Hellehaalari

Meillä on ollut nyt pari helteistä kevätpäivää. Blondin selkä ehti jo kerran palaa ja nyt täytyy miettiä tapoja, joilla suojataan Blondin ihoa. Ei kuitenkaan ole kiva pitää aktiivista koirulaista seuraavat puoli vuotta sisälläkään ja aurinkorasvan käyttöä pitää rajoittaa, sillä Blondi rakastaa kieriä maassa. Sen iho olisi kokoajan täynnä aurinkorasvaan liimaantuneita roskia. Onkohan sellainen suihke parempaa? Trikoopaidat ovat liian kuumia, mutta onneksi niitäkin voi kesällä käyttää, jos kastelee niitä koko ajan. Paitojen kanssa kuitenkin ongelmaksi jäävät paljaat lonkat.

Päätin kokeilla ohuen kesähaalarin ompelemista. Illalla myöhään muiden ompelutöideni jälkeen vielä surrasin vaalean hellehaalarin ohuesta kukallisesta kankaasta. Taskutkin ompelin koristeeksi.
Blondi nauttii kirmata uusi kevyt haalari päällään. Tosin tämäkin jättää liikaa paljaaksi, pitäisi melkein paita laittaa tuohon alle. Tai sitten rasvata yläraajat ja niska.

Blondille on palkitsevaa ommella, sillä se on selkeästi koira, joka nauttii vaatteistaan...ja oikeastaan ihan kaikista vaatteista. Minkä tahansa vaatteen jäädessä lattialle, Blondi käy sen korjaamassa omaan petiinsä.

Tein pussilahkeetkin :)

Blondi jumppaa.

Lämpimät terveiset Peikkokukkulan helteestä!

KAMALA KONE!

Tein suuren hankinnan. Suuren ja painavan. Kyllästyin tavallisten ompelukoneiden jatkuviin huoltoihin ja niistä johtuviin rahanmenoihin. Ostin TEOLLISUUSOMPELUKONEEN. En olisi ikinä uskonut, että jonakin päivänä tulen tähän pisteeseen. En ole ikinä mokomaa rakkinetta tahtonut. Aina olen pitänyt rajana sitä, että tavallisilla koneilla täytyy pärjätä. No, aina ei mene niin kuin suunnittelee. Jos kerran Suomen pikkukoirat tykkäävät Mi-Chi-vaatteista, niin kai sitten täytyy ostaa kamala rakkinne...hih, rakkine rakeille :D

Te, jotka ette ole nähneet teollisuuskonetta, niin kurkatkaapa tuonne pöydän alle! Se vaaleanharmaa iso mötikkä juuri ompelukoneen alla on moottori. Samaa kaliiperia kuin autonmoottori...Ajatelkaapa, tavallisessa ompelukoneessa moottori on koneen sisällä ja tässä koneessa moottori on melkein koneen kokoinen. Tuo pöytä kuuluu koneeseen ja polkimelle mahtuu yhtä aikaa kolmekin jalkaa ;) Lisäksi oikean reiden vieressä on sellainen uloke, jolla saa paininjalan nostettua, eikä tarvitse lainkaan käyttää vasemmalla kädellä paininjalassa olevaa vipua.

Kone on siis ruma ja iso, mutta pahin tulee seuraavaksi: se on hirveän MELUISA! Kun opettelin koneen käyttöä liikkeessä, en huomannut ääntä juurikaan, sillä kadulta kuului automelua ja kaupungin ääniä. Kun sitten toimme koneen tänne Peikkokukkulalle ja käynnistin illan rauhassa pöydässä olevan vihreän ON-napin, alkoi hirvittävä hurina ja lievä tärinä. Pelkäsin koko talon lähtevän lentoon. Shokissa painoin samantien punaista OFF-nappulaa ja melu häipyi vähitelellen loppuen tuulettimen huminan kaltaiseen ääneen. Juoksin olohuoneeseen raportoimaan asiaa itku kurkussa:" Maquina nueva esta rota! Hay un terrible ruido!" ("Uusi kone on rikki, kuuluu kamala ääni!")

Käskin mieheni soittaa HETI siskon tyttärelleen, jolla myös on teollisuuskone. Puhuin Maria Eugenian kanssa ja käskin hänen kuunnella, kun käynnistän koneen. Laitoin puhelimen moottorin viereen ja hän kuunteli. Itse asiassa toivoin, että koneessa olisi jokin vika, jotta asialle voisi tehdä jotain. Maria Eugenia antoi tuomionsa:" Tuo on aivan normaalia, teollisuuskoneet ovat media chillones!"

