Äitienpäivänä

Perheeni miehet veivät minut jo lauantaina äitienpäivälounaalle suosikkipaikkaani perulaiseen ravintolaan La Fina Estampaan. Paikka oli kolmea kerrosta myöten täynnä ja saimme pöydän, koska joku muu seurue peruutti varauksensa. Mikä onni. Käymme aina ravintolassa vain arkipäivisin, joten emme tienneet, että paikka on viikonloppuisin niin täynnä. Kaikki pöydät olivat täynnä äitejä ja mummoja perheineen. Muutkin olivat päättäneet juhlia päivää ennen. Me emme pääse huomenna lähtemään kotoa mihinkään, sillä meillä ei ole ketään, joka voisi jäädä vahtimaan taloa.

 Otimme lempiannoksemme, erilaisia cevichejä kahdelle. Dominic söi vauvanruokaa purkista. Lisäksi Dominic söi ravintolan hyvää leipää. Jälkiruokaa emme taaskaan jaksaneet syödä. 

Kävimme myös hautausmaalla viemässä kukkia mieheni äidin haudalle. Siellä Dominic ihastui ikäiseensä tyttöön. Dominic kiljahteli innosta, kun haudoilla oli tuulihyrriä. 

 Olen ostanut huomiseksi marenkikakkuainekset. Meinaan "käskeä" mieheni tekemään minulle kakun. Hän ei tosiaankaan kuulu niihin miehiin, jotka tekevät vapaaehtoisesti ja mielellään kakkuja tai muutakaan sellaista, missä pitää nähdä vaivaa. Katsotaan, saanko hänet vatkaamaan kermavaahdon ja pilkkomaan kiiviä ja banaania...Meinaan vedota siihen, että Dominicin on tärkeää nähdä tällaisia äitienpäivärutiineja ;) Kerron teille, miten kävi, jos muistan. Mieheni ei myöskään koskaan osta valmista kakkua, sillä hän tietää, etten tykkää chileläisistä "rasvakakuista" - eli saan aina olla ilman kakkua, jos en itse tee. Vanhaa koiraa ei myöskään saa opetettua uusille tavoille, sen olen tässä reilun kymmenen vuoden aikana jo oppinut.

Tämän postauksen kuvat ovat tietenkin siitä prinssistä, joka teki minusta vuosi ja seitsemän kuukautta sitten äidin. Hän on tehnyt minusta niin valtavan onnellisen. Kuvittelin joskus, etten koskaan voi rakastaa jotakin lasta yhtä paljon kuin rakastan koiriani. Miten vähän minä tiesinkään! En tiennyt minusta tällaisia tunteita edes löytyvän! En tiennyt, että osaan olla niin kärsivällinen, äidillinen, ylpeä pojastani jne. 

Dominic iloitsee näissä kuvissa kalapelistä, jonka eräs tämän blogin lukija lähetti hänelle Suomesta! Kiitos valtavasti K.V:lle aivan ihanasta paketista, joka sisälsi yllätyksiä sekä minulle että pojalle!

ONNELLISTA ÄITIENPÄIVÄÄ OMALLE ÄIDILLENI JA MUMMOLLE sekä kaikille ÄIDEILLE JA EMOILLE YMPÄRI MAAILMAA!

---

P.S. Zara-chihu tuossa juuri puhdisti Elvira-tyttärensä (2 v.) korvat. Väliin tuli Anastasia (5 v.), joka tahtoi myös emonsa puhdistavan korvansa. Zara puhdisti myös Anastasian korvat. Elvira pysyi siinä vieressä koko ajan. Koiraemot huolehtivat lapsistaan vielä monen vuodenkin jälkeen. Ne kohtelevat aivan selvästi muita koiria eri tavalla kuin omia pentujaan. 13-vuotias Chiquititakin antaa yhäkin erikoiskohtelun ainoalle tyttärelleen Matildalle, vaikka Matildakin on jo kahdeksanvuotias.

Fedorita

Fedora Pinky Paws "Fedorita" täytti puoli vuotta 3.5.14. Laitan sen kunniaksi pari kuvaa.

Tätä kokoluokkaa Fedora oli syntyessään. Kuvassa on Fedoran sisko.

Fedora 6 kk, paino hieman yli kilon.

