Makuuhuoneen uudelleen maalaus

Muistatteko yhä, kun valittelin makuuhuoneen harmaita seiniä, jotka näyttivät auringonvalossa vaaleansinisiltä? Ostimme kaksi maalipurkkia Southern Plantation -harmaata, joka on asteen vaaleampaa kuin ensin maalaamamme väri.

Yläkuvassa näette, miten pienestä erosta on kyse, mutta nyt olemme tyytyväisiä lopputulokseen.

Tässä kahteen kertaan maalatut seinät uudella harmaalla. Rauhallinen tunnelma, josta tykkään.

Maalaisunelmaa vai Country Living?

Arvatkaa vaan, kumman tilaisin Chileen hinnan perusteella....

Country Living: 30 numeroa maksaa 24 dollaria plus postitus 48 dollaria. 20 numeroa postituksineen maksaisi 50 dollaria ja 10 numeroa postituksineen 28 dollaria. Eli kolmen vuodet lehdet Chileen tulisivat 72 dollarilla!

Maalaisunelmaa: vuoden tilaus Chileen maksaa noin 200 euroa. Hintatiedusteluun tuli lyhyt huonosuominen vastaus ja hinta ilmoitettiin kruunuina.

Harmittaa. Minua kuitenkin kiinnostaisi enemmän pohjoismainen country living kuin pohjoisamerikkalainen...mutta tuo Maalaisunelmaa on kyllä hinnalla pilattu. Ei se niin hyvä voi olla! Eihän?Onko kenelläkään kokemusta tuosta Country Livingistä? Onko se tilaamisen arvoinen? Edullinen se on, mutta ei sitä viitsisi edullistakaan lehteä tilata, jos siinä ei ole katseltavaa ja luettavaa.

Onnenpäivä

Voiko olla mitään ihanampaa kuin riippumattoon lösähtäminen uuden sisustuslehden pariin? Linnut laulavat, aurinko pilkistää puiden takaa, oma rakas ystävä röhnöttää rintakehän päällä ja suomalainen suklaa maistuu suussa.

Tänään minulla oli oikein onnenpäivä, sillä vihdoinkin postiin on alkanut taas saapua postia! Yumbelin pienessä postitoimistossa oli minulle kaksi PAKETTIA, joita olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Kaiken huipuksi molemmat paketit olivat ihmisiltä täältä blogimaailmasta! Ajatella, ennen en ole tiennyt koko blogitouhusta juuri mitään, tai ainakaan se ei minua kiinnostanut. Mutta koska Chilessä ei ole minua kiinnostavia sisustuslehtiä, aloin etsiä sisustusideoita netistä. Täällä törmäsin blogeihin ja sain ideoiden lisäksi uuden harrastuksen! Nyt saan paketteja blogeja kirjoittavilta ihmisiltä. Virtuaalimaailma muuttuu todeksi!

Ensimmänen paketeista on Leena Lumen blogin arpajaisvoitto. Paketista kuoriutui kaksi kirjaa: romaani "Poltetut varjot" sekä puutarha-sisustuskirja "112 ruutuikkunaa". Kun Leena kirjoitti arvostelun blogiinsa Poltetuista varjoista, ajattelin, että tuon kirjan kun saisinkin lukea. Sitten se paljastuikin arvontavoitoksi ja minä paljastuin arvonnan voittajaksi. Mikä tuuri! KIITOS LEENA LUMI, että sain olla voittajana, vaikka sinulle se tiesikin kurjan suuria postimaksuja. Suomeen olisit lähettänyt paljon edullisemmin.


Toinen paketeista tulee Keijukaiselta. Hän kirjoitti blogissaan ihanasta sisustuslehdestä Jeanne d ´Arc Livingistä. Olen lukenut lehdestä hehkutuksia vaikka miten monesta blogista ja olen ajatellut, että joskus minunkin pitää saada käsiini kyseinen ihmelehti. Koska Keijukainen tilasi Peikkokukkulan Pajapuodista..yllätysyllätys...keijukaisen, niin päätimme tehdä vaihtokaupat. Keiju liihottelee Suomeen ja Chileen liihottelee Jeanne d'arc Living. Olen kyllä ylen iloinen vaihtokaupastamme. Kaiken huipuksi minulle on jo matkalla uusin Jeanne d'arc Living! Ihanaa, että on ihmisiä, jotka vaivautuvat tekemään asioita, joista on minulle SUURI ILO, vaikka eivät edes tunne minua! KIITOS KEIJUKAINEN!



Kiitollisuuteni on nykyään aivan toisissa mittasuhteissa kuin missä se olisi, jos asuisin Suomessa. Chilessä kirjat maksavat todella paljon, eikä täällä ole sellaisia upeita kirjakauppoja kuin Suomessa puhumattakaan USA:sta. Valinnanvaraa on vähän. Lehden tai kirjan saaminen Suomesta on minulle aina SUURI ONNI! Miettikää nyt, että kirjastojen suurkuluttaja, kirjakaupoissa tonkija sekä suomen kielen ja kirjallisuuden opettaja joutuu jättämään kaiken tuon tärkeän taakseen entiseen elämäänsä toiselle puolelle maailmaa. Onhan Chilessä nobelkirjailijoita, mutta ei se tavallisten ihmisten elämässä näy missään! Kirjoja verotetaan luksustuotteina, joten ihmisillä ei ole edes kirjahyllyjä kodeissaan! Tunnen opettajan, jonka kodissa en ole nähnyt yhtäkään kirjaa. Kun hän oli muutaman muun ihmisen kanssa meillä kylässä, minun kirjahyllystäni KATOSI kaksi kirjaa. Toisen olin raahannut Suomesta ja toisen USA:sta asti! Arvatkaa miltä tuntuu, kun joutuu valitsemaan rakkaista kirjoistaan muutamia mukaansa toiselle puolelle maailmaa muuttaessaan ja sitten joku varastaa niistä vähistä, jotka tänne olen saanut tuotua.
---
Minä olen joutunut ja myös jotenkin oppinutkin sietämään suomenkielisten kirjojen puutetta. Ensimmäisinä vuosina luin ne vähät kirjat, joita omistan, moneen kertaan. Vieläkin teen niin. Onneksi äiti ja jotkut ystävät lähettävät minulle syntymäpäiväkseni ja jouluksi kirjoja, ja aina minulle tulee yksi sisustuslehti Suomesta. Joskus myös raskin tilata jonkun kirjan Suomesta. Suomen kielellä lukeminen kuitenkin on ylivetoa verrattuna muilla kielillä lukemiseen. Edullisimmaksi vaihtoehdoksi kuitenkin luonnollisesti on tullut englanninkielisten kirjojen lukeminen. Concepcionin kaupungin kirjastosta saa lainata englanninkielisiä kirjoja ja koska tunnen kirjastotädin, hän on lahjoittanut minulle joitakin englanninkielisiä poistokirjoja.

