Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

torstai 11. maaliskuuta 2010

Maanjäristyskertomuksia - osa 2

Tänään on kulunut lähes kaksi viikkoa maanjäristyksestä ja sähköt meillä on nyt ollut kolme päivää. Joka päivä on tärissyt monta kertaa ja osa jälkijäristyksistä ovat olleet voimakkaita, yli viiden richterin. Tänään kuitenkin tärisi tavallista mehukkaammin, yli seitsemän richteriä! Olisikohan tämä ollut nyt se odotettu toinen iso järistys, vai jatkuuko tämä helluva meininki vielä pitkäänkin?

Järistys 27.2.10 oli neljältä aamulla. Sen jälkeen menimme koko porukka autoon nukkumaan.
---
Koko Chilen rannikko sai tänään tsunamivaroituksen samaan aikaan kun maa sai uuden presidentin. Sebastian Piñera otti tänään uuden pestinsä vastaan ja lyhyen seremonian aikana tuli KOLME järistystä.

Puhelinyhteydet katkesivat heti. Mieheni yritti soittaa siskoilleen ja muille sukulaisille, mutta se oli mahdontonta yli viikon. Kuvassa näkyy myös mieheni maalaushousut. Muuta hän ei pimeässä tärinässä löytänyt päälleen.

---

Meillä tärisee joka päivä niin moneen kertaan, että olemme jo luulotautisia. Emme enää tiedä, heiluuko maa, vai vippaako meillä päästä. Tänäänkin pitkän järistyksen keinuttaessa taloa, olin kahden vaiheilla, pitäisikö tästä ulostautua vai uskallanko heilua tikapuilla toisessa kerroksessa maalisudin kansa? Odotin pahimman keinutuksen ajan ja sitten laskeuduin tikapuut ja portaat ja tulin ulos. Järistys olikin pitkä, mutta ei kovin aggressivinen. Kyllä se silti sai sydämen lyömään aika pitkään ylimääräisiä lyöntejä.

Yoda on komea, vaikka maa tärisisi.
---
Nyt kun järistelystä on tullut arkipäivää (kuka tuollaistakin olisi uskonut?), niin olemme voineet alkaa analysoida erilaisia järistystyyppejä. Itse iso maanjäristys (8,8 richteriä) tuntui siltä kuin mökki olisi matkannut isojen erikokoisten kivien päällä vuorenrinnettä alas. Maa tärisi ylösalas ja sivuille joka suuntaan. Tämänpäiväinen järistys taas oli keinuva, maa tuntui olevan aallokon päällä. Joskus taas järistystä ennen tulee maan alta sanoinkuvaamaton möyrynä. Usein ennen järistystä ei kuulu mitään ääntä.
---
Sanotaan, että eläimet aistivat järistyksen ennen ihmistä. Ison järistyksen aikana chihumme olivat sisällä mökissä ja isot koirat ulkona. Saksanpaimenkoiramme oli aivan rauhallinen ja käveli lähellämme. Sekarotuiset myös ottivat asian rauhallisesti, mutta olivat paikallaan. Kun pahin järistys oli ohi, päästimme chihut ulos ja ne alkoivat leikkiä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kun alkoi järistä uudelleen, ne alkoivat säikkyä. Aina, kun tärisee, chihut katsovat taloa ja juoksevat siitä poispäin tai meidän luoksemme, kun olemme ulkona. Niiden korvat menevät aina tiettyyn asentoon, silmät pullistuvat vähän päästä ja häntä on puolitangossa.

---

Ison järistyksen aikana meidän koiramme eivät haukkuneet, mutta läheisestä Tomecon kylästä kuului kauhea koiranhaukku. Siellä kaikki kylän koirat ilmoittivat pelkoaan kovaäänisesti. Myös yksi naapurimme kertoi, että heidän koiransa haukkuvat ennen järinää.