Fedora ja Reino
---
Fedora syntyi pentueessa, jossa oli viisi pentua. Pentueen isä on Sweet Indeed Choko Bon Bon (syntyi Italiassa ja muutti Lahteen, josta taas Chokito muutti meille Chileen). Emo on Anastasia Pinky Paws (syntyi Peikkokukkulalla).

F-pentueen elämän alku ei ollut helppo. Fedora kuitenkin oli vahva pentu alusta saakka, vaikka olikin surkea ruipelo. Fedora menetti siskonsa 3-päiväisenä ja veljensä 13-päiväisenä. Henkiin jäivät kaksi veljeä, soopelinvärisiä. Fauni muutti uuteen kotiin kaksikuisena. Frodo on vielä meillä, mutta etsii uutta kotia.

Fedora ja Frodo ovat molemmat rekisteröityjä ja mikrosirutettuja chihuahuoita, jotka Chilen Kennel Clubin tarkastaja on tarkastanut. Ne ovat reippaita Mi-Chi-tiimin jäseniä ja testailevat Michilandian vaatteita. Ne juoksevat vapaina Peikkokukkulalla ja syövät herkkuinaan jäniksenpipanoita. Ne saavat elää oikeaa onnellista koiranelämää.

Millaista sitten oli tämän pentueen alku? Monet teistä elivät mukana, mutta varmaan täällä on uusia lukijoitakin. Laitan tähän puolisen vuotta sitten kirjoittamani postauksen:

Minulla ei ole koskaan ollut kasvattajana näin rankkaa aikaa. Me emme ole koskaan menettäneet pentuja, paitsi että kaksi on syntynyt kuolleena, mikä on ihan eri asia kuin tämä nyt koettu. Anastasian pentueesta kuoli kaksi pentua, eikö yksi olisi riittänyt? Jo Fivin kuolema kolmepäiväisenä oli surullista, mutta Flacon kuolema oli vielä paljon surullisempaa.

Olen syöttänyt Flacoa yötä päivää ruiskulla 10 päivää ja pitänyt huolta, että se saa maitoa myös emostaan. Olen kuunnellut, kun Dominic on huutanut kurkku suorana korvani juuressa, koska en pystynyt huomioimaan häntä samaan aikaan, kun yritin saada Flacon nielemään maitoa edes pikkuisen. Olen ollut väsynyt ja epätoivoinen. Olen tajunnut, ettei Flaco voi kasvaa aikuiseksi. Silti vastoin kaikkea järkeä olen jatkanut sen syöttämistä, vaikkei se edes jaksanut kannatella päätään. Kokeneempi kasvattaja olisi jättänyt auttamisen parin päivän jälkeen. Olisi ehkä helpompaa päästää pieni pentu lähtemään nopeammin. Minä kuitenkaan en pystynyt. Ajattelin, että jos ihme kuitenkin tapahtuisi, jos pikkuinen vahvistuisi  ja alkaisi taas imeä maitoa emostaan.  Ajattelin myös, että jos en yrittäisi kaikkeani, syyttäisin itseäni pitkään. Oli hirveää nähdä, miten pennun elämä hiipui hiipumistaan. Miten se ei jaksanut enää niellä muutamana viimeisenä päivänä. Se tahtoi vain nukkua pois. Pidin sitä lämpinänä ja annoin maitoa, ettei sen tarvitsisi kuolla nälkään. En tiedä, mihin se kuoli, mutta toivottavasti se ei ollut tuskissa. Ei se ainakaan itkenyt. Anastasia hoiti Flacoa loppuun asti, ei moneen päivään yhtä hyvin kuin terveitä pentuja, mutta hoiti kuitenkin.

Me pidimme huolen siitä, että Flaco sai olla koko ajan Anastasian vieressä. Jos se joutui kopan nurkkaan, heti siirsimme sen takaisin emonsa viereen. Pidimme sitä oman kaulamme päällä. Pidimme sitä lämpimänä koko ajan. Flaco aukaisi eilen silmänsäkin. Se oli aivan täydellisen chihuahuan näköinen, miniatyyrikokoa vain, 80-grammainen miniatyyrichihuahua, korvat jo sivuilla, silmät auki. Sitä minä vieläkin ihmettelen, miksi se oli niin valmiin näköinen, kun kolme muuta näyttävät possun ja bulldogin risteytykseltä ? Olisiko Flacostakin tullut possunnäköinen, jos se olisi saanut lihaa luiden ympärille? Luultavasti kyllä, sillä kaikki aiemmat pentumme ovat olleet possuloita.

