Epäonnea

Nyt on kyllä epäonnea kerrakseen. Olimme kolme päivää ilman nettiyhteyttä ja ihmettelimme, johtuisiko tämä ilmasta vai onko Entel katkaissut yhteytemme pari päivää ennen viimeistä maksupäivää. Maksoimme laskun, mutta yhteys ei tullut takaisin. Menin Concepcioniin Entelin toimistoon ja selitin asian. Henkilö siellä sanoi, ettei toimistossa pystytä lainkaan selvittämään ongelmaa. Siellä ei tiedetä, millaista yhteyttä Tomecoon lähetetään, eikä siellä pystytä katsomaan, onko nettitikussa vikaa. Minun pitäisi soittaa Entelin palvelunumeroon (sain numeron, joka on väärä!) Kysyin, eikö toimistossa ollut yhtäkään tietokonetta, jolla henkilö olisi voinut tarkistaa, toimiiko nettitikku. Ei muka ollut. Henkilö kuitenkin sanoi, että hän epäilee vian olevan tikussa. Voisin ostaa uuden tikun tai uudistaa sopimuksen seuraavaksi 18 kuukaudeksi, jolloin saisin tikun ilmaiseksi, mutta olisin naimisissa Entelin kanssa ne kuukaudet.

-

Olemme pohtineet sopimuksen katkaisua, koska yhteys on niin huono, joten en tahtonut uudistaa sopimusta taas 18 kuukaudeksi. Lähdin nettikahvilaan kokeilemaan tikkua ja siellä sanottiin, että taitaa olla vika tikussa, kun valokaan ei syty. Ostin uuden tikun. Nyt voin katkaista sopimuksen, milloin tahdon ja kokeilla toista yhteydentarjoajaa. Nyt kuitenkin pelittää yhteys, mutta ilmeni toinen ongelma: kannettavani ei yhtäkkiä tunnista hiirtä! Koskaan ennen ei ole tällaista ongelmaa ollut. Hiiressä on valo, muttei se reagoi mitenkään. Ainoastaan läppärin kosketuspinta-hiiri toimii. Miehenikään ei löytänyt ratkaisua ongelmaan. Kaikkia usb-reikiä on kokeiltu. Myöskään koneeni ei tunnista toista hiirtä, eli vika on koneessa, ei hiiressä. En tajua, mistä ihmeestä tällainen ongelma on voinut ilmetä, kun vielä muutama päivä sitten samainen hiiri toimi.

-

Ostin eilen myös kaiuttimet kannettavaani. Vain toinen niistä toimii. Kun asuu kaukana kaupungista, kaikki tällaiset takaiskut ovat todella raivostuttavia, sillä ei sitä tahdo heti seuraavana päivänä tehdä samaa reissua. Nyt täytyy vain odottaa seuraavaan kaupunkireissuun, että saa kaiuttimet vaihdettua.
-

Olen yrittänyt tehdä huomista postausta. Olen ladannut saman kuvan jo kolme kertaa. Aina näytölle ilmestyy vartin lataamisen jälkeen "Valmis". Painan nappulaa, eikä kuva ilmesty postaukseen. Että ei taida tulla huomenna postausta, sorry.

-

Olen niiiiiiiiiin kyllästynyt jatkuviin netti- ja

koneongelmiin! Into bloggaamiseenkin on hiipumassa, kun aina saa tapella kaikkien ongelmien kanssa, eikä postausten teko suju nopeasti ja ongelmitta.

Kaiken huipuksi menetin ne 10 tulppaanisipulia, joista tein postuksen joitakin kuukausia sitten. Ne maksoivat 10 euroa, mikä on iso raha Chilessä. Kaivoin ne maahan ja olen odottanut innolla valkoisten tulppaanien nousua tänä keväänä. Menin kurkkimaan, olisiko jotain vihreää jo pukkaamassa maasta ja löysin ainoastaan 10 reikää! Rotat ovat käyneet kaivamassa siististi vain sipulit maasta ja syöneet ne! Niillä on kallis maku. Voi että, melkein tuli kyyneleet silmiin, kun niin paljon harmitti. Valkoisia tulppaaneja täällä ei myydä lainkaan. Vain punaisia näin ihmisten myyvän eilen Concepcionissa katujen varsilla. En ostanut. Täytyy varmaan laittaa vaikka orvokkeja tilalle, ehkä rotat jättävät ne rauhaan.

