Vuosi 2012

Kirjoitin vuoden 2011 lopussa lupaukseni, tavoitteeni ja toiveeni vuodelle 2012. Nyt on aika katsoa, toteutuivatko ne!

Lupaukseni vuodelle 2012

-          Antaa koirilleni päivittäin aikaa enemmän kuin vuonna 2011

Kaikki kiireet ja vauvan tulo perheeseen aiheuttivat sen, etten kyllä ehtinyt olla koirieni kanssa sen enempää kuin vuonna 2011. Lohdutuksena kuitenkin on se, että olemme aina kotona, joten koirien ei tarvitse olla yksin. Lisäksi mieheni on pyhittänyt enemmän aikaa koirillemme, kun minä en ole pystynyt.

-          Pyrkiä jakamaan aikani niin, etten tee jatkuvasti käsitöitä. Pyrin välttämään loppuunpalamisen ja kyllästymisen.

Tämä taisi toteutua

-          Uskaltaudun hammaslääkärille niin monta kertaa, että kaikki on kunnossa.

Kävin hammaslääkärillä, mutta vielä puuttuu pari kertaa. Asia hidastui hieman raskauden ja vauvan tulon takia.

                                                                   Tavoitteeni vuodelle 2012

-          Ostaa piano

Ostin pianon.

 
       -          Matkustaa Suomeen

Raskauden ja vauvan takia päätin jättää reissun vuodelle 2013.

-          Helmi-maaliskuussa pieni lomareissu miehen kanssa Argentiinaan

Toteutui. Vauva reissasi mahassa ja mukana matkalla olivat kaksi kälyänikin.

                                Yhteiset tavoitteemme vuodelle 2012

-          Saada museoprojekti hyvään alkuun

Ei toteutunut. Asia on entisestään mutkistunut ja vaikeutunut. Syynä mm. tie- ja vesiongelma.

 

        -          Maalata talomme ulkopuolelta

Maalattu on! Vain katon maalaus on tekemättä.

 

        -          Elviralle ja Dahlialle pentuja loppuvuodesta

Vauvan takia päätimme jättää pennutukset seuraavalle vuodelle.

                                                                     Toiveeni vuodelle 2012

-          Enemmän päivän – muutaman päivän lomareissuja kuin aikaisempina vuosina

Ei toteutunut.

 

      -          Pysyä terveenä!

Pysyin terveenä.

 

     -          Saada paremmin toimiva nettiyhteys

Huononi entisestään.

 

Jos vuotta 2012 pitäisi kuvata yhdellä sanalla, niin se olisi helppoa: VAUVA! Ei ajatuksiin ja elämään tänä vuonna oikein muuta ole mahtunut.

Mikä Peikkokukkulan Prinssille nimeksi?

Kohtaaminen

Mamma ja Poika kohtasivat lentokentällä viikko sitten. Mamma on vielä Chilessä viikon verran. Huomenna sunnuntaina on pojan ristiäiset. Menoa ja melskettä riittää huomenna Peikkokukkulalla, kun se täyttyy juhlavieraista. Pian teillekin paljastuu, minkä nimen Poika saa!

Jouluvalot

Katsokaa, sain ihan omat jouluvalot!

Gazebon teko jatkuu

Pian on valmista!

Iltahetki

Mieheni kasteli kasvimaata pimenevässä kevätillassa. Minä istuin riippukeinussa poikavauva sylissäni. Katselin mieheni puuhastelua ja hyräilin suomalaisia lauluja pehmeään peittoon kääritylle vauvalle. Vauva katseli ympärilleen silmät suurina suu supussa. Mies sai kasteltua kasvit ja hän istuutui tuolille. Hän lauleskeli lastenlaulua niillä muutamalla suomalaisella sanalla, jotka hän muistaa. Pienen hetken kuluttua hän sanoi lähtevänsä katsomaan iltauutisia.

