ettei se tule kertaakaan kolkuttelemaan. Tämän tulevan suihkulähteemme vieressä on sen lempi-ikkuna. Nyt Urco oli ihmeissään, kun lempi-ikkunan vieressä kaivettiin. Se tarkasteli sähkölangalta miesten jokaista liikettä ja kun ihmiset poistuivat kaivannolta, se tuli tarkastelemaan tapahtunutta. Se tepasteli kuopan pohjalla, istuskeli lapion varrella ja väänteli päätään lintumaisesti sinne tänne.