Olivia: "Lupaathan mami, ettei enää tule pelottavaa tärinää?"
---

Tänään meidän suurin huolemme ei ole ollut jälkijäristys, vaan lihansyöjäampiaiset. Luitte oikein! Täällä on LIHANSYÖJÄAMPIAISIA. Että tervetuloa Chileen maanjäristysten ja lihansyöjäampiaisten keskelle;) Niin, ne lihansyöjäampiaiset ilmestyvät joka vuosi tammi-helmikuussa ja pörräävät pari kuukautta meidän kiusanamme. Ne ovat tulleet Chileen Afrikasta hedelmien mukana. Chaquetas Amarillas (keltatakit) ovat oikea maanvaiva: ne ovat tappaneet suuren osan Chilen tavallisista hunajaa tuottavista ampiaisista. Keltatakit eivät tuota hunajaa. Ne ovat tavallisen ampparin näköisiä suunnilleen, mutta ne ovat kauhean vahvoja. Ne voivat nostaa pienen koirannappulan "käpäliensä" väliin ja lähteä lentoon! Ne myös tekivät reiän sellaiseen verkkokupuun, jonka voi laittaa ruuan päälle. Laitoin nimittäin sen verkkokuvun viinirypäleiden suojaksi ja ne olivat tehneet reiän kupuun ja sen alle reiän viinirypäleeseen.

---

Mieheni ja hänen siskonsa suunnittelivat kostoiskua muutaman päivän. Kyseltiin ohjeita naapureilta. Tänä iltana mieheni keitti kuumaa vettä ja kun ampiaiset olivat nukkumassa illan pimennyttyä, he menivät kaatamaan kuumaa vettä ampiaisten koloon ja peittivät kolon sen jälkeen. Yksikään keltatakki ei ollut lentänyt ulos. Keltatakkien kolo on maassa. Niin iski kuuma vesi keskelle makoisinta unta, niin kuin maanjäristys keskelle meidän untamme.


Chiquitita nuolee huuliaan hermostuneena ja on muillakin koirilla vähän hermostuneet ja väsyneet ilmeet.
---
(Yritän suorittaa lusikka-arvonnan huomenna.)

15 kommenttia:

  1. huhhuh, toivotaan että tuo 7 richeteerin järistys oli nyt sitten se odotettu oleva iso järistys ja jälkijärinät loppuisivat.

    Itsekin olen joskus miettinyt, täriseekö maa, vai kuvittelenko vain, kun täälläkin välillä täristelee. yleensä kyllä huomaa verhoista ja lampuista ym., jos maa oikeasti liikahtelee.

    Inhottava vitsaus nuo lihansyöjäampiaiset! Itse yritän olla tappamatta sisään lentäviä ampiaisia, koska ampiaiset ovat esim. usassa alkaneet hälyttävästi joukkokuolla ilman näkyvää syytä. Toisaalta, nuo teidän ampiaisenne ovat vieraslaji ja tappavat niitä hyviä ampiaisia, joten parasta ne onkin varmasti hävittää.

    VastaaPoista
  2. Hui,kun luin maantärinästä,aallontunteista ym.niin minua alkoi oikein keinutta ja tuli sellainen vellova olo.Voi kuvitella tunteen,miltä teistä tuntuu.

    Toivon parempaa huomista...että tärinät loppuisivat:)

    VastaaPoista
  3. Voimaa ja rohkeutta teille kaikille sinne kauas. Olette mielessä jatkuvasti kun kuulee radiosta ikäviä uutisia sieltä.
    Toivottavasti kaikki kääntyy parempaan päin. Koirille halauksia.
    Tulkaa tänne .
    Kuusamon ukkosmyrskyt maaliskuussa on pientä teidän kokemuksiin verrattuna.
    Enkelit kanssanne.
    Terveisin Kaisa

    VastaaPoista
  4. Ihailtavan rauhallisesti kerrot leirielàmàstànne! Toivottavasti pian pààsette ns tavalliseen arkeen. Samoin toivon koko Chilen kansalle.

    VastaaPoista
  5. Tuo jälkijäristys oli iso uutinen Suomessa eilen ja olit heti mielessäni. Voin hyvin kuvitella paitsi henkisen ja fyysisen väsymyksen, myös kaiken pelon ja dramatiikan. Varsin kohtalokkaan oloinen virkaanastumisseremonia ollut uudella presidentillänne! Toivottavasti saatte nyt elää vuosia ilman maanjäristystä - voiko pienempiä järistyksiä tulla usein?

