...and play with dolls.

Olen noudattanut edellisen postauksen huoneentaulua ja “leikkinyt” nukeilla kaksi päivää. Satuin löytämään Concepcionista yhdestä perulaisen omistajan liikkeestä argentiinalaista epoksimassaa, jota olen etsinyt kissojen ja koirien kanssa kaikkialta. Blogini lukija Argentiinasta lähetti minulle pari pakettia samaa massaa muutama viikko sitten, mutta ikävä kyllä se ei ole tullut perille. Hän kyllä varoitti minua argentiinalaisen postin surkeudesta, mutta päätimme tehdä testin. Pääsin kuitenkin kokeilemaan massaa tämän onnenpotkun takia, että sitä kuitenkin myydään Chilessä!

Massassa on kaksi komponenttia, jotka pitää sekoittaa toisiinsa. Aluksi massa on aika kovaa, joten minulla kipeytyivät kämmenet siitä vaivaamisesta, mutta ei se tahtia haitannut. Massa myös tarttuu melkoisesti käsiin, joten käsirasvaa täytyy lisätä jatkuvasti. Kun massa on valmista, sen annetaan vetäytyä 15 minuuttia ja sitten voi alkaa muotoilla. Aikaa muotoiluun on noin 45 minuuttia. Epoksimassa kuivuu aika nopeasti. Pitää siis sekoittaa vähän kerrallaan.

Ensin muotoilin pari peikonpäätä, annoin niiden kuivua ja testasin sitten maalin tarttuvuutta. Kyllähän se maali tarttui, mutta hieman epätasaisesti. En pidä lopputuloksesta, sillä peittävä akryylimaali ikäänkuin tappaa alkuperäisen pinnan. Ohjeissa sanottiin, että massaa voi vaivaamisvaiheessa värjätä kankaan värjäämiseen tarkoitetulla jauheella. Minä en kuitenkaan ole vielä kokeillut sitä, sillä se tarttuu käsiin ja kaikkialle niin, ettei sitä saa pestyä pois. Voin tietenkin vaivata massan ja värin käsineet kädessä, mutta muotoilu ei käsineiden kanssa onnistu. Tarttuisiko väri vielä siinäkin vaiheessa ihoon? Ehkä kokeilen jossain vaiheessa.

Päätinkin kokeilla akryylimaalien sekoittamista massaan. Pursotin ihonväriä, punaista, valkoista ja keltaista massan päälle ja vaivasin. Maalia tietenkin tursui sormien välistä ja puuha oli aika sotkuista, mutta akryylimaalit saa pestyä käsistä pois helposti. Sain värjättyä massan sopivan väriseksi. Tässä vaan ongelmana on se, että jos tahtoo tehdä isomman työn, johon täytyy vaivata ja värjätä massaa pienissä erissä, niin miten saa saman sävyn joka erään? Ei mitenkään. Muotoilin värjäämästäni massasta ”tiitiäisiä”, niiden ”koteloita”. Tein myös peikonpään. Olin paljon tyytyväisempi ihonväriin tällä tavalla kuin massan päälle maalaamalla. Totesin, että itsevärjäämäni massa käy hyvin peikkojen materiaaliksi.

Päätin tehdä astetta hankalamman kokeilun: muotoilla miniatyyrivauvan. Sekoitin taas massaa ja maaleja. Jotta alunperin harmaasta massasta saa vauvanihonväristä, täytyykin maalia laittaa todella paljon. Paljon valkoista ja ihonväriä ja tippa punaista. Jos ei laita paljon valkoista, väri jää sellaiseksi ”peikkomaiseksi”. Tämä toikin uuden pulman eteeni. Maali muutti massan koostumusta siten, että siitä tuli purukumimaista. Se tarttui sormiin ja venyi vallattomasti. Rasvasin sormiani ja muotoiluvälineitä aivan jatkuvasti. Sain kuin sainkin jonkinlaisen vauvan aikaiseksi, mutta kyllä se oli paljon hankalampaa kuin USA:sta ostamallani Polymer Claylla. Chilessähän ei ole minkäänlaisia kelvollisia massoja, joten olen joutunut rajoittamaan hyvin paljon sitä, mitä olen näinä vuosina muotoillut. Das-massaa olen käyttänyt ja nyt olen todella kyllästynyt sen ominaisuuksiin!

