Sateenkaariunet

Liian helposti me alistumme
päiviin arkisiin ja harmaisiin.
Ilman taistelua antaudumme,
emme usko enää unelmiin.

Vaikka musta-valkoinen ois maailma,
silti oikeus on meillä kaikilla,
nähdä sateenkaaren värisiä unia.


Liian usein meidät pelko voittaa,
sitoo kädet meiltä ilkkuen.
Haaveet salaisimmat raunioittaa,
työntää meidät maahan varjojen.

Liian suurta surun synkkää viittaa,
aina perässämme laahataan.
Hukkuu ilo, emme enää piittaa,
mitä huominen tuo tullessaan.

Sisälläni pieni toivo itää:
Kyllä tästä vielä selvitään.
Kunhan oikeudesta kiinni pitää,
lyödään aukko yöhön pimeään.

Onhan meidän ainut tehtävämme,
jatkaa työtä, nähdä näkyjä.
Pistää likoon koko elämämme,
että valon näkis eksyvä.

Vaikka musta-valkoinen ois maailma,
silti oikeus on meillä kaikilla,
nähdä sateenkaaren värisiä unia!

Laulun sanat: Irina Lyrics


Minä en voi kuunnella suomalaista nettiradiota, sillä kukkuloilla nettiyhteys on liian heikko. Olen siis pudonnut täysin kelkasta, mitä tulee suomalaiseen musiikkiin. Nyt kuitenkin ferian takia olen kaupungissa kaksi ja puoli viikkoa ja nautin nopeasta nettiyhteydestä sen vähän, mikä minulla on aikaa istua koneella.

Yöllä ferian jälkeen puolinukuksissa käyn katselemassa lempiblogieni uudet kuulumiset. Olen niin väsynyt, etten jaksa edes kommentteja jättää, mutta tiedättepä nyt, että kyllä minä lukemassa käyn!

Kaunis pieni elämä -blogin taustalla alkoi soida musiikki. Hmm...kuulostaapa kivalta! Kuuntelin sen toisenkin kerran ja kolmannen. Sen jälkeen olen kuunnellut sen joka aamu monta kertaa ennen töihin lähtöä! Autossa rallatan täysillä laulua, vaikken edes sanoja vielä muista. Hymy huulilla olen aloittanut nämä päivät - yhden hassun laulun takia! Se vain osui oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.

Edellisaamuna ajoin auton tallista portin viereen, hyppäsin autosta ulos ja avasin portin ketjut. Normaalisti olisin manannut mielessäni näitä portteja, lukkoja ja avaimia, mutta minä vain hyräilin hyväntuulisena. Kadulla portin vieressä käveli vanha nainen, jolla oli vaaleanharmaa palmikko niskassaan. Hän käveli ohitseni, mutta pysähtyi ja kääntyi minuun päin ja sanoi:" Dios la bendiga mi hija." Sisälleni tuli lämmin ja ihmeellinen olo. Koko päivän tuntui, kuin olisin leijaillut. Niin kevyt ja hyvä minun oli olla ja asiat luistivat hienosti! Miksi se nainen pysähtyi ja katsoi minua? Miksi se vieras nainen kutsui minua tytökseen ja siunasi minut? Miksei minusta tuntunut ollenkaan kiusalliselta, kuten normaalisti, kun joku julistaa kadulla? Taidan uskoa siihen, että joukossamme kuitenkin liikkuu enkeleitä ihmisen vaatteissa:)

---

(Postauksen nuket ovat tekemäni tilaustyö japanilais-chileläiselle hääparille.)

Vähän hassu kutsu

Tänään feriassa tultiin kysymään, tahdonko osallistua vuotuisaan käsityöläisten grillijuhlaan. Kahtena ensimmäisenä vuonna en osallistunut vatsavaivojeni takia, mutta viime vuonna osallistuin ja grilliherkut olivatkin ihan maittavia. En edes sairastunut ruuan jälkeen! Päätin siis taas osallistua. Maksoin 3500 pesoa, joka on aivan käypä hinta lautasellisesta ruokaa, jonka siellä saa eteensä. Ärsyttävää muuten, että ihmisten, jotka eivät käytä alkoholia, täytyy maksaa aina täysi hinta ruokailuista, johon on laskettu mukaan viini - niin monta lasillista kuin jaksaa juoda. Olen kärsinyt tästä koko ikäni. Aina olen joutunut kaveriporukoissakin maksamaan saman kuin muut, vaikka kaikki tietävät, etten juo. Viinoista ja viineistä kuitenkin täytyy maksaa...pah!

Kun olin maksanut maksun, minulle kerrottiin, että mukana täytyy olla oma lautanen, haarukka ja veitsi. OK. Sitten sain käteeni paperin, joka oli sisäänpääsylipuke grillijuhliin. Luin sen ja minua alkoi vähän huvittaa.