Viime yön Flaco oli aivan veltto. Sain sen nielemään muutaman pisaran maitoa. Aamulla ennen seitsemää annoin sen suuhun hunajaa ja laitoin sen lämpöpullon päälle. Flaco venytteli makeasti ja sillä oli enemmän energiaa kuin pariin päivään. Se yritti vähän ryömiäkin ja nieli maitoa enemmän kuin pitkään aikaan. Kun se oli syönyt, laitoin sen takaisin Anastasian viereen. Dominic nukkui vielä ja sanoin miehelleni, että menen sänkyyn vielä hetkeksi. Kahdeksalta menimme Dominicin kanssa alakertaan. Mieheni oli portaiden vieressä Flaco kädessään. Flaco oli juuri lentänyt koirien taivaaseen.

Nyt Flaco on haudattu Fivin viereen. Toivon, että se tulee vielä joskus luoksemme uudessa terveessä pikkukoiran ruumiissa.

Nyt olisi aika huolehtia terveistä pennuista. ”Fedora” ja ”Fats” eivät ole saaneet huomiotamme juuri lainkaan. Kaikki energiamme on mennyt ensin Fivistä ja sitten Flacosta, sekä tietysti Anastasiasta, huolehtimiseen. Mieheni oli eilen niin poissa tolaltaan Flacon takia, että hän sanoi, ettei tahdo nähdä terveitä pentuja lainkaan, jos Flaco kuolee. Minustakin tuntuu, etten tunne lainkaan terveitä pentuja. Minulla ei ole ollut aikaa eikä intoa tutustua niihin. Onneksi nämä ensimmäiset muutama viikkoa pennut eivät tarvitse kuin emonsa. Ne eivät ole vielä kiinnostuneet ulkomaailmasta, eivätkä sen ihmisistä.

Nyt olisi aika antaa taas huomiota muillekin koirillemme. Ne kaikki olivat mukana hautajaisseremonioissa. Anastasia antoi viimeisen lipaisun pennulleen, me suukotimme sitä, Dominic silitti, ja sitten laitoimme Flacon hautaan pienessä rasiassa vaaleansiniseen fleecepeitteeseen käärittynä. Nyt me olemme kaikki ulkona. Minulla on sellainen olo, kuin rintakehäni päällä olisi painava kivi. On raskasta hengittää ja niellä. Istun varjossa ja kirjoitan tätä tekstiä.

Katselen tuota talomme edessä menevää tietä. Näin sieluni silmin puolikiloisen Flacon juoksemassa sitä pitkin. Toivoin, että se olisi saanut elää edes muutaman kuukauden, jotta se olisi saanut nauttia elämästä Peikkokukkulalla ja olisi saanut tuntea rakkauden. Tiedän, että ero olisi ollut vielä vaikeampaa, jos pentu olisi saanut elää muutaman kuukauden. Turha jossitella. Luonto päätti näin ja siihen on alistuminen.

Nyt toivon, että Anastasian muut kolme pentua saavat kasvaa terveinä. Ne ovat nyt kaikki paksuja terveyden perikuvia, mutta pienten pentujen elämässä ensimmäisenä kahtena kuukautena ei voi olla varma mistään.

Kiitos nimiehdotuksistanne! Nyt nimiä ei niin paljon tarvitakaan. Mieheni on ollut alusta saakka sitä mieltä, että ruskeasta tyttöpennusta tulee Fedora. Kahta poikaa kutsumme ”Fats”, mutta täytyyhän heidän saada hienot nimet jossain vaiheessa, ehkäpä Fauni ja Frodo?

Flaco on kuvassa tuo, jonka pää on Anastasian vatsalla.

Äitini lähetti tämän runon meille:

 Siellä se nyt mennä paukkaa

pilvikoirien kiitolaukkaa,

                                                              auringonsäteeltä haukahtaa:

                                                                 Hei, täällä on mukavaa!

Olkoon runo koirasisaruksille Fiville ja Flacolle! 