    Pienenä detaljina sekä _suurin kiitoksin_ haluan kertoa sinulle, että puodistasi tilaamani Onnenpupu saapui eilen perille! Se oli ehtinyt lähteä ennen ensimmäistä järistystä! Odotin pupua, mutta arvelin sen jääneen jonnekin postitoimiston uumeniin järityksen seurauksena ja sikäli postin saapuminen Chilestä oli nyt ihan erityisen merkityksellistä. Kunhan viikonloppuna saan pupusen paikoilleen, laitan blogiini kuvia ja linkitän Pajapuotisi. Käy kurkkaamassa, jos ehdit!
    Kiitollisin mielin,
    Lumiomena

    VastaaPoista
  6. Toivotaan, että pääsette pian palaamaan normaaliin arkeen, että järistykset loppuisivat!

    Inhottavia tuollaiset ylimääräiset riesat (ampiaiset) :/

    Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
  7. Aika kovat jälkijäristykset ja miten pitkäkestoisia. Toivottavasti tilanne normalisoituu mahdollisimman pian.

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  8. Löysin äsken ekaa kertaa tänne blogiisi, mutta en varmasti viimeistä!

    Voimia ja jaksamista sinne, toivottavasti elämänne pian palaa normaaleihin uomiin. Tuollaiset mullistukset saavat ihmisen tuntemaan itsensä niin pieneksi...

    VastaaPoista
  9. Olen seuraillut aikaisemmin Sinun peikko ja nukke projekteja ym. ja heti kun kuulin järistyksestä muistin sinut.
    Monta kertaa olen käynyt kurkistamassa milloin kerrot kuulumisia ja miten olette selvinneet.
    Tuo kertomuksesi antaa kyllä hyvän kuvan millaista on kun maa järisee, sitä ei täällä kotosuomessa osaa kuvitella.
    Pääasia, että olette selvinneet, vaikka jouduttekin tinkimään todella paljosta. Toivottavasti järistykset loppuu ja voitte palata päiväjärjestykseen.
    Tuollaisessa tilanteessa sitä näkee mikä on oikeasti tärkeää. Hävettää ihan, kun täällä on kauhea haloo, jos junat ei pysty kulkemaan minuutilleen lumen takia, haetaan syyllisiä vaikka mistä. Sinun kertomuksesi antaa perspektiiviä luonnonvoimille.
    Toivon Teille voimia.

    VastaaPoista
  10. Aika voimakas oli se yksi jälkijäristys. Nyt vaan toivotaan, että se oli se suuri, mikä pitikin tulla. Olette kyllä urheita, kun taloakin laitette sen kaiken järinän keskellä.

    Voimia teille!

    VastaaPoista
  11. Hui, minä olisin varmaan kuollut pelkästä pelosta! Ukkonen jyrisee taivaalla, mutta jos jyrinä tulee maan alta, niin olisihan se kauheaa.
    Oletin, että Onnenpupu on jäänyt "matkalle", mutta tänään kävin sen postista hakemassa. Ehti siis matkaan ennen suuria jyrähdyksiä. Kiitos, se on ihana ja sopii juuri sille paikalle, jota olin ajatellut.
    -Tuulix

    VastaaPoista
  12. Huh,toivottavasti järistyksistä ei tule arkipäivää,ja asiat palautuvat normaaliksi.Jännää tuo koirien suhtautuminen järistyksiin;ja koirasi ovat kyllä niin mahdottoman suloisia.
    Lihansyöjäampiaiset kuulostavat kamalilta, toivottavasti saitte kaikki nirhattua,tsemppiä!

    VastaaPoista
  13. ColibriDreams: Joo, keltatakit eivät kuulu Chileen ja ne ovat hyvin aggressiivisia ja tappavat alkuperäiset oikeat ampiaiset. Keltatakit syövät lihaa, hedelmiä ym. ruokaa ja käyttäytyvät kuin paarmat.