Paperi nimittäin on hienoa materiaalia ja se on hyvin virallinen. Siinä kaupunginjohtajatar KUTSUU minut grillijuhliin! Että tervetuloa vaan, mutta maksa itse ruokasi ja tuo vielä ruokailuvälineet mukaan! MIKÄ KUTSU SE SELLAINEN ON, kysyn minä? Maksu vielä on sen suuruinen, että tavallisesta ravintolasta kyllä saisi lautasellisen ruokaa samaan hintaan.

Ja nyt kun purnaamaan aloitin (ihan hyvällä mielellä kuitenkin), niin kerron vielä senkin, että grillijuhlissa jaetaan kaksi palkintoa: vuoden innovaatiolle sekä perinteiselle käsityölle. Kun otin osaa ekan kerran tapahtumaan, kaikki järjestäjät ja muut käsityöläiset olivat sitä mieltä, että innovaatiopalkinto kuuluisi minulle. Sääntöjen mukaan kuitenkaan ulkomaalaiset eivät voi saada palkintoa. Palkinto on rahaa ja summa on huomattavan suuri, eli se todella lämmittäisi mieltä. Nyt olen mukana neljättä kertaa, eli neljä vuotta olisi aikaa ollut kehittää sääntöjä, mutta arvatkaapa vain, onko sitä tehty? Kenelläkään ulkomaalaisella ei ole mahdollisuutta saada mitään palkintoa, mutta silti tapahtumaa mainostetaan KANSAINVÄLISENÄ! Hohoi!


Mukavaa myös olisi, että kansainvälisessä tapahtumassa soisi kansainvälinen musiikki, mutta chileläiset renkutukset soivat aamusta yöhön kaksi ja puoli viikkoa - ja joka vuosi SAMAT! Tikitikitii...loca Maria.... ;)

Ei se mitään, maassa maan tavalla tai maasta pois! Kiitos kuitenkin Concepcionille, että minut on hyväksytty mukaan tapahtumaan. Olisi se kurjaa, jos sanottaisiin, ettei tuollaisia hattupäisiä rumiluksia täällä tarvita.

Ferian perjantai

Tässäpä näkyy kojuni feriassa. Ulkomaalaisilla on siniset kyltit ja chileläisillä keltaiset. Ferian järjestäjät päättävät, mitä kylttiin tulee. Sen vuoksi nimeni on joskus ollut "Aatonen" ja töideni kuvauskin on ollut usein epäosuva. Ensimmäisenä vuonna oli "villaveistokset" ja tietenkin ikävät ihmiset valittivat siitä, että olen käyttänyt töissäni muutakin kuin villaa. Yhtenä vuonna oli "perinteistä suomalaista käsityötä", mikä taas harmitti itseäni, sillä työni eivät kuitenkaan ole niin perinteisiä. Tänä vuonna tuo kuvaus on onnistunut, mytologisia hahmojahan suurin osa töistäni on ja nyt eivät voi ihmiset valittaa siitä, että olen käyttänyt useampia materiaaleja.

Myyntipöytä on joka vuosi vinossa jompaan kumpaan suuntaan. Tänä vuonna on kätevää, kun tavarat kierivät mieluummin kojun sisään kuin ulkopuolelle. Pöydän alla näkyvät kalterit, jotka laitetaan kojun eteen yöksi. Päivällä kaltereille ei ole muuta paikkaa kuin tuossa rumasti pöydän alla, jos sisäpuolelle ei mahdu. Kaltereiden takana on suomalaisen blogin pitäjän Aimariin ottama kuva, jonka suurensin hänen luvallaan. Olisin tahtonut laittaa sen kyltin viereen, mutta se olikin liian iso. Ei mahtunut.

Tämä kuva on otettu aamupäivällä, kun teltassa ei vielä ollut tungosta.

Talvinen maisemakuva

Tänään onneksi myynti oli ihan hyvää. Tuli heti reippaampi olo, kun oli vähän vipinää!

Tässä makupala isommasta taulusta.
---
Kiitos teille kommentoijille kannustuksesta!

Tervetuloa Feria de Arte Populariin!

Hei kaikille lukijoille! Feria on täydessä vauhdissa ja kaikki aika menee siellä. Siksi en ole ehtinyt päivittää blogiani. Kojun pitää olla auki kaksi ja puoli viikkoa klo 11-23. Siihen vielä kun lisää matkat, niin työpäivistä tulee 13-tuntisia! Tapahtuma alkoi 22.1. ja se loppuu 7.2.