Vauva istui niin tyytyväisenä sylissäni nauttien keinuttelusta, että päätin vielä jäädä ulos. Tulikärpäset alkoivat sirittää ja taivas tummeni entisestään. Menin makuulle keinuun ja laitoin vauvan kainalooni. Käärin hänet hyvin peiton sisään ja peitin hänen päänsä takkini liepeellä. Lauloin tuutulauluja ja partion nuotiolauluja. Pienen silmät alkoivat lupsahdella ja lopulta ne menivät kiinni. Pikkuiseni tuhisi ja minä lauloin hiljaisesti kaikki muistamani kauniit laulut. Kuulin vain tuulen huminan puissa ja tulikärpästen sirityksen. Koirat makasivat jossakin lähelläni, jotkut riippukeinun alla. Katselin mustina piirtyviä oksia tummansinistä taivasta vasten ja ihmettelin taas, miten kaunista elämä on.

Tällaisina hetkinä minä mietin, että jumalan on oltava olemassa. Mietin myös, mitä minä olen tehnyt ansaitakseni niin paljon hyvää? Tämä äitiys on lahja, jota en meinannut uskaltaa ottaa vastaan. Nyt tiedän, että olisin jäänyt niin paljosta paitsi, jos en olisi tätä aarretta saanut.

Nuuhkin pientä lämmintä päätä ja laitoin poskeni vasten silkkisiä hiuksia. Poikani oli täydessä unessa. Päätin lähteä sisälle. Nousin varovasti keinusta ja kannoin poikaa kuun valossa pyöreiden kivien reunustamaa polkua pitkin. Talo näytti kodikkaalta valon loistaessa lasiruutuovista kuistille.

 

Tämä kuva on otettu yhtenä aamuna, kun menimme jatkamaan unia riippukeinuun.

Mörkyt

Muistatteko vielä Mörkyt? Näitä lähti Santiagon kansainväliseen basaariin.

Smile

Oman lapsen hymy kirkastaa koko päivän!

Uutta pukkaa!

Muistatteko vielä, miten kävi gazebollemme viime vuoden marraskuussa? Myrsky väänsi sen sijoiltaan, mutta me saimme sen kuitenkin vielä käyttökuntoon. Ostin gazebon lokakuussa, joten olin iloinen, etteivät menneet rahat hukkaan. Kutsuimme kavereita syömään gazebon alle ja olo oli kuin kartanon mailla ;) Valkoiset verhot liehuivat tuulessa ja näköalat olivat upeat. Olohuoneen ikkunasta katsottuna gazebo näytti hienolta mäntyjen alla pienellä kukkulalla. Öisin pienet aurinkokennovalot valaisivat sen.

 

Sitten tuli tammikuun myrsky. Kuuma ilma maan keskiosista törmäsi vilpoiseen meri-ilmaan juuri Peikkokukkulan päällä. Gazeboni taisteli hieman, mutta vääntyi lopulta muodottomaksi. Metalliosat taipuivat kuin spagetti ja osa katkesi. Surullisena irrotin verhot ja katon. Pesin ne ja laitoin komeroon. Toivoin, että joskus vielä keksisin niille käyttöä. Säästimme myös metalliosat, varmuudeksi. Campolla keksii kaikelle käyttöä joskus. Olimme monta kuumaa kuukautta ilman gazeboa. Ei ollut enää kaunista ruokailupaikkaa ulkona. Uutta ei kannattanut ostaa, sillä sille kävisi kuitenkin samoin.

Mutta arvatkaapa, mitä olemme juuri nyt tekemässä! Mieheni teki nyt gazebon jalat puusta ja laittoi ne syvälle maahan ja betonia perään. Saimme jotenkuten korjattua kattorakennelman metalliosat. Päätimme käyttää alkuperäisiä metalliosia ja kangaskattoa vuoden-pari, niin kauan kuin ne pysyvät hyvinä. Metalliosat varmaan ruostuvat parissa vuodessa ja tuo kangas menee likaiseksi linnunkakoista ja ehkä se repeääkin jossakin myrskyssä. Sitten kun nykyinen katto on käyttökelvoton, teemme uuden katon puusta tai muusta materiaalista.

Juuri nyt mieheni on hiomassa pylväitä ja sen jälkeen minä maalaan ne. Muutakin tuohon on vielä tulossa, mutta näytän lisää sitten, kun on valmiimpaa!

 

Olen niiiiin iloinen! Poikakin on antanut meidän touhuta gazebon kimpussa ja on katsellut vaunuista, miten äiti kiipeää tikapuille ja heiluttelee yläilmoista :)

Juttua pömpelistä - huonoja uutisia

Yrititte arvata yhdessä aiemmassa postauksessa, mikä tämä pömpeli oikein on. Aikamoisen kokoinen pömpeli tämä olisikin kakkavaipoille! Anopin asumukseksi tämä olisi melko tilava myös ;) Joku arvasi ihan oikein, että vesisäiliöhän tämä on.