Ensimmäisinä vuosina englanninkielisten kirjojen lukeminen oli pakkopullaa ja vältin sitä kuin ruttoa. Aloin lukea espanjankielisiä kirjoja, enkä tajunnut riittävästi. Niin "nöyrryin" lopulta enkkuun ja oli olo kuin olisin tullut kotiin! Hei, tätähän ymmärtää! Nykyään onneksi jo unohdan kielen, jolla luen ja voi keskittyä nauttimaan vain lukukokemuksesta. Toivottavasti joskus pääsen samaan myös espanjan kielessä. Tahdon lukea tärkeät chileläiset kirjailijat espanjaksi! Isabel Allenden "Paulan" ostin jo espanjaksi, mutta en päässyt eteenpäin paljonkaan. Hän on "liian hyvä" kirjailija, eli hän käyttää niin monipuolista ja taiteellista sanastoa, ettei niitä löydy sanakirjasta. Minulla tyssäsi kirja siihen. Ehkä pian olisi aika ottaa se uudelleen käsittelyyn. Nythän osaan ja ymmärrän enemmän kuin pari vuotta sitten. Paolo Coelholla taas on ihan erilainen tyyli, hän käyttää niin yksinkertaista kieltä, että "Alkemistin" lukeminen espanjaksi ei tuottanut ongelmia.

---

Nyt minulla on teille lukijoille kysymys. Talo & Koti -lehden tilaus päättyi. Pari kuukautta olen ollut ilman sisustuslehteä. En pitänyt lehdestä, mielestäni siinä ei ollut hyviä ideoita eikä minun tyylisiäni koteja. Voisitteko suositella jotain sisustuslehteä minulle, jonka voisin tilata vuodeksi? Tykkään vaaleasta, hempeästä maalaisromanttisesta sisustuksesta mutta ilman liikoja röyhelöitä. Tahdon kotiini romanttisen ja selkeän yhdistelmää vastapainoksi värikkäille töilleni ja nukkekokoelmalleni. Ideoita? Mikä lehti olisi oikea minulle?

---

Voiko olla mitään ihanampaa kuin riippumattoon lösähtäminen uuden sisustuslehden tai hyvän kirjan pariin? Linnut laulavat, aurinko pilkistää puiden takaa, oma rakas ystävä röhnöttää rintakehän päällä ja suomalainen suklaa maistuu suussa.

Kiviä ja mehikasveja

Kuten olen jo aiemmin mainostanut, en tiedä kasveista enkä puutarhanhoidosta mitään. Kuitenkin rakastan puutarhan TEKEMISTÄ, jatkossa sen HOITAMINEN on lähes tylsää. Pidän siitä, että syksy tulee ja talvi alkaa, sillä silloin tulee SATEET ja minä pääsen istuttamaan kasveja. Kasvit juurtuvat hyvin talven sateiden aikana, varsinkin puut, pensaat, muraatit yms.

---
Nyt taloomme on tehty sisäänkäyntiä, enkä meinannut millään malttaa, että pääsen tuomaan mustaa multaa ja kantamaan kiviä. Teetimme betonista luiskan, jota pitkin mennään kuistille. Kuvassa näkyy betoninen talon edusta. Betonin päälle olemme suunnitelleet puista kuistin lattiaa, joskus myöhemmin sitten. Ensi viikolla miehet alkavat tehdä kuistin kattoa, sillä se on tärkeämpää nyt tulevaa sadekautta ajatellen. Katto suojaa ovea ja ikkunoita juuri tältä puolelta tulevaa sadetta vastaan. Kuistista tulee koko talon levyinen, eli 10 metriä. Siinä on sitten mukava kesäkuumalla olla varjossa ja talvella siinä on tilaa säilyttää polttopuita ja kumisaappaita.

---
En voi vielä tehdä paljon uutta puutarhaa, sillä miehet häärivät talon ympärillä tehden kuistin kattoa ja maalatakin pitäisi. Tallaisivat vain kaiken juuri istutetun. Vähän kuitenkin pääsin jo hommiin. Kannoin tuollaisia isoja kiviä ja jätin ympyränmuotoisen tilan mehikasveille ja aloeveran tyylisille kaktuksille. Mitään ei tarvinnut ostaa. Kivet on tänne tuotu rakennusvaiheessa ja mehikasvit ja kaktukset kävin kaivelemassa paikoista, joihin olen ne joskus aiemmin istuttanut, mutta jossa ne eivät ole päässeet lainkaan oikeuksiinsa. Ne olivat niin kaukana talosta, ettei niitä kukaan nähnyt. Nyt ne pääsivät paraatipaikalle ja koska tässä talon lähellä ne saavat vettä letkusta, niin ne alkavat kasvaa silmissä!

Tässä kuvassa näkyy sisäänkäyntimme, jonka siis kuistin katto tulee suojaamaan. Oven molemmin puolin näette tuollaiset metallitelineet. Ne mieheni sisko löysi puolisen vuotta sitten Concepcionista roskien joukosta ja ajatteli, että ehkä minä pitäisin niistä. Toinen oli musta ja kulunut, toinen kellertävä ja kulunut. Hioin ne ja maalasin spraymaalilla harmaiksi. Nekin pääsivät paraatipaikalle. Täyty vain hankkia molempiin samanlaiset ruukut ja jotkut kivat kasvit, jotka viihtyvät varjossa.

Farkkumies kertoo:

Hei taas kaikki! Mia teki minulle toiset farkut. T-paidan hän teki jämäpaloista.

Tahdon kertoa teille yhden vähän kurjan jutun: Tehän tiedätte, että me saamme oman huoneen. Olemme odottaneet sitä kovasti, sillä nykyisellään tilat ovat "vähän" ahtaat. Uuteen huoneeseemme saamme kaksi oikeaa ikkunaa ja pienen oven, josta pääsemme ulkotarhaan koska vain tahdomme. Nyt eivät hommat kuitenkaan ole edistyneet laisinkaan! Maanjäristyksessä romahti Sodimac, josta Mia oli valinnut kaakelit meidän huoneemme lattiaan. Hän meni toiseen Sodimac Homecenteriin. Siellä ei ollut niitä samoja kaakeleita, mutta Mia löysi toiset vielä nätimmät, vaikkakin tummemmat. Ne näyttivät lähes oikealta harmaalta kiveltä. Mia yritti ostaa kaakelit, mutta myyjä sanoi, ettei kannata ostaa vielä, sillä ne kaikki ovat pihalla ja niitä tarkastetaan. Monissa paketeissa on paljon rikkinäisiä kaakeleita. Menee ainakin viikko, kunnes kaikki on saatu tarkastettua ja sitten saattaakin olla niin, ettei löydy riittävästi juuri niitä kaakeleita, joita tarvitsemme. Saattaa olla, että liian moni on hajonnut.

---

No, meidän nyt tarvitsee vain odottaa, sillä puulattioita me emme kuulemma saa. Tytöiltä kun pääsee ilopisuja ja minä nostan jalkaani silloin tällöin ihan vain siksi, että kaikki varmaan muistavat, kuka on POMO tässä talossa. Sitten meillä on joskus vielä noita kitiseviä pentuja, jotka eivät muista pidättää sisätiloissa...että odotetaan sitten niitä KAAKELEITA! Onneksi nyt eivät vielä ole sateet alkaneet, niin voimme olla kaiket päivät ulkona.

Farkkumies

Meidän karvalauman ainoa uros sai miehekkäät vetimeet eilen. Ostin Yodalle aikoja sitten maastohousut yhdestä lemmikkiliikkestä täältä Chilestä. Ne olivat pienimmät mahdolliset, mutta valuivat aina alas sen takia, että eihän koirilla ole vyötäröä ja senkin takia, että housut olivat liian isot. Pikkuinen Yoda painaa läskitilanteesta riippuen 1,2-1,4 kiloa.

