Metsänväkeä

Te siellä Suomessa vietätte keskikesän juhlaa, jonka olisin kokonaan unohtanut, ellei fb:ssä kaikki jauhaisi samaa asiaa ja jollei sähköpostini huutaisi viestien vähäisyyttä. Meillä täällä on meneillään sitten kai keskitalven juhla. San Juan - grillijuhlia täälläkin kyläpahaset järjestävät. Perheet ja ystävät eivät kuitenkaan kokoonnu siten kuin Suomessa. Täällä on ihan tavallinen harmaa pilvinen arkipäivä. Minun ei yhtään tee mieli kutsua ketään tänne grillaamaan. Tekee mieluummin mieleni mennä peiton alle talviunille...Mutta nythän alkavat taas päivät pidentyä ja valoisa aika lisääntyä!

Minä olen värkännyt lisää metsänväkeä. Nämä on nyt tehty epoksimassasta. Vaikka peikko putoisi lattialle, se ei mene rikki!

Kuvasin nämä nyt tällä tavalla tylsästi sisätiloissa, sillä ei huvita mennä tuonne ulos märkään kykkimään. Lisäksi valkoista vasten yksityiskohdat erottuvat paremmin.

Lukijat ovat kyselleet, tuleeko näitä joskus myyntiin. Tarkoitus olisi, että tulisi. Pitää vain ensin tehdä vähän lisää, ratkaista parit tekemiseen liittyvät ongelmat, päättää hinnat jne. Sama koskee myös Ahdin poikaa ja muita tulevia miniatyyrivauvoja. Kiitos kyselyistänne! Otattehan kuitenkin huomioon, että jokainen pikkuinen nukke on uniikki ja tekemiseen menee paljon aikaa, joten nämä eivät tule olemaan halpistavaraa.

Kaksi ensimmäistä peikkopoikaa ovat pituudeltaan noin 17 cm ja ne seisovat ilman tukea omilla jaloillaan. Käsiä ja jalkoja voi asetella eri asentoihin. Tämä viimeinen peikkolainen on 14 cm korkea. Se istuu simpukankuoren päällä ja se on irrallinen, joten sitäkin voi liikutella ja vaihtaa asentoja.

Osaako joku neuvoa, miten tavallisella kameralla voisi saada pienistä nukeista sellaisia tarkkoja ja hyviä kuvia, että kiinnostuneet voisivat nähdä kaikki yksityiskohdat? Valaistuksella on tietty tärkeä osuus, mutta miten se käytännössä järjestetään? En osaa lainkaan kuvata, enkä jaksa ottaa mitään kurssejakaan.

Viettäkääpä ihana juhannus!