(Tähän loppui puolisen vuotta sitten kirjoittamani postaus)

----

Fedora, Frodo ja Fauni siis ovat saaneet kasvaa reippaiksi puolivuotiaiksi pikkukoiriksi. Fedora on minulle hyvin rakas, sillä minusta Flaco elää Fedorassa. Niin samannäköisiä ne olivat jo pikkupentuina.

Kaloillakin asiat paremmin

Täällä satoi pari päivää kaatamalla. Tynnyrit ja tankit saatiin täyteen. Nyt on hiukset ja vaatteet pesty sadevedellä.

Kultakalamme ja karppimme ovat joutuneet asumaan vihreässä vedessä jo pitkään, sillä meillä ei ole ollut yhtään vettä suihkulähteen veden vaihtamiseksi. 

Siirsimme kalat pesuvatiin puhdistusoperaation ajaksi. 

Otimme kaiken veden pois ja pesin hyvin koko muovipohjan. Havunneulasia oli pohjalla iso kerros. Kalat pääsivät uimaan puhtaaseen veteen. Kuva on aika heikkolaatuinen, puhelimella otettu.  

Dominic tietty osallistui kovasti puuhaan. 

Tässä Domskuli jo ihastelee kaloja lammen puhtaassa vedessä. 

Tämä kuva on otettu olohuoneen ikkunan alta meidän parkkipaikalle päin. 

Tämä samasta paikasta gazebolle päin. 

Tänään meille piti tulla kaivonkaivuuporukka ihmelaitteensa kanssa, mutta eipä ketään näkynyt...Ehkä huomenna, ehkä ensi viikolla?

Kurainen blogi

Tästä Peikkokukkulan blogista ei voisi koskaan tulla mitään supersuosittua tuhansien seuraajien blogia. Tämä blogi kun on ihan kuralla...Olen aina väärässä vuodenajassa ja kirjoitan ja näytän vääränlaisia asioita. Kun siellä ihmiset vauhkoavat valkovuokoista ja lämpimistä ilmoista, minä alan esitellä täällä kumisaappaita ja kurapukuja - keitä kiinnostaa? Lyttään teidän kevätfiiliksenne. Kun siellä toivotaan lunta, ostellaan joulukoristeita ja suunnitellaan kinkkuja ja lanttulooria, minä täällä siirryn rantasandaaleihin ja mansikoihin. 

Nyt minä tallustelen täällä vaaleanpunaiset kumisaappaat punaisessa kurassa ja valmistelen pojan vaatekaappia talvikuntoon. Kukaan ei pysty samastumaan kirjoituksiini. Minä en voi tarjota ostovinkkejä enkä kertoa parhaita kirppiksiä. Blogini ei ole selkeästi lapsiblogi, koirablogi, käsityöblogi eikä varsinkaan sisustusblogi. Blogini on yhäkin sekameteliblogi ja tähän vuodenaikaan aivan kurassa ;) 

Siitäkin huolimatta näytän teille pojan sadepuvuston, koska olen niin iloinen, että se tuli ostettua viime kesänä Suomesta. Chilestä ei saa lapsille kunnollisia sadevaatteita, sillä täällä ei ulkoilla huonolla ilmalla. En kuitenkaan tahtoisi opettaa Dominicia sellaiseksi, että hänet on tehty sokerista. Pojalla on Reiman sadetakki, -housut ja sydvesti.  

 Kirpputorilta ostin vielä eurolla tai kahdella punaiset sadehousut. Tuo kuvassa näkyvä kuminauha oli kokonaan löystynyt ja varmaan siksi sain hyvät housut niin älyttömän halvalla. Purin kuminauhan ja ompelin uuden tilalle. Nyt on pojalla hyvät kurahousut. Vaikkei täällä sataisikaan, on sateen jäljiltä kaikkialla niin paljon kuraa, ettei poikaa voisi päästää ulos möyrimään ilman kunnollisia varusteita.

Kumisaappaita Dominicilla ei vielä ole. Suomessa oli paljon hienoja kumppareita, mutta osa oli valtavan painavia, mm. Tretornin. Ei minusta pieni lapsi jaksa nostaa edes jalkaansa sellaisissa punnuksissa. Meinaan ostaa jotkut kevyet ja sellaisia saa Chilestäkin ihan supermarketista. 

