Vieraita Suomesta!

Meille tulee TÄNÄÄN vieraita Suomesta! Kivaa!

Jos olisimme aloittaneet rakennusprojektin kuukautta aikaisemmin, olisi meillä nyt vierashuonekin...mutta aina ei voi voittaa ...ja SOPU SIJAA ANTAA :)

Chileläinen jouluni ja kiitokset tontuille

Minä rakastan joulua Suomessa, sitä kaikkea hössötystä, jossa lähes jokainen suomalainen on mukana. Vaihdetaan jouluverhoihin, suunnitellaan kenen luona ollaan aatto ja kenen luona joulupäivät, käydään haudoilla, sytytetään kynttilöitä, paistetaan kinkkua, kuunnellaan joululauluja, ravataan jouluostoksilla, avataan kalenterien luukkuja ja ollaan vähän stressaantuneitakin. Siivotaan ja käydään laulamassa hartaita joululauluja kirkossa, askarrellaan ja toivotaan valkoista joulua. Kierrellään myyjäisissä ja joulutapahtumissa ja osallistutaan itse niiden järjestämiseen. Kaikkea sitä minä ikävöin täällä Chilessä, jossa joulu on keskikesän juhla ja muistuttaa rihkamoineen enemmän vappua tai juhannusta. Hartaudesta ei ole tietoakaan. Joulun viettoa Chilessä voisi ehkä verrata halloweenin viettoon Suomessa, eli jotkut koristelevat, toiset eivät, ostetaan rihkamaa ja syödään karkkeja ja vain jotkut ymmärtävät mistä on kyse. Kaipaan sitä yhteisöllisyyden tuntua, kun ei tarvitse sanoa kuin puoli sanaa ja heti toinen ymmärtää, mistä on kyse - totta kai hyasintteja, joulutähtiä, pipareita ja tähtitorttuja!

Taustalla näkyy joulukalenteri jo tyhjänä. Edustalla jouluksi ehtineitä kortteja Suomesta ja Ruotsista.

---

Chile on katolinen maa ja siksi on erikoista, että joululla on niin vähän merkitystä. Meidän naapurimme, jotka käyvät sunnuntaisin kirkossa, eivät vietä minkäänlaista joulua. Heillä ei ole edes jouluateriaa. Naapurinmies oli jouluaattoiltana korjaamassa heidän kattoaan. Tytöt eivät saa lahjan lahjaa. He ovat köyhiä, totta, mutta köyhillä on kuitenkin varaa juhlia itsenäisyyspäivänä monta päivää juoden kanisterillisia viiniä ja syöden lihaa. Miksei joulua ole varaa juhlia? Edes syödä hieman paremmin perheen seurassa?

Tilasin itselleni Suomesta joululahjaksi tällaisen kauppakassin.

---
Jouluaatto on Chilessä työpäivä. Meillä työmiehet rakensivat taloamme puoli kahdeksaan asti illalla. Myöhään illalla perheet yleensä syövät paremmin ja lahjat jaetaan lapsille kello kaksitoista yöllä. Nurkassa kököttää muovikuusi kevyine kiiltävine muovikoristeineen. Joulupäivä on pyhäpäivä. Lapset ovat kaduilla, pihoilla ja puistoissa uusien polkupyöriensä, nukkejensa ja potkulautojensa kanssa. Seuraava päivä onkin taas normaali työpäivä ja joulu on sillä ohi. Siitä ei puhuta, vaan se on kerta kaikkiaan kokonaan ohi, eihän Suomessa hehkutella jälkeenpäin vaikkapa halloweenin vietostakaan. Joulun jälkeen nokka suunnataan paljon tärkeämmän juhlan suunnitteluun: uusi vuosi!

---

Verrataanpa vähän joulun ja uuden vuoden merkitystä chileläisille:

---

1. -Jouluaattona töitä tehtiin klo 19.30 saakka ja vain seuraava päivä oli pyhäpäivä.
- Uuden vuoden aattona työt lopetettiin klo 17 ja sen jälkeen ei tulla töihin kolmeen päivään.

2. - Jouluaattona pukeudutaan lähes arkipäiväisiin vaatteisiin, esim. lenkkarit käyvät kengiksi ja yli nelikymppisen naisen jouluaaton päivällisen vaatetus voi hyvin olla mikroshortsit ja leoparditoppi.

-Uuden vuoden aattona kaikilla on juhlavat vaatteet ja kengät.

3. -Ne, jotka eivät syöneet jouluaattona mitenkään eirtyisesto, valmistavat juhla-aterian uutena vuotena.

4. Tyttö, jonka poikaystävä on armeijassa, sanoi, että jos hän saa valita, niin poikaystävä tulee mieluummin lomille uutena vuotena kuin jouluna.

5. Jouluaattona puolenyön jälkeen nuori väki lähtee diskoon, kun taas uuden vuoden aatto on perhejuhla.

---

Luulisi, että katolisessa maassa asiat ovat toisinpäin.

Kaverini tietää, että minusta on kiva katsella Stockmannin joulukuvastoa, vaikken mitään voi sieltä ostaakaan.

---

Minulla on aina joulun aikaan pahin ikävä Suomeen. Tuntuu, että jää niin paljosta paitsi tunnepuolella. Olen yrittänyt käydä katolisessa jouluyönmessussa kahtena vuonna, ei tullut joulumieli, kun kirkossa oli kauhea häly ja ihmiset tulivat ja menivät ja lapset riekkuivat. Lopuksi kuitenkin oli tunnelmallista, kun laulettiin "Jouluyö, juhlayö" ja kirkko oli pimeä ja kaikilla oli kynttilät kädessä.

