Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

torstai 27. syyskuuta 2012

Karvaiset sisarukset



Peikkokukkulan Prinssi esiteltiin ensin isoille koirillemme. Ne haistelivat poikaa kiinnostuneina, hyväksyivät laumanjäseniksi ja jättivät sitten vauvan rauhaan. Hieman ne vilkuilevat vaunuihin, kun sieltä kuuluu itkua. Chihuahuat olivat enemmän kiinnostuneita siitä, että me palasimme lopultakin kotiin. Yritimme esitellä vauvaa niille, mutta ne vain vouhottivat meidän ympärillämme. Kun vauva itki, Dahlia alkoi hieman haukkua, mutta muita ei juuri kiinnostanut.  Annamme niiden tutustua rauhassa vähävähältä. Nyt niitä ei pahemmin kiinnosta edes haistella vauvaa. Matilda ja Olivia ovat varovasti ja kaukaa sohvan kulmalla käyneet haistelemassa, mutta aika välinpitämättömästi. Kun laitamme vauvaa lähemmäs niitä, ne lähtevät karkuun.
 

11 kommenttia:

  1. Ihanan suloinen prinssinne ja niin suloisia kaikki nuo karvakuonot, niin isot kuin pienetkin! Ja nuo chihuahuat, niiiin suloisia! Suukkoja kaikille!

    VastaaPoista
  2. Voi suloinen prinssinne on jo kotona. Mikä sen ihanampaa.
    Koirat sopeutuvat varmasti uuteen pieneen perheenjäseneen:)

    Kaikkea hyvää koko perheelle!

    VastaaPoista
  3. Koirilla on varmaan ihmettelemistä, kun uusi tulokas ääntelee hieman toisin kuin mihin ovat kotona tottuneet.Uskon, että pian tottuvat pikku-Prinssiin. Terv Tepa Seinäjoelta

    VastaaPoista
  4. Olenkin miettinyt,miten karvaiset lapsenne ottavat uuden oikean lapsen vastaan. Pian varmaan chihutkin tottuvat vauveliin,toivottavasti.

    VastaaPoista
  5. Olenkin miettinyt mitä karvaiset perheenjäsenenne, ottavat Prinssin vastaan...:)

    VastaaPoista
  6. Onko tuo musta ihanuus labbis? ja mikä hurmaava schäfer!

    Ystäväni toi meille aivan pienen vauvansa Olgaan tutustumaan ja koska hänellä on noutajista kennel, hän tunsi Olgan ja luotti eli laski vauvan kaukalon lattialle ja antoi Olgan nuuhkia. Meillä on kuvakin siitä, miten varovasti meidän aikuisten kanssa innokas neiti osasi olla aivan vastasyntyneen kanssa. Olga, toisin kuin meidän labbis, ei ole myöskään koskaa hyppinyt lasta päin, vaikka se nyt ei ole niin kovin vaarallista. Meidän labbis kyllä kaatoi pienen poikamme, mutta myös pelasti tämän merestä, kun olimme huvilalla ja silmä vältti ja poika hilpaisi veteen. Koira on ihmisen, pienenkin ihmisen paras ystävä!

    Lumoavaa vauvakotoilua!

    VastaaPoista
  7. Muistatkos miten Chikke tutustui Helmiin?? :) Uskalsi tulla haistelemaan kun neiti nukkui, Helmin hereillä ollessa ei lähellekkään tullut ;) Eiköhän ne pikkukoiratkin sitten omaa tahtiaan tutustu.

    Hyviä vointeja teille kaikille!

    VastaaPoista
  8. Tervetuloa siis kotiin koirienkin puolesta.
    Mukava uusi kuvakulma, näkee kuinka maasto kohoaa pihanne edessä!

    VastaaPoista
  9. Ihana tämä bloki.. ja ihana perhe <3
    tv. Äiti pohjois- suomesta

    VastaaPoista
  10. Hei! Kyllä teillä on nyt ihanaa siellä Peikkokukkulalla perheen ja koirien kanssa kevään korvalla. Niin kauniit maisemat ja elämänne kuulostaa niin seesteiseltä. Onnea kaikille teille!
    t. Veera, Pate-koiruus ja mummeli (jotka tilasivat Patelle talvipuvun muutama kuukausi sitten)

    VastaaPoista
  11. Meilläkin koirat saivat nuuskia pikkuisia siten, että laskin heidät kaukalossa lattialle. Meillä on villakoiria, jotka ovat äärimmäisen lapsirakkaita. Esikoisen kohdalla koirat jopa yöllä seurasivat mukaan vaipanvaihtoon ja yöimetykseen, joskin väsyneinä syvään huokalillen:D Lopulta tohtivat itse jatkaa uniaan kun minä tai mieheni nousimme hoitamaan vauvaa. Kuopuksen synnyttyä vauvan yöheräilyt eivät enää rasittaneet koirien yöunia lainkaan - ne vain käänsivät kylkeä jatkaen makoisia uniaan;)

    Esikoisen kohdalla osa koirista yritti alkaa hieman vartioimaan vauvaa, etenkin vierailta koirilta ja aivan vierailta aikuisilta. Minä lempeästi pysäