Porras- ja maestro-ongelmia

Olenkin jo kertonut teille, että talomme piirustukset tein MINÄ ITTE, eikä kukaan tarkistanut niitä...ja olenko minä ARKKITEHTI? No en, minä olen VILOSOHVIAN MAISTERI.

---

Kerroin teille myös, että kun rakennusmiehet tulivat töihin, he eivät edes vilkaisseet piirustuksiani kahden ekan päivän aikana. Kun sitten kolmantena päivänä vilkaistiin papereitani parin minuutin ajan, maestro totesi, ettei sillä niin väliä ole, sillä katsotaan sitten samalla rakentaessa, mihin laitetaan ikkunat ja mihin portaat tulevat. Portaiden miettimisen olinkin jättänyt heille, sanoin vain, että tahdon, että portaat tulevat yläkerran keskihuoneeseen.Luotin siihen, että ammattilaiset tietävät, mitä tekevät.

---

Mutta ovatko KIRVESMIEHET ammattilaisia?...No eivät ole. He ovat tuskin käyneet peruskoulua loppuun asti.

Miehet jättivät aukon ulkoseinän viereen olohuoneen puolelle ja suunnittelivat tekevänsä suorat pitkät portaat. Tehtiin harjoitusversio ja minä, lyhin porukasta, löin pääni kattoon, joka yläkuvassa näkyykin. Tajuttiin, että portaat on suunniteltava toisella tavalla. Maestro ehdotti, että portaat menisivät niin, että ne peittäisivät osan alakerran yhden huoneen ovesta! Se oli heidän mielestään hyvä ratkaisu ja jopa mieheni meinasi hyväksyä sen. Se näytti aivan älyttömältä ja jos meille tulisi joku pidempi henkilö kylään, niin hänen pitäisi tosissan varoa, ettei löisi otsaansa portaiden kulmaan. Yleensä kun ihmiset ovat tottuneet siihen, että ovireikä on yhtä iso molemmista reunoista...
---

Minä nostin metelin ja sanoin, ettei tuollaista chileläistä ratkaisua kyllä tähän taloon tule. Mieheni suutahti minulle, ettei maestrojen kuullen saa laittaa halvalla tätä maata ja tämän maan tyyliä, vaikka kahdestaan siitä aina vitsailemmekin. Minä olen kyllä sitä mieltä, että "ammattilaisten" pitäisi oppia muutakin kuin naulaamaan nauloja lautoihin...varsinkin, kun heillä on aina hyvin korkea käsitys omasta ammattitaidostaan...(jolle suomalaiset kirvesmiehet nauraisivat pissit housuissa). Anteeksi nyt, jos tätä lukee joku chileläinen, mutta tämän asian olen joutunut toteamaan NIIN MONTA KERTAA tämän reilun neljän vuoden aikana, kun täällä olen asunut, että TIEDÄN mistä puhun...(tervetuloa katsomaan, jos ette muuten usko).

---

Tietenkin saattaa olla, että täällä on loistaviakin kirvesmiehiä, mutta me emme ole sellaisiin
törmänneet tällä alueella, jossa me asumme. Tämä tosin on köyhähköä aluetta. Kalleilla esikaupunkialueilla muurien takana on todella hienoja taloja, mutta maaseudulla sellaisia ei näe.

Lopulta tämän porrasongelman ratkaisi mieheni diplomi-insinöörin putkiaivoillaan. Chilen luonnonmetsän litre-puu toimii tukipilarina. Portaiden alkuosa on kuin normaalit suorat portaat, mutta yläpäässä portaat alkavat kiertää kierreporrasmaisesti käyttäen pilaria tukenaan. Pilariin hakattiin lovet, joihin porrasaskelmat upotettiin. Kulma on melko terävä ja yläpäässä askelman astuinosa on pienehkö, mutta hyvin se silti toimii. Ainakin paremmin kuin sellaiset oikeat tosi pienet ja kapeat metalliset kierreportaat, joita olen joskus kokeillut.

---

Portaat on tarkoitus maalata valkoiseksi.
---

Enpä ole kertonutkaan teille vielä, minkä tempaukset maestrot tekivät...He jättivät loput työt tekemättä ja ottivat toisen työn vastaan. Meiltä puuttuu sovituista töistä vielä koko alakerran kaakelilattiat, koko kylpyhuone, koristekiviseinät kevyttakan ja piipun taakse ala- ja yläkertaan sekä kevyttakan asennus. Näiden siis piti sisältyä talon tekemisen hintaan. Onneksi mieheni ei maksanut koko summaa, vaan sanoi, että hän maksaa loput, kun työt ovat valmiina.

---

Lisäksi oli sovittu, että kun nuo työt ovat valmiit, he tekevät lisämaksusta kuistin sekä remontoivat kokonaan mökkiosan.

---

Mastroille on kuitenkin tarjottu jostain työtä, josta maksetaan enemmän kuin loppusumma meidän talostamme sekä lisätyöt. He vain jättivät ilmoittamatta meille, eivätkä vastaa puhelimeen. Kätevää! Nyt kun maanjäristysten takia maestroja on mahdotonta löytää, he nostavat hintojaan, jättävät keskeneräisiä töitä kesken ja ottavat uusia töitä.

---

Täällä on syksy päässyt kunnolla vauhtiin, joka tarkoittaa sitä, että aamut, illat ja yöt ovat jo tosi viileitä, 10 asteen kieppeillä. Iltapäivisin vielä on t-paitailmat. Meillä ei ole talossa minkäänlaista kunnollista lämmitystä. Puuhellan otimme pois käytöstä, koska kuvittelimme, että sen paikka vaihdetaan. Kevyttakkaa ei ole asennettu. Meillä on vain kaasulämmitin, jota inhoamme käyttää. Sen lämpö on kosteaa ja haisevaa. Meillä on chihuille pieni sähköpatteri, mutta sillä ei voi lämmittää kuin pikkuruisen huoneen ja sähkö Chilessä on paljon kalliimpaa kuin Suomessa, joten sähkölämmitystä ei voi edes harkita.

---

Minä olen täällä aamuisin kuin jäykkä vanha akka. Jäykkä siis siksi, että minulla on niin paljon vaatteita, etten taivu mihinkään suuntaan ja nyt minulla on vielä niska-hartiaongelmiakin, johon sain lääkityksen. Aamuisin minulla on kaksi paitaa ja paksu villatakki päälläni ja sen lisäksi olen filtin alla. Huh, mitä tämä onkaan kuukauden päästä!

---

Hyvällä mielellä silti...ollaanhan tässä taloprojektissa kuitenkin jo voiton puolella:) Ja kai me jotkut puoskarit löydämme loput työt tekemään... :(