---

Kahtena vuonna olen ollut luterilaisessa joulujumalanpalveluksessa. Puolet lauluista on saksaksi, enkä tunne niitä, puolet espanjaksi. Koko tapahtuma on järjestetty lasten ympärille, eli tunnelma on kuin päiväkodin joulujuhlassa. Muita ei ole otettu huomioon kuin lapset ja heidän perheensä. Lapset esiintyvät ja vanhemmat hyppivät ottamassa kuvia. Kun pappi saarnaa, vanhemmat juttelevat keskenään ja lapset juoksevat ympäri kirkkoa ja leikkivät leluilla ja makaavat keskikäytävällä värittäen väristyskirjaa! Minä lapseton suomalainen nainen en pääse joulutunnelmaan, kun en kuule, mitä pappi puhuu espanjaksi enkä ymmärrä saksaa, enkä jaksa ihastella vieraita lapsia ihan koko toimituksen ajan ja kaunis harras musiikki puuttuu lähes tyystin.

---

Tänä vuonna jätin joulukirkon väliin ensimmäisen kerran.

---

Kuuluuko hartaus vain suomalaiseen/skandinaviseen jouluun? Onko joulu muualla meluisa ja laimea juhla? En tiedä, kertokaapa, millaisia kokemuksia ja ajatuksia teillä muilla on?

Ette tiedä, mikä ihanuus on saada salmakkia ja lakritsia! Pidän jatkuvasti jemmassa salmiakkia pahan päivän varalle. Yksi lempikarkeistani on Lakrisal. Tällaisia yllätyksiä ystäväni lähetti minulle. Nuo valokuvat ovat niin ihania - ja raskiiko muka tuollaista rättiä käyttää? Kiitos sinulle H!

---

Minun jouluuni Chilessä kuuluu joulumusiikin kuunteleminen joulukuun ekasta päivästä lähtien noin puolitoista kuukautta eteenpäin. Aamusta iltaan soivat joululevyt ja kasetit ja väliin vähän klassista. Harmi, kun täällä maalla meillä on nettiyhteys niin hidas, etten voi kuunnella jouluradiota Suomesta. Koristelen myös kodin ja meillä on yleensä joulumänty. Tänä vuonna vain männynoksia vaasissa, sillä joulupuun tein näyttelyyni. Olen myös tehnyt rosollia, mutta sekin on vähän niin ja näin, sillä punajuuret ovat jouluna jo löysiä.

Tällainen perhonen lensi Suomesta kuistillemme.

---

Suomessa rakastin ostaa joululahjoja, aloitin hyvissä ajoin lokakuussa. Tein myös itse lahjoja, kuten nykyäänkin. Chilessä lahjojen ostaminen jää aina viimeisille päiville, kun kaupassa on enää jämät jäljellä. Mutta eipä ole minulla monta ihmistä, joille jotain pitäisi ostaa. Joulupaketit Suomeen täytyy lähettää ajoissa, eivätkä ne silti ehdi jouluksi. Aina ne lähtevät kuitenkin viikon liian myöhään. Tänä vuonna lähettämäni joulukortitkaan eivät ole saapuneet, vaikka lähetin ne ajoissa!

Ihana, ihana joulupaketti, jossa oli toivomani kirja! Erityisen herkullisilta maistuvat TV-sekoituksen karkit. Kiitos Ä! Olen jopa nähnyt unia suomalaisista irtokarkeista! Onkohan netissä jossain kauppaa, josta saisi ostaa irtokarkkeja järkevillä postimaksuilla? Suomikaupan postimaksut ovat liian hurjat.
---

Mieheni sai tänä jouluna joka aamu joulukalenterista pienen hassun lahjan ja aattoyönä hän sai minulta joulupaketin. Hänen perheeltään myös saimme pienet paketit ja annoimme heille pikkupaketit. Siskon lasten perheille olin tehnyt ovikoristeet, lapsille koriste-esineet omaan huoneeseen, koiranpennulle pedin, miehen läheisimmälle siskolle olin ostanut koirankantokassin, jota hän oli jo pitkään katsellut kaupassa, muttei raskinut ostaa. Tyypillistä tässä on se, että jos minä en olisi huolehtinut mieheni perheen lahjoista, meillä ei olisi ollut mitän annettavaa kenellekään! Onko teidän muiden miehet noin huolettomia joululahjojen kanssa?

---

Lahjaperinne eroaa muutenkin Suomeen verrattuna. Mielestäni Suomessa, tai ainakin minun perheessäni, mietitään millainen lahja olisi saajalle kiva. Täällä Chilessä taas ostetaan jotain halpaa, pientä ja nopeasti, yleensä edellisenä tai samana päivänä. Eli ei panosteta siihen, että todella mietitään, mistä toinen pitäisi tai ainakaan, mitä toinen tarvitsisi.

Postipakkauksetkin olivat niin suomalaisia:)

---

Pipareita yritin leipoa ensimmäisten joulujen helteessä. Piparitalo luhistui kuumuudessa. Tänä jouluna on ollut niin viileää, että piparitalo olisikin onnistunut, mutta tänä vuonna ajan vei oikean talon rakentaminen ja näyttelyn tekeminen.