 

Eli huonoja uutisia Peikkokukkulalta! :(

Porakaivomme vesi on laskenut hälyttävästi ja olemme vasta menossa kesään. Tällä alueella todella moni kärsii kaivojen tyhjentymisestä tai veden vähentymisestä. Ei tiedetä, johtuuko kuivuus ilmastonmuutoksesta, vuorijärvien kuivumisesta vai parin vuoden takaisesta maanjäristyksestä. Moni epäilee, että vesisuonet olisivat liikkuneet tai rikkoutuneet.

 

Peikkokukkulalla on siis alkanut entistä säästeliäämpi elämä. Kun käymme suihkussa, keräämme vedet pesuvateihin, jotta voimme antaa ne kukille. Vielä kaivon vesi on riittänyt suihkuihin, mutta paine suihkussa on huomattavasti heikompi kuin silloin, kun suihkun asensimme. Vielä kaivon vesi riittää vessanpytyn vetämiseen ja normaalin elämään. Mutta miten kauan? Yritämme olla säästeliäitä, mutta emme voi tietää, milloin moottori alkaa pumpata tyhjää. Näin on jo käynyt monta kertaa, kun pesukone on ollut päällä ja samaan aikaan olemme avanneet hanan.

 

Olemme odotuslistalla, jotta saisimme kaivontekokoneen Peikkokukkulalle. Näillä näkymin sen tulee ehkä maalis-huhtikuussa. Jos tulee. Meidän pitää kaivaa uusi syvempi ja leveämpi kaivo. Kunta avustaa hankkeessa niin, ettei kaivurikoneesta tarvitse maksaa mitään, mutta muuten materiaalit pitää ostaa. Odotuslista on pitkä.

 

Pömpelin hankimme siksi, että pääsimme kunnan hätäapulistalle. Meille aletaan tuoda kerran viikossa juomavettä. Meillä, kuten muillakin vesipulasta kärsivillä perheillä on oikeus saada 200 litraa vettä kerran viikossa. Mieheni kuitenkin lahjoo vedentuojia kylmällä Cokis-pulolla joka viikkoa ja näin olemme saaneet 500-1000 litraa vettä. no, oikeasti tämä johtuu siitä, ettei vesipula ole vielä kova, joten vettä on yli tarpeiden.

 

Pömpeliin mahtuu 1200 litraa vettä, joten sitten, kun alamme saada vain sitä säännösteltyä 200 litraa, niin säiliö on siihen aika ylimitoitettu. Mieheni kuitenkin arvelee, että jos kaivon vesi lopuu, ehkä voisimme ostaa vettä jostakin.

 

Tietenkin me toivomme, että kaivo ei kuivu ja voimme käyttää pömpelivettä vain pyykinpesuun ja kasvien kasteluun. Mieheni kuitenkin päätti olla ajoissa liikkeellä ja hän hoiti tämän vesiasian myös kaikille muille kukkulan asukkaille, joilta on vesi loppumassa. Ne, jotka ovat myöhään liikkeellä, saavat kuulemma vettä vain joka toinen viikko.

 

Yksi perhe saa viikossa 200 litraa, Ymmärrättekö, miten vähän sen on, jos todellakaan muuta vettä ei ole? Vedenjakelusta vastaava henkilö kertoi, että jos perheessä on 12 jäsentä, niin siinä tapauksessa perhe voi saada 300 litraa.

 

Pitäkää peukkuja, että meidän kaivomme ei kuivu ja että se kaivontekomasiina tulee meille pian!

Parhaat päiväunet

Tällä tavalla meidän Poikita nukkuu pisimmät päiväunet.
---
Huh huh! Minulla olisi vaikka mitä ideoita ja juttuja postauksiin, mutta aina kun tulen koneelle, olen niin rätti ja aivot tyhjät, etten saa mitään kirjoitettua.

Tänään meillä kävi sukulaisia kylässä ja joimme mansikkapirtelöä. Kyllä, täällä on nyt mansikka-aika meneillään. Peikkokukkulan omat mansikat ovat kylläkin vielä raakoja. Vadelmatkin sekä pensasmustikat ovat kypsymässä.

