Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Miten säilöä onnea?



Pojan kanssa kaksin. Istumme filtillä takan edessä. Pienen pojan iloinen naama puurossa. Takassa tuli, ikkunoiden takana syyspilvet roikkuvat alhaalla, lupaavat sadetta. Männyn oksat ruskeine kuivine neulasineen heiluvat. Vanha tuttu urco-lintu käy välillä nokkimassa ikkunaa. Minulla on kuuma kaakao pallin päällä, pojalla lämmintä maitoa tuttipullossa. Tuli humisee takassa, piippu naksuu. Poika selittää omalla kielellään salaisuuksiaan minulle. Pienet sormet etsivät erimuotoisia muovikappaleita laatikosta. Selitys jatkuu, toinen tossu on kadoksissa. Laatikon kantta hakataan vasten laatikkoa, painetaan junan nappia, avataan pientä luukkua, jonka takaa kurkistaa nalle. Minä virkkaan bambukoukulla punaista villalankaa. Poika on tyytyväinen, kun äiti on vieressä. Taustalla soivat lastenlaulut. Välillä halitaan, sitten jatketaan taas leikkejä. Mitään erikoista ei tapahdu ja silti kaikki on maailman ihmeellisintä. Miten saisin säilöttyä nämä hetket niin, että voisin nauttia niistä koko loppuelämäni? 




Sun puhees täyttää huoneen, en siitä ymmärtää voi sanaakaan.
Mut ehkä samaan juoneen minut tuut jo pian tempaamaan.
Hei, me eletään nyt aikaa pienten ihmeiden.
Elämä on taikaa, sä tiedät sen pikku ihminen,
sä tiedät sen pikku ihminen.

Kädet ilmaa kahmii, jalat polkee, suu selittää.
Katseesi kaiken ahmii, mitä miettiikään sun pieni pää.
Hei me eletään nyt aikaa pienten ihmeiden.
Elämä on taikaa, sä tiedät sen pikku ihminen,
sä tiedät sen pikku ihminen.

Oon yksi miljoonista, miksi juuri minut valitsit?
Tän pallon tallaajista miksi juuri minut kesytit?
Hei , me eletään nyt aikaa pienten ihmeiden.
Elämä on taikaa, sä tiedät sen pikku ihminen
Sä tiedät sen pikku ihminen.

Sanat: Aki Sirkesalo

(Ipanapa-iltalaulut)





5 kommenttia:

  1. Hei nuo on niitä arjen onnen pipanoita mitä minullakin on ikavä,lapseni on jo aikuisia ja silloin kun he olivat pieniä ei ollut aikaa istua ja vain nauttia hetkestä. päivi

    VastaaPoista
  2. Voit säilöä niitä juuri vaikka näin miten nyt teetkin: valokuvin ja kirjoituksin.

    Olen itse käynyt läpi monen vuoden valokuvia viime kuukausina, ja kyllä niitä katsellessa todellakin tuli ne muistot kyseisistä hetkistä mieleen ja vietin valokuvien parissa monta ihanaa hetkeä. Vielä mä ne tuhannet digikuvat joku päivä tilaan paperiversioina ja laitan kansioihin...

    VastaaPoista
  3. Ihanan itkettävä runo ja mietin että tekiköhän Sirkesalo laulun omista lapsistaan.
    Heillä oli niin koskettava kohtalo.
    Teillä on niin iloinen poika!

    VastaaPoista
  4. Moi!
    Kerro vähän, mitä tunteita sinussa herää kun nyt ajattelet aikaa ennen Dominicia?
    Oliko se yhtä hyvää elämää?

    terveisin Utelias

    VastaaPoista
  5. Säilö omaan muistiisi nämä hetket pienen Dominicin kanssa. Kyllä ne sieltä vuosien varrella putkahtavat esiin - sittenkin, kun poika on jo iso ja ehkä ne murkkuiän kinkkiset hetket pukkaavat pintaan. Tai sitten, kun hän täyttää 40 ja lapsenlapsen kanssa hänelle värkkäät synttärilahjaa ja kerrot samalla muistelmia isän lapsuudesta, joita hän ehkä ei itse muista lapselleen kertoa ja jotka lapsenlasta niin ihastuttavat. Juuri nyt itse koen tätä vaihetta ainokaisen lapsenlapseni kanssa. Yritän välittää hänelle niitä muistoja, joita hänen kiireinen isänsä ehkä ei huomaa lapselleen välittää.
    Ihanaa lapsiperheen arkea teille toivon!

    VastaaPoista