Argentiinalainen epoksimassa on Chilessä kallista. Aion kuitenkin jatkossa ostaa sitä peikkojen tekemiseen. Miniatyyrivauvoihin tai herkkiin keijuihin tämä massa ei mielestäni kuitenkaan käy värin takia eikä sen takia, että massa tarttuu sormiin ja miniatyyriaiheita on siksi hankalaa tehdä. Joudun siis kuitenkin tilaamaan USA:sta Polymer Claytä, jos tahdon taas monen vuoden tauon jälkeen tehdä miniatyyrivauvoja.

Epoksimassalla on kuitenkin pari etua verrattuna Polymer Clayhin. Epoksia ei tarvitse paistaa ja sitä saa Chilestä, joten se tulee edullisemmaksi. Epoksimassa on myös kuivuttuaan todella kovaa ja kestävää. Polymer Clay myös on kestävää, mutta vasta paistamisen jälkeen. Vai tietääkö joku, onko olemassa polymeriä, jota ei tarvitse paistaa? Das-massaan verrattuna sekä epoksi että polymer ovat aivan ylivoimaisia, varsinkin pieniä töitä tehdessä. Das hajoaa todella helposti, sitä pitää hioa ennen maalaamista ja maali lähtee helposti pinnasta pois, jos vaikka kynsi osuu valmiiseen työhön, edes lakka ei auta.

No tulipahan varsinainen selotus näistä massoista, jaksoikohan joku tänne asti?

Huvittavaa tässä Peikkokukkulan talvielämässä on se, että vaikka meillä onkin nyt tilava talo, ovat toimemme keskittyneet olohuoneeseen! Katsokaapa nyt tämän postauksen kuvaa, jossa näkyy normaalisti siisti olohuoneenpöytämme! Täällä on nyt ulkona kylmä, ikkunoista, ovista ja lemmikkiluukuista vetää niin, että talossamme on lievästi sanottuna raikkaan virkistävä ilma. Työhuoneessani on aamuisin 7 astetta lämmintä, keittiössä ehkä 12. Olohuoneessahan meillä on takka, mutta sen lämpö ei kulje keittiöön ja työhuoneeseen saakka. Voisin lämmittää työhuonetta kaasulämmittimellä, mutta tulin sitten siihen tulokseen, että se on rahan ja energian haaskaamista. Lisäksi kaasulämmitin haisee pahalle ja saa ikkunat märiksi. Kannan siis nykyään työni olohuoneeseen. Kylminä päivinä kannan sinne myös ompelukoneen. Onneksi näitä oikein kylmiä päiviä ei ole kovin paljon. Kun työhuoneessa on edes 15 astetta, niin silloin siellä kyllä tarkenee. Ja Chilen talvessahan on myös sellaisia päiviä.

Tänään täällä sataa kaatamalla. Sateet alkoivat eilen eivätkä ole tauonneet juuri hetkeksikään. Pikkukoiria inhottaa mennä ulos asioilleen, minun täytyy pakottaa ne tai muuten joudun luuttuamaan lattioita! Takassa palaa tuli aamusta yöhön. Talon lämpimin huone onkin yläkerrassa oleva makuuhuoneemme, jossa nytkin tätä kirjoitan. Takan piippu kulkee makuuhuoneen läpi ja lämmittää hyvin. Muutenkin lämmin ilma nousee tänne yläkertaan. Jatkuvien sateiden on sanottu jatkuvan koko tämän viikon ja tämä meidän kahdeksas alueemme onkin jo julistettu erikoistilaan, mitä se sitten tarkoittaakin...varmaankin apua sitä tarvitseville.

Nettiyhteyden kanssa meillä on todella paljon ongelmia. Meillä on yhteys kerrallaan noin 30 sekuntia. Tämän jälkeen mokkula pitää irroittaa koneesta ja yhdistää uudelleen. Asiat pitää siis saada tehtyä siinä noin 30 sekunnissa. Tämän vuoksi minulla on nyt bloggaamiseenkin uusi taktiikka. Kirjoitan tekstit ensin wordiin, josta kopioin ne sen 30 sekunnin aikana bloggeriin ja tallennan äkkiä. Sitten taas mokkulan irroitus ja uudelleen yhdistäminen ja sen jälkeen pikapikaa yksi kuva, sama uudelleen ja toinen kuva jne. Ymmärrätte varmaan, että ottaa päähän tämä ja siksi postaukset ovat olleet tavallista lyhyempiä ja harvassa.

Nyt lopetan tämän postauksen sateenropinatunnelmiin ja käyn alakerrassa lisäämässä puita takkaan!