Uintireissu

Chilessä on nyt ollut hirvittävän kuumia päiviä. Parina päivänä täällä Peikkokukkulalla on ollut varjossa +35 ja jopa +36 astetta. Täksikin päiväksi luvattiin taas +35 astetta. Mietimme, mihin voisimme paeta kuumuutta. Ajattelimme lähteä merenrannalle ja soitimmekin aamulla kälylle. Hän kertoi, että Concepcionissa kävi kylmä pohjoistuuli ja oli aivan pilvistä. Emme viitsineet sitten lähteä rannalle palelemaankaan, vaikka muuten viileys olisikin kelvannut. Päätimme sitten ajaa tuohon parinkymmenen kilometrin päähän Rio Claron rannalle.

Dominic pääsi elämänsä ensimmäisen kerran "uimaan". Joki on matala ja siinä on kohtalainen virtaus. Pohja on pehmeää mustaa hiekkaa. Vesi on kirkasta ja puhdasta. Erikoista on se, että virtaukset tuovat hyvin vaihtelevanlämpöistä vettä. Välillä vesi on tosi kylmää ja jo metrin päästä kylpylämpöistä! Joen toiselle rannalle voi kävellä. Myös syvyys vaihtelee, mutta koko ajan se on lapsille turvallinen. Aikuiset joessa eivät voi uida kuin käsipohjaa paria pientä kohtaa lukuunottamatta.

Dominic istui turvallisesti sylissäni ja jaloillaan hän polskutteli vettä. Pienet varpaat saivat kokeilla hiekkaa. Vaikka toivonkin, että tämä vauva-aika menee oikein hitaasti, että ehdin nauttia tästä pitkään ja täysillä, en voinut olla ajattelematta innolla tulevaa. Kun poika osaa kävellä ja nauttia vedestä, joella käymisestä tulee hauskaa!

Prinssi ja peikko

Peikkokukkulan Prinssi ja Röllö-peikko poseeraavat tässä sulassa sovussa. Normaalisti Röllö istuu olohuoneessa puunoksassa katonrajassa ja Dominic ihmettelee, miksi peikko on sinne joutunut. Nyt Röllö kuitenkin pääsi alas, sillä sen piti tulla kanssamme feriaan.

 

Röllö matkustikin Concepcioniin, mutta unohdimme ottaa sen autosta ja niin se matkusti takaisin Peikkokukkulalle. Kun palasimme feriaan Concepcioniin, Röllö unohtui toiseen autoon. Kolmannenkin kerran Röllö unohtui. Lopulta oli feriaa enää kaksi päivää jäljellä, eikä Röllöä enää kannattanut kuljettaa sinne ihmsiten pällisteltäväksi. Aikaisempina vuosina Röllö on aina ollut mukana tuomassa myyntionnea. Tänä vuonna myynti menikin ihan plörinäksi, joten syy on siinä. Ei ollut Röllö tuomassa onnea!

Nyt Röllö istuu taas normaalilla paikallaan oksassa ja Dominic saa niska kenossa ihmetellä karvaista neulahuovutettua peikonrimpulaa.

Arjen onnea...

...on kesätuulessa kuivuva pieni neuletakki.

Gazebo

Muistatte varmaan tarinan myrskyjen hajoittamasta gazebostamme. Näytin teille joulukuun alussa, miten aloimme rakentaa uutta. Gazebo tuli valmiiksi joulukuun puolessa välissä, mutten ole ehtinyt näyttää sitä teille.

 

Gazebomme on kierrätysversio. Käytimme hajonneesta kaiken mahdollisen. Vääntyneet koristeet ja verhotangot naputtelimme niin suoriksi kuin mahdollista. Ostimme uutena ainoastaan puiset tolpat. Katon metallirakenne on vanhasta gazebosta. Tolpista jäi yli ja niistä mieheni teki pöydänjalat. Pöytälevyn mieheni teki levystä, joka löytyi Peikkokukkulalta romujen joukosta.