Nappasin muutaman kuvan kojustani. Röllö hyllyn päällä on maskottini, sitä en myy, vaikka hintaa kysellään joka päivä. Ei kukaan täällä olisi valmis maksamaan sitä hintaa, joka siitä pitäisi pyytää, kun ottaa huomioon siihen kulutetut tunnit ja työmäärän. Koko Röllö on tehty neulahuovuttamalla ja se on iso. En tiedä, saako kuvasta käsitystä koosta.

Koiratkin näkyvät töissäni. Tässä on yksi taulu, jonka nimi on "Quiltro chileno" eli "Chileläinen katukoira". Kaikki eri värit ja laikut siinä kuvaavat sitä rotujen kirjoa ja sekamelskaa, joka chileläisissä katukoirissa on edustettuna. Osittain taulun päällä roikkuu neulahuovuttamalla tehty käsilaukku, jossa on chihuahuan pää. Chihulla on vähän vaivautunut ilme, sillä laukussa on teksti "Pure breed chi", eikä laukun chihu ole ihan varma puhdasrotuisuudestaan. Vaikka chihuilla ovatkin kaikki värit sallittuja, mutta tuskin tällainen väritys!

"Tontun yöjuoksut"

"Yksinäisten vuorten tontut"

Tällaista näkymää katselen päivät pitkät. Kuva on otettu kojuni sisäpuolelta. Ihmisiä on liikkeellä valtavasti, mutta kauppa käy nihkeästi. Paljon huonommin kuin aikaisempana kolmena vuonna, kun olen ollut mukana. Lama taitaa näkyä vasta nyt ihmisten kukkaroissa.

Joulumuorikin pääsi mukaan ihmisiä hämmästyttämään.

Onnenpuput

Kukkapuput

haltioita ja tonttuja

Feria de Arte Popular on Chilen suurin tapahtuma lajissaan. Otan siihen nyt osaa neljättä vuotta. Myynti on aina ollut hyvää Chilen mittakaavassa mitattuna. Työni ovat hyvin erilaisia kuin eteläamerikkalaiset käsityöt muuten, mutta kauppa on silti käynyt. Tänä vuonna ikävä kyllä on mennyt heikosti, vaikka hinnat ovat suunnilleen samat kuin aiemminkin ja olen tehnyt paljon myyntiin aiempien vuosien menestystuotteita. Onneksi feriaa on kuitenkin vielä jäljellä yli viikko ja kun ihmisillä on palkkapäivä, voi tahti reipastua myynninkin osalta.

---

Tapahtumaa leimaa kyllä voimakkaasti juuri sana "popular", eli kaiken pitäisi olla helposti ymmärrettävää ja halpaa. Paremmalle työlle ei pahemmin anneta arvoa. Joka vuosi on saman pulman edessä. Miten voisi tehdä jotain NOPEAMMIN ja HELPOMMIN valmistuvaa, jota voisi myydä EDULLISEMMIN? Ihmisten kipuraja tuntuu olevan noin 6 euroa, eli sen yli menevät tuotteet jäävät helposti ostamatta. Minulla ei ole montaakaan tuotetta alle kuuden euron.

---

Juttelin pieniä lasieläimiä valmistavan miehen kanssa. Hän kertoi, että hän voi tehdä 150 pientä koiraa päivässä! Minä voin tehdä neulahuovuttamalla korkeintaan yhden koirataulun tai muutaman pienen koirahahmon! Voi kun ihmiset voisivat ymmärtää, miten hidasta työni on!

---

Yritän feriassa ollessani aina bongata suomalaisia ja muutenkin naapureita. Nyt tuloksena on kolme suomalaista miestä, yksi suomea puhuva chileläinen nuori nainen, yksi ruotsalainen pariskunta sekä yksi venäläinen pariskunta.

---

Kiitos vierailustanne kojussani:)

Pari elämänohjetta

Sain ystävältä sähköpostin kautta "tantran", jossa oli lueteltu paljon elämänviisauksia. Ne ovat niitä samoja, jotka kaikki tietävätkin: "Anna enemmän kuin saat, nuku vähemmän kuin tahdot jne." Mutta kaksi niistä ohjeista pysäyttivät minut:

Jos joku esittää kysymyksen johon et tahdo vastata, hymyile ja kysy:
"Miksi haluaisit tietää sen?"

Muistaisinpa vaan tämän seuraavan kerran, kun joku kysyy jotain tungettelevaa tai älytöntä.

Toinen poimimani elämänohje:

Älä anna pienten väärinkäsitysten pilata suurta ystävyyttä.

Piñerasta Chilen presidentti

Sunnuntaina täällä Chilessä kansa valitsi uuden presidentin. Olenkin kirjoittanut aiheesta kahteen otteeseen aiemmin, kiitos kommenteistanne. Kerron nyt tässä oman mielipiteeni asiasta, ettei se jää vain tuonne kommenttiloodan puolelle.