Menin nukkumaan raskain sydämin. Olen hyvin meluherkkä. Kärsin jopa kaukaa kuuluvasta maantien melusta, kun sieltä päin tuulee. Voimakkaat äänet saavat minut voimaan fyysisesti pahoin, alkaa melkein oksettaa. Jopa mikroaaltouunin piippaus oksettaa minua. Voimakas musiikki aiheuttaa päänsärkyä. Ja nyt minulla on työväline, joka pitää lentokenttämelua!

Nukuin huonosti ja ahdistuneesti. Aamulla kuitenkin heräsin sillä mielellä, että tämän kanssa on nyt selvittävä. En kuitenkaan tahdo palauttaa konetta, sillä oikeasti tarvitsen sitä. Täytyy vaan laittaa radio tai cd-levy soimaan niin voimakkaalle, että se vie huomion koneen hurinasta, vaikka inhoan kovaäänistä musiikkiakin. Olen myös miettinyt korvakuulokkeita ja niistä tulevaa musiikkia tai voisihan korvatulpatkin laittaa. Asia vaan on niin, että teen näitä töitä muiden hommieni ohella, joten en tahtoisi olla eristäytynyt niin, etten kuule, jos mieheni tahtoo sanoa minulle jotakin, ja aputytön kanssakin on aika tarpeellista kommunikoida.

Onneksi koneen voi pitää päällä vain silloin, kun ompelee saumaa. Kun laittelee nuppineuloja tai purkaa, täytyy heti painaa OFF-nappia. Siskon tytär ja kaikki muutkin lohduttelivat, että kyllä meteliin tottuu pian. No, sitä odotellessa....

Kiireitä

Ompelukoneeni on surrannut kuumana. Kuvassa viime viikon satsia. Ompeluhommien lisäksi minulla ja meillä on meneillään kolme muuta suurehkoa projektia sekä ainakin kymmenen pienempää. Moni keskeneräinen projektini joutuu odottamaan maaliskuulle saakka, jotta voin niitä jatkaa. Miten ihmeessä ihminen voi saada elämänsä tähän jamaan, kun ei edes käy kodin ulkopuolella töissä ja kun ei ole lapsia ja kun asuu kaukana kaupungeista? Olen lahjakas ainakin yhdessä asiassa: saan kiireen aikaiseksi, vaikka asun korvessa eikä tarvitse tanssia muiden järjestämien aikataulujen mukaan!

Tähän postaukseen sopivat myös anteeksipyynnöt. Pahoittelen sitä, etten ole ehtinyt moneen viikkoon vastata kunnolla kommentteihin ja onpa varmaan jäänyt vastaamatta joidenkin teidän ihaniin sähköposteihinnekin! Arvostan jokaista kommenttia ja sähköpostia ja tulen niistä hyvin iloiseksi! Kun kiireeni helpottavat, yritän keskittyä taas paremmin blogin sosiaaliseen elämään :)

Tänään...

...olen värjännyt ihonväriä...

...huuhdellut...

...ja ripustanut kuivumaan.

Zaran päivä

Zara täytti eilen neljä vuotta! Ihanainen tyttö on ollut meillä nyt kolme vuotta. Presumida de Llano Blanco. Meidän pikku possu!

Vasemmalla Zaran "poikaystävä" Choko Bon Bon, keskellä Zara itse ja oikealla Zaran tyttärentytär Dahlia.

Makkaratarjoilulla Zaran tytär Anastasia, Zaran "aviomies" Yoda sekä Zara itse.

Ei nyt tullut juhlistettua Zaran synttäreitä muuten kuin makkaratarjoilulla. Ei otettu virallisia kuviakaan, mutta tärkeintä kai oli, että karvakorvat saivat herkkuja masuihinsa.

Sininen loisto loppumassa

Lähetän tässä teille vähän kevättunnelmia ja valohoitoa sinne syksyyn!

Sinisade on lopettamassa kukintaansa. Kuisti on koko ajan sinisen maton peitossa, kun kuivuneet kukat varisevat maahan. Nyt sinisade alkaa pukata uutta oksaa ja vihreitä lehtiä, joista saamme nauttia syksyyn saakka.

Vielä ovat kukkulat vihreinä, kuten taustalta näkyy. Kuukauden verran vielä saamme siitä nauttia.

Vasemmalla oleva sinisade on nyt alkanut kasvattaa lehtiä ja uusia oksia. Se tuo kuistille vihreyttä koko pitkän kesän kuvuuteen.

