Batman-nimpparit

Kahdeksas päivä elokuuta on Domingon nimipäivä. Mieheni on Domingo ja poikani Dominic, joten nimppareita olemme päättäneet viettää samana päivänä. Minä hoksasin edellisenä iltana, että poikain nimpparit ovat seuraavana päivänä, enkä ollut suunnitellut yhtään mitään. Tietty eihän nimppareita nyt tarvitsisi mitenkään erityisesti muistaa, mutta Domsku nauttii niin paljon kaikista yllätysjutuista, joten päätin toteuttaa samanlaiset pikajuhlat oman porukan kesken kuin viime vuonnakin.

Meillä ei ollut kaapissa edes kakkuaineksia, sillä olen jättänyt tosiaan venhänsyönnin minimiin jo ainakin puolitoista vuotta sitten. Mieheni ostaa itselleen valkoista vehnäleipää, mutta minä teen itselleni ja pojalle kaiken kaurasta, rukiista ja muista terveellisemmistä vaihtoehdoista. Tosin poika syö myös täysjyvävehnääleipää. Mieheni on siinä suhteessa niin chileläinen, ettei tahdo valkoisesta venhäleivästään luopua...enkä kyllä jaksaisi edes leipoa sitä määrää, mitä minun täytyisi, jos mieheni söisi yhtä paljon ruisleipää kuin mitä hän syö vehnäleipää!

No, päätin tehdä ihan perinteisen kakun vehnäjauhoista, sillä tiedän mieheni tykkäävän siitä kaikkein eniten. Hän lähti aamulla markettiin Yumbeliin ja pyysin tuomaan pussillisen vehnäjauhoja (ilman leivinjauhetta), mansikkamarmeladia (se on löysää hilloa pussissa) sekä vispikermaa (ei muovipullossa olevaa paksua kermaa eikä "kerma"vaahtojauhetta!) Hän osasi tuoda tällä kerralla ihan oikeat tarvikkeet :)

Eihän minulla ollut pojalle edes mitään pientä yllätyslahjaa, koska olin kokonaan unohtanut nimipäivät. Ajatukseni ovat jo syyskuun synttäreissä...Onneksi kätköistäni löytyi pikkuisia dinosauruksia, joita minulla oli säästettynä koristeluja varten pojan kolmivuotissynttäreille (ne jotka jäivät pitämättä kälyn sydänleikkauksen ja kaiken muun härdellin takia). Lisäksi päätin ommella pikaisesti softshellistä batman-naamion, sillä poika on transformoitunut batmaniksi viimeisen viikon aikana. Eilen leikkasin hänelle vanhasta mustasta hameesta viitan, keltaisesta fleecestä vyön ja tein naamarin harjoitusversion fleecestä, siitä tuli vähän liian iso. 

Tänä aamuna sitten tulostin salaa netistä batman-kuvioita. Leikkasin kangasta ja yritin surautella ompelukoneella niin, ettei Domsku huomaisi, mitä olin tekemässä. Vispasin munia ulkona katsellen, kun poika pyöräili. Vatkasin kermavaahtoa pojan viilettäessä batman-viittansa kanssa pitkin keittiötä. Väitin, että uunissa on kypsymässä ruokaa. Kakkupohjan taiteilin niin ylös verannalle kylmenemään, etteivät koirat saisi sitä käsiinsä.  Alkuillasta sitten sanoin miehelleni, että minun pitäisi nyt pestä alakerran lattiat, joten poikien pitäisi mennä yläkertaan leikkimään. Mieheni katsoi minua hölmistyneenä:" Mitä sinä nyt illalla alat lattioita pestä?" Minä pyörittelin silmiäni:" Etkö nyt tajua?"

Pojat kiipesivät yläkertaan ja sieltä alkoi kuulua iloinen kolina. Minä löysin mustan liekkikankaan kangaskätköistäni ja laitoin sen pöytäliinaksi, Mitään batmanimpää meillä ei todellakaan ole. Teippasin netistä tulostamiani pikkukuvia laseihin ja lamppuun. Tein jouluvaloista batmanvalot teippaamalla niihinkin kuvia. 

Kakusta tuli sellainen kuin nyt vartissa saa aikaiseksi. Väliin banaania, kondensoitua maitoa, mansikkahilloa ja kiiviä. Päälle kermavaahtoa ja turkinpippurirouhetta vähän koristeeksi, koska se on mustaa. Olin ajatellut, että voisin tehdä turkinpippurirouheesta batmankuvion, mutta pelkäsin, etteivät pojat jaksaa odottaa yläkerrasssa kovin kauan, joten luovuin ideasta. Päälle tökkäsin parit batmankoristeet. Pöydälle vielä pojan bätmän istumaan ja siinä se. Sammutin valot ja laitoin tuikkuja ja tunnelmavaloja. Sitten etsin YouTubesta 60-luvun batman-tunnarin ja laitoin sen soimaan. 

Poika kuuli tunnarin yläkertaan ja huusi minulle, miksi soitin batman-laulua. Mieheni sanoi, että menisivät alas katsomaan. Poika tuli hitaasti portaita alas ja jäi katsomaan olohuonetta puolivälissä portaita:" Äiti, miksi on joulu?" Selitin, että oli isin ja hänen nimipäivä ja että pidettäisiin batman-kemut. Soitin batman-tunnaria vielä muutaman kerran ja leikkasimme kakusta siivut.

Poika tykkäsi vaatimattomien pakettiensa sisällöstä. Paketit oli kääritty joulupaperiin, koska sitä ekana löysin ;) Loppuilta menikin leikkiessä pikkuisten dinojen kanssa. Ne laskettiin kaikilla kolmella kielellä. Jokaisella kielellä niitä oli viisitoista, fifteen, quince. Sitten käytiin värit läpi kolmella kielellä. Sitten tulikin meteori ja kaikki dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon. 

Tämän jälkeen iltapesulle ja nukkumaan. Ajattelin taas kerran, että onpa hyvä, etten ole perfektionisti. Pieni poika riemastuu silloinkin, kun on vähän nähnyt vaivaa, vaikkei mikään ole lähellekään täydellistä. Perfektionisti ei olisi voinut tehdä vartin hutaisukakkua, vartin koristeluja, paketoida nimpparilahjoja joulupaperiin - niin ja melkein unohtaa koko nimpparit :) Olohuonetta ei ollut siivottu juhlakuntoon, vaatteita ei ollut vaihdettu lököasuista hienompiin, eikä vieraita ollut kutsuttu ja musiikki tuli kännykästä. Silti uskon pojan muistavan vanhempana kaikki tällaiset oman perheen pikkupartyt sadunhohtoisina. 

P.S. Jos ihmettelette, mitä tuo puolityhjä akvaario tekee taustalla, niin siellä ei ole kuin muutama puolisenttinen kultakalanpoikanen. Katsotaan, josko ne kasvaisivat. Isommat kalat ovat lammessa nyt, kun meillä on riittävästi sadevettä veden riittävän useaan vaihtamiseen.