Naapuriapua

 Tämän näköinen karvanaama naapurista tuli hätiin, kun camionetamme jäi jumiin mutaan.

 Naapurinmies ohjaa sonnejaan kiskomaan oikeaan suuntaan. Puhuin viime postauksessa häristä, mutta tajusin sitten itsekin, että käytin varmaan väärää nimitystä. Savu nousee takapyöristä, kun mieheni yrittää päästä liikkeelle auton ratissa.

 Ainakin toista sonnia otti päähän modernien vempainten kiskominen pulasta. Niin kovin ja pitkään se pieri töitä tehdessään.

 Aputyttöni oli myös auttamassa ja hän lopulta saikin sonnit ohjattua vetämään camionetan pois kuopista.

 Mutaista campoelämää. Täällä muta on hyvin liukasta ja se tarttuu kenkiin ja renkaisiin. Jos esimerkiksi menee kävelemään uudelle tiellemme, jossa ei vielä ole soraa, saappaiden pohjiin tarttuu sellainen mutamäärä, että saappaissa on painoa ainakin kilo enemmän kuin ilman mutaa. Autolla ei voi ajaa mudassa tai kiinni jää. Muta jää myös ikävästi kiinni koirien kynsiin ja sisällä se kovettuu koviksi kikkaroiksi. Lenkkejä uudella tiellämme vältetään nyt.

Kiitos hyvin tehdystä työstä! Camioneta saatiin taas kiinteälle maalle! Naapuriapu korvataan siten, että kun naapurit tulevat taas kerran ostoksiensa kanssa maantien varteen, me käymme hakemassa heidät ja heidän valtavat peruna-, papu- ja jauhosäkkinsä.