---

Näissä vaaleissahan oli tilanne, että kahdesta "pahasta" piti valita toinen, eli kumpikaan ehdokas ei ollut minulle varsinaisesti mieluisa. Minä en voi äänestää Chilessä, mutta olisin antanut ääneni keskusta-oikeiston Piñeralle, sillä hän oli ehdokkaista ainoa, joka selkeästi lupasi tehdä tälle rikollisuudelle jotain. Asiasta kiinnostuneet löytävät varmasti aiheesta juttua netistä.

---

Frei on jo ollut presidenttinä Chilessä ja olen kuullut melko pöyrityttäviä juttuja, joita hän silloin täällä teki, mm. vapautti huumerikollisia vankilasta. Kun tästä kyseltiin vaalikampanjan aikana, ei hän osannut antaa järkevää selitystä päätökselleen.

---

Tässä Chilen todellisuudessa yli neljä vuotta eläneenä menin Piñeran puolelle. En tiedä, olisinko ollut toista mieltä, jos asuisin Suomessa ja näkisin asiat toisesta suunnasta.

---

Chilen lähihistoriasta puhuttiin luonnollisesti kampanjan aikana. Menneisyys on menneisyyttä ja siitä täytyy päästä irti ja jatkaa parempaan suuntaan. Nyt on vallankahvassa ollut 20 vuotta sama puolue, eivätkä asiat ole niin hyvin kuin millainen kuva ulkomaailmalle annetaan. Chileläiset ovat väsyneitä tilanteeseen. Kunnolliset ihmiset saavat asua kaltereiden takana ja pelätä, kun kasvitkin ryöstetään pihasta. Huumerikollisuus on valtavaa, koulut ovat surkeassa kunnossa, lakkoja ja mielenosoituksia jatkuvasti ja minimipalkka on huono, vain muutamia asioita mainitakseni.

---

Ainoa ehdokas, joka lupasi selkeitä muutoksia, oli Piñera. Ilmeisesti viis siitä, mitä puoluetta hän edustaa, kansa tahtoi antaa hänelle mahdollisuuden näyttää, mitä hän pystyy tekemään. Jopa tässä viereisessä köyhässä Tomecon kylässä voitto oli mennyt Piñeralle. Vaikka presidentti ja hallitus tekivät kaikkensa mustamaalatakseen Piñeran ja nostaakseen oman hännän pystyyn, Piñera voitti kolmella prosentilla.

---

Vaalien jälkeen häviäjät ylistivät itku kurkussa tätä demokratian voitoksi. Kansa sai sanoa, mitä tahtoi. Minä vain jäin miettimään, onko se demokratiaa, että istuva presidentti puolueineen mustamaalaa julkisesti toista ehdokasta ja käy kampanjaa omansa puolesta? Se oli aivan peittelemätöntä ja loppupäivinä tuli jopa sellainen maku, että teot olivat lähes epätoivoisia. Hävettääkö heitä jälkeenpäin? Kun voittaneen presidentin tukijoukkoja haastateltiin vaalien jälkeen, he sanoivat, että vallitsevan presidentin puolue pelasi likaista peliä ja minä olen kyllä siitä samaa mieltä.

---

Ja vielä lopuksi tahdon korostaa, että minä en ole pätkääkään poliittinen ihminen, joten tässä blogissa ei tule olemaan tämän kaltaisia postauksia juuri lainkaan. En tahdo alkaa kaivella Chilen ikävää lähihistoriaa. Minä elän suomalaisena Chilessä tätä päivää ja voin kertoa, että todellisuus Chilessä ei ole ihan samaa kuin miltä se muualta katsottuna näyttää. Nyt vaan kaikki täällä toivomme, että maa jatkaa kulkuaan ylöspäin ja parempaan suuntaan, kaikessa mielessä. Toivotaan, että Piñera pitää lupauksensa ja tämä maa saa hyvän presidentin. Niin paljon olisi tehtävä ja niin paljon voisi olla toisin. Odotin jo Bacheletin muuttavan monia asioita, jotka liittyvät naisten oikeuksiin. Ikävä kyllä asiat eivät muuttuneet. Saa nähdä, miten käy, kun vallankahvassa on mies.

---

Mutta nyt irti näistä mietteistä! Feria de Arte Popular alkaa PERJANTAINA ja vaikka mitä hommaa sitä ennen on vielä tehtävä!

Uusi yritys - Chilelle presidentti

Tänään on taas vaalipäivä. Ensimmäisellä kierroksella Piñera sai kaikista äänistä 44.03 % ja Frei 29.62 %. Voittajan kuitenkin täytyy saada yli 50 % kaikista äänistä. Tämänhetkinen presidentti Michel Bachelet on tehnyt kovasti kampanjaa Frein puolesta. Hän esiintyy valtavissa julisteissa Frein kanssa ja puhuu radiossa ja televisiossa Frein puolesta. Minä en voi tajuta tätä! Miten presidentti voi olla toisen ehdokkaan puolella noin julkisesti?