 

 

Maalasimme puuosat valkoisiksi pensselillä ja metalliosat spraymaalilla. Vanhan gazebon katon ja pestyt verhot ripustimme uuteen gazeboon.

 

 

Viimeisenä iltana ennen äidin paluuta Suomeen söimme marenkikakkua pimenevässä illassa.

 

Olemme aina rakastaneet äidin kanssa marenkikakkua - ja kelpaa se miehellenikin!

 

 

Mieheni asensi lampun pimeitä iltoja varten. Kynttiläkruunu on vain koristeena.

 

Dominic alkoi pönöttää jalat suorina kolmenkuukaudenikäisenä. Hänellä oli kova kiire näyttää mammalle kaikki temput! Parin kuukauden kuluttua poikakin alkaa saada gazebon alla muutakin kuin maitoa ;)

Terkkuja feriasta!

Taas on se aika vuodesta, että Peikkokukkulan porukka ottaa osaa Feria de Arte Populariin Concepcionissa. Tänä vuonna pikkuinen Dominic osallistuu myös. Vauvan takia en ole ehtinyt tehdä paljonkaan käsitöitä, joten laitoin kojuun aiemmin valmistuneita töitä sekä vähäiset uudet työt, joiden valmistumisessa on kiittäminen aputyttöäni.

Olemme nyt jakaneet feriapäivät niin, että mieheni on muutaman päivän feriassa ja muutaman päivän kotona ja minä Dominicin kanssa vastaavasti muutaman päivän talon- ja koirien vahtina ja sitten taas feriassa. Mieheni siskontyttö avaa ja sulkee kojun joka päivä ja tekee feriassa melkein 12-tuntista työpäivää.

Kaverini Suomesta on nyt Chilessä ja hän myös auttaa minua feriassa ja on talonvahtina. Ihanaa kun on auttavia käsiä silloin, kun niitä tarvitaan!

Pieni Dominic hymyilee ihmisille, saa viikinkiraivareita ja nukkuu pöydän alla. Eilen hän oppi moiskauttamaan suulla "suukkoja". Se oli niin iso asia, että isille piti soittaa!

Sellainenkin iso asia tapahtui eilen, että Dominicille tuli maistraatista kirje, että hänestä on tullut Suomen kansalainen! Nyt on Dominiccuksella ihan oma suomalainen sosiaaliturvatunnus :) Siitäkin piti isille soittaa!

Vielä vauva-asioista kiinnostuneille: Dominic kävi lastenlääkärillä tarkastuksessa, kun hän oli 4 kk 1 vko -ikäinen. Paino oli 6600 grammaa ja pituus 68 cm. Pitkä poika!

Kiitos kommenteistanne ja sorry, etten ehdi päivittää usein. Feria, vauva ja muut aktiviteetit sekä huono nettiyhteytemme aiheuttaa sen, etten nyt ehdi postailla niin paljon kuin ennen. Oikea elämä menee taas blogistanian edelle...mutta ei tämä blogi mihinkään unohdu - aina se on mielessä!

Nyt lähdemme kaverini ja Dominicin kanssa selvittelemään hajonneiden lastenrattaiden mysteeriä kauppakeskukseen!

Reina Blanca ja muut lammen asukkaat

Dominic nukkuu vaunuissaan ja ilta on hämärtymässä. Istun lampemme vieressä ja ajattelin kirjoittaa teille lammen asukkaista. Jos ette muista suihkulähteen tekoa, se löytyy tuosta oikeasta sivupalkista. Lampemme on siis talon vieressä oleva kuoppa, jonka vuorasimme mustalla muovilla. Reunoille laitoimme kiviä ja kasveja. Myös veteen istutimme kasveja, joita kävimme hakemassa luonnonlammesta. Puutarhaliikkeestä ostin lumpeen. Meillä on lammessa sellainen suihkulähteen ”suihkuosa” sekä toinen moottori, joka laittaa veden kiertämään tehokkkaasti.