Sain ihanan kalenterin vuodelle 2010. Sen kuvista voi jälkeenpäin tehdä tauluja. Kiitos T-M!

---

Tänä vuonna päätin ensimmäisen kerran LUOVUTTAA! Jätin kodin koristelematta kuistia lukuun ottamatta. En juossut kaupoissa miettien, millainen lahja olisi kiva mieheni sukulaisille. Laitoin vain pakettiin jotain aiemmin tekemääni ja senkin tein vasta viimeisenä päivänä, kun tajusin, ettei mieheni todellakaan liikauta eväänsäkään lahjojen suhteen. Kyllä olisi ollut noloa ottaa vastaa lahjoja, kun itsellä ei olisi ollut mitään annettavaa! Täytyy kyllä sanoa, että kaikki lahjat olivat selvästikin naisilta, eli eivät ne muutkaan suvun miehet olleet eväänsä liikauttaneet.

---
Päätin jättää joulukirkon väliin tänä vuonna. Jätin koirat pukematta punaisiin rusetteihin. Jätin haaveilun oikeasta tunnelmasta. Jätin miettimättä suomalaisia ruokia. Ohjasin aivoni muualle kuin jouluun.

Karpalojauhetta olen nyt joka aamu sekoittanut ruokalusikallisen luonnonjogurttiin, kyllä on herkullista. Kiitos T-M!

---
Mitä sitten tein joulun hyväksi? Pesin lattiat, pesin sohvan irrotettavan päällisen, imuroin makuuparven, vaihdoin lakanat, pesin hiukseni ja laitoin vähän nätimmän mekon päälleni. Otin Anastasia-chihun mukaamme ja sille laitoin joulumekon ja punavihreän pannan. Lahjat pakkasin autoon ja silitin miehen kauluspaidan. Sitten painuimme miehen siskon luokse klo 22.30.

---

Siellä oli ihan mukava tunnelma, varsinkin jos tykkää kuunnella cumbiaa jouluna;) Ruoka oli tosi hyvää, puoliksi brasilialaista ja puoliksi chileläistä. Söimme kalkkunaa ja kastiketta, riisiä, majoneesiperunoita, perunapalleroita, farofaa, papusalaattia, maissia ja herneitä. Que rico!

---

Lahjat avattiin puolen yön jälkeen ja jokaisesta lahjan antajasta ja saajasta otettiin valokuva. Piti halailla ja hymyillä kaikkien kanssa. Minua vähän säälitti pikkutytöt, kun eivät päässeet tontun hommiin, mutta se ei ole tässä perheessä tapana, joten turha kai sääliä sellaista, mistä ehkä tytöt eivät osaa haaveilla.

Sain Iittalan "ihmeveitsen". Niin hyvää veistä minulla ei ole ollut näiden neljän vuoden aikana, kun olen Chilessä asunut. Ei tarvinnut melkein edes veitseen koskea, kun jo tomaatit olivat ohuina viipaleina lautasella;) Ja lempparisuklaatani, Maraboun Mint Korkant...Kiitos P!

---

Tänä vuonna olin päättänyt luovuttaa ja mennä tämän maan ja tämän kulttuurin ja tämän perheen ehdoilla. Ajattelin, että tämä nyt oli JUHLA, eikä JOULU. Ja mitä sillä saavutin? Sen, että ensimmäisen kerran olin hyvällä tuulella, enkä itkenyt porannut vähän väliä, kuten aikaisempina jouluina.

---

Hyvä vai huono? En osaa sanoa.

Suomalainen ystäväni, joka on itsekin asunut Chilessä, lähetti minulle Muumi-kalenterin ja kultahippuja metsästä. Ne säästänkin jotain erikoistilaisuutta varten! Hän myös lähetti minulle kirjan. Suomenkielinen lukeminen onkin rentoutumiskeinoistani parhain. Kiitos T!

---

Joulupäivän lounaaksi tein pihvejä ja mummon lähettämää kantarellikastiketta! Olin säästänyt sen joulua varten, että olisi edes jotain suomalaista. Jälkiruuaksi tein kermavaahdosta ja luonnonjogurtista "rahkan" (täällä ei ole rahkaa), johon sekoitin luumumarmeladia, kanelia, suklaarouhetta ja pieniä omenapaloja.

---

Lounaan jälkeen koirat saivat joululounaansa: paljon makkaraa ja juustoa. Sitten avasimme chihujen paketit. Lopuksi vielä jouluni mukavin hetki: paketit Suomesta! Niiden merkitystä en voi riittävän hyvin kuvailla. Säästän aina kaikki joulun alla tulleet paketit ja avaan ne vasta jouluaamuna, että saisi pilkahduksen Suomea tänne Peikkokukkulalle.

---

Kiitos kaikille Suomen tontuille! Te teitte joulustani JOULUN!

Peikkokukkulan mökki laajenee

Niin kovaa kiirettä on pitänyt, etten ole ehtinyt päivittää blogiani. Talo kasvaa silmissä, joten nyt on ihan pakko laittaa siitä kuvia, tai muuten se ehtii olla kokonaan valmis, ennen kuin saan ensimmäistäkään kuvaa tänne.

Luna ja Yoda tarkastavat lautakasaa. Seita ja Taika makoilevat taustalla.

Isäntä hurraa: toisessa kerroksessa on jo lattia! Edustalla näkyy mökki, jonka "jatkeeksi" talo tulee.

