Ugni Molinae

Mutilla, Murtilla, Murta

Tässä osassa Chileä, jossa Peikkokukkula sijaitsee, Ugni Molinae -marjoja kutsutaan nimellä mutilla. Marja kasvaa varvuissa, kuten puolukka. Lehdet ovat kovat ja ikivihreät. Puskat kasvavat korkeintaan kaksimetrisiksi, mutta meidän puskamme ovat vain noin puolimetrisiä. Mutilla ei vaadi hyvää maata. Peikkokukkulan maa on köyhää ja kovaa. Auringonpaiste on säälimätöntä. Mutillat silti tuovat lehdillään vihreää ympäristöön ja marras-tammikuussa ne kukkivat suloisin pienin vaaleanpunaisin kukin.

Nyt mutillat ovat täynnä punaisia marjoja. Niiden maku on makean ja mausteisen sekoitus. Kun laitan mutillan suuhuni, ensimmäinen vaikutelma on metsämansikka, joka vaihtuu hyvin pian katajanmarjamaiseen aromaattiseen makuun, muttei kuitenkaan niin kitkerään. Mutillaa voi käyttää jälkiruuissa, likööreissä, jäätelössä, marmeladissa sekä säilykkeissä ja ruuissa mausteena.


Minä olen tehnyt kuivakakkua, johon olen sekoittanut mutilla-marjoja. Nyt tein mutilla-vettä. Keräsin hieman marjoja, keitin veden ja kaadoin kuuman veden mutilloiden, sokerin ja muutaman sitruunanviipaleen päälle. Annoin jäähtyä. Sen jälkeen kaadoin veden ja marjat pulloon. Sitruunaviipaleet heitin pois. Annoin veden maustua jääkaapissa nelisen päivää ja nyt mutilla-vesi on valmista nautittavaksi! Seuraavalla kerralla kokeilen, miten maku muuttuu, jos keitän mutillat veden kanssa ja lisään sokeria vain ihan pikkaisen. Ei sen niin makeaa tarvitse olla, varsinkaan, kun mutillassa ei ole tippaakan happamuutta.

Osa chihuistammekin tykkää mutilloista, jos halkaisen ensin marjan niin, että ne saavat heti mehun suuhunsa. Zara-chihu oppi itse napsimaan mutilloita pensaasta, pieni suloinen lumikkoni!