Arvatkaa...

...mitä täällä alkaa tapahtua!

Ei tätä oikein voi kaiken odottelun jälkeen uskoa todeksi... Mieheni ajoi Concepcionista 60 kilometrin matkan tällaisella kuormalla. Olisikohan luvallista Suomessa?

Suloista sunnuntaita!

TARJOUKSIA KESÄMÖKILLE!

Jos minä asuisin Suomessa, olisin tässä vaiheessa kevättä aivan täpinöissäni mökkikauden takia. Minä rakastin kesämökkeilyä ja mökkeilyä yleensäkin aivan lapsesta saakka. Sen takia minä varmaan muutinkin elämäni ainaiseksi mökkeilyksi, kun kerran mahdollisuuden sain. 

Nyt minä aion osallistua kesämökkihössötykseen laittamalla joitakin Peikkokukkulan pajapuodin tuotteita MÖKKITARJOUKSEEN :) Voit hankkia vaikka erikoiset mökkituliaiset ystävillesi.

Postauksen lopussa vielä yllätys!

Hempeät keijut olisivat aivan ihania vaikka omenapuun oksassa heilumassa. Nyt hinta on 39 euroa. (Normaali hinta 45 euroa). 

Onko kesämökilläsi jo oma mökkitonttu? Tarjoushinta 39 euroa. (Normaalihinta 50 euroa) 

Tonttutaidetta mökin hirsiseinälle. Tarjoushinta 38 euroa. (Normaali hinta 50 euroa)

Iloisen kesäisiä pupuja. SUPERTARJOUS  15 euroa. Normaali hinta 32 euroa. Lisää erilaisia pupuja pajapuodissa.

 Jos kesämökilläsi ei ole hiriä rapistelemassa nurkissa, tästä voit nyt hankkia sellaisen. Tarjoushinta 19 euroa. Normaali hinta 25 euroa.

Lapsille vanhanaikaisia leluja! Kurkistusnallet. Tarjoushinta 19 euroa. Normaali hinta 25 euroa. 

Kurkistuspuput.  Tarjoushinta 19 euroa. Normaali hinta 25 euroa.

Mummon kanaset heilumaan kesätuulessa puutarhan kauneimpien puiden oksiin! Tarjoushinta 20 euroa/3 kpl. Normaali hinta 36 euroa/3 kpl.

Lisää kuvia kaikista tuotteista sekä tietoja materiaaleista, koosta ja postimaksuista löytyvät Pajapuodista.

Tarjous alkaa tänään ja loppuu toukokuun 15. päivä. 

Loppuun vielä lupaamani yllätys: 

Kaikkien Pajapuodista tänä aikana tilanneiden kesken arvon tonttuavaimenperän/laukkukorun!

AURINKOISIA MÖKKIPÄIVIÄ!

Vedettä ja muuta vesiasiaa

Kyllä alkaa jo ketuttaa tämä vedettä olo! Jo viikko ilman juoksevaa vettä. Aaaargh. Vaikka miten yrittää asennoitua oikein, niin kyllä elämä vaan hankaloituu. Meillä oli onneksi juomavettä pulloissa ja sadevettä tynnyreissä, joten ilman vettä emme ole joutuneet olemaan, vaikka tankista vesi katosikin. Aluksi kaivostakin tuli vähän vettä niin, että hanasta saimme juoksevaa vettä tiskien huuhtelua varten pari kertaa päivässä. Nyt loppuviikon aikana ei tule juuri pisaraakaan, sillä porakaivossa on jokin osa rikki. Emme ole saaneet ketään korjaamaan sitä.

Inhottavaa, kun tiskit kerääntyvät tiskipöydälle koko päivän ajan, sillä pesemme kerrallaan puolen tai koko päivän tiskit nyt, kun sitä vettä ei ole koko ajan lirutteluun. Ärsyttävää, kun tarvitsee vaikka veistä tai leikkuulautaa uudestaan, täytyy pullosta kaataa vettä toisella kädellä ja toisella kädellä yrittää pestä niitä. Vettä ei ole niin paljon, että voisi täyttää altaan ja pestä pari vaivaista juttua siinä.