Tähän tulee makuuhuoneemme. Me sitä kovasti ihastelemme, sillä pelkkä uusi makuuhuone on saman kokoinen kuin mökki, jossa olemme jo kaksi vuotta asuneet!

Mitään rakennuslupia tai piirustuksia meillä ei ole. Täällä campoilla (maaseudulla) ihmiset eivät ano lupia. On helpompi, nopeampi ja edullisempi maksaa mahdolliset sakot, jos niitä koskaan tulee.

Minä piirsin ylimalkaisen kuvan siitä, mitä tahtoisin ja maestro (rakentaja) sanoi, että onnistuu. Hän myös sanoi, että katsotaan sitten talon edistyessä, mihin sopii ikkunat jne. Tähän mennessä ongelmia on tullut portaikon kanssa. Sitä emme meinaa saada sopimaan minnekään. Toivottavasti ongelma ratkeaa. Tänään testasimme maestron suunnitelmaa ja minä löin pääni kattoon, eli jotain muuta on keksittävä;)


Päätimme marraskuun puolenvälin paikkeilla melkein extemporee, että alkaisimme laajentaa mökkiä. Löysimme rakentajan läheisestä pikkukylästä ja hän oli juuri saamassa talon valmiiksi siellä. Joulukuun alussa hän alkoi rakentaa meidän taloamme yhden apumiehen kanssa. He ovat reippaita työmiehiä (ei ole itsestäänselvyys Chilessä). Joka aamu miehet ovat campollamme 7.15 ja työt alkavat 7.20. Klo 13-14.30 he syövät lounaan ja nukkuvat puiden alla. 14.30 he jatkavat töitä ja tekevät niitä klo 19.30 saakka. Jopa sunnuntaisin he ovat täällä klo 7.15 ja tekevät töitä klo 13. 00 saakka! Koska miehet ovat kovia tekemään töitä ja tunnollisia, niin talomme on edistynyt huimaa vauhtia.

Olohuoneen pikkuikkuna.

Jouluaattona oltiin jo näin pitkällä. Kuvassa emäntä itse parin karvalapsen kanssa. Tuohon isoon aukkoon tulee lasiruutuiset pariovet. Sisäänkäynti on suoraan olohuoneeseen. Täällä eivät ole eteiset ja tuulikaapit niin tarpeellisia kuin Suomessa. Tuohon oven oikealle puolelle puhkaistaan kaksi pienehköä ikkunaa. Mieheni ei uskonut, että ne olisivat tarpeellisia, kunnes näki, että tuo lautaseinä on liian massiivinen ollakseen ilman ikkunoita. Maestro sanoi samaa. Minä myhäilin tyytyväisenä, sillä tiesin sen jo etukäteen, mutten jaksanut alkaa tapella:)

---

Talon päädyn kaksi ikkunaa tulevat olemaan olo-ruokahuoneen ikkunat ja yläkerran ikkunat ovat makuuhuoneen ikkunat. Alakerran ikkunoiden väliin tulee "estufa de leña", eli kevyttakka, ja sen taakse koristekiviseinä. Takan metallipiippu jatkuu yläkertaan makuuhuoneiden ikkunoiden väliin ja näin lämmitää hyvin makuuhuoneen. Muuta lämmitystä taloon ei tule. Keittiössä on kyllä puuhella, mutta se ei riitä lämmittämään kuin vanhan mökkiosan. Oikein kylmiä ilmoja varten meillä on vielä yksi kaasulämmitin, jota toivottavasti emme tule tarvitsemaan, sillä sen haiseva kostea lämpö on inhottavaa.

Katselen makuuhuoneen ikkunasta ulos. Huomaatteko vaatetuksesta, ettei ole liian kuuma? Tosin kuva on otettu illalla, mutta kuitenkin. Vain yksi liian kuuma päivä on ollut tähän mennessä. Tulisipa tavallista viileämpi kesä!

Näkymä makuuhuoneen ikkunasta.

Iltaruskoa makuuhuoneen ikkunasta kuvattuna.

Mieheni katselee alas makuuhuoneen ikkunasta. Ikkunoiden ja ovien ympärille olemme suunnitelleet muotoiltuja karmeja, mikä ei ole täällä tyypillistä. Täällä ei käytetä karmeja lainkaan, tai jos käytetän, niin ihan kapeita ja yksinkertaisia. Minusta niin talo näyttää keskeneräiselle ja paljaalle. Samoin talon kulmiin tulee laudat, anteeksi oikean terminologian puute! Erityisen iloinen olen, että maestro suostui tekemään nuo koristeleikkaukset lautojen päihin ensimmäisen ja toisen kerroksen välille. Tuollaisiakaan ei täällä näe, paitsi Etelä-Chilen vanhoissa saksalaisten puutaloissa.

Uusi talomme mäntyjen katveessa.

Joulutervehdys Peikkokukkulan hunnilaumalta

Peikkokukkulalla eletään sahanpuruissa ja kovassa kiireessä. Joulunäyttelyn sain avattua sovittuna päivänä ja kyllä sitä ovat ihmiset ihastelleet. Siitä lisää kuvien kera heti, kun ehdin. Talomme kasvaa silmissä, siitäkin raporttia toivottavasti tässä joulun ja uuden vuoden välissä. Odottelemme myös kovasti vieraita Suomesta heti uuden vuoden jälkeen. Tervetuloa A & A!