---

Piñera oli alusta astin vahvin kaikista ehdokkaista ja vaikka en politiikasta mitään ymmärräkään, mutta minusta on epäreilua, ettei "paras" voita, vaan tehdään kaikkia kiemuroita, jotta heikompi (presidentin puolueesta) voittaa.

Alun neljästä ehdokkaasta kaksi jäivät siis pelistä pois ja ne molemmat kaksi ovat kertoneet julkisuudessa antavansa äänensä Freille ja kehottavat heidän äänestäjiään tekemään samoin. Televisio toitottaa, miten hienosti tämä hallitus on tehnyt kaiken viimeisen neljän vuoden aikana (hah - tästä voidaan olla montaa mieltä!), joten ehdottomasti kannattaa äänestää Freitä, jotta sama meno voi jatkua. Ainoa ehdokas, joka on todella luvannut tehdä muutoksen Chilessä ja taistella valtavaa rikollisuuta vastaan on Piñera. Jo pelkästään sen takia antaisin ääneni hänelle, jos voisin äänestää.

---

Illalla myöhään kerrotaan tulos, mutta kyllä sen nyt jo melkein arvaa. Mitä täällä Chilessä vielä pitää tapahtua, jotta ihmiset tajuaisivat antaa mahdollisuuden erilaiselle ehdokkaalle? Tuntuu, ettei kukaan ole tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen, lakkoja ja mielenosoituksia on jatkuvasti. Silti ihmiset antavat äänensä samalla porukalle.

---

No joo, kaikkein vähiten minä ymmärrän politiikkaa, joten pitäisi kai pitää mielipiteeni omanani, eikä julkistaa sitä täällä netissä ;)

Tontut matkalla feriaan

Chilen suurin populaaritaiteen tapahtuma Feria de Arte Popular järjestetään joka vuosi Concepcionin kaupungissa. Tapahtumalla on pitkät perinteet, sillä tänä vuonna se pidetään jo 46. kerran. Feria alkaa 22. tammikuuta ja kestää 7. helmikuuta asti. Myyntipöytien on oltava auki joka ikinen päivä klo 11-23. Se on melkoinen puristus.

Parta on raakaa lampaanvillaa.

---

Osallistun tänä vuonna neljättä kertaa. Tapahtumaan on tuhansia hakijoita, joista raati valitsee pari sataa käsityöläistä. Ensimmäisenä vuonna hain "chileläisenä" chileläisten joukossa ja minut valittiin. Arvasin kyllä sen jo etukäteen, sillä minun työni ovat niin erilaisia muihin eteläamerikkalaisiin käsitöihin verrattuna. Sen ensimmäisen kerran jälkeen minun ei enää ole tarvinnut viedä työnäytteitä raadille, vaan nyt riittää pelkkä valokuva. Concepcionin kaupunki on sen ensimmäisen vuoden jälkeen lähettänyt minulle kutsun tapahtumaan, eikä minun tarvitse maksaa pöytävuokraa ollenkaan! Toisaalta minun on maksettava veroa moninkertaisesti verrattuna chileläisiin, joten tasoihin maksut kuitenkin menevät.

Lakit olen neulahuovuttanut laamanvillasta.

---

Ensimmäisenä osallistumisvuotena järjestäjät olivat mainostaneet televisiolle, radiolle ja lehtiin, että tänä vuonna tapahtumaan ottaa osaa suomalainen käsityöläinen. Minulla kuitenkin alkoi pari päivää ennen tapahtumaa todella voimakas vastakipu ja jouduin sairaalaan. Meinattiin leikata umpisuoli, mutta onneksi ennen leikkausta tehtiin kaikki mahdolliset tutkimukset ja todettiin, että kova kipu johtui jostain vatsan rauhasten turvonneisuudesta ja värinästä. Älkää kysykö tarkemmin - minäkään en tajua... mutta näin itse, miten karvaiset rauhaset värisivät siellä sisälläni. Tämä johtui kuulemma salmonellasta.

---

Kojuni takana olivat aamulla aikaisin telkkarit, sanomalehdet ja radiotoimittajat odottamassa pohjoismaalaisen ihmeen saapumista. Mutta kojuni pysyi kiinni, enkä minä ilmestynyt paikalle. Muutaman päivän koju oli kiinni, kunnes pääsin jaloilleni. Valkoisena ja puolikuntoisena raahauduin järjestämään kojuni, koska into oli kova. Vähän väliä jouduin makaamaan kojun lattialla ja joitakin kertoja piti lähteä kotiin. Mieheni joutui ottamaan tuon kovan urakan kontolleen ja hänkin kärsi tuolloin mahavaivoista. Kaksi ensimmäistä vuotta Chilessä tulivat lääkärit ja vessat tutuiksi!