Casa&Ideas -liikkeestä löysin sellaisen kastelukannun, mitä viitsii pitää esillä silloinkin, kun sitä ei käytä. Enpä ole ennen Chilessä nättiin kannuun törmännytkään. Olihan se pakko ostaa!

Kuvan vasemmassa laidassa on rayos del sol miniatura. Se kukkii fuksiana näin keväällä. Kasvi on kätevä täällä kuumuudessa ja kuivuudessa, sillä sen paksut lehdet keräävät kosteutta, eikä se kärsi niin helposti kuivuudesta kuin moni muu kasvi.

Vasemmassa alalaidassa olevan talviomeren takana on suihkulähteemme, joka kaipaa kunnon remontin. Isojen koirien kynnet ovat puhkaisseet pohjamuovin ja nyt voimme pitää altaassa vain vähän vettä. Olemme pohtineet tehdä betonista pohjan.

Gazebon alla syömme lounaan lähes joka päivä.

Tässä näkyy hyvin harventunut sinisade. Kukkia on vain vähän siihen nähden, mitä niitä oli viikko sitten.

Kuistin sohvalla näette virkkaamani tyynyt. Näytin ne blogissa tekovaiheessa.
---
Kerroinkin jo aiemmin, että blogista loppui kuvatila. Ostin sitä lisää Visa-kortilla. Yhäkin minulla on 0 megaa kuvatilaa, eikä summaa ole veloitettu tililtäni. En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Ostaa taas lisää tilaa? Voisiko olla, ettei ostoni ollut onnistunut, vaikka ruutuun tulikin tieto siitä, että google veloittaa summan tilitä? Tein kuitenkin lisätilan oston jo kaksi viikkoa sitten!
-
Mutta nyt poistun ruudun äärestä ja menen huuhtelemaan värjäämäni villat. On aurinkoinen päivä, joten ne kuivuvat hyvin jo tänään.

Oopperadiiva ja sen pimeä puoli

Peikkokukkulan oopperadiiiva esitti oodin minulle syntymäpäivieni kunniaksi.

Aariat tulevat sydämen kyllyydestä.

Blondilla ei ole hankaluuksia yltää korkeisiin säveliin.

Las Vegasista tilattu timanttipanta säihkyy estradilla.

Tein Blondin mekon tunikasta, jonka olin ommellut itselleni jokin aika sitten. Kangas kuitenkin oli liian tönkköä ja mallikin huono. Blondi on tyytyväinen mekkoonsa. Ihokaan ei pala, kun on kevyt mekko päällä. (Blondi oli ilman paitaa yhden päivän ja nyt sen selkänahka kuorituu paloina pois!)

Blondi näyttää niin herkältä ja "ihmismäiseltä" mekossaan. Kuitenkin se on Koira isolla K:lla. Tai oikeastaan Rottakoira isolla R:llä. Meitä nauratti kovasti, kun synttäreiden jälkeen Blondi yhä kirmasi mekossaan vaaleat hiukset tuulessa hulmuten ja timantit säihkyen. Sitten koirat löysivät rotankolon. Taika, Seita, Luna ja Blondi alkoivat kaivaa kuoppaa ja etsiä rottaa. Blondi työnsi kuononsa niin pitkälle reikään kuin vain onnistui. Sitten se hyppäsi toiseen paikkaan ja yritti kaivaa tietään rotan luo. Hiekka lensi, kun se kuopi. Kaikki chihuahuat makoilivat kaukana tapahtumien keskipisteestä ja katsoivat isojen koirien toimia pitkin kuononvarttaan. Kyllä huomaa, että chihuahua on seurakoira ilman sen suurempia viettejä. Niitä ei pätkääkään kiinnostanut rottajahti. Blondin vietit taas veivät sen rottajahtiin, eikä edes prinsessamekko saanut sitä unohtamaan sitä, että se on oikea Koira, eikä mikään hienohelma!

Lippu

Chileen tuli muutama viikko sitten uusi laki: nyt on luvallista pitää Chilen lippua tangossa joka päivä ympäri vuoden. Me kauheat rikolliset olimme niin tehneet jo ennen lakiakin. Mieheni on aina ollut sitä mieltä, että Chilessä pitäisi olla sama laki kuin USA:ssa, eli että lippua saisi aina pitää salossa. No nyt niin on.