---

Anteeksi teille kaikille, joiden sähköposteihin ja kommentteihin en ole ehtinyt vastata. Asia korjaantuu tässä viikon sisällä:)

---

Pidän viitisen päivää lomaa käsitöistä ja sitten alkaakin kova kolmen viikon rutistus Chilen suurimpaan populaaritaiteen tapahtumaan. Myytävää pitäisi riittää kahdeksi ja puoleksi viikoksi, mutta onneksi joulunäyttelyni päättyy ennen sitä, joten saan sieltä myymättömät tuotteet käsitaidetapahtumaan. Tänä vuonna tapahtuma onkin erilainen minun osaltani, sillä mieheni ei ehdi auttamaan minua, sillä hänen täytyy olla rakennuksilla. Onneksi mieheni siskon aikuinen tyttö voi tulla minulle töihin niiksi viikoiksi viime vuoden tapaan. Sillä tavalla en ole niin kiinni tapahtumassa. Siellä kun pitää olla klo 11-23 joka ikinen päivä.

---

Joulutunnelmasta meillä ei ole tietoakaan. Tänään jouluaattona työmiehet sahaavat ja nakuttavat vasaroillaan yläkerrassa. Mies järjestelee varastoa. Aurinko paistaa mukavasti, ei liian kuumasti. Joulukoristelua meillä ei ole kuistin valkoisia koristeita lukuunottamatta (ks. aiempi postaus). Kaupassa ei ollut edes pipareita. Kotona ja kuistilla kaikki paikat ovat täynnä ikkunoita ja ovia. Tällainen "joulu" tällä kertaa. Illalla sentään olemme menossa mieheni siskon luokse joulupäivälliselle.

---

Kiitos kaikille ystävilleni ja perheelle lähettämistänne joululahjoista! Muutama korttikin on ehtinyt perille ennen joulua. Paketit avaan huomenna aamulla, jännää!

---

Minäkin olen lähettänyt joulukortteja ja lahjoja, mutta en tiedä, ovatko ne ehtineet perille.

---

Tänään meinaan vähän järjestellä työpöytääni, vaihtaa lakanat, tehdä joulujäädykettä, kuunnella joulumusiikkia, pestä koirapyykkiä ja paketoida muutaman lahjan. Siinä jouluaattoni ohjelma. Yhdeksältä illalla lähdemme tuohon 15 kilometrin päähän mieheni siskon campolle. Siellä odottaa brasilialais-chileläinen joulupäivällinen.

---

Vielä kerran: Ihanaa joulua rakkaaseen Suomeen! Erityiset joulurutistukset teille muille ulkosuomalaisille, joille nämä päivät ovat vuoden muita päiviä haikeampia.

Joulumieli kadoksissa - jalat vadissa

No niin, nyt tämä hirvitysaika taas alkoi! Varjossa oli tänäänkin 30 astetta, emmekä ole vielä edes kesässä! Jalkoja särkee, mutta päätä ei vielä. Kun varjolämpötilat alkavat nousta 34 asteeseen, niin sitten on päänjomotus tuttu vieras. Minua ei ole tehty tällaisiin olosuhteisiin! Vai mitä äiti? ;)

---

Yritä tässä sitten repiä joulumieltä. Naama, käsivarret ja ylähuuli(!) täynnä hyttysenpistoja, tuuletin hurisee täysillä, mökki jytisee työmiesten kätösissä, koirat läähättävät kuumissaan ja ilma väreilee kovan kirkkaana. Ainoa, mikä tässä muistuttaa suomalaista joulua, on KIIRE! Niin ja ehkä nuo tonttuset ja joulupukki sekä -muori, jotka seisoskelevat kuistilla kuumissa vaatteissaan.

---

Jalat kylmässä vedessä kylmäkallen kera tätä postausta nyt kirjoittelen. Kiire on infernaalinen, sillä näyttelyn avajaiset ovat maanantaina. Kauhupukista (ks. aiempi postaus) on tullut ihan kelpo pukki. Laitan kuvia sitten, kun otan niitä näyttelystä.

---

Olivian silmä ei ole parantunut (ks. aiempi postaus). Minun täytyi viedä se eilen Concepcionin yliopiston eläinlääketieteellisen klinikalle oftalmologille. Siellä on kyllä todella asiantunteva ja ystävällinen palvelu ja huipputasoa kaikki laitteet. Soitin ajan maanantai-iltana ja sain ajan heti tiistaiaamulle! Mitähän tuo eilinen käynti olisi Suomessa maksanut - huh! Olivian silmä tutkittiin kaikenlaisilla linsseillä ja valoilla ja laitettiin erilaisia tippoja. Diagnoosi on nyt sellainen, että ulcera on tulehtunut ja sairastuttanut koko silmän. Aiemmin annetut todella tehokkaat antibioottitipat (Cipro Vet) eivät parantaneet silmää. Silmän väri alkoi muuttua ja minä jouduin paniikkiin. Ajattelin, että Olivia menettää tai on jo menettänyt näkönsä!