Muut käsityöläiset ihmettelivät, mikä tuota Finlandian kojua vaivaa, kun se vaan pysyy kiinni. Ehkä lentokone on jäätynyt, eikä ole päässyt matkaan? Kun sitten lopulta kannoin tonttuni ja peikkoni paikanpäälle, olivat ihmiset haltioissaan - sekä käsityöläiset että asiakkaat. Ihmiset eivät olleet koskaan nähneet neulahuovutettuja tontunnaamoja. Jotkut pelkäsivät niitä. Tonttujen ja peikkojen rumat naamat herättävät joka vuosi hilpeyttä sekä pelkoa. Yleensä ihmiset pysähtyvät kojuni kohdalle virnistelemään ja osoittelemaan. Näkevät hahmoissa setiään ja tätejään. Jotkut taas värähtävät ja kiertävät kaukaa. Monet sanovat avoimesti pelkäävänsä, sillä hahmot ovat liian realistia. Kuvia joistakin neulahuovutetuista peikoista ja tontuista voit nähdä tämän sivun lopusta, kun rullaat alaspäin.


Tämän postauksen kuvat ovat tonttuja, joiden kasvot olen muotoillut massasta. Tonttulakki on neulahuovutettu ja vartalo on puunpala täältä Peikkokukkulalta. Tahdon käyttää töissäni paljon luonnonmateriaaleja vastalauseena tälle muovikulttuurille, joka täällä jyllää.
---
Minä en pyri tekemään perinteisiä suomalaisia tonttuja, vaan sekoitan kaikki metsä-, haltija-, joulu- , sauna-, riihi- ja kotitontut muuhun eurooppalaiseen perinteeseen ja omaan mielikuvitukseeni. Tulos on sitten omannäköistäni ja siinä onkin selittelemistä, kun ihmiset kuvittelevat, että kaikki minun työni olisivat kopioita jostain "perinteisestä suomalaisesta". Työni ovat suomalaisia, koska olen suomalainen ja koska vaikutteeni tulevat sieltä. Asi es la cosa!

---
Tulen esittelemään seuraavissa postauksissa enemmänkin töitäni feriaan.

Ihanat vaaleat pilvet...

Ihanat vaaleat pilvet liukuvat taivaalla,
hiljaa ja lumoavasti laulaa ruohonleikkuumasiina.

-
Auringon hyväilystä heinä on väsynyt,
tulisi talo valmiiksi, tulisi juuri nyt.

-
(Harmajaa mukaillen minä)

Tämän kesän alku on ollut ihmeellinen. Liian kuumia päiviä on ollut vain yksi. Tänä vuonna on ollut jopa viileää. Eilenkin kävi niin kova tuuli, että paikat rämisivät ja kuistin kukkapurkit kaatuilivat sinne tänne. Chihut räksyttivät hermostuneena, kun joka puolelta kuului epäilyttävää ja vaarallista riksahtelua ja raksahtelua.

---

Minulla on tänä kesänä ollut pitkähihainen päällä melkein joka päivä. Eilenkin viima kävi fleecen läpi! Olen todella onnellinen tästä, sillä normaalisti tähän aikaan vuodesta on todella tukalaa. Viime vuonna, kun valmistin töitäni Feria de arte populariin, olin sulaa. Tuuletin hurisi koko ajan selän takana ja kankaanpalaset ja villat lentelivät ärsyttävästi tuulessa. Jalkoja ja päätä särki ja koko kroppa oli vetelä ja väsynyt. Tänä vuonna tuntuu melkein suomalaiselta kesältä, paitsi että ei sada niin paljon.

Lotisee ruokapöydälle

Chilessä tässä osassa maata ei sada kesällä juuri lainkaan - ja sitten kun sataa, tulokset ovat arvaamattomat!

Talomme on ottanut taas isoja harppauksia eteenpäin. Tilasimme kattopellit Santiagosta ja ne tulivatkin reilussa viikossa. Nyt saamme kattopellit, jotka ovat yhtä kappaletta harjalta alas asti, eikä tehty useista kappaleita, kuten moni täällä joutuu tekemään, jos tahtoo vähänkään isomman talon. Toki nytkin katto tulee monesta osasta, mutta vaakatasoon ei tule yhtään rumaa saumaa.