Tänä iltana vielä raahaudun kasvimaalle ja istutan kuusi kesäkurpitsan taimea kasvilavalle.

Sitten toivon, että josko tänä yönä saisin neljä tuntia yhtämittaista unta. Se olisi luksusta! Poika on sen minulle suonut jo joinakin öinä :)

Tonttuja!

Kaikenlaista sitä pystyy tekemään samalla, kun imettää...Minun pitäisi varmaan kirjoittaa kirja "Imetysaskarteluja"!

 

Toki mieheni on auttanut minua sahaamalla sopivat puupalat ja aputyttö ompeli nuo tonttulakit.

 

Minä kasasin liimapistoolilla osat yhteen.

 

Tämä tonttuarmeija lähti Santiagoon kansainväliseen basaariin.

Terveellisempää Coca-Colaa (!)

Kaverini alle kaksivuotiaalle lapselle tarjotiin Cokista täällä Chilessä. Kaveri sanoi, ettei hänen lapselleen saa antaa Coca- Colaa, koska se ei ole terveellistä. Cokista tarjonnut nainen sanoi: ” Mutta tämähän on lightia!” Chilessä kuvitellaan, että light-tuoteet ovat terveellisempiä kuin ei-lightit. Täällä on ihan tavallista, että pikkulapsella on tuttipullossa voimakkaan väristä keinotekoisesti makeutetta mehua tai että tällä on kädessään pieni limsapullo.

Minä pyysin ravintolassa juomaksi jotakin hiilihapotonta. Sanottiin, että heillä on ainoastaan hiilihapollisia juomia, mutta voisin varmaankin ottaa Coca Cola Zeron....just joo!

Mutta kyllä Cokis johonkin muuhunkin käy kuin herkutteluun. Oletteko tietoisia siitä, että ripulissa on hyvä juoda cokista, josta on huilutettu hiilihapot pois? USA:ssa apteekissa kehotettiin ostamaan mieluummin Cokista kuin pahanmakuista suola-sokeri -ripulijuomaa.

 

---

 

Cokis-tarjottimet ovat keittiöni koristeena. Ne ovat 50- tai 60-luvulta. Peltiastia taas on ihan uusi.

 

---

 

P.S. Edellisen postauksen pömpelistä tulossa lisää juttua pian!

Pömpeli

 

Meille tuli eilen tällainen pömpeli. Arvaatteko, miksi?

Tunnetko Rutka Laskierin päiväkirjan?

Rutka oli 14-vuotias juutalainen tyttö, joka kirjoitti päiväkirjaa Puolan getossa. Hän kertoi päiväkirjansa säilytyspaikan vanhemmalle ystävälleen, joka löysi sen ja piti sitä 60 vuotta tallessa, kunnes antoi kirjan julkaistavaksi.

 

Rutka kirjoitti normaalista elämästä, kuten ihastumisistaan, ja sitten kauhuista, joita hän näki kaduilla, kun sotilaat potkivat vanhuksen kuoliaaksi ja tappoivat pikkuvauvan. Näistä on kuitenkin kirjoitettu lyhyesti. Ihmisten ainaisena pelkona oli joutua viedyksi Auschwitziin. Rutka tiesi, mitä juutalaisille tapahtuu kaasukammioissa ja työleireillä. Hirveää, että 14-vuotiaan normaalia jokapäiväistä elämää on ollut miettiä, milloin tulee viedyksi kaasukammioon!

 

Noin puolet kirjasta on Rutkan päiväkirjaa ja loput kirjasta on artikkeleja Puolan juutalaisten historiasta.

 

Rutkan vanhemmat

 

Rutka vauvana

 

Kiinnostuitko tästä kirjasta? Osaatko espanjaa? Tahdon vaihtaa tämän kirjan johonkin suomenkieliseen kirjaan. Saa olla ihan hömppääkin. Jos sinulla on kirja, jonka tahtoisit vaihtaa, lähetä minulle kuva takakannen tekstistä, niin voin katsoa, olenko kiinnostunut. Sitten lähetetään kirjat toisillemme.

Chihutyttö etsii kotia

Adotiomaksu 32 euroa ja lentolippu 8 euroa!

I love daddy

Hyvää isänpäivää Pekka-pappalle!