---

Klinikan saksanpaimenkoirasta otettiin verta. Verestä erotettiin punasolut ja plasma (sanoinkohan oikein?). Se "suero" laitettiin pulloon ja siitä minun täytyy nyt kaksi päivää laittaa tippoja Olivian silmään tunnin välein. Sen jälkeen kuusi kertaa päivässä. Lisäksi on toiset tipat myös tunnin välein ja kolmannet tipat kaksi kertaa vuorokaudessa. Ihanaa huomata, että punotus on jo helpottanut ja Olivia voi jo pitää silmänsä auki. Jos 48 tunnissa ei olisi tapahtunut muutosta parempaa, olisi minun pitänyt viedä Olivia silmäleikkaukseen! Nyt kuitenkin näyttää tällä hetkellä siltä, että leikkaukselta vältytään, vaikkei sitä tiedä, mitä sitten tapahtuu, kun tipat loppuvat. Voikohan hoitoa jatkaa? Menemme Olivian kanssa ensi tiistaina taas lääkärille seuraamaan tilannetta. Kyllä on ihanaa, että Chilestäkin saa todella asiantuntevaa hoitoa eläimille!

---

Koko tämä "lysti" "sueroineen" päivineen maksoi vain noin 20 euroa! Lisäksi apteekista ostettavat silmätipat maksoivat melkein 40 euroa, mikä mielestäni oli kallista. Mutta minä teen ja maksan mitä vain, että hiirulaisen silmä tulee kuntoon! Mieheni aloitti heinän leikkaamisen täällä kukkulalla, ettei kukaan enää saa heinää silmäänsä, mutta eihän 15 hehtaarin campoa saa pidettyä heinättömänä. Emmekä edes tiedä, oliko se heinä vai oksa vai toisen chihun kynsi.

---

Nyt Olivia makaa tässä sylissäni maha ylöspäin tippa silmässä. On surkeaa katsoa, kun sen vasen silmä on turkoosi, ihan erivärinen kuin terve silmä. Mutta jospa tälläkin tarinalla olisi onnellinen loppu. Pitäkää peukkuja suloisen Olivian puolesta!

---

Rakennusprojektimme edistyy vauhdilla. Tänään tuli jo osa ulkoseinää valmiiksi. Yläkerran lattiassa on jo huonejakojen merkkinä laudat. Makuuhuoneestamme tulee olemaan melkoiset näkymät lumihuippuisile vuorille!

Chile ei vielä saanutkaan uutta presidenttiä

Edellispäivänä oli vaalit ja Sebastian Piñera voitti ne ylivoimaisesti verrattuna seuraavaan ehdokkaaseen - mutta hänestä ei tullut presidenttiä. Chilessä voittajan täytyy saada 50% kaikista äänistä ja sen lisäksi 1 ääni tai enemmän. Piñera sai kaikista äänistä 44.03 % ja Frei 29.62 %. Nyt vaalikampanjat jatkuvat näiden ehdokkaiden osalta ja uudet vaalit ovat tammikuun puolenvälin jälkeen. Nyt ei osaa sanoa, kumpi voittaa. Se riippuu ihan siitä, kenelle niiden kahden muun ehdokkaan äänestäjät antavat äänensä.

---

Vaalipäivänä tietty sattui ja tapahtui. Yksi vanha mies kuoli sydänkohtaukseen äänestyspaikalla kuumuuden takia. Pyöratuoleissa istuvat vanhukset valittelivat huonosti järjestettyjä vaalipaikkoja. Jonot kestivät kauan. Julkkikset aiheuttivat ylimääräistä häslinkiä, kun muut äänestäjät riehaantuivat nähdessään ihka oikean Leonardo Farkaksen tai jalkapallotähden. Sitten täällä on vielä sellainen kummallisuus, että miehet ja naiset äänestävät eri paikoissa. Transvestiittien täytyy äänestää miesten paikoissa, vaikka he näyttävät naisilta ja vaikka heillä olisi naisen nimi henkilöllisyyskortissa. Henkilönumero kuitenkin osoittaa heidän olevan miehiä. Muut miehet tietenkin kiusasivat näitä naisia (transvestiiteja). Miksi tällainen sukupuoliero on äänestyspaikoilla? En tiedä.

----

Ja sitten mukavampiin uutisiin:

---

Toukokalliolla -blogin Sanna lähetti minulle joulumieltä tällaisen enkelin mukana. Kiitos!

Mökin laajennusurakka edistyy. Toiseen kerrokseen tulee lattia valmiiksi tänään ja ties vaikka seinien rakenteetkin alkaisivat nousta. Minulta on kyselty, että miten paljon lisätilaa mökkiin tulee. Suunnilleen 100 neliötä pitäisi tulla lisätilaa, mikä on huikea ero tähän 20 neliön mökkiimme.

Chileläisiä ja suomalaisia ajatuksia huonekorkeudesta

Keskustelin eilen lounaalla mieheni siskon kanssa taloista ja niihin liittyvistä unelmista. Hän kertoi minulle, että kun hän neljä vuotta sitten alkoi rakentaa taloaan, hän vain tahtoi tehdä jotain hyvin yksinkertaista ja halpaa. Neliö talo, neliöt ikkunat, matalat huoneet jne. Minä kysyin, miksi hän tahtoi niin. Hän kertoi, että hän vaan tahtoi tehdä jotain halpaa ja nopeasti valmistuvaa. Kun rakennus eteni, hän alkoi muuttaa mieltään...ehkä sitten kuitenkin kaarevat ikkunat, ehkä kuitenkin vähän isompi, ehkä hieman parempia materiaaleja jne. No, ei siitä talosta hänelle kovin rakas tullut, sillä hän ei lopulta tahtonutkaan muuttaa siihen, vaan jäi mieluummin entiseen kerrostaloasuntoonsa.