Tähän mielentilaani sopii hyvin RUMA kuva-arvoitus. Arvaatteko, mitä tuosta on tulossa?

Jos joku osaa vinkata jotakin ratkaisua hiiriongelmaan selkokielisesti, niin olen kiitollinen!

Nyt lähdemme synttärijuhlille.

Nyt ei lonkat palele!

Sain vihdoinkin tehtyä Blondille kaavan haalareihin. Chihuilla en käytä nelilahkeisia vaatteita, sillä lyhyet jalat pujahtavat liian helposti lahkeista ulos ja chihut kompuroivat niissä. Blondille kuitenkin oli pakko tehdä haalari, sillä säälin niin paljon sen raukan kylmiä lonkkia, takajalkoja ja pyllyä. Ei riitä hupparit Blondille, vaan takaosastoon täytyy myös saada lämmikettä!

Blondi nauttii täysin rinnoin trikoohaalarista, joka ei haittaa mitenkään sen eloa, oloa eikä iloa. Trikoohaalarin päälle laitan vielä villapaidan tai fleecehupparin, kun on kylmä. Tein samalla myös fleecehaalarin sille ja myös se sai hyvän vastaanoton koiraneitokaiselta.

Ihastelen aina Blondin "mummohuulia". Ne ovat ihanan ryppyiset <3

Blondi sai nuolla manjar-purkin ja sen seurauksena töhnää on hiuksissa ja poskissa.

---

Nyt olemme ahertaneet yläkerran komeron kimpussa. Mies listoitti komeron leveällä koristeellisella listalla, jonka ostimme eilen. Minä olen maalaillut. Flunssa jatkuu yhä, joten puhti on vähän poissa. Tulinkin konelle lepäilemään, mutta nyt menen jatkamaan taas maalaushommia! Ulkona paistaa aurinko ja kevääntulon voi aistia! Koivussa on hiirenkorvat ja hedelmäpuut kukkivat. Ihanaa!

Nasu vauhdissa

Sain Michilandian asiakkaalta näin ihanan kuvan! Tahdon näyttää tämän teille kaikille. Mikä vauhti, mikä ilo! Näin hienosti Michilandian vaatteissa pääsevät pikkukoirat liikkumaan, eivätkä ne haittaa tahtia lainkaan. Voiko parempaa kiitosta ja todistetta hyvästä vaatteesta olla? Taas on intoa jatkaa ompelua Suomen pikkuiselle karvaväelle <3 Kiitos amerikankarvatonterrierille Nasulle ja hänen omistajalleen sekä kuvaajalle luvasta käyttää tätä kuvaa!

Uusi perheenjäsen

Meille kotiutui uusi perheenjäsen: robotti-imuri :D

Sain kerättyä Biggerin kuponkikampanajn vaatimat 10 kuponkia, maksoin 19 000 pesoa ja robotti oli minun!

Kuponkeja oli aikaa kerätä kuukausi ja arvasin, ettei Yumbelissa olisi paljon ihmisiä, jotka pystyisivät kuussa ne 10 kuponkia kasaan saamaan. Silti ajattelin, että tähän oli koira haudattuna. Ehkä ne robotit häviäisivät kummasti juuri ennen viimeistä kuponkipäivää. Kolme päivää ennen viimeistä päivää menin ruokaostoksille ja esitin kassalla 10 kuponkia. Kassa oli vähän ihmeissään ja laski kupongit moneen kertaan. Sitten kutsuttiin marketin vastaava, joka myös laski kupongit. Tämän jälkeen minun piti odottaa, kun vastaava etsi jotain. Viiden minuutin päästä minulle tuotiin paperi, joka täytettiin ja minun piti allekirjoittaa. Olin tällä paperilla virallisesti adoptoinut uuden perheenjäsenen :D Robotteja oli vielä iso pino ja sunnuntaina on viimeinen mahdollinen adoptointipäivä ;)

Arvasinhan minä, että robotti on ihan lelu, mutta ei se haittaa. Laitoin sen pörräämään jo kaikkiin alakerran huoneisiin. Laitoin nameja robotin päälle aluksi, jotta se saisi ystävällisen vastaanoton pikkukoirilta. Kumma kyllä, robottia ei lainkaan haukuttu eikä sille muristu.