 

Onnentoivotukset myös kaikille isille ja varaisille Suomeen!

 

(Chilessä ei vietetä tänään isänpäivää.)

---

 

P.S. Pojalla näyttää olevan aina vain vähemmän hiuksia pään päällä. Lastenlääkäri sanoikin, että poika näyttää suomalaiselta vaarilta :) Chilessä vauvoilla on paljon mustaa tukkaa päässään, joten Poikita on vähän outo lintu.

Vaatteita pienelle pojalle

Pientä poikaa on lahjottu Suomen suunnasta. Ystäväni lähetti pojalle luomupuuvillasen t-paidan ja kesätossut. Mehän olemme menossa kesää kohti, joten vaatteet ovat ajankohtaiset. Minusta tuo turkoosi on ihanan pirteä pojalle! Chilessä on tuon väristä Smurffi-jäätelöä ja se minulle tulee mieleeni, kun katson noita tossuja :) Isomummi Suomesta lähetti pojalle Sophie-kirahvi-helistimen. Se onkin pojan ensimmäinen helistin. Emme ole ostaneet hänelle vielä yhtään leluja.

 

Pojun isotäti perheineen lähetti kustavilaisen Merineuleen t-paidan. Kuvaan laitoin myös itse ompelemani trikoohousut.

Isomummi lähetti Peikkokukkulan Prinssille prinssibodyn ja neulehousut ensi talvea varten.

Minä tilasin Huuto.netistä Snoopy-kesäpaidan. Se on kyllä vielä ihan liian suuri. Vaikka pojan pituus onkin 60 cm, hänelle ovat melkein kaikki vaatteet liian suuria, sillä hän on niin hoikka.

Concepcionin kauppakeskuksesta GAPin kaupasta löysin poikavauvojen puolelta kivan bodyn. Tyttövauvojen puolelta löysin siihen sopivat pilkulliset housut. Eikö poika voi käyttää pilkullisia vaatteita?

 

 

Samasta liikkeestä ostin myös suloisen nallebodyn.

Pojalle on kyllä vaikeaa löytää kivoja vaatteita. Tyttöjen vaatteita on täällä tosi paljon. Kauppojen tilasta 4/5 on tyttöjen vaatteita ja 1/5 poikien vaatteita ja nekin ovat yleensä tosi tylsiä ja "peruspoikamaisia". Täytyykin säästää rahaa, jotta voi sitten joskus Suomenreissulla ostaa pojulle kivoja vaatteita!

Odotan...

...kahta ihmistä, jotka tulevat astumaan sisään näistä ovista joidenkin viikkojen päästä. Toinen heistä tulee joulukuussa elämänsä ensimmäisen kerran ja toinen heistä tulee tammikuussa. Jälkimmäiselle Peikkokukkula onkin jo tuttu paikka.

 

Harmi vaan, että kevät on sitten jo ohi, eikä tällaisesta kukkaloistosta ole tietoakaan.

Tervetuloa te kaksi. Odotan jo kovasti teitä!

Peiton kulma

Löytyi se pieni peitonkulma Zarallekin!

Neulahuovutustakin...

...olen ehtinyt tehdä tämän taulun verran. Taulu on jo matkalla Suomeen. Kantoliina on suureksi avuksi silloin, kun tahtoo tehdä vauvan kanssa jotakin. Kädet jäävät vapaiksi. Onneksi meidän Poikita tykkää yleensä olla liinassa. Normaalisti käytän liinaa kerran päivässä ja silloin hän nukahtaa liinaan tunniksi-pariksi. Liinan kanssa käymme myös kävelyillä Peikkokukkulan maastossa, jossa vaunuilla ei ole oikein mitään asiaa.

Hymyilyä

Pieni poika on jo oppinut hymyilemään hänelle jutteleville ihmisille!

Kirsikoita ja vastauksia

Ensimmäiset kirsikat ovat kypsymässä. Tämä on jonkinlainen koristekirsikkapuu, mutta marjat ovat kuitenkin syötäviä.

 

Sain muutaman kysymyksen tuonne kommentilootan puolelle ja vastaan niihin nyt lyhyesti täällä, niin kaikki kiinnostuneet saavat vastauksia.

 

Oliko Chileen muutto kulttuurisokki?