---
Työmiehet olivat jo poistaneet osan mökkimme katosta, kun eilinen sadekuuro yllätti. Söimme lounasta, kun aloimme kuulla lotinaa. Ensin lotisi Finlaysonin kerniliinalle, sitten stereoiden päälle ja jääkaapin taakse. Sitten huomasimme, että sohvan tyynyt olivat imeneet jo hyvän aikaa veden. Ryntäsin parvelle, siellä oli peiton kulma märkä, patjan kulmakin oli ehtinyt kostua, tyynypino parven nurkassa oli imenyt vedet, kunnes eivät enää pystyneet enempää ja siksi vedet alkoivat lorista alakertaan stereoiden päälle. Pelastin viime tipassa parvella olevat kirjat ja lehdet, suuret arteeni.

Kun kaikki oli jo märkää, työmiehet tulivat ilmoittamaan, että he saivat peitettyä katon. Sen jälkeen ei sitten enää montaa tippaa tullutkaan.
---
Minulla on enää pari viikkoa aikaa valmistautua Chilen suurimpaan populaaritaiteen tapahtumaan. Se kestää kaksi ja puoli viikkoa, joten myytävää täytyy olla riittävästi. Tämän takia sisustusvimmani täytyy työntää nurkkaan odottamaan.
---
Ajankohtaista kuitenkin on värien miettiminen. Emme osaa päättää, maalaammeko talon ulkoapäin valkoiseksi ja ikkunanpuitteet ja vuorilaudat vaaleanharmaiksi vai toisinpäin. Pitäisi tehdä koemaalaus.
---
Kiitos kaikille lukijoille edellisen postauksen kommenteista. Uskaltauduin nyt tekemään graavia pakastetusta kirjolohifileestä ja hyvää tuli! Myös ideoita talon väritykseen sain teiltä. Vaaleanruskeista lautaisista sisäseinistä en ole vielä löytänyt yhtään kuvia, että jos joku löytää, niin vinkatkaapa!
---
Tänään kuivatellaan kaikkea kastunutta!

Rennosti vuoden ekana päivänä sekä sisustus- ja ruokakysymyksiä

Näin rennosti vuoden ensimmäisen päivän ottivat vastaan Chiquitita 9 v, Olivia 8 kk ja Yoda 2 v meidän mökkimme kuistilla.

Korkean pallin päällä näkyy itselleni joululahjaksi ostama ruusuvati ja pallin vieressä on vaaleanpunainen juoma-automaatti, joka oli yksi chihuahuoiden joululahjoista.

Sitten päivän sisustus- ja ruokakysymyksiin:

---

1. Onko blogiani lukemassa ketään, joka olisi maalannut kotinsa lautaseinät vaaleanruskeiksi? Tahtoisin nähdä kuvia, miltä sellaiset seinät näyttävät. Olen löytänyt kuvia vain "tasaisista" ruskeista seinistä. Tietääkö kukaan, missä olisi kuvia? Pelkään nimittäin valitsevani tunkkaisen tai likaisen sävyn. En myöskään tiedä, sopiiko ruskea väri lautaseiniin.

2. Tahtoisin nähdä kuvia lautaisista sisäseinistä, jotka on maalattu jollain muulla värillä kuin valkoisella, mistä löytyisi kuvia?

3. Missä olisi kuvia puutaloista, jotka on maalattu vaalean siniharmaaksi ulkoapäin?

4. Tahtoisin tehdä graavia lohta, mutta fileet on pakastettu. Miten voin tehdä graavin lohen pakastetusta lohifileestä niin, ettei se mene pilalle? Lohihan pitää syödä kai päivässä, kun se on sulatettu, mutta pelkkä graavaantuminen vie 24 tuntia. Onko tämä mission impossible?

Hyvää alkanutta vuotta kaikille Peikkokukkulalla piipahtaneille!

Kiitos!

(Tama teksti on kirjoitettu mieheni siskon luona, joten aakkosten viimeisista kirjaimista puuttuvat pisteet.)

Olivia kiittaa teita kaikkia lukijoita, jotka piditte peukkuja pystyssa, kun pikkuinen sairasti silmaansa. Kavimme tarkastuksessa, jossa oftalmologi katseli erilaisilla linsseilla ja valoilla silmaa ja laittoi sinne tippoja, jotka varjasivat ulceran alueen. Sitten elainlaakari katsoi minua ja sanoi:" Nayttaa silta, etta olet laittanut todella huolellisesti ja usein tippoja Olivian silmaan." Niin olinkin laittanut! Kaksi paivaa puolen tunnin valein toisia tippoja ja puolen tunnin valein toisia ja sitten viela kaksi kertaa paivassa kolmansia. Sen jalkeen viikon verran kuusi kertaa paivassa tippoja. Kun mina menin nukkumaan, mieheni jatkoi tippojen tiputtelua, silla han aina valvoo pidempaan kuin mina. Elainlaakari kertoi, etta han oli jo melkein varma, etta silma jouduttaisiin leikkaamaan, niin paha se oli ollut. Nyt silma oli kuitenkin TAYSIN TERVE! Siina viela nakyy vaalea tapla, mutta silma on taplan alta terve. Taplan pitaisi havita itsestaan muutamassa kuukaudessa ja jos se ei havia, niin sitten saamme tippoja sita varten. Tapla on kuitenkin enaa vain esteettinen haitta. Ihanaa!