Kyllähän se robotti sisäänsä veti pölyä ja karvoja. Säiliö oli täynnä jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Se onkin niin pieni, että se pitää tyhjentää melkein jokaisen käytön jälkeen. Robotti on hyvin viisas. Se kääntyy itse kaikissa nurkissa ja kun se törmää huonekaluihin, se kääntyy toiseen suuntaan. Siinä on infrapunavalo, jonka ansiosta se ei putoa yläkerran porrasaukosta alas. Robotissa on myös moppausominaisuus, mutta se on niin naurettava, etten meinaa edes kokeilla sitä. Ensimmäisen järkytyksen se koki, kun se jäi kiinni sohvan alla sähköjohtoihin ja sen jälkeen se jumittui työhuoneessani villalankaan. Voi raukkaa ;D

---

Pörrääkö teidän kodeissanne robotti?

Kiertopalkinto

Sain Sysimetsän syysmarkkinoilta kiertopalkinnoksi muffinsin. Kiitos Sysimetsän Kaisalle ja Urkille! Palkinnon mukana tuli muutama kysymys.

LEMPIVÄRINI on vaaleanpunainen. Tykkään murretuista pastellisävyistä: savunharmaasta, utuisen sinisestä, helmenharmaasta, naavanvihreästä, kanervanliilasta, marjapuuronpunaisesta, luonnonvalkoisesta jne. jne. Näillä väreillä tykkään pukeutua sekä sisustaa kotiani. Pidän kuitenkin todella paljon iloisista ja kirkkaista väreistä ja nautin katsella niitä sekä niillä sisustettuja koteja. Itselläni on vaan tällä hetkellä menossa rauhallisempi kausi värien suhteen.

LEMPIRUOKIANI ovat graavilohi, filepihvi, ranskalaisetperunat, salaatit, metsäsienet, itsetekemäni sushi, Suomen pitserioiden pitsat ja ceviche.

TAHTOISIN MATKUSTAA uudelleen Sveitsiin, Norjaan ja Amsterdamiin. Uusina paikkoina tahtoisin nähdä Madeiran saaren, Tanskaa ja Euroopan kaupunkeja. Tykkäisin myös päästä Tasmanian saarelle ja Madagaskarkin olisi kiva paikka. Chilessä tahtoisin matkustella paljon enemmän, mutta se on nykyään hankalaa koiralauman takia. Seuraava matkani toivottavasti kohdistuu kuitenkin Suomeen :)

Yläkuvassa röhnöttää pari syytä siihen, miksi matkustaminen on nykyään hankalaa :)

Peikkokukkulan pajassa...

...tuoksuu eukalyptuksen siemenet!

Näistä tulee lumiprinsessoita ja puunhengettäriä, vaikka sitä nyt tässä vaiheessa onkin varmaan vaikea uskoa.

Olen tehnyt näitä viimeksi viisi vuotta sitten ja silloin ne olivat hyvin suosittuja täällä Chilessä.

Puuhakasta perjantaita teillekin!

Uutisia pullollaan...

...tämä postaus!

Uutinen 1. Aromot kukkivat yhä. Luumupuu kukkii niin huumaavin tuoksuin, että olen pyörtyä sen vieressä riippukeinussani :)


Uutinen 2. Uunissa valmistettu 1 kpl pizza sekä 1 kpl kääretorttu, josta tulikin kerrostorttu, sillä se tarttui kiinni silikoniin, enkä saanut sitä kokonaisena irti sekä 1 kpl kaalilaatikko.
(Auttakaa! MITEN tehdään kääretorttu, joka ei tartu silikoniin tai repeä rullatessa? Älkää ehdottako leivinpaperia, sillä sitä ei täällä ole saatavilla.)

Uutinen 3. Kaasulevyistä yksi on tukossa, eikä toimi ja yksi toimii erittäin huonosti, eli käytettävissä on taaskin vain kaksi levyä...kuten siinä matkaversiossakin, jonka kanssa keittelin useamman vuoden...Nyt täytyy löytää ohuen ohut puhdistusneula. Niitä kuulemma myydään Concepcionissa. Ei ole helppoa chileläisen emännän elämä! :o

Uutinen 4. Olen flunssassa.

Uutinen 5. Michilandia sauhuaa...

Uutinen 6. Aloitin uuden kirjan: Tres tazas de Te.

Säätiedoitus: Meillä oli tänään yli 20 astetta lämmintä. Huomiseksi luvattu kivaa ilmaa. Loppuviikoksi taas talvisateita.

