Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Nyt ei lonkat palele!

Sain vihdoinkin tehtyä Blondille kaavan haalareihin. Chihuilla en käytä nelilahkeisia vaatteita, sillä lyhyet jalat pujahtavat liian helposti lahkeista ulos ja chihut kompuroivat niissä. Blondille kuitenkin oli pakko tehdä haalari, sillä säälin niin paljon sen raukan kylmiä lonkkia, takajalkoja ja pyllyä. Ei riitä hupparit Blondille, vaan takaosastoon täytyy myös saada lämmikettä!


Blondi nauttii täysin rinnoin trikoohaalarista, joka ei haittaa mitenkään sen eloa, oloa eikä iloa. Trikoohaalarin päälle laitan vielä villapaidan tai fleecehupparin, kun on kylmä. Tein samalla myös fleecehaalarin sille ja myös se sai hyvän vastaanoton koiraneitokaiselta.


Ihastelen aina Blondin "mummohuulia". Ne ovat ihanan ryppyiset <3


Blondi sai nuolla manjar-purkin ja sen seurauksena töhnää on hiuksissa ja poskissa.

---

Nyt olemme ahertaneet yläkerran komeron kimpussa. Mies listoitti komeron leveällä koristeellisella listalla, jonka ostimme eilen. Minä olen maalaillut. Flunssa jatkuu yhä, joten puhti on vähän poissa. Tulinkin konelle lepäilemään, mutta nyt menen jatkamaan taas maalaushommia! Ulkona paistaa aurinko ja kevääntulon voi aistia! Koivussa on hiirenkorvat ja hedelmäpuut kukkivat. Ihanaa!

7 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Minä poistin kommentin joka tuli kahdesti ja sitten se myös poistuikin kahdesti. Anteeksi tuo sotku. Jotenkin tökkii yhteys nyt.

    Ihana trikoohaalari Blondilla ja Blondi on niin suloinen haalarissaan!:)

    Teillä siellä kevät tekee tuloaan ja meillä täällä on syksy. Molemmat ovat minun lemppari vuodenaikoja.

    Pikaista paranemista sinulle!

    VastaaPoista
  4. Ihan pussailtavan näköiset huulet Blondilla! Hän on tosi söpö haalareissaan. Ja se tiistainen kuva lentävästä koirasta! Ihana!

    VastaaPoista
  5. Minä kysyn nyt hieman aran kysymyksen, jollaista en yleensä tohdi kysyä. Teen poikkeuksen, sillä olen käsittänyt kirjoitteluistasi, että olette vapaaehtoisesti lapsettomia. Eli, ettekö koskaan ole halunneet lasta? Miksi ette? Entä mitä jos mielenne muuttuu, jäättekö silti Chileen vai muutatteko Suomeen? Miten käy siinä vaiheessa koirien, joita on melkoinen määrä? Uskotko että lapsesta huolimatta pidät niistä jokaisen ja että ne ( ja niiden suloinen vaatepuoti) säilyy edelleen vai siirtyykö homma lastenvaate puolelle?

    Terveisin kolmen vilkkaan lapsen ja neljän vilkkaan koiran mamma

    VastaaPoista
  6. Noista mummohuulista tulee mieleen Mauri Kunnaksen Koiramäen vanhukset ;D

    VastaaPoista
  7. Vilkkaiden lasten ja koirien mammalle: Oho, tulipa siinä monta perustavanlaatuista ja mielenkiintoista kysymystä, eikä muuten noita ole kukaan täällä blogissa ennen kysynyt.

    Me olemme erittäin suunnitellusti ja omasta tahdostamme (tahdostani) lapsettomia. En ole koskaan tahtonut äidiksi. Tuntuu, että äidinvaistot puuttuvat minusta kokonaan. Vauvakuume ei tartu sitten millään. Hauvavauvakuume kyllä vaivaa vähän väliä;)

    En kuitenkaan tahdo sanoa "ei ikinä". Eli voi olla, että mieleni muuttuu joidenkin vuosien päästä, jollei sitten ole iässä jo liian myöhäistä...

    JOS meille tulisi lapsi, niin miksi palaisimme Suomeen? Kai me silti tänne jäisimme, täällähän meidän kotimme on.

    Koiranvaatetouhuista en osaa sanoa. Olen ajatellut, että teen sitä niin pitkään, kun se tuntuu kivalta. Kun kyllästyn, niin lopetan.

    Lastenvaatteita? :o En ole niin pitkälle ajatellut, mutta tässä vaiheessa tuntuu kyllä aika mahdottomalta. En varmaan osaisi. Olen aina tehnyt vain koiranvaatteita :)

    Toki tahdon ajatella, että JOS tähän lapsi tulisi, niin totta kai kaikki koirat pysyvät perheessämme! Mutta koska minulla ei ole oikeastaan hajuakaan siitä, millaista vauvan kanssa olisi ja miten se oikeasti muuttaisi elämää, niin en osaa sanoa, miten sitten voisi käydä. Toivon, että kaikki koiramme voivat aina olla osa perhettämme.

    VastaaPoista