Ensimmäisenä vuonna rakentelin ohjeiden mukaan filtterisysteemin, jolla veden olisi pitänyt pysyä puhtaana. Ämpäri täyttyi nopeasti vedellä ja tuli yli äyräidensä. Menetimme lammen vedestä suuren osan. Vaihdoimme isompaan astiaan. Sama juttu. En muistanut edes vaihtaa vanulevyjä filtterissä riittävän usein. Eikä vesi muutenkaan tuntunut pysyvän puhtaana. Lammen pohjan peseminen ja puhtaana pitäminen vaati paljon aikaa ja paljon vettä, jota meillä ei silloin aluksikaan ollut riittävästi. Unohdimme haaveemme karpeista. Hankimme rupikonna Jacintan, viisi poikasta ja kutua.

.

Ensin Jacinta söi kudun ja vuoden kuluessa poikasetkin hävisivät ehkä parempiin suihin. Itse Jacintakin katosi mystisesti. Lumme kuoli ja pohja kasvoi levää.

Tuli kevät ja lammen kasvusto alkoi yhtäkkiä elpyä. Vihreät lehdet peittivät yli puolet veden pinnasta ja yhtäkkiä huomasin, että muiden lehtien seassa oli kuusi lumpeenlehteä. Se ei ollutkaan kuollut. Lumpeenlehdet suurenivat. Huomasimme, ettei vesi ollutkaan enää likaista. Toki pohja kasvoi levää, mutta nyt riittävä kasvusto tuotti happea ja piti veden suhteellisen puhtaana! Iloisena pesin suihkuosan moottorin, jotta voimme taas kuunnella veden lorinaa.

.

Sammakoiden mukana luonnonlammesta oli tullut pikkuruisia kaloja. Ne olivat selvinneet hengissä lammessamme jo vuoden verran. Ajattelimme, että ehkä siis muutkin kalat voisivat selvitä siellä nyt, kun konnat olivat häippässeet (paremmille metsästyslammille?). Menimme akvaarioliikkeeseen ja ostimme kaksi kultakalaa sekä kaksi pientä karppia. Kultakalat nimesimme Appelsiiniksi ja Mandariiniksi (tosin espanjaksi). Karpeille emme antaneet nimiä. Kultakalat ovat sellaisia oransseja, mutta karpit ovat musta-kelta läikikkäitä.

Laitoimme kalat lampeen, emmekä sen jälkeen oikein nähneetkään niitä, sillä ne piileksivät aina kasvillisuuden alla. Silloin tällöin vilahti pyrstö, josta tiesimme, että hengissä ne olivat selvinneet kuukauden. Menimme uudestaan akvaarioliikkeeseen. Näin siellä upean ison valkoisen karpin ja sijoitin uhkarohkeasti noin 23 euroa fisuun. Se laitettiin pussiin. Siellä se räpisteli niin voimallisesti, että muovipussi oli pudota kädestäni.

Valkoinen karppi on upea näky! Nimesin sen Reina Blancaksi. Se on lammen valkoinen kuningatar.

Äitini tuli kahdeksi viikoksi Chileen ja se oli sellaista menoa, ettemme ehtineet tarkkailla lampeamme lainkaan. Äiti ei nähnyt vilaustakaan minkään värisestä pyrstöstä saati kiduksesta. Kun äiti palasi Suomeen, elämämme rauhoittui taas sen verran, että ehdimme ihmetellä lampemme elämää. Mieheni otti suurimpia leväkasvustoja pois ja työnsi lammen rehottavan kasvillisuuden yhteen nurkkaan niin, ettei kasvit peitä vedenpinnasta taas kuin kolmasosan. Nyt voimme taas nähdä kalatkin. Reina Blanca, Mandariini ja Appelsiini sekä kaksi täplikästä karppia ovat lihonneet ja voivat silmin nähden hyvin!