    PikkuBertta: Kyllä nämä pienet järinät kestää, mutta isommat saisivat jäädä tulematta!

    Pajupirtin Kaisa: RAKASTAN ukkosmyrskyjä ja muutenkin myrskyjä. Silloin tuntee todella elävänsä! Mutta jos jyrisee liian kovaa, niin silloin minä pelkään...

    Lissu: Joo, ei tässä mitään hätää meillä ole!

    Lumiomena: Ihanaa, että Onnenpupu tuli perille ehjänä ja nopsaan! Hyvä tosiaan, että se ehti lähteä ennen järistystä, sillä sen jälkeen ei posti toimi vieläkään!

    Mizyena: Hyvää viikonloppua sinnekin kukkulalle!

    Kesäkukka: Ne ampiaiset ovat tosi inhottavia, sillä nyt syömme ulkona, ja ampiaiset haistavat heti ruuan. Ne ovat paikalla parissakymmenessä sekunnissa ja niitä tulee montakymmentä ja ne pörräävät juomalaseissa, salaateissa, lautasilla jne. Ne myös pistävät todella kovin, onneksi eivät ole minua vielä pistäneet, vaikka huidon niitä ihan estoitta.

    Sini Helmi: Tosiaan pieneltä tässä tuntuu. Sitä on pieni itikka maankuoren pinnalla!

    Ulla-Kristiina: En tunne itseäni urheaksi, vaan ihan tavalliseksi. Sitä tahtoo jatkaa tavallista elämää, enkä minä jaksa itkeä kaikkien muiden murheita. Kyllä täällä Chilessä mässäillään muiden kohtaloilla aina kun mahdollista. Telkkarissa näytetään itkeviä ihmisiä jne. Minusta se on enemmän mässäilyä toisten huonolla onnella. Suomessa ei koskaan näe telkkarissa sellaista. Totta on, että tilanne on monissa kaupungeissa kauhea, mutta minulla oli taas kerran suojelusenkelit päälläni ja saan jatkaa elämääni ilman traumoja.

    Anna-Reetta: Joo, kaikki ovat omassa skaalassaan. Juuri järistyksen jälkeen, kun olin seurannut uutisista monta tuntia, miten siltoja oli sortunut lähikaupungissa, kaverit valittelivat fb:ssä Turun Myllysillan ongelmia. Se tuntui niin naurettavalta! Turku on niin pieni kaupunki, että siellä voisi liikkua jalan. Yhden sillan kontrolloidut ongelmat eivät tunnu missään verrattuna monen sillan sortumiseen, rakennusten kaatumisiin, tsunameihin ja ihmisten kuolemiin...mutta kuten sanottua, jokainen elää omassa mittapuussaan ja valittelee asioita sen mukaan...Kyllähän minäkin kehtasin valittaa sitä, että meni ruokaa hukkaan, kun sähköt olivat poikki 11 päivää ja pakastin suli! Toisilla meni kaikki ja minä valittelin muutamia lohia!

    Tuulix: Hienoa, että pupu pääsi perille! Taulu alkaa olla pian valmis!

    Yaelian: Minustakin koirani ovat ihanan suloisia! Elämäni olisi paljon tylsempää ilman niitä!

    VastaaPoista
  14. Ihana kuulla, että olette kunnossa!! Kun kuulin uutisista maanjäristyksestä, tulit heti mieleeni ja olen seuraillut milloin ehdit postailla.
    Toivottavasti nuo jälkijäristykset ym loppuvat pian. Itse en ole ollut kovin suuren järistyksen aikana täällä, mutta niitä pieniä on tullut koettua ... eikä nekään kovin kivoilta tunnu!
    Teillähän on hurjia ampiaisia, meillä on kiusana joka kesä herhiläiset!!

    VastaaPoista
  15. Lihansyöjä ampiaiset, hui kauheeta. Tuntuu hurjalta kuulla tuollaisista ampiaisista.

    Onneksi olette ehjin nahoin siellä. Toivottavasti järistykset alkaa loppua kokonaan ja voisitte palat normaaliin arkeen.

    Voimia sinne

    ja onnea arvonnan voittajalle.

    VastaaPoista