---

Minä asuin mieheni kanssa hänen talossaan kaksi vuotta, enkä viihtynyt tippaakaan. Olohuone oli iso, mutta pitkä, kapea, matala (220 tai 230 cm) ja pimeä. Työt oli tehty huonosti, kaikki repsotti jo talon ollessa uusi. Laminaattilattia taipui jalkojen alla, kaakelit oli laitettu huonosti jne. Nyt talossa asuu vuokralaiset, jotka meinaavat ostaa talon itselleen toukokuusa. Hyvä loppu vähän surkuhupaiselle rakennushankkeelle, joka muuten kesti neljä vuotta, eli ei se niin nopeasti valmiiksi tullut.

---

Minä kerroin, että minä olen intohimoinen taloihminen. Jo pikkutytöstä asti olen piirrellyt pohjapiirustuksia, leikannut kuvia sisustuksista, väreistä jne. Olen piirtänyt jopa asemakaavoja, joihin piirsin talot ja annoin kaduille nimet. Taloihin piirsin pohjapiirustukset. Sitten piirsin talot ulkoapäin ja lopulta vielä perheet, jotka niissä asuivat. Piirsin tietenkin myös kannossa asuvia menninkäisiä sekä avaruusaluksia. Nykyään minulla on talokansio, jossa on kuvia erilaisista puutaloista, sisustuksista, huonekaluista ja muusta tilpehööristä. Tiedän, etten koskaan Chilessä asuessani saa taidolla tehtyä hienoa taloa, kuten voisin ehka Suomessa saada, mutta jos nuo kuvat ainakin antaisivat ideaa ja osviittaa vähän sinnepäin.

---

Kerroin mieheni siskolle, että unelmani Suomessa asuessani oli se, että ostaisin vanhan puutalon, jonka kunnostaisin/kunnostuttaisin. Asuin vuokralla yli 100-vuotiaassa keltaisessa puutalossa Turun tuomiokirkon takana. Huoneet olivat 3 metriä 20 senttimetriä korkeita, ikkunat olivat korkeat, olohuoneessa oli kaakeliuuni ja keittiössä puuhella. Se oli siihenastisen elämäni ihanin asunto ja tiesin, että jotain sellaista tahtoisin itsekin omistaa ja kunnostaa. Mieheni siskon ajatusmaailmaan tällainen ei uponnut ollenkaan. Hän ihmetteli, että miksi tahtoisin ostaa vanhan talon, koska siihen menee kauheasti rahaa, että sen saisi kuntoon. Mutta mieheni sisko ei olekaan koskaan käynyt Suomessa ja nähnyt, miten ihania vanhat talot voivat olla! Olemme eri kulttuurin ja eri ajan kasvatteja, miten hän voisikaan ymmärtää!

---

Chilessä minun on täytynyt haudata tuollaiset haaveet. Täällä ei ole vanhoja puutaloja, eikä paljon muutakaan vanhaa. Maanjäristykset ovat tuhonneet arvokkaat vanhat kivitalot ja puutalot ovat lahonneet aikoja sitten tai termiitit ovat syöneet ne. Mieheni sisko sanoi siihen, että hän inhoaa vanhoja taloja, ne ovat liian isoja. Katsoin häneen hämmästyneenä ja sanoin, etteivät kaikki vanhat talot ole isoja. Hän sanoi, että niissä on liian korkeita huoneita. Minä kerroin, että korkeat huoneet ovat ihania, sillä tuntuu, että on enemmän tilaa hengittää ja avaruutta ja valoa. Kysyin häneltä, miksi hän inhoaa korkeita huoneita. -"Koska hämähäkinseitit on vaikea siivota niin ylhäältä!"

---

Postauksen alun kuvassa näkyy meidän mökinlaajennuksemme. Siitä näkee nykyisen mökin ja laajennusosan ensimmäisen kerroksen kokoeron. Ei meille tähän uuteenkaan osaan tule erityisen korkeat huoneet, ovat 260 cm korkeat. Yläkerrassa huoneet ovat korkeammat keskeltä, sillä jätämme "viga la vistan" eli niin, että tukipalkit ovat näkyvissä. Niistä palkeistakin olen tykännyt lapsesta saakka... Mutta ehkä tulevaisuuden talooni saan kolmemetriset huoneet alakertaankin :)

---

P.S. Täällä on tänään vaalit. Chile saa uuden presidentin. Vaaleissa on neljä ehdokasta, joista en pidä yhdestäkään. Yksi kuitenkin on luvannut tälle kauhealle rikollisuudelle loppua, siksi toivon, että hänet valittaisiin, vaikka muuten en tiedä hänen mielipiteistään paljon mitään. Chilessä presidentti saa olla toimessa vain yhden kauden, eli neljä vuotta. Uudelleen saa asettua ehdolle, mutta ainakin yksi kausi on oltava välissä pois pressantyöstä.

Paloturvallinen koti - heh...

(Tama teksti on kirjoitettu mieheni siskon paloturvallisessa kodissa, joten siksi aakkosten viimeisten kirjainten pisteet puuttuvat.)

Chilessa ei taida olla muita paloturvallisuumaarayksia kuin sellainen alyttomyys, etta jos kaksi taloa rakennetaan hyvin lahekkain, niiden valiin pitaa rakentaa palomuuri. Tama tarkoittaa sita, etta korkeamman talon naapurinpuoleinen seina jatkuu katon reunan yli viela puolisen metria ylospain. Tama tekee kaikista siedettavan nakoisistakin taloista rumia.