---
Minä olen AINA ajatellut, etten osta enkä tee koirille housuja. Olen ajatellut, että ne ovat naurettavia ja epämukavia. No, kun näin ne pienet maastohousut, en voinut vastustaa. Koska ne olivat edulliset, mainasin, että kokeilen vaan, miltä ne näyttävät. Kun laitoin ne Yodan päälle, ne näyttivät niin hauskoilta ja niin hellyttäviltä, eivätkä haitanneet sen menemistä tippaakaan, (lukuun ottamatta sitä, että ne valuivat alaspäin, koska olivat liian isot), että pyörsin aiemmat päätökseni!

---
Aloin miettiä, miten Yoda saisi farkut, jotka pysyisivät päällä, eivätkä haittaisi liikkumista eikä sen olemista muutenkaan. Kehittelin tällaisen mallin. Yläosassa on joustava trikoopaita, jossa farkut ovat kiinni. Vaate on helppo pukea ja riisua, sillä se on vain paita, joka pujotetaan pään yli. Lopuksi jalat pujotetaan noihin lahkeisiin, jotka ovat oikeasti vain lenksut. Housut ovat siis varsinaisesti vain läppä selän päällä, jossa lenksut lahkeina ja silti ne näyttävät ihan oikeilta farkuilta, eikö? Asioiden tekemistä housut eivät haittaa lainkaan, anatomia on otettu huomioon.

Tämäntapaisia paita-farkku-pukuja laitan myyntiin chihuahuafoorumille ja omille sivuilleni (sitten kun ne valmistuvat). Niitä on saatavissa vain chihukokoja. Jos kiinnostut, lähetä sähköpostia.

---

Yoda on nyt kulkenut kaksi päivää hyvin polleana farkuissaan. Yoda ei osaa päättää, pitääkö hän eniten farkuista vai nahkavyöstä. Aaron on katsellut Yodan menoa kateellisena, mutta Aaron ei tahdo pitää vaatteita, joten olkoot ilman sitten!

Kevätuutuuksia Chilen syksystä :)

Spring Hill, Summer Sky, Apple ja Picnic

Minusta on yleensä hauskaa, kun täällä ja Suomessa vuodenajat ovat vastakkaiset. Kun siellä kevät tekee tuloaan, täällä alkaa sadella. Pidän syksystä sekä Suomessa että Chilessä. Kun siellä kevään tullessa pikkukoirat siirtyvät keveämpiin varusteisiin, niin täällä pikkukoirat siirtyvät myös keveisiin varusteisin. Kuuma kesä on ohi ja alkavat viileämmät säät.

---

Minusta on kivaa suunnitella vaatteita ja valjaita Suomen pikkukoirille. Nyt suunnittelin uuden kevätmalliston valjaita. Tämä on minun Mi-Chi-design, jota olen myynyt kolmisen vuotta chihuahuafoorumin jäsenille. Teen takkeja, mantteleita, paitoja, valjaita ja vaikka mitä minikoirille. Kaikki mallit olen suunnitelut chihuahuoille, mutta totta kai vaatteet menevät kaikille samanmallisille pikkukoiruuksille. Erityispyynnöstä olen tehnyt joskus myös muille roduille, mutta lähes kaikilla roduilla on omat vaatimuksensa, joten rodun ja koon vaihtuessa menee aina paljon enemmän aikaa ja materiaalejakin. Mieluummin keskityn vain tähän lempirotuuni ja muihin saman kokoisiin ja mallisiin koiriin.

---

Tällä hetkellä minulla on vielä kaksi valjasideaa mielessäni. Uroksille armeijahenkistä ja nartuille röyhelöhenkistä:)

---

Olen tällä hetkellä tekemässä kotisivuja Mi-Chi-tuotteille, mutta ne ovat vielä niin pahasti kesken, etten kutsu teitä vielä kylään. Jos joku teistä kiinnostuu katselemaan enemmänkin Mi-Chi-tuotteita, niin niitä löytyy osoitteesta: http://www.chihuahua.cjb.net/. Sinne täytyy kirjautua, mutta se ei ole hankalaa. Sivuilla on muutenkin älyttömästi hyvää informaatiota tästä ihanasta rodusta, joka on vienyt täysin sydämeni viimeisten kymmenen vuoden aikana. Aina vain rakastan chihuja enemmän!

---

Chilessä alkoi virallisesti syksy 20. maaliskuuta.

---

Tervetuloa syksy! Tervetuloa kevät!

maanjäristyskertomuksia - osa 7

Kuin sodassa

---
Keskiviikkona oli kulunut kaksi ja puoli viikkoa isosta maanjäristyksestä. Menin ensimmäisen kerran Concepcionin keskustaan. Se oli masentavaa. Se oli paljon masentavaa kuin olin voinut kuvitella!

---
Olen elänyt täällä onnellisessa pikkukuplassani Peikkokukkulalla. Minun ei ole tarvinnut nähdä tuhoa ja kaaosta. Yumbelin pikkukaupungissa oli paljon hajonneita taloja, mutta ne kuitenkin olivat korkeintaan kaksikerroksisia. Kaupat toimivat, vaikka ostorajoituksia oli sielläkin. Korkeintaan 40 eurolla sai ostaa. Jauhojen ja sokerin määrää per asiakas oli rajoitettu. Mutta Yumbelissa ei ollut varastelua, eikä armeijaa tarvittu pitämään järjestystä yllä. Ulkonaliikkumiskielto tuli Yumbelissakin voimaan öisin, mutta paljon lyhyemmäksi ajajksi kuin Concepcioniin.

Jätimme auton mieheni siskon pihaan Concepcionissa ja otimme bussin keskustaan. Tiedän, että kerrostaloja on romahtanut maan tasalle ja olen jopa nähnyt netissä ja telkkarissa kuvia...mutta...kun näin itse ensimmäisen romahtaneen kerrostalon bussin ikkunasta, kyllä mahasta ja sydämestä kouraisi!

---

Talossa oli noin kaksikymmentä kerrosta ja se oli upouusi. Se tuli valmiiksi joitakin kuukausia sitten ja siihen oli juuri muutettu. Talo oli aivan tien vieressä, joten siihen kiinnitti aina huomiota. Se oli valtava rakennus isoin ikkunoin ja talon etuosan peittivät parvekkeet. Nyt talo oli maassa, niin kuin se olisi kaatunut selälleen. Kaikki parvekkeiden laidat olivat ehjinä taivasta kohden, mutta talo oli hajonnut muutamaan osaan. Seinissä oli valtavia reikiä, joista näkyi upouudet runkopatjat! Miten talo voi hajota sillä tavalla, kaatua selälleen ja haljeta? Se ei näyttänyt talolta, vaan joltakin paperiviritykseltä. Mutta niinhän se on, melkoisia kartonkiviritelmiä ne ovatkin, sillä noissa uusissa taloissa ei ole käyetty riittävästi rautarakenteita, koska on tahdottu säästää rakennuskustannuksissa. Nyt maksettiin säästöt ihmishengillä ja sortuneilla unelmilla.

---
Kun tulimme lähemmäs keskustaa, tajusin todella kaiken kauheuden. Suunnilleen joka toinen talo, liike ja rakennus oli joko maan tasalla tai siitä puuttui osia. Näin talon, josta puuttui kokonaan etuseinä, se oli kuin hajonnut nukkekoti, kaikki huonekalut näkyvillä. Näin kaksi poltettua tavarataloa, metallit vääntyneinä. Koko kaupunki oli täynnä tiilikasoja, rikkoutuneita ikkunoita ja roskaa. Liikenne oli sekaisin. Autot menivät sieltä, mistä pääsivät. Noin puolet liikkeistä olivat kiinni, koska ne olivat niin tuhoutuneita.

Minä kävelin tutulle kangaskaupalleni ja olin tyrmistynyt. Minulla oli kamera taskussa. Otin muutaman kuvan, mutten pystynyt enempään. Te näette tässä postauksessa ne ainoat kuvat, jotka pystyin ottamaan. Minusta tuntui tirkistelyltä, ihan kuin olisin tirkistelemässä toisten hätää, vaikka se on myös minun hätäni.

---

En ole koskaan pitänyt erityisesti Concepcionin kaupungista. Se ei ole viehättävä, mutta silti minua alkoi itkettää. Olin syvästi järkyttynyt ja minun kävi sääliksi kaupunkia, ihan kuin se olisi ollut ihminen. Bussissa nuoret tytöt katselivat Polar-tavarataloa, joka selvisi maanjäristyksestä, mutta jonne ihmiset tunkeutuivat ryöstelemään. Kun tavaratalo oli lähes tyhjä, ihmiset sytyttivät sen tuleen! Tytöt sanoivat:" Pobre Polar", säälittelivät raukkaa. Ihmiset ovat todella tyhmiä! Miten voivat tehdä lisää tuhoa kaupungilleen, kun se on jo puoliksi tuhoutunut? Palokunnalla ei edes ollut sinä yönä vettä, jolla olisi saanut sammutettua tulen. Samassa paloi viereinen iso Santa Isabelin supermarket.

---
Kangaskauppani ei ollut auki. Koko kadun liikkeet ja asunnot oli eristetty nauhoilla. "Zona de riesgo", riskialue. Milloinhan liikkeet aukeavat? En osaa edes kuvitella, miten kauan tämän tuhon korjaamiseen menee.

Mieheni oli siskonsa kanssa kokouksessa, jossa käsiteltiin rakennusta, jossa ovat omistamamme asunnot. Koko rakennus on evakuoitu. Kukaan ei voi asua siinä parikymmenkerroksisssa rakennuksessa. Rakennus on nyt tarkastettu ja todettu rakenteiden olevan kunnossa. Rakennusta ei tarvitse purkaa, mutta nyt alkavat mittavat kunnostukset. Olin vain ensimmäisessä kerroksessa ja näin, miten kaikki kaakelit olivat irroneet sekä seinistä että lattiasta! En tahdo ajatella, miltä näyttää 14. kerros, jossa on yksi asuntomme. Menee kuukausia tai vuosi, kunnes asuntoihin voi taas muuttaa. Meille se tarkoittaa sitä, että menetämme vuokratulot. Korjaamisten maksumiehiksi joudumme myös luonnollisesti me ja kaikki muut asuntojen omistajat.

---

Kukaan kaupungissa ei puhunut muusta kuin maanjäristyksistä. Menin nappikauppaan ja sielläkin täti kyseli, missä asun ja mitä meille tapahtui. Nauhakaupassa minua alkoi heikottaa ja maa tuntui heiluvan. Myyjätyttö alkoi katsoa minuun ja kysyi:" Esta templando?" Tajusin, että maa heilui ja huono oloni johtui siitä. Tyttö oli huomannut saman heilumisen. Järistys oli niin lievä, ettei kuulunut mitään jyrinää, eikä varsinaisesti tärissyt, heilui vain.
---
Kaikki ihmiset olivat kyllä reippaita ja "normaaleita". Ihmiset jatkavat normaalia elämäänsä epänormaaleissa olosuhteissa. Perheet käyvät ostamassa ruokaa supermarketeissa. Parkkipaikat ovat osittain suljetut ja armeijan sotilaat marssivat siellä. Parkkipaikoilla on valtavia kasoja tiiliä, laseja, rakennuksen osia, peltiä ja roskaa. Sotilaat täydessä varustuksessa ohjaavat liikennettä kauppakeskusksen risteyksissä. Liikkeiden ovilla on sotilaita, poliiseita ja vartijoita. Apteekkeihin päästetään vain tietty määrä ihmisiä kerrallaan sisään. Kaduilla liikennöivät tankit!
---
Sotilaiden ja aseiden näkeminen omassa arjessa tuntu karulta. Chilen kurjan lähihistorian takia poliitikot pelkäsivät päästää armeijaa kaduille järjestystä pitämään. Concepcionin kaupunginjohtaja anoi ja rukoili pääkaupungin päättäjiltä, että Concepcion saisi apua armeijalta. Vasta neljäntenä päivänä armeija sai luvan tulla kaduille - ja silloin oli jo ihan liian myöhäistä! Kaupat oli jo ryöstetty, tuhottu ja poltettukin. Ihmisten kodit oli ryöstetty. Voitteko käsittää, että kun kauhean ryminän aikana ihmiset joutuivat pakenemaan taloistaan, toiset ROTAT kävivät varastamassa heidän talonsa! Pahat ihmiset eivät pelkää mitään. Ovat kai erään sarvipään suojeluksessa... (Tuo rottavertaus tuli mieleeni ihan siitä, että pyydystimme juuri pitkähäntäisen rotan varastostamme. On ollut vähän iljettävä olo sen jälkeen...)
---
Voitteko käsittää, että kun ihmiset joutuivat pakenemaan siitä rakennuksesta, joissa meidänkin asuntomme ovat, niin yhden nuoren miehen kymmenennen kerroksen asunnosta oli sillä aikaa varastettu jääkaappi ja televisio! Joku on siinä kaaoksessa ehtinyt kantaa ison jääkaapin asunnosta ilman, että kukaan on huomannut! Ei ole sitä varasta paljon talon heiluminen kauhistuttanut. Miten ihmismieli oikein toimii?
---
Me emme tiedä vieläkään, onko meidän asuntoihimme tunkeuduttu. Vrastoomme emme myöskään pääse katsomaan. Siellä ovat kaikki nukkekotitavarani. Byääh...minä olen tuonut ne Suomesta ja USAsta asti! Toiset itkevät talojaan ja minä nukkekotiani:(

Aino Amanda ja maanjäristysongelmia

Sain sisarukset valmiiksi Peikkokukkulan Pajapuotiin. Maanjäristyksen aikana meillä ei ollut sähköjä, niin neulahovuttaminen oli hyvää puuhaa päiväsaikaan. Tässä näette Aino Amandan ja hänen siskoonsa Anna Amaliaan voitte käydä tutustumassa Peikkokukkulan Pajapuodissa. Neulahuovuttaminen on muuten ihanan rentouttavaa puuhaa!

---

...ja rentoutumista tässä tarvitaankin! Maanjäristykset ovat aiheuttaneet käytännön elämään yllättävän paljon hankaluuksia. Vaikka nyt meillä on jo ollut viikon verran vesi, sähkö, puhelin- ja nettiyhteydet, niin on monta muuta asiaa, jotka ovat hankaloituneet. Olemme esimerkiksi kokanneet tähän päivään asti ulkorakennuksen lattialla, kun emme ole uskaltaneet pitää kaasulevyjä mökissä sisällä.