Meillä on ollut pieni Suomen lippukin salossa, mutta myrskyt ja tuulet riepottelivat sen niin risaiseksi, ettei sitä enää kehtaa pitää. Toin Suomesta myös pitkän sinivalkoisen isännänviirin, muttei meillä ole riittävän korkeaa tankoa sille.

Suihkukausi mäntyjen alla on taas alkanut aurinkoisilla ilmoilla! Aurinko lämmittää mustan vesiletkun sisällä olevan veden ja voi taas pestä hiukset ulkona! Ihanaa. Kun palasin talolle suihkusta, näin Chilen lipun liehuvan tangossa. Yhtäkkiä mieleeni tuli, että pidän Chilen lipusta. En ollut ennen asiaa ajatellutkaan. Chilen lipusta voisi ihan hyvin tehdä sellaisia Lexingtonin tai Gantin tyylisiä lipputuotteita. Voisi tehdä tyynyliinoja, sohvatyynyjä, neulepuseroita, joissa Chilen lippu jne. Chilen lipussa on samat väritkin kuin Yhdysvaltain ja Yhdistyneen kuningaskunnan lipuissa. Ja tähtikin on.

Chilen lippu tunnetaan myös nimellä La estrella solitaria. Se hyväksyttiin maan lipuksi 18. lokakuuta 1811. Lipun vasemmassa yläkulmassa on sinisellä pohjalla valkoinen tähti. Tähti johdattaa Chilen edistykseen ja kunniaan. Se kuvaa myös tasavallan yhtenäisyyttä. Sininen kuvaa kirkasta taivasta ja Tyyntämerta. Valkoinen vaakaraita kuvaa Andien lunta, punainen vapauden puolesta vuodatettua verta.

Aloin sitten miettiä enemmänkin lippuja. Toki maailman kaunein lippu on oman maan lippu. Se, jonka on nähnyt lapsesta asti hulmuavan sinistä taivasta vasten. Se, jonka mittasuhteita opiskelimme partiossa neljä-kolme-seitsemän -laululla. Minulle tuli mieleeni, että onneksi saan nytkin asua maassa, jonka lippu näyttää omiin silmiini kauniilta. Onneksi siinä ei ole vihreää, mustaa eikä keltaista. Mielestäni ne ovat rumimmat värit lipuissa. Aloin miettiä muutenkin lippujen värejä. Onkohan olemassa jotain yleismaailmallisia sääntöjä, ettei esimerkiksi vaaleanpunaista saa laittaa lippuun? Eikö olisi aika makea valtionlippu sellainen, että vaaleanpunaisella pohjalla olisi mintunvihreä tähti ...tai muffinssi ;D

Mietin, onkohan koko maailmassa olemassa pastellivärisiä valtion lippuja? Tuli mieleeni Argentiina. Siinähän on vaaleansinistä, valkoista ja keltaista. Netistä sitten löytyivät kaikki liput ja on vaaleansinistä Argentiinan lisäksi monella muullakin maalla.

Kay katsomassa maailman liput täältä.

Minusta kauneimmat liput (esteettisesti, miettimättä lainkaan symboliikkaa!) on seuraavilla valtioilla: Sveitsi, Kanada, Japani, Georgia, Israel, Kiina, Liberia, Mikronesia, San Marino, Somalia, Turkki ja Yhdysvallat. (Kolme ensimmäistä ovat olleet suosikkejani niin kauan kuin muistan.)

Mauritanian ja Pakistanin liput olisivat kauniita, jos pohja olisi muu kuin vihreä. Tähti ja kuunsirppi näyttävät vaikuttavan minuun.

Onhan siellä muitakin tosi hienoja lippuja, kuten vaikka Bahrain, Bhutan, Makedonia, Malesia, Monte Negro, Panama....

Rumia lippuja siellä on vaikka kuinka paljon, mutten viitsi mainita niitä, ettei kenellekään tule paha mieli. Vaikkei kenellekään pitäisi tulla paha mieli yhden ihmisen mielipiteestä, mutta monet loukkaantuvat niin helposti milloin mistäkin. Sanonpa vaan, että jos lipussa on mustaa, vihreää tai keltaista ja varsinkin niiden yhdistelmiä, niin eivät pääse minun suosiooni.

Tiedättekö muuten, että kaikki maailman liput ovat suorakaiteen muotoisia, paitsi Nepalin kahdesta kolmiosta muodostunut lippu?

Paketti Fannylta ja postituksien kiemuroita

Löysin kuin löysinkin sisustustavaroita myyvän nettiliikkeen, joka suostui lähettämään tilaamani tuotteet maksikirje economynä! Maksikirje economy on edullisin tapa lähettää pieniä paketteja Suomesta Chileen. Paino saa olla korkeintaan kaksi kiloa ja joitain mittarajoitteitakin paketilla on. Kahden kilon painoisen paketin lähettäminen maksaa vähän päälle parikymmentä euroa. Maksikirje tulee joskus Chileen aika hitaasti, mutta hyväähän jaksaa odottaa. Kusti polkee tänne maksikirje kainalossaan kolmesta viikosta kolmeen kuukautta. Tällä kertaa meni vain nelisen viikkoa.

Tilasin kaksi Jeanne D'Arc Living -lehden kesänumeroa, sillä kesää kohdenhan me täällä kuljemme. Lisäksi olen jo pitkään tahtonut tuollaisen suloisen pölysokerisirottimen.

Tämä liike, jossa palvelu pelasi hyvin ja vastaukset tulivat nopeasti, on Sisustus Fanny. Liike sijaitsee netin lisäksi Lahdessa.

Sain lisäksi yllätyslahjana tällaisen peltisen kyltin. Hauskaa oli, että sain kyltin juuri päivän jälkeen syntymäpäiväni! Lisäksi sain kaksi pientä peltistä sydäntä, jotka näkyvät ensimmäisessä kuvassa. Kiitos Sisustus Fannyyn näistä yllätyksistäkin!

Monessa nettiliikkeessä tuotteiden postikuluista tulee kohtuuttoman suuret. Kerran tahdoin ostaa pari kangaspalaa ja niiden postikulut olisivat olleet paljon suuremmat kuin itse tuotteiden hinta. Pienet kangaspalat eivät edes paina paljon, joten en ymmärrä, miten postimaksut joissain liikkeissä määräytyvät.

Eräs nettiliike myy karkkeja yms. Meinasin tehdä tilauksen. Sivuilla on kätevä toiminto, josta näkee postimaksun osuuden koko ajan, kun tuotemäärä kasvaa. Minulla on oli karkkeja 5 euron edestä ja postimaksujen osuus oli jo noin 25 euroa! Huh! Täytyy aina vaivata kavereita tai vanhempia, kun tahdon karkkia tänne. Kaksi kiloa namusia maksikirje economynä tulee kuitenkin sillä parillakympillä. Mikseivät suomalaiset nettiliikkeet ota tätä käyttöön? Voihan sitä selkeästi ilmoittaa, että paketti tulee hitaammin kuin kalliimpi lähetys.

Ylihinnoiteltu oli Maalaisunelma-lehtikin Suomesta tilattuna. Vuodeksi lehden olisi saanut noin 200 eurolla Chileen lähetettynä! Miettikääpä postimaksujen osuutta! Tulee edullisemmaksi, että joku Suomessa tilaa lehden itselleen ja lähettää tänne. Nyt sainkin äidiltä sen syntymäpäivälahjaksi :) Paljon kätevämpää, nythän äiti voi lukea sen ensin ja lähettää vasta sitten minulle...kaksinkertainen ilo :) Toivottavasti äiti tykkää siitä lehdestä, en ole kysynyt hänen mielipidettään.

Tilasin juuri Country Living -lehden USA:sta kahdeksi vuodeksi ja se on postimaksuineen 48 dollaria! Postimaksujen osuudeksi sille lehdelle tulee 15 dollaria vuodessa. Eli 30 dollaria kaksi vuotta ja itse lehti kahdeksi vuodeksi maksaa 18 dollaria! :o Miten voi olla niin halpaa?

Itseäni pakettien lähettäjänä harmittaa se, ettei Chilessä ole mahdollisuutta lainkaan edullisempien pakettien lähettämiseen. On vain kirjaamattomia paketteja, joiden perille tuloon ei voi luottaa ja sitten kirjattuja paketteja. Lähetän aina paketit kirjattuina. Kurjaa on se, että edullisin paketti täältä lähetettynä maksaa reilu viisi euroa, eli vaikka kuoressa olisi yksi vaivainen chihun pipo, niin joudun siitä viisi euroa pyytämään. Ainoastaan paperia voi lähettää edullisemmin. Heti, kun kuoren läpi tuntuu muukin kuin paperi, hinta nousee 3700 pesoon.

Jos joku tietää muita suomalaisia sisustusliikkeitä, jotka voivat lähettää maksikirje economynä, niin vinkatkaa toki! Ihanaa lahjoa itseään joskus jollain sellaisella, mitä ei täältä ei saa.