---

Saattaa tosin olla, etta paloturvallisuusmaarayksia on olemassa, mutta niita ei kukaan tarkista. Tasta esimerkkina mieheni siskon asunto, jossa juuri nyt tata tekstia kirjoittelen.

---

Kaikissa chilelaisissa kodeissa on kaasuhella. Mita jos tuli tarttuu vaikka johonkin keittiopyyhkeeseen tai verhoihin?

Mieheni sisko asuu kerrostalossa, mutta silti hanella on tallainen "kevyttakka" tai kamiina, en tieda, kumpi olisi oikea nimi. Katsokaapa, miten lahella maton reuna on!

Sahkojohdot ja pistorasiat ovat yleensa sellaisia, etta vain osa niista toimii ja loput ovat sulaneet joskus kauan sitten...Kuvitellaan nyt, etta tuli paasee irti ja sinun on paettava asunnosta.

Kaikissa ikkunoissa on kalterit, joten ikkunoista ei voi paeta.

Yolla sisko lukitsee tuon hakasen ja kaksi lukkoa AVAIMELLA. Etsi nopeasti avaimet ja kasien tarinasta huolimatta avaa lukot nopeasti, tuli on jo pyjaman helmassa!


Huh, sait kun saitkin lukot auki ja avaat oven...vastassa on kalteriovi, joka on lukittu AVAIMELLA! (Onneksi edes chihut mahtuvat noiden kalterien valista pakoon. )



Mita mielta olet? Huvittaisiko asua taalla?

Aloimme rakentaa!

(Tama teksti on kirjoitettu mieheni siskon luona, joten aakkosten viimeisista kirjaimista puuttuvat pisteet.)

EI SEN NAIN PITANYT MENNA, MUTTA MENKOOT SITTEN!

Meidan piti alkaa rakentaa jonnekin muualle, mutta emme ole reilun kahden vuoden etsintojen jalkeen loytaneet tonttia, jonka olisimme kelpuuttaneet. Olemme lopen kyllastyneet elamaan toisen varpaat suussa ja kaikki lattiatila taynna lampaanvillaa ja koirankarvoja.

--

Olemme nyt asuneet kaksi vuotta 20 nelion mokissa, jossa on parvi. Miettikaa millaista on, kun 20 nelioon tungetaan kymmenisen koiraa, kaksi aikuista, nelja ompelumasiinaa, keittio, tyotilat, olohuone, koirien sisatarhat ja aina epamaarainen lukumaara pusseja ja sakkeja, jotka ovat taynna kankaita ja villaa! Ja silti meilla on ihan siedettavan nakoista, kuten joistakin valokuvista voitte todeta. Tuo nukkumaparvi kylla on pelastanut tilanteen, silla jos olisi pitanyt viela sanky tunkea tahan tilaan, niin siina olisi jo tarvittu yliluonnollisia kykyja!

(Paitsi etta olihan meilla kerran Suomesta vieras. Annoimme hanelle parven ja itse nukuimme avattavassa futonsohvassa, joten mahtuihan se sankykin alakertaan:)

---

Ja palataanpa taas asiaan, eli tahan rakennusteemaan: Mieheni kyseli pari viikkoa sitten, etta olisiko lahistolla joku kirvesmies, joka voisi laajentaa mokkiamme. Meilla kavi kasittamaton tuuri. Viereisessa Tomecon pikkukylassa oli juuri talo tullut valmiiksi ja kirvesmies pystyisi aloittamaan meidan mokkimme laajentamisen jo puolentoista viikon kuluttua.

Viime keskiviikkona seitsemalta aamulla naapurin harat tulivat siirtamaan koirankopin pois mokin takaa (ks. aiempi postaus). Se kun olisi juuri uuden olohuoneemme kohdalla. Puoli tuntia myohemmin olivat miehet jo aloittamassa kaivamisen! Latinomaassa!

Mielenkiintoista tassa on se, etta ensimmaisen tyopaivan jalkeen kirvesmies ei ollut vilkaissutkaan piirustuksiani. Rakennuslupaa ei ole, emmeka aio sita edes anoa. Taalla on edullisempaa, helpompaa ja nopeampaa maksaa mahdolliset sakot, joita tuskin tulee. Toisen paivan jalkeen kirvesmies katsoi piirustuksiani, mutta tahtoi nahda vain yhden puolen talosta. Kukaan ei ole luonnollisesti tarkastanut talopiirustuksiani. Hyvaa tasta tulee :D

Miehet hommissa ensimmaisena paivana. Eilen alkoi jo seinien pystytys....voiko tama nopeus olla totta?

Tama rakennushomma ei kuitenkaan muuta tulevaisuudensuunnitelmiamme. Tontinetsinta jatkuu, mutta pidamme siina nyt taukoa suunnilleen huhtikuuhun saakka.

Jatkossa saatte siis tutustua latinomaan rakentamisen ihmeellisyyksin, joita varmasti on tulossa rutkakaupalla, onhan meilla jo kokemusta aiheesta! Esimerkiksi: on luonnollista, etta tiskipoyta on vinossa niin, etta porkkanat kierivat varpaille, lattialaudat taipuvat jalkojen alla niin, etta pitaa hankkia toinen kirvesmies tekemaan homman uudelleen, ikkunasuojat eivat aukea kokonaan jne.

Luvassa siis hupia iltojenne ratoksi;)