---

Seuraavat asiat ovat nykyään harmittavia:

-

1. Posti ei toimi. Kun tahdon postittaa tilauksia, minun pitää matkata n. 60 kilometrin päähän lähimpään toimivaan postiin.

-

2. Bensa-asemilla on vain joskus bensaa, joten postiin ei tosiaan matkata usein.

-

3. Vakiokangasliikkeeni on kiinni, koska se on riskialueella, eli suomeksi sanottuna, rakennus saattaa romahtaa niskaan.

-

4. Toinen erittäin tarpeellinen liike on samalla riskialuella. Minulla on sinne tilaus, josta olen jo maksanut kolmasosan. En taida enää nähdä tilausta enkä rahojani.

-

Maanjäristyskertomuksia - osa 6

Läheltä piti...

...ettei ihana Royal Doultonin "Tiheikönväki" kuppini hajonnut, kun se putosi hyllyltä! Onneksi muut Tiheikönväki kupit ja lautaset pysyivät hyllyllä kovasta tärinästä huolimatta.

...ettei kello pudonnut alakertaan. Se roikkui kiinni viisareistaan.

...etten menettänyt vanhaa Arabian teekannua. Näettekö, miten se on jo tullut osittain reunan yli?
---

Minulla kyllä kävi mieletön tuuri astioideni kanssa. Tuossa kapealla hyllyllä pysyivät kiltisti royal doultonit, arabiat ja iittalat! Taika-astiat pysyivät kaikki ehjinä, samoin jo Hesarissa julkisuutta saaneet Muumimukinikin;) Sekä nuo keraamiset pupumukit että muumimukit roikkuivat hyvissä koukuissa. Jatkossa siis talooni tulee paljon enemmän koukkuja...voisinkin kirjoittaa kirjan "Maanjäristysturvallinen sisustaminen".
---

Muistatteko, kun kerroin vierashuoneen maalauspäivä -postauksessani lasiruutuovesta, joka kuvassakin nojasi yläkerran salin seinään? No, se lasiruutuovi kaatui järistyksen aikana lattialle ja metalliset tikapuut sen päälle - eikä se hajonnut!

---

Melkein kaikki tuntemani ihmiset menettivät ainakin puolet astioistaan. Mieheni siskolla kaatui yksi hylly, joka oli täynnä koristelautasia. Kaikki hajosivat...paitsi lahjoittamani iso Taika-lautanen! Suomalainen laatu kestää siis maanjäristyksetkin!

Maanjäristyskertomuksia - osa 5

Maanjäristyksessä 27.2.2010 moni menetti henkensä tai ainakin jonkun perheenjäsenen tai tutun tai talon tai muuta tärkeää. Minulla oli suojelusenkelit ylläni, enkä onneksi menettänyt mitään erityistä. Tuntuukin melko pinnalliselta kertoa näistä omista kokemuksista, sillä ne eivät ole mitään verrattuna esimerkiksi ihmiseen, joka asui vaikka Dichatossa meren äärellä! Mutta toisaalta teitä suomalaisia lukijoita ehkä kuitenkin kiinnostaa, miltä tämä suuri mullistus tuntui tavallisen suomalaisen naisen elämässä. Jos jotain kauheaa olisi minulle tapahtunut, en olisi nyt tässä jakamassa kokemuksiani teidän kanssanne! Jatkan siis omia lällärikertomuksiani...

Olenkin jo kertonut Maanjäristyskertomuksien ekassa osassa, millainen herätys meillä oli. Tässä nyt näkyy lähikuvassa, mitä kaikkea lattialta ja pöydiltä löytyi. Paljain varpain kuljin sokerin ja sirpaleiden joukossa. Onneksi en loukannut, sillä sairaalat olivat samantien täynnä ihmisiä ja nekin olivat vaurioituneita. Olisi ollut tylsää joutua vedättämään sirpaletta pois jalasta sinne kaiken hysterian ja kauhun keskelle!




Ulkosuihkupaikallamme sampoot ja muut purtilot olivat lennelleet hyllyltä alas. Taika nuuhkii niitä kiinnostuneena.



Vähän vaille kahdeksan aamulla uskaltauduin mökkiin katselemaan tuhoja. Ikkuna oli yhä järistyksen jälkeen auki.




Työpöytäni yläpuolella oleva ylin hylly oli kokonaan tyhjä. Siitä olivat kaikki lankarullat ja maalit lennelleet lattialle. Yksi maalipurkki oli auennut ja nyt vanhan rautaisen ompelukoneen pöydänjaloissa on vaaleaa maalia. Siinä onkin kiva homma, kun alkaa raaputella maalia pois!

Laatikkokin oli auennut.

Tschaikovskykin sai osansa järistyksestä.

Marimekon peltipurkki on nyt lommolla.

Ja tältä näytti keittiön työtaso...

---

Nyt on kulunut kaksi viikkoa kolme päivää järistyksestä, eikä tästä näytä loppua tulevan. Viime yönä oli neljä voimakasta jälkijäristystä, voimakkain yli 7 richterin asteikolla. Mitä teki blogin kirjoittaja? - Veteli hirsiä teltassa, eikä tiedä tärinöistä mitään! Mieheni ja hänen siskonsa olivat heränneet. Minä nukun korvatulppien kanssa, että olisikohan sillä jotain tekemistä asiaan? No, jos nukkuisimme sisällä talossa, niin takuulla olisin herännyt. Talo nimittäin pitää sen verran meteliä ja heiluu, ettei siinä paljon nukuttaisi...

Maanjäristyskertomuksia - osa 4

Nyt on kulunut kaksi viikkoa ja kaksi päivää maanjäristyksestä. Joka päivä ja yö järisee useaan kertaan pikkaisen. Eilen illalla vähän ennen yhdeksää tapahtui kuitenkin jotain outoa: lähes koko Chile pimeni. Aricasta Puerto Monttiin Chile oli ilman sähköä. Istuimme taas autossa kuuntelemassa, mitä nyt oli tapahtunut. Ensin ei tiedetty mitään, mutta sitten selvisi, että vika oli jossain sähköntuottajapaikassa (anteeksi taas oikean terminologian puute). Me menetämme aina myös kännykkä- ja internetyhteyden, kun tulee sähkökatkos. Onneksi yhden jälkeen yöllä vika saatiin korjattua ja Chile alkoi uudelleen sähköistyä!

---

Sitten taas parin viikon takaisiin tapahtumiin:

---

Peikkokukkulan mökki sekä uusi talo selvisivät 8,8 richterin maanjäristyksestä pelkällä pelästyksellä. Vaikka ikkunat aukesivat itsestään ja puuhella hyppäsi pois paikoiltaan, itse talo ja ikkunalasit ynnä muu säilyivät kaikki ehjänä! Menetyksemme ovat minimaalisia verratuna useisiin muihin chileläisiin. Taas yksi syy lisää asua maaseudulla! Maanjäristykset ovat turvallisempia, kun rakennukset eivät kaadu niskaan, eiväkä ikkunat rämähdä 22. kerroksesta tappavina aseina.

Tässä näkyy, miten cd:t putosivat hyllyltä chihujen "dormitorion" päälle.



Puuhellan hypätessä pois paikoiltaan, piippukin vääntyi hieman kyseenalaiseen asentoon.


Vanhat nukenrattaat kaatuivat ja kummitädin Ruotsista lähettämät vanhat nuket kokivat pienoisen järkytyksen, mutta ne voivat oikein hyvin:)

Ulkona kukkaruukut kaatuilivat.


Työpöytäni yläpuolella olevat hyllyt viskasivat kaikki kamat niskastaan kertaheitolla.

Tässä näkyy, minkä verran ikkuna oli auennut itsestään.

Parvella kirjat ja lehdet saivat uuden järjestyksen.

Maanjäristyskertomuksia - osa 3

Maanjäristyksestä on kulunut reilut kaksi viikkoa ja me nukumme yhä teltassa. On mukavampi nukkua, kun tietää, ettei katto putoa päähän, jos tulee vieläkin hirvittävämpi rysäys. Läheisessä Yumbelin kaupungissa yksi nainen kuoli taloonsa, kun katto putosi päälle. Concepcionin kaupungissa rakennusten alle jäi moni.

---

Onneksi puutalot kestävät hyvin järistyksiä. Ne nitisevät ja natisevat liitoksissaan, mutta harvoin hajoavat. Kun vielä on kevyt peltikatto, eikä raskaita kattotiiliä, on vaaran mahdollisuus minimoitu. Lisäksi asumme kaukana merestä kukkulan huipulla, niin ei ole tsunameistakaan täällä pelkoa.

Teltassa nukumme nyt myös siksi, että siellä nukkuu vietävän hyvin:) Raikas yöilma antaa hyvät unet. Meillä on teltassa ihan kunnon patjat, niin ei tarvitse sen puoleen olla leiriolosuhteissa. Teltassamme on kolme huonetta. Yhdessä nukkuu mieheni sisko, joka ei uskalla vielä mennä takaisin Concepcioniin kerrostaloasuntoonsa.

---

Chihumme nukkuvat omassa pienessä teltassaan. Sekarotuinen kadulta pelastamamme Taika-koira vahtii vieressä. On kyllä kerrottava teille totuus... Taika pelkää kaikkea enemmän kuin chihut. Kun tapahtuu jotain pelottavaa, se ryntää ulkorakennuksen alle ja pysyy siellä. Tai jos se tuntee olevansa rohkealla mielellä, se haukkuu ja ulvoo kurkku suorana.
Tässä näkyy "pakoilaisleirimme". Autossa kuunneltiin radiouutisia, kun sähköt eivät toimineet 11 päivään, eikä meillä ole patteriradiota. Patteriradiot kunniaan! Tästä kokemuksesta viisastuneena päätimme hankkia sellaisen. Lisäksi taskulamppuja, joissa myös on patterit!
---
Taustalla näkyy talomme, jossa käymme tekemässä vain tarpeelliset hommat, kuten noutamassa astioita yms. Nyt kyllä päivä päivältä tulee oltua talossa enemmän. Aloitin jopa yläkerran maalauksen pari päivää sitten. Tikkailla on hauska keikkua jälkijäristysten aikana...
---
Ison teltan mieheni osti Yhdysvalloista ennen Chileen muuttoamme. Koirateltan tilasin Suomesta pari vuotta sitten. Koirateltta ei pidä yhtään sadetta. Ensimmäisten pisaroiden aikana vetskari alkoi jo vuotaa ja lattialle tuli kauhea lätäkkö! Teltta on enemmänkin auringonnsuoja, sillä sivuseinät saa rullattua ylös ja niissä on verkot.


...Mutta onneksi isossa teltassa on chihuovet! Katsokaa yläkuvaa! Nuo kaksi pientä kulmassa olevaa harmaata läiskää ovat siis pienet aukot, joissa on myös verkot ja ne saa kokonaan auki. Niistä chihut pääsevät mukavasti kulkemaan ilman, että tarvitsee avata isoja ovia. Kätevää!

Mapuche-lusikan voittaa....

Mapuche-intiaanien tekemän lusikan arvontaan osallistui 48 arpalipuketta. Muutamalla osallistujalla oli kaksi lipuketta, sillä he linkittivät arvonnan blogiinsa. Tällä kertaa linkittäminen kannatti, sillä voitto meni yhdelle heistä!
---
Arvonnan virallisena valvojana toimi Mademoiselle Chiquitita, joka vahti silmä tarkkana kroppa jäykkänä maanjäristyksessä ehjänä säilynyttä Taika-kulhoa, jossa kaikki arpalipukkeet ovat.

Kaikkien lipukkeiden joukosta Onnenpoika Monsieur Yoda, alias Canario-Joodulipooduli-Torero del Llano Blanco, nosti yhden lipukkeen.

Plääh, lipuke tarttui kiinni kieleen. Eihän kukaan vielä näe, kenelle Mapuche-lusikka lähtee....

Ja vihdoin, TADADAA, arvonnan voittajaksi täten julistamme ULLA-KRISTIINAN!

---

ONNEA!

Maanjäristyskertomuksia - osa 2

Tänään on kulunut lähes kaksi viikkoa maanjäristyksestä ja sähköt meillä on nyt ollut kolme päivää. Joka päivä on tärissyt monta kertaa ja osa jälkijäristyksistä ovat olleet voimakkaita, yli viiden richterin. Tänään kuitenkin tärisi tavallista mehukkaammin, yli seitsemän richteriä! Olisikohan tämä ollut nyt se odotettu toinen iso järistys, vai jatkuuko tämä helluva meininki vielä pitkäänkin?

Järistys 27.2.10 oli neljältä aamulla. Sen jälkeen menimme koko porukka autoon nukkumaan.

---

Koko Chilen rannikko sai tänään tsunamivaroituksen samaan aikaan kun maa sai uuden presidentin. Sebastian Piñera otti tänään uuden pestinsä vastaan ja lyhyen seremonian aikana tuli KOLME järistystä.

Puhelinyhteydet katkesivat heti. Mieheni yritti soittaa siskoilleen ja muille sukulaisille, mutta se oli mahdontonta yli viikon. Kuvassa näkyy myös mieheni maalaushousut. Muuta hän ei pimeässä tärinässä löytänyt päälleen.

---

Meillä tärisee joka päivä niin moneen kertaan, että olemme jo luulotautisia. Emme enää tiedä, heiluuko maa, vai vippaako meillä päästä. Tänäänkin pitkän järistyksen keinuttaessa taloa, olin kahden vaiheilla, pitäisikö tästä ulostautua vai uskallanko heilua tikapuilla toisessa kerroksessa maalisudin kansa? Odotin pahimman keinutuksen ajan ja sitten laskeuduin tikapuut ja portaat ja tulin ulos. Järistys olikin pitkä, mutta ei kovin aggressivinen. Kyllä se silti sai sydämen lyömään aika pitkään ylimääräisiä lyöntejä.