 

Kyllä se oli sokki ja kesti voimakkaana parisen vuotta. Vielä näin seitsemänkin vuoden jälkeen on sopeutumisongelmia. Ehkä sitä olisi sopeutunut nopeammin, jos kävisi kodin ulkopuolella töissä ja olisi tutustunut tavalliseen elämään ja chileläisiin. Myös miehelleni melkein 20 vuoden USA:ssa asumisen jälkeen takaisin muutto omaan kotimaahansa on ollut sokki. Hän sanookin usein, että tuntee itsensä enemmän amerikkalaiseksi kuin chileäiseksi. Minä taas en tunne itseäni chileläiseksi edes promillen vertaa - mutta minähän olenkin suomalainen! Kulttuurisokista voisi kirjoittaa vaikka miten paljon, mutta poika ei nyt anna ajatusrauhaa, vaan parkuu tässä sylissäni sydäntäsärkevästi...

Kuinka pitkä matka meillä on kauppaan?

 

Lähimmät pienet (ja likaiset) puodit, joissa ei ole mitään muuta valikoimaa kuin piricolaa ja makrillisäilykkeitä, on tuossa kilometrin päässä Tomecon kylässä. Emme käy niissä kaupoissa koskaan, sillä siellä ei tosiaankaan ole mitään ostettavaa. Kunnollinen pienehkö marketti on 20 kilometrin päässä Yumbelissa. Siellä on myös posti ja pankki.

 

Miten lähellä meillä on naapureita?

 

Lähimmät naapurit asuvat noin 400 metrin päässä, mutta kukkulaisen maaston takia heitä eikä keitään muitakaan näy- ei myöskään kuulu.

 

Mitä mieheni tekee työkseen?

 

Ei mitään täällä Chilessä. Hänellä on diplomi-insinöörin koulutus, jota hän täydensi USA:ssa kaupallisella koulutuksella yliopistossa. Hän oli bisnesalalla New Yorkissa. Chileen muutimme siksi, että voisimme maalailla taivaanrantoja ;)

 

Vielä runsaan kuukauden saamme nauttia vihreydestä ympärillämme, sitten kuivuus voittaa.

Ruokaa tänne heti äkkiä ja nopeasti!

Tomaatit

Laitoin tomaatinsiemenet itämään parisen viikkoa sitten ja nyt ne näyttävät jo siltä, että ne pitäisi siirtää tilavampiin oloihin. Taustan lavoilla näkyy vadelmapensaita.

Ja taas sammakoita!

Taidan olla ihastunut sammakoihin, sillä huomaamatta pojalla on sammakkovaatteita useampikin ja jopa sammakkotossut hänelle tilasin Suomesta silloin, kun hän oli vielä vatsassa. Nyt sain ommeltua sammakkolegginsit sekä -pipon. Ruskean sammakkokankaan minulle lähetti ihanainen blogini lukija silloin, kun en vielä ollut kertonut teille raskaudestani. Minä yksinäni hihittelin, että tästä kankaasta voisinkin tehdä jotakin tulevalle vauvalle. En kuitenkaan jaksanut raskausaikana tehdä juuri yhtään vauvanvaatteita, koko vauva-asia tuntui niin abstraktilta. Nyt kun vauva on todellakin mahan ulkopuolella ja tiedän, miltä hän näyttää ja minkä kokoinen hän on, on ihan erilainen into myös tehdä hänelle vaatteita.

 

Ruskeaan sammakkokankaseen yhdistin yksiväristä vihreää.

 

Kankaan reunassa oli tällainen kuvio ja teksti. Leikkasin sen irti, silitin kaksipuolista liimakangasta ja ompelin siksakilla peppuosaan.

 

Legginsien ja pipon kaavat ovat Ottobren 1/12 -lehdestä, mutta muuntelin hieman legginsien kaavoja.

 

Tiedättekö mitään kivaa suomalaista nettikauppaa, jossa myydään  lastenvaatteisiin sopivia kuviokankaita? Täällä Concepcionin lähettyvillä ei ole lainkaan kivoja kuviotrikoita.

Molla-chihut

Kolme uutta Molla-Chihua valmistuivat vihdoinkin.  Jos joku tahtoo antaa chihulle kodin, adoptiomaksu on 32 euroa ja lentolippu 8 euroa.

Liskon pylly

Tänään sain kuvattua liskon pyllyn ;)

 

-

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille!