Jatketaanpa yhä rakkausteemaa. Sain eräältä blogini lukijalta tällaisen tulitikkulaatikon. Hän kertoi tämän olevan vasta luonnoksen. Hän tahtoisi tehdä vielä paremman version, mutta koska ei ollut saanut sitä aikaiseksi, hän lähetti tämän minulle. En julkaise lukijan nimeä, sillä en ole varma, tahtoisiko hän julkisuutta osakseen. Aika suloinen pikkujuttu :)
Blogini lukija ei tunne meitä oikeassa elämässä ja hän olikin tehnyt jutun blogin pohjalta. Tästä tulikin mieleeni, että minulta on joskus kyselty, miten ja missä olemme tavanneet yms. En ole saanut koskaan aikaiseksi kirjoittaa postausta rakkautemme alkuajoista. Nyt julistan mahdollisuuden kysellä meistä ihan mitä vain, saa olla utelias. Kysyä saa mitä vain ja minä vastaan tietysti vain niihin, joihin tahdon vastata :)
Olitteko kumpikin lomalla USA:ssa vai töissä? Miksi päädyitte miehesi kotimaahan?
VastaaPoistaVoisiko miehesi muuttaa Suomeen asumaan ?
VastaaPoistaMiten kieli ja kulttuurierot ovat vaikuttaneet suhteessanne? Kummankaan äidinkieli, kun ei ole englanti ja siinä olette tasavertaisessa asemassa. Itse parisuhteessa,jossa käytetään toisen äidinkieltä yhteisenä kielenä, ja aiheuttaa välillä väärinymmärryksiä. Vaikka meillä on kyseessä länsimainen kulttuuritausta molemmilla - Suomi vs. Englanti, on välillä haastavia tilanteita edessä. Myös perhekulttuuri vaikuttaa. Miten kulttuurien ero näkyy suhteessanne? Parisuhteessa syvempi ymmärrys toisesta kasvaa tietysti yhdessäolon myötä, mutta jos kieli on kummallekin vieras, on samassa tilanteessa molemmat, kuin tilanne, jossa yhteinen kieli on toisen äidinkieli. Tai tilanne, jossa asutaan toisen kotimaassa eikä kummallekin vieraassa maassa ja kulttuurissa. t.Virpi
VastaaPoistaKumpi on isompi ero arkipäivässä kulttuuriero vai iso ikäeronne? Hyvää viikonloppua sinne.
VastaaPoistaEn osaa kysyä mitään, mutta toivotan valtavasti onnea yhdeksännen hääpäivänne johdosta:)
VastaaPoistaIhania nuo hääkuvat ja tämä blogi ihan parhaita, elämänmakuinen ja aina yhtä mielenkiintoinen:)
-Maria
Mitä kieltä puhutte kotona?:)ja dominicille?
VastaaPoistaOlitko vieraillut Chilessä ennen muuttoasi ?
VastaaPoistaVeikö HÄN heti "jalat alta"?:) Eli tunsitko heti että HÄN on se oikea!!
VastaaPoistat.Tarja
miten riitelette,koskaan?mökötätte?tämäkin kuuluu rakkauteen...tämä on blogi nro 1,on ihana lukea tarinaanne.minäkin joskus toivoin asuvani ulkomailla ja tämän blogin kautta pystyy hiukan kuvittelemaan tuntemuksiasi siellä kaukana.
VastaaPoistaKiitos kysymyksistänne, teen näistä postauksen, ja vielä ehtii kysellä lisääkin :)
VastaaPoistaMikä vei sinut USA:han? Opiskelitko siellä?
VastaaPoistaPeikkokukkulalla kun asutte, niin kysyn, mistä paikka sai nimensä. Onko nimi sinun keksimäsi? Muistan sinun postanneen aiemmin tonttien etsinnästä, mutta miten Peikkokukkulan löysitte. Kuinka suuri tontti teillä on?
Piri
Samantapaista on jo kysytty, mutta tosiaankin: minkänlaisissa arkiaskareissa kulttuurieronne näkyvät parhaiten tai onko edes niitä?
VastaaPoistaMiten mielikuvasi Chilestä ja chileläisistä on muuttunut siellä asuessasi? Suurimmat yllätykset, sekä positiiviset että negatiiviset?
VastaaPoistaSinulla on mukava blogi. Kiitos myös mahdollisuudesta "haastatella" sinua :) Fiia
Oi, ihana aihe! Rakkaustarinoita kuuntelen (ja luen) aina innoissani.
VastaaPoistaTässä mun kysymykset:
*Millainen oli teidän ihan ensimmäinen kohtaaminen, kun olitte vielä tuntemattomia toisillenne? Mitkä asiat rekisteröit mielessäsi hänet tuolloin nähdessäsi?
*Mitkä asiat miehessäsi, hänen puheessaan ja käytöksessään sai sut ajattelemaan ihan alussa, että haluat jatkaa tutustumista häneen ja nähdä mihin tämä tie mahdollisesti johtaa?
*Kuinka nopeasti tiesit, että tässä se nyt on?
*Miltä tuntui lähteä rakentamaan uutta, yhteistä elämää Chilessä? Blogista on tullut vaikutelma, että teillä on ollut alusta asti tiettyjä unelmia ja tavoitteita, joiden eteen olette tehneet yhdessä pitkäjänteistä työtä.
---
Olen itsekin naimisissa latinon kanssa. Seurustelimme kolme viikkoa kasvotusten (muun ajan kirjoitimme sähköposteja yms.) ennen kuin menimme naimisiin.Olin tuolloin parikymppinen. Jätin kaiken taakseni Suomessa ja muutin mieheni perässä Etelä-Amerikkaan. En puhunut tai ymmärtänyt espanjaa, olin täysin ummikko uudessa ja vieraassa ympäristössä.
Ja olin (olen) luonteeltani varovainen riskien välttäjä! Punnitsen tarkkaan pienetkin jutut, käännän ja väännän eri skenaarioita ja monta kertaa ensireaktioni on jänistää. Mieheni kanssa kaikki vain tuntui luontevalta, selkeältä. Oli kokonaisvaltainen rauhan tunne, että olen turvassa hänen kanssaan. Annoin ensimmäisenä iltana hänelle antiikkiliikkeestä löytyneen sormuksen ja seuraavana päivänä sain vasempaan nimettömääni upean timanttisormuksen (kuulin vasta myöhemmin, että mies osti sen opintolainalla ja vaaransi opintojensa jatkumisen -ja mies oli opiskelua rakastava nörtti ja muutenkin tarkka rahankäyttäjä :)
Yhteiseloa takana nyt kohta vuosikymmen. Olemme asuneet kahdessa eri maanosassa ja mieheni työalueet käsittäneet yli kymmenen maata. Kaikki lapsemme ovat syntyneet eri paikoissa.
Olen umpirakastunut mieheeni. Hänen kanssaan on vain niin hyvä ja helppo olla. Ns. kulttuurierot ei paljoa näy parisuhteessamme tai perhe-elämässämme. Taidamme olla jonkinsortin maailmankansalaisia. Toki kasvatus ja kulttuurillinen perimä vaikuttaa meissä jossakin määrin, mutta ei häiritsevästi tai etäännyttävästi. Puhumme asioista avoimesti ja analysoimme, mistä tietyt asenteet, ajatusmallit tai vaikkapa käytöstavat kumpuaa.
Toki kunkin asuinmaan kulttuurit vaikuttaa arkielämäämme, kuten asumiseen, ruokaan, turvallisuuteen yms. Mutta kun puhutaan isoista tai periaatteellisista asioista, emme ole joutuneet vääntämään niistä kättä, vaan olemme olleet niistä yleensä yksimielisiä. Etenkin alussa tämä hätkähdytti. Tuntui absurdilta, että puolituntematon ulkomaalainen mies toiselta puolelta maapalloa ymmärsi mua ja tunsi mut paremmin kuin jopa oma läheinen perheeni. Monta kertaa mietin, että miten tämä voi olla mahdollista ja testimielessä ristikuulustelin miestä paljastamatta omaa kantaani. Nyt tästä vain nauttii, se kun tekee elämästä yksinkertaisempaa ;)
Keskustelemme säännöllisesti toiveistamme, unelmistamme, tavoitteista elämässä ja teemme suunnitelmia, kuinka voisimme toteuttaa ne. Elämä ja siitä toivottavasti kunnialla selviytyminen on yhteinen projekti :)
Toivottavasti ei ollut sopimatonta työntää omaa napaa tänne mukaan. Kolahti vain tämä "parisuhde latinomiehen kanssa"-aihe. Sattuneests syystä yksi lempiaiheistani :)
Kiitos minunkin puolestani mielenkiintoisesta kertomuksestasi. Pidätkö sinä blogia?
PoistaVenla
Hei Anonyymi ja kiitos ihanasta rakkaustarinastasi, joka oli kuin satua. Ei tietenkään ole sopimatonta tulla kertomaan. Olisi kiva kuulla enemmänkin elämästänne täällä samalla mantereella (vai oletteko nyt täällä?) Jos ehdit, laita s-postia.
PoistaMinua kiinnostaa näkyykö kulttuurien ero siinä miten Dominicia kasvatatte. Ja miten ratkotte mahdolliset näkemyserot. Ihan mielettömän puutarhan miehesi teille teki. Minusta siinä kauniilla tavalla kiteytyy hänen suuri rakkautensa teihin.
VastaaPoistaVenla