Yoda on komea, vaikka maa tärisisi.
---

Nyt kun järistelystä on tullut arkipäivää (kuka tuollaistakin olisi uskonut?), niin olemme voineet alkaa analysoida erilaisia järistystyyppejä. Itse iso maanjäristys (8,8 richteriä) tuntui siltä kuin mökki olisi matkannut isojen erikokoisten kivien päällä vuorenrinnettä alas. Maa tärisi ylösalas ja sivuille joka suuntaan. Tämänpäiväinen järistys taas oli keinuva, maa tuntui olevan aallokon päällä. Joskus taas järistystä ennen tulee maan alta sanoinkuvaamaton möyrynä. Usein ennen järistystä ei kuulu mitään ääntä.
---
Sanotaan, että eläimet aistivat järistyksen ennen ihmistä. Ison järistyksen aikana chihumme olivat sisällä mökissä ja isot koirat ulkona. Saksanpaimenkoiramme oli aivan rauhallinen ja käveli lähellämme. Sekarotuiset myös ottivat asian rauhallisesti, mutta olivat paikallaan. Kun pahin järistys oli ohi, päästimme chihut ulos ja ne alkoivat leikkiä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kun alkoi järistä uudelleen, ne alkoivat säikkyä. Aina, kun tärisee, chihut katsovat taloa ja juoksevat siitä poispäin tai meidän luoksemme, kun olemme ulkona. Niiden korvat menevät aina tiettyyn asentoon, silmät pullistuvat vähän päästä ja häntä on puolitangossa.

---

Ison järistyksen aikana meidän koiramme eivät haukkuneet, mutta läheisestä Tomecon kylästä kuului kauhea koiranhaukku. Siellä kaikki kylän koirat ilmoittivat pelkoaan kovaäänisesti. Myös yksi naapurimme kertoi, että heidän koiransa haukkuvat ennen järinää.


Olivia: "Lupaathan mami, ettei enää tule pelottavaa tärinää?"
---

Tänään meidän suurin huolemme ei ole ollut jälkijäristys, vaan lihansyöjäampiaiset. Luitte oikein! Täällä on LIHANSYÖJÄAMPIAISIA. Että tervetuloa Chileen maanjäristysten ja lihansyöjäampiaisten keskelle;) Niin, ne lihansyöjäampiaiset ilmestyvät joka vuosi tammi-helmikuussa ja pörräävät pari kuukautta meidän kiusanamme. Ne ovat tulleet Chileen Afrikasta hedelmien mukana. Chaquetas Amarillas (keltatakit) ovat oikea maanvaiva: ne ovat tappaneet suuren osan Chilen tavallisista hunajaa tuottavista ampiaisista. Keltatakit eivät tuota hunajaa. Ne ovat tavallisen ampparin näköisiä suunnilleen, mutta ne ovat kauhean vahvoja. Ne voivat nostaa pienen koirannappulan "käpäliensä" väliin ja lähteä lentoon! Ne myös tekivät reiän sellaiseen verkkokupuun, jonka voi laittaa ruuan päälle. Laitoin nimittäin sen verkkokuvun viinirypäleiden suojaksi ja ne olivat tehneet reiän kupuun ja sen alle reiän viinirypäleeseen.

---

Mieheni ja hänen siskonsa suunnittelivat kostoiskua muutaman päivän. Kyseltiin ohjeita naapureilta. Tänä iltana mieheni keitti kuumaa vettä ja kun ampiaiset olivat nukkumassa illan pimennyttyä, he menivät kaatamaan kuumaa vettä ampiaisten koloon ja peittivät kolon sen jälkeen. Yksikään keltatakki ei ollut lentänyt ulos. Keltatakkien kolo on maassa. Niin iski kuuma vesi keskelle makoisinta unta, niin kuin maanjäristys keskelle meidän untamme.


Chiquitita nuolee huuliaan hermostuneena ja on muillakin koirilla vähän hermostuneet ja väsyneet ilmeet.

---

(Yritän suorittaa lusikka-arvonnan huomenna.)

Maanjäristyskertomuksia - osa 1

Mökkimme matkaa isojen muhkuraisten kivien päällä vuorenrinnettä alas. Tärisee, rymisee, rämisee, nitisee, natisee, jyrmyää, paukahtelee. On pimeää, en näe mitään. Mitä tapahtuu? Mieheni painaa minut alas ja peittää pääni tyynyllä. Rymisee, rämisee, kaikki heiluu ja tärisee. Pehmochihut putoavat niskaamme. Mieheni sanoo, ettemme voi jäädä tänne. Kaikki heiluu, kun laskeudumme portaita alas. Paljaat varpaat sokerisella lattialla. Miksi lattia on täynnä tavaraa? En tajua mitään. Miksi ikkunat ovat auki? Miksi puuhella on väärässä paikassa?

---
Tärisen pimeässä yössä kuistilla ja räminä sekä heilutus jatkuu. Minua oksettaa ja käsivarret puutuvat. Istun korituoliin. Onko tämä nyt sitten maanjäristys? On vähän toista kuin aikaisemmat pienet ja lyhyet tärinät. Mies vetää minut pois kuistilta. Siellä ei ole turvallista. En löydä kenkiä. Paljain varpain kävelen kauemmas mökistä. Mieheni toistaa "Mi Dios, para!" Mutta tärinä ei lopu. Katsomme puhelimesta aikaa. Mies hakee kuistilta jotain työvaatteitaan, joita kiedon säärieni peitteeksi. Natisee ja jyrisee. Puinen kaksikerroksinen talomme nitisee liitoksissaan, mutta kestää. Minuutin taukoja, ehkä parin, taas jyrisee. Jo kaksikymmentä minuuttia!

---
"Tästä Chile ei selviä, puolet maasta ainakin on nurin", mieheni sanoo. Minä en usko. Sanon hänelle, ettei ajattelisi mitään pahaa. Odotetaan ensin, että kuullaan uutiset. Ehkä järistyksen keskus on täällä, eikä kauempana ole tapahtunut vakavaa. Mieheni on huolissaan siskostaan, joka asuu kerrostalossa Concepcionissa. Rakennus varmaan on sortunut. Mieheni yrittää soittaa siskoilleen, mutta linjat ovat poikki kaikkialle.

Olen aina ajatellut, että minun täytyy joskus kokea maanjäristys, kun kerran Chilessä asun. Olen saanut ohjeita, kuinka minun pitää toimia: täytyy mennä ovenkarmien kohdalle, eikä ovia saa sulkea. Ison pöydän alle myös voi mennä. Kaupungissa ei saa lähteä juoksemaan kadulle, sillä ikkunat saattavat pudota giljotiineina niskaan. Maaseudulla taas täytyy mennä kauas talosta ja isoista puista. Olen ajatellut, että jos joskus joudun maanjärstykseen meidän campollamme, menen makaamaan maahan, jotten ainakaan kaadu. Nyt kuitenkin istuin puutarhani tiilikiveyksen päällä ja ihmettelin tätä luonnonoikkua. Valtava täysikuu valaisi ympäristön.

---
On kyllä aika rankkaa, jos maanjäristykset ovat yleensä tällaisia, ajattelin. Sitten kysyin mieheltäni, onko tämä nyt riittävän voimakas järistys, jotta tästä uutisoidaan Suomeen. Mies kertoi, että tämä oli tavallista voimakkaampi järistys ja tästä kyllä uutisoitaisiin koko maailmaan. Voi ei, se tarkoittaa sitä, että äitikin kuulisi uutiset! Miten saan sanan hänelle, että olen kunnossa. Maanjäristykset kun tuntuvat kauhean pelottavilta, kun niistä kuulee uutisissa!

Kun pahin ja yhtämittaisin tärinä oli ohi, kuvotuskin meni ohi. Haimme koirat pois mökistä. Lasinsiruja oli lattialla, sähköt poikki. Löysin pimeässä kengät ja lisää vaatetta. Sitten muistin, että meillähän on autoon radio, jota emme koskaan käytä. Mies ei muistanut, missä se on. Kello oli noin puoli viisi aamulla. Mies löysi radion. Menimme autoon kaikkien chihujen kanssa. Avasimme radion ja tuhon laajuus alkoi valjeta yhtä aikaa kuin aamukin.