Valokuva-albumit

Michilandiaan on nyt tullut uutuutena pieni erä valokuva-albumeja, joiden kannessa on tyylikäs leidi, pari puudelia ja pikkuinen chihu.

Albumia pääset katsomaan klikkaamalla tästä.

Chileläistä muotia

Silloin kun tarvitsee vaatteita tai kenkiä, ei varmasti löydä mitään, mistä pitää. Siksi ostan kenkiä tai vaatteita silloin, kun sattumalta löydän jotakin mistä pidän. Tämä tapahtuu Chilessä harvoin. Ostan paljon vähemmän vaatteita kuin Suomessa. Kaikki rahani menevät kolmeen kultaiseen K:hon: kotiin, koiriin ja käsityömateriaaleihin.

Joskus kuitenkin löydän jotakin, mistä todella pidän. Ei haittaa, vaikka se olisi vähän kalliimpikin tuote. Minä käytän vaatteet ja kengät niin lopuun asti ja monen monta vuotta, ettei niiden tarvitse olla halpisjuttuja. Minua ei kiinnosta pintamuoti, enkä ostele vaatteita siksi, että pysyisin kiinni muodissa.

Viime Concepcionin kauppakeskusreissulla menin Umbralen liikkeeseen. Siellä näin nämä herkulliset mokkasiinisaapikkaat. Niitä oli ruskeita ja sinisiä. Enpä ole koskaan ennen ostanut sinisiä saapikkaita!

Umbrale on chileläinen vaatemerkki. Se on suunniteltu chileläisille naisille ja vaikutteita on otettu kansainvälisestä ja etenkin eurooppalaisesta muodista. Umbralen tuotteet ovat 70 prosenttia Chilessä tehdyt. Merkki ei tuota vaatteita suurena massatuotantona, vaan mallistot vaihtuvat jatkuvasti ja suuri osa tehdään käsityönä. Kankaat tulevat ympäri maailmaa. Chilessä on monta Umbralen liikettä ja suurilla tavarataloilla on Umbralen vaatteita myynnissä.
Käy katsomassa Umbralen sivuja täällä. Jos hinnat kiinnostavat sinua vertailun vuoksi, niin tällä hetkellä 6500 pesoa on noin 10 euroa, eli 65 000 pesoa on noin 100 euroa.

Kuten kerroin, käytän kaikki vaatteeni hyvin loppuun asti. Kuvan farkut ovat ainoat omistamani farkut ja ne ostin kahdeksan vuotta sitten Suomesta. Kuvan silkkitakki on paikattu monesta kohtaa. Sen ostin yhdeksän vuotta sitten USA:sta. Nuo napit ostin Turun iltatorin kirpparilta vuosia sitten. Petroonlinvärinen tunika on uusi. Sen ostin Chilestä puolisen vuotta sitten. Näytän jossain vaiheessa teille silkkitakin kokonaan, sillä se on aika söpö paikkoineen päivineen :)

Tätä tekstiä kirjoittaessani minulla on päälläni mummon ostama norjalainen villatakki. Sain sen lukioaikoina, eli noin 19 vuotta sitten! Norjalainen villatakkini on yhäkin kuin uusi. Se oli kallis vaate, mutta on totisesti maksanut itsensä takaisin näiden vuosien aikana. Miten te muut, onko teillä yhä käytössänne parikymmentä vuotta vanhoja vaatteita?

Olen ostanut Umbralesta pari vaatetta sekä nyt nämä saapikkaat. Kun Umbrale avasi ovensa ensi kertaa Concepcionin kauppakeskuksesta, olin aivan häikäistynyt kaikista ihanista vaatteista, materiaaleista ja väreistä. Ikävä kyllä Umbralen tyyli on vaihtunut sen jälkeen minun makuuni huonompaan suuntaan. Vaatteet ovat hyvin rimpsuisia, kaikki helmat epätasaisia, joiden takia lyhyt ihminen näyttää pyryharakalta ja ihan suoraan sanottuna vaatteet ovat suurimmaksi osaksi liian rättimäisiä. Joskus kuitenkin siellä on helmiä joukossa. Täytyy tietenkin muistaa se, että merkki on suunnattu chileläisille (varakkaille) naisille ja he noin pääsääntöisesti tuntuvat rakastavan rönsyileviä helmoja, pitkiä epätasaisia neuleita ja suuria koruja.

Saapa nähdä, miten pitkään nämä suloiset siniset saapikkaani palvelevat minua :)