Oftalmologi viela vitsaili minulle, etta han palkkaa minut yliopistollisen klinikalle hoitamaan koiria, kun tyo oli tehty niin hyvin:)

Kiitos, etta piditte peukkuja hiirulaiselle!

Tragedia

(Tama teksti on kirjoitettu mieheni siskon luona, joten aakkosten viimeisista kirjaimista puuttuvat pisteet.)

Minulla on nyt Suomesta vieraita. Paatimme jaada kahdeksi paivaksi kaupunkiin, jotta voin esitella paikkoja taalla. Jatin heidat nukkumaan keskustan asuntoomme ja tulin itse mieheni siskon luokse.

Yksi paikka, joka minun piti heille esitella, on Vega Monunmental.

Se on iso, 10 hehtaaria kasittava tori ja kauppahalli. Kojuja siella on noin 700. En edes uskalla arvata, miten monen ihmisen tyopaikka se oli. Siella oli liha-, kala-, kenka-, elain-, paperi-, taulu-, vaate- ja huonekalukauppoja. Siella oli apteekki, kampaamoita, partureita, kahviloita jne. Siella myytiin valtavasti vihanneksia ja koiranruokaa. Toissa siella olivat liikkeiden omistajat, myyjat, karrypojat, kalanperkaajat jne. jne. Jonkinlainen tyo siella antoi leivan todella koyhille ihmisille.

Vega Monumental sijaitsee mieheni siskon kodin vieressa.

Herasin aamulla viidelta paloautojen meteliin.

Menin ikkunaan, kun paloautojen aani kuului lahempaa ja lahempaa.

Kuulin niiden kaartavan talon pihaan!

Laitoin kengat jalkaan, hupparin paalle ja juoksin ulos.

Miksi oli niin paljon ihmisia liikkeella? Sitten nain liekit, tunsin kuumuuden ja haistoin savun. Kaikki asukkaat olivat nousseet sangyistaan katselemaan murhenaytelmaa. Hain kameran sisalta, jotta voisin nayttaa mieheni siskolle ja miehelleni, mita taalla tapahtui. Mieheni on campolla ja sisko toisessa kaupungissa.

---

Liekit loivat korkealle ja kerroin tilanteesta puhelimessa miehelleni ja hanen siskolleen. Kadun toisella puolella on bensa-asema ja he pelkasivat, etta se voisi rajahtaa. He kehottivat minua lahtemaan keskustaan koirien kanssa. Palasin sisalle ja sahkot olivat poikki. Laitoin kuitenkin vaatteet paalle, koirat kasseihin ja otin repun selkaani. Sitten menin autoon ja ajoin keskustaan pitkin tyhjia katuja. Kello oli kuusi aamulla.

---

En tahtonut tietenkaan menna herattamaan vieraitani ja menin toiseen keskustan asuntoomme. Siella avasin telkkarin ja aamu-uutisissa jo naytettiin tragediaa. Ihmiset itkivat. Monen elamantyo oli mennytta. Taalla ei ole pahemmin vakuutuksia. Nuo ihmiset jaavat tyhjan paalle. En usko, etta sellaisen liekkimeren alta saadaan pelastettua kunnossa mitaan. Telkkarissa naytettiin, miten katukoiria ohjattiin ulos alueelta. Viela ei tiedeta, onko ihmisia kuollut, silla siella kuulemma nukkui useita kodittomia. En tahdo ajatella elainkaupan pikkuelaimia ja lintuja!

---

Nyt aamulla palasin tanne ja poliiseja oli joka puolella. Minun piti jattaa auto monen korttelin paahan. Toivottavasti sita ei ryosteta. En jattanyt sinne mitaan sisalle. Tama alue on vahan epamaaraista. Vega Monumentalkin on sellainen vahan hokkelimainen paikka, siksi se paloikin niin nopeasti. Puisia kojuja ja kaikki vierivieressa. Sen "eksoottisuuden" takia minun piti nayttaa se vieraille, mutta nyt ei sitten tarvitsekaan. Siella oli mm. elainkauppa undulaatteineen ja hiirineen ja heti kaytavan toisella puolella oli lihakauppa, jossa kaikki ruhot roikkuivat suojaamattomana ja sianpaat olivat myyntitiskilla.

---

Tummat yokuvat on otettu silloin viiden maissa aamulla. Valoisat kuvat on otettu kymmenelta aamulla.

---

Nyt kuulen, miten ylakerran rouva itkee rappukaytavassa. Hanella oli askarteluliike.