Ärsyttävää, kun tahtoo pestä vessassa kädet ja täytyy kaataa pullosta altaaseen...se tuntuu turhalta säätämiseltä varsinkin pienen lapsen kanssa. Entä sitten pikkuisen pepun pesu? Tietenkin Dominicille tuli löysä vatsa ja pyllyn pesua ja vaatteiden liottamista on tavallista enemmän juuri nyt! 

Pyttyyn olemme kantaneet vettä ämpärillä ulkoa. Nyt alkavat sadevesivarastot huveta. Ei ole satanut yli viikkoon, eikä seuraavaan viikkoon ole luvassa sateita.

Huomenna meille tuodaan kunnan hätäapuvettä. Tilanne helpottuu sen verran, että saamme hanasta juoksevaa vettä, mutta sillä pitää selvitä tällä kertaa kaksi viikkoa, sillä pyhien takia jää kuulemma yksi viikko väliin. Emmekä saa kaksinkertaista annosta vettä...tankkiautoon ei saa sellaista määrää vettä, että kaikki saisivat tavallista enemmän - köyhät kyykkyyn...Yhden viikon annoksella pitää selvitä kaksi viikkoa...näin käy aina silloin, kun eniten vettä tarvitaan, eli juhlapyhien aikaan, kun taloon tulee vieraita :/

Veimme taas Concepcioniin pestäväksi monta koneellista pyykkiä sekä otimme oikein kunnon kuumat suihkut...pesimme kaikki kirput ja hämähäkit pois ;) Tällä kyllä sitten pärjääkin seuraavat kaksi viikkoa :/ 

Ennen ihmisten elämä on ollut tällaista (ja nykyäänkin täällä maaseudun ihmisten!) mutta kun on tottunut vähän helpompaan, niin kyllä alkaa ärsyttää viikon jälkeen. Vaikka meille tulee hanasta vain kylmää vettä ja vaikka joudumme rajoittamaan pestävien pyykkien ja suihkujen määrää, niin on se silti luksusta tähän tämänviikkoiseen verrattuna.

Olemme olleet uuden kaivon odotusjonossa jo pari vuotta. Olemme käyneet juttelemassa kunnanjohtajan kanssa asiasta useasti (siis siitä, miksi kestää niin kauan). Nyt tuttu kunnanjohtaja kuoli ja menimme juttelemaan uuden päällikön kanssa...Voin sanoa tämän verran: Jos entisen kunnanjohtajan motto oli "Contigo TODO es possible", tämän nykyisen kunnanjohtajan motto voisi olla " Contigo NADA es possible." Eli uudesta jefestä ei ole meille varmaankaan mitään apua. Hän kyllä antoi meille yhden paperin, joka meidän piti viedä kaivoasioista vastaavalle pomolle. Tämän kanssa mieheni on käynyt kädenvääntöä jo pari vuotta, eikä mitään ole tapahtunut. Nyt vesipomo sanoi, että samalla viikolla "sin falta" hän tulee tarkistamaan uuden kaivon paikan. Mieheni soitti loppuviikosta, kun mitään ei kuulunut. Pomo sanoi, etteivät ole ehtineet, mutta "sin falta" viikonlopun aikana he tulevat. Me ihmettelimme, että tekevätkö he tosiaankin töitä myös pääsisäisenä. Ei kuulunut miehiä. Mieheni soitti taas. Pomo sanoi, että "sin falta" he tulevat maanantaina, mutta olisi hyvä, jos mieheni muistuttaisi asiasta maanantaiaamuna. SIN FALTA, tottakai! Maanantaiaamuna kun mieheni avasi silmät, hän pomppasi pystyyn ja haki puhelimensa. Pomo ei vastannut pariin tuntiin. Sitten vastasi joku toinen virkailija, joka sanoi, että vesipomo on kokouksessa kunnanjohtajan kanssa. Mieheni sanoi soittavansa uudestaan iltapäivällä ja niin hän soittikin. Lopulta pomo tuli jonkun työntekijän kanssa alkuillasta. Vartin he olivat täällä. Työntekijä sanoi, että hän lähettää seuraavana päivänä jotkut miehet merkkaamaan paikan, sillä uudelle paikalle meidän pitää ensin kaivaa kuoppa, jota he tarvitsevat kaivonteossa. Arvatkaapa, tulivatko merkkaajamiehet eilen? No eivät.

Olenko jo kertonut, miksi me olemme siinä kaivojonossa? Yumbelilla on sellainen projekti, että ihmiset, joiden kaivo on kuivumassa tai kuivunut, saavat ilmaiseksi kaivon kaivuun, jos kävivät kirjautumassa silloin pari vuotta sitten. Listasta tuli tietenkin heti pitkä. Tämä laite, jolla kaivo tullaan kaivamaan, on ihan uutta täällä. Laite kaivaa leveämmän ja syvemmän kuopan kuin täällä normaalisti käytettävät käsikäyttöiset porat. Vettä siis pitäisi löytyä syvemmältä kuin mihin käsikäyttöiset porat pääsevät. Yksityisellä tällaisen porakaivon teettäminen on kallista. Nyt kun kunta teettää kaivon, jokaisen pitää hankkia itse "vain" materaalit. Jos materiaalit eivät ole valmiina, kaivoa ei kaiveta. Tämän takia juuri köyhät ihmiset, jotka kaivon tarvitsisivat, joutuvat olemaan pois projektista. Heillä ei ole varaa kalliisiin materiaaleihin. Kaikki ne putket, moottorit yms. maksavat aivan liikaa maaseudun köyhille. Siltikin lista on pitkä. Asiaa hankaloittaa myös se, että kone hajoaa jokaisen kaivon kaivamisen jälkeen! Kunta osti toisen laitteen jonoa lyhentämään, mutta nyt kunnalla on kaksi rikkinäistä laitetta. En tiedä, onko tämä totta, mutta yksi kaivoasioista tietävä tuttuni sanoi, että koneet hajoavat, koska niiden käyttäjät eivät osaa käyttää niitä oikein!

Muistan niitä aikoja, kun meillä ei ollut vielä vesipulaa. Kastelimme puutarhaa, pesimme pyykkiä monta koneellista viikossa - eikä meillä ollut silloin lasta! Koirapyykkiä pyöri joka viikko ainakin kaksi-kolme koneellista. Nyt olen joutunut muuttamaan koirien petisysteemejä. Emme voi pestä paksuja patjoja ja filttejä. Nyt jokaisessa pedissä on pienet filtit ja olen tehnyt ohkaisia päällystettyjä makuupatjoja, joita menee monta yhteen pesukoneeseen. Nyt harrastan jokapäiväistä petien tuuletusta ulkona. Koirapyykit pestään täällä ja pojan pyykit kannetaan Concepcioniin. Meidän aikuisten pyykit pestään täällä JOS meillä on vettä ja jos ei ole, viemme Concepcioniin.

 Voi kun tämä ongelma olisi joskus ohi. Olisipa toimiva kaivo, jossa olisi riittävästi vettä! 

Tämän postauksen kuvituksena toimii keskiaikaiset nunnat ja munkit. Nämä ovat avaimenperiä tai laukkukoruja ja niitä saa uudesta nettipuodistani: www.avaintenvartija.com

Tulostettavia pääsiäiskoristeita

Minulla ei ole oikeastaan ollenkaan pääsiäiskoristeita Chilessä. Ajattelin, etten koristele ollenkaan kotia, mutta sitten innostuin tulostamaan Pinterestistä joitakin vintage-pääsiäiskuvia. 

Lasiseen mehupulloon teippasin "etiketin". Arabian munakuppi on aina esillä pääsiäisenä.  Taustalla näkyvän Easter Greetings -kortin tulostin  myös netistä, sillä Chilessä ei ole tapana lähettää kortteja - en siis saanut yhtäkään pääsiäiskorttia.

 Laventelien ja oliivipuiden oksat koristelin mustavalkoisilla pääsiäiskoristeilla. 

Ikkunaan ripustin paperisen pääsiäsipupun. 

Suloista pääsiäissunnuntaita!

Pääsiäisemme kärsimysnäytelmä

Ei vain PITKÄ perjantai...vaan PITKÄ koko seuraava viikko! Havaitsimme nimittäin aamulla ensitöiksemme, että meillä ei ole vettä. Olimme menettäneet tankeista 1800 litraa vettä. Meille tuotiin eilen 1200 litraa ja 600 litraa olimme säästäneet viime viikolla. Olimme siis hyvällä mallilla. Tänä aamuna hanoista kuului vain pihinä. Minne 1800 litraa on voinut häippästä yön aikana? Ette usko! Se on hävinnyt KAIVOON. 

Meillä on sellainen vesisysteemi Peikkokukkulalla, etteivät minun maisterinaivoni pysy perässä. Mieheni insinöörinaivot ovat kehitelleet niin monimutkaisen vesisysteemin tänne, ettemme koskaan voisi vuokrata tätä paikkaa kenellekään (ellei vesiasiaa olisi yksinkertaistettu sitä ennen!) Meille siis tulee vesi taloon kahdesta eri tankista, joihin toiseen tuodaan hätäapuvesi Yumbelista ja toiseen tulee kuistimme katon sadevesi . Tähän aikaan vuodesta sentään sataa silloin tällöin, joten tankkiin todellakin tulee joskus vettä. Lisäksi meillä on yksi likaisempi sadevesitankki, hätävarana vessaa varten, sekä normaalit sadevesitynnyrit.

 Chilessä syödään pitkäperjantaina vain kalaa ja merenherkkuja.

Taloon tulee vesi  myös porakaivosta. Tämänhän on meidän suurin ongelmamme. Tätä osaa Chileä on vaivannut jo viisi vuotta kuivuus ja myös kaivomme on lähes kuivunut.  Tämän vuoksi käytämme kaivovettä vain ruuanlaittoon ja juomiseen. Yumbelista tuotavaa vettä käytämme kaikkeen muuhun. 

 Tämän systeemin takia meidän täytyy käynnistää ja sammuttaa koko ajan sähköpumppua, availla ja sulkea erilaisia hanoja ulkona jne. Nyt kuitenkin yksi osa porakaivon pumppusysteemistä on hajonnut ja sen takia tankista onkin valunut vesi kaivoon. Kaivosta se on imeyttynyt tietenkin maaperään, niin ettei meillä ole kaivossa yhtään enempää vettä kuin ennenkään. Kunnan hätäapuvettä meille tuodaan vasta ensi viikon perjantaina.

 Onneksi meillä on sadevettä kolmessa tynnyrissä ja yhdessä tankissa, niin saadaan tuotua ämpäreillä vesi vessaan. Tiski- ja pesuvedeksikin sadevesi käy. Juomavettä saamme ehkä kaivosta, jos se pikkuosa suostuu toimimaan sen verran, että vesi tulee kaivosta ylöspäin, eikä vain alaspäin.

Meidän pääsiäisemme kärsimysnäytelmä.

 Onneksi muut asiat täällä ovat hyvin! Aurinko paistaa ihanasti viileinä päivinä. Sadekuurot ovat saaneet ympäristömme viheriöimään. Täällä on taas ruohoakin! Talviot ovat nostaneet nuupahtaneet lehtensä ja ne oikein kiiltävät syysauringossa. Luonto tuoksuu ihanalle. Fenkolit ovat aloittaneet uuden kasvukautensa. Pääskyset livertävät kattomme yllä. On kaunista.

 Käly tuli meille viettämään pääsiäistä. Hän on tottunut ainaiseen vesiongelmaamme, joten hänelle ei tuota ongelmaa ämpärin kanssa vessaan meno ;) Dominic rakastaa sitä, kun kummitäti tulee leikkimään ja etenkin hemmottelemaan häntä. Normaalit säännöt eivät päde. Mehua, leipää ja hedelmiä saa milloin vain, eikä normaali ruoka juuri maistu.

 Äsken tässä kävi yksi maestro tekemässä kustannusarviota uuden kevyttakan/kamiinan asentamisesta olohuoneeseen. Asennutamme entistä isomman olohuoneeseen ja tuo pieni laitetaan lämmittämään keittiötä ja työhuonetta, ettei tarvitse käyttää sitä inhottavaa kosteaa haisevaa kaasulämpöä.

Kuistimme pylväissä kiipeävässä sinisateessa on jo keltaiset lehdet. Pian se joutuu heittämään nekin pois ja viettämään talven paljaine oksineen. Keväällä sitten upeat siniset kukinnot täyttävät oksat ja sitten vasta puhkeavat lehdet. 

Ihanaa pääasiäisen aikaa Peikkokukkulalta teille kaikille lukijoille!