Nokosten aikaan...

...näytän pieniä paloja jouluisesta olohuoneestamme.

 Melkein joka joulu teen yhden uuden tyynyn tai tyynyliinan. Tämän  vuoden versio on tehty villakankaasta ja villalangasta.

 Neuloin päällisosan Suomessa kesällä, kun löysin kätköistäni kerän chileläistä villalankaa, joka oli "marinoitunut" siellä kymmenisen vuotta!

Isoilla pistoilla ja paksulla langalla vetäisin poron päälliseen noin puolessa tunnissa, eli ei tosiaankaan mitään pikkutarkkaa hienoa käsityötä, vaan ronskilla kädellä ja pikkupojan äidin aikataululla (eli päivänokosten aikana tietty!)

 Tänä vuonna meillä on enemmän punavalkoista kuin vuosiin. Esimerkiksi tämä porofleecepeite on aivan "uusi". Ostin sen Suomesta jostakin halpakaupasta viidellä eurolla yli kahdeksan vuotta sitten. Se oli yhä avaamattomassa pakkauksessa komerossa. Ajattelin, että nyt on aika ottaa peitto käyttöön.

Chileläisen nuken seurana ovat kaksi olkipukkia. 

Joulukuusi meillä on muovinen, sillä täällä ei myydä oikeita joulupuita, eikä Peikkokukkulalla kasva kuin yksi pieni kuusi, jota ei todellakaan katkaista! Mäntyjä meillä olisi vaikka muille jakaa, mutta ne ovat erilaisia kuin Suomessa. Niissä on vain muutama pitkä oksa, jossa pitkät havut. Oksat ovat niin löpsöjä, etteivät ne jaksa kantaa koristeita. On meillä silti useana vuonna ollut oikea mäntykin. Havuntuoksua saamme kotiin laittamalla männynoksia maljakoihin. Taustalla näkyy tekemäni säkkikankainen joulusukka.

Komeron eteen ompelin Suomesta tuodusta joulukankaasta verhon. (Chilessä myydään maailman rumimmat joulukankaat!) Meillä ei ole olohuoneessa lainkaan verhoja, joten en ole koskaan voinut laittaa jouluverhoja, Tänä vuonna vasta keksin, että vaihtamalla komeron eteen jouluisen kankaan, saan jouluverhot! Tuon pallukan olen tehnyt lampaanvillasta tupsutekniikalla. Lopuksi olen liimannut helmet pintaan.