---
Maailman voimakkain maanjäristys tapahtui vuonna 1960 Chilessä. Se oli voimakkuudeltaan 9,5 richterin asteikolla mitattuna. Muistan mieheni äidin kertoneen järistyksen kamaluudesta ja siitä, miten hän menetti kaikki hienot astiansa. Chilessä on suuria maanjäristyksiä noin 40 vuoden välein, eli jos näin jatkuu, niin olen alle kahdeksankymppinen mummo, kun seuraavan kerran tärisee näin voimakkaasti. Vuonna 1985 Concepcionissa oli myös vomakas järistys, muttei näin voimakas kuin 27.2.2010. Chilen järistystä oli jo odotettu ja nyt se iski tänne 8,8 richterin voimakkuudella. Keskus oli vain noin 80 kilometriä Peikkokukkulasta rannikolla!



Istuimme autossa filtin alla. Kuuntelimme eri kanavia. Concepcioniin ei saatu yhteyttä. Alettiin luetella tuhoja, kuolleita, haavoittuneita, mutta Concepcionista ei ollut tietoja. Kun niitä lopulta alkoi tulla, ne olivat masentavia. Ympäri Concepcionia rakennuksia oli täysin tuhoutunut, siltoja romahtanut, ihmisiä raunioissa. Keskustassa monta kerrostaloa romahtanut tai vahingoittunut. Miten oli käynyt meidän keskustan asuntojen? Samalta kadulta raportoitiin täyin tuhoutuneita rakennuksia. "Edificio Amanecerissa ongelmia, mutta se ei ole sortunut", radiosta sanottiin. Eli "meidän" talomme oli ainakin jotenkin pystyssä.
---
Radiokanavat kuuluttivat kadonneita ihmisiä. Perheet soittivat kanaville ja kyselivät varsinkin Concepcionissa asuvien kohtaloa. Kukaan ei saanut Concepcioniin yhteyttä. Sitten alkoi kuulua kauheita uutisia: Concepcionissa olivat alkaneet ryöstelyt. Ihmiset hajoittivat ehjinä säilyineiden liikkeiden ikkunoita ja varastivat kaiken, mitä irti saivat. Kyse ei siis ollut siitä, että nälkäiset ihmiset ryöstäisivät ruokaa, vaan liikkeistä vietiin lenkkareita, telkkareita, pesukoneita, sohvia, patjoja ja ihan kaikkea. Sitten alettiin ryöstää ihmisten taloja. Sitten ryöstettiin isot tavaratalot, kaksi tuikattiin tuleen. Koko noin 300 000 tuhannen asukkaan Concepcion oli ilman vettä, sähköä ja puhelinyhteyttä. Mieheni kaksi siskoa olivat siellä! Onneksi emme itse sattuneet olemaan silloin siellä.
---
Apteekkeja ryösteltiin. Radiokanavat toimivat generaattoreilla, joten kanavat säilyttivät jääkaapeissaan kylmässä säilytettäviä lääkkeitä. Niitä saisi tarvitsevat noutaa. Kuulutettiin, että lapset tarvitsevat vaippoja. Äidit murtautuivat liikkeisiin niitä hakemaan.
---
Meidän mökkimme sekä talomme ei liikkunut paikoiltaan, vaikka siltä silloin yöllä tuntuikin. Jälkijäristyksiä tuli ensimmäisinä päivinä noin tunnin välein. Koiramme laittavat korvansa aina tiettyyn asentoon ja ne juoksevat kaikki häntä vähän lannistuneessa aennossa meidän luoksemme. Tuntuu, että mitä useampi päivä järistyksestä kuluu, sitä enemmän ne pelkäävät. Ehkä ne ovat oppineet pelkäämään talon nitinää, sillä ne aina katsovat talon katolle, kun tulee järistys. Koiramme eivät hauku ennen järistystä tai sen aikana. Ainoastaan vanhin chihumme Chiquitita haukahtaa lyhyesti pariin kertaan järistyksen mennessä ohitse.
---

Tätä ensimmäistä järistyksen jälkeistä postaustani kirjoitan 11 päivää terremoton jälkeen. Olemme olleet tähän päivään saakka ilman sähköä, vettä ja nettiyhteyttä. Puhelinyhteys oli poikki ainakin viikon. Onneksi jostain syystä nettiyhteys toimi ensimmäisenä päivänä 10 minuuttia ja siinä ajassa sain kotiin ilmoitettua, että olin kunnossa. Sitten alkoikin pitkä "radiohiljaisuus".

---

Olimme onnekkaita, että satuimme olemaan kotona Peikkokukkulalla emmekä Concepcionissa. Meillä on aina säilykkeitä, riisiä, makaronia yms. varastossa. Lisäksi pakastimessa oli harmittavan paljon tavaraa. 11 päivän sähkökatkoksen takia menetimme ruokaakin, vaikka naapureillekin lahjoitimme. Meidän ei siis tarvinnut elää nälässä eikä lähteä ryöstelemään. Vettä emme saaneet siksi, että meillä on porakaivo, josta vesi tulee sähköpumpulla. Onneksi yhdelle naapurille tulee vesi lähteestä kaukaa kukkuloilta letkua pitkin ihan painovoiman avulla, joten sieltä saimme käydä hakemassa pesu- ja juomaveden. Rouva leipoi meille myös leipää.

---

Sähköt saimme tänään iltapäivällä. Luonnollisesti minulla on paljon kerrottavaa, mutta aloitan nyt tällä. Kerron lisää uusissa postauksissa. Concepcion on hätätilassa. Kadut ovat täynnä sotilaita, jotka pitävät järjestyksen yllä. Ihmisillä ei ole vettä, joten pelkkä vessassa käynti on hankalaa. Kaupungissa kun ei ole kauheasti puskiakaan. Haimme miehen siskon pois Concepcionista toisena järistyksen jälkeisenä päivänä, mutta siitä kerron toiste.

---

Nyt olemme täällä Peikkokukkulalla. Nukumme yhä teltassa jälkijäristysten takia. Chihuahuat nukkuvat omassa teltassaan. Tätä postausta kirjoittaessani on järissyt kaksi kertaa, mutta ne ovat olleet lyhyitä, eivätkä voimakkaita.

---

Minua ei pelota, en muista pelänneeni kovin edes voimakkaan järistyksen aikana. Luulen kuitenkin, etten vain "ehtinyt" tuntea pelkoa. Taisin kuitenkin olla jonkinlaisessa sokissa, kun kerran käsivarret puutuivat ja oksetti.

---

Nyt koko maa odottaa uutta voimakasta maanjäristystä. Entisiä järistyksiä on vertailtu ja on huomattu, että 60 päivän sisään tulee toinen voimakas järistys, siis oikea järistys terremoto, eikä vain jälkijäristys replica tai lievä maanjäristys templor.

---

KIITOS KAIKILLE TEILLE KYSELYISTÄNNE, KOMMENTEISTANNE JA HUOLENPIDOSTANNE! Pyrin vastaamaan niihin paremmin ja erikseen heti, kun ehdin. Toivottavasti sähköt ja yhteydet eivät enää katkea!

---

Suoritan lupaamani arvonnan lähipäivinä. Lusikka pysyi ehjänä;)