Akvaarioliikkeessä meitä opastettiin myös siinä, miten kalat saa kesyyntymään. Kuuntelin huuli pyöreänä ja ilmoitin liikkeen omistajalle, että olin tähän asti luullut kalojen olevan aivan aivottomia. Toki olen lukenut isoista valtameren kaloista, miten viisaitakin lajeja siellä joukossa on, mutta että akvaariokaloillakin on kesyyntymään kykenevät aivot! Nyt me koputamme lammen kivireunusta toisella kivellä ja vasta sitten heitämme kalanruuat lampeen. Näin niiden pitäisi oppia tulemaan aina, kun kuulevat koputuksen. Uskomatonta, mutta kalat oppivat tähän muutamassa päivässä! Tosin koiramme ovat hyvin kateellisia lampeen heitetyistä herkuista ja olisivat kovasti menossa nappaamaan ne itselleen.

Nyt meidän täytyykin alkaa miettiä, millaisia muutoksia täytyy tehdä, kun reilun puolen vuoden päästä Dominic alkaa kävellä. Lampemme on nimittäin vain 1,5 metrin päässä talon seinästä! Varmasti täytyy laittaa aita! Ehkä koko lampea olisi hyvä pienentää, sillä olemme vähän pohtineet isomman lammen tekemistä hieman kauemmas talosta. Loistavia suunnitelmia ottaen huomioon, ettei meillä ole tällä hetkellä vettä edes vaatteiden pesuun, ellei kunta tuo hätäapuvettä! Voi kun se kaivontekokaivuri tulisi nopeasti ja voi kun sitä vettä löytyisi!

 

Nyt on jo pilkkopimeää ja muutama aurinkokennolamppu valaisee lampea. Näen Reina Blancan ”liitelevän” valtakunnassaan. Hyttyset inisevät tässä näytön ympärillä ja Dominic nukkuu yhä vaunuissaan. Pitääkin mennä herättämään poika iltamaidolle, iltapesulle ja vaipanvaihdolle. Sitten menemme yhdessä nukkumaan yläkertaan ja jätämme Reina Blancan hallitsemaan vetistä valtakuntaansa.

En saa laitettua kuvia blogiin!

Mitähän nyt on tapahtunut? Ongelmana ei ollutkaan meidän hidas yhteytemme. En saa kuvia laitettua myöskään täältä kälyn luota, jossa on nopea yhteys. Menin kokeilemaan Peikkokukkulan pajapuodin blogiin ja siellä on sama juttu. Kyse ei siis ole siitäkään, että tila olisi loppu. Kun klikkaan tuosta kuvanlaitto-kohdasta, niin tulee tällainen teksti:

 

Voit lähettää JPG-, GIF- tai PNG-tiedostoja.

 

Ohjelma ei kuitenkaan anna mahdollisuutta laittaa kuvia. Vasempaan laitaan tulee, että voi laittaa kuvia Picasa-albumeista, web-kamerasta jne.

 

Minä olen aina laittanut kuvat suoraan koneeltani.

 

Osaako kukaan kertoa, onko bloggerissa häikkää? Vai onko asia muuttunut niin, ettei suoraan koneelta enää voi ladata kuvia?

 

Peikkokukkulan blogi tulee olemaan kuvaton, kunnes ongelma selviää :(

 

Help, anyone?

Kurjaaaaaa...

Meillä ei ole ollut moneen päivään riittävästi yhteyttä, jotta voisin laittaa blogiin kuvia ja tehdä uusia postauksia :( Vaikka miten paljon olisi kerrottavaa! Tuon maanantain kuvankin laitoin jo viime viikolla ja sekin oli tappelua katkeilevan yhteyden kanssa.

Sinä, joka kirjoitit sähköpostia noin kuukausi sitten...

...liittyen itseesi ja ulkomaille muuttamiseen. En ole tahallani jättänyt vastaamatta. Olen kadottanut sähköpostisi, enkä löydä sitä mistään. Lähetäpä uudestaan viesti, jos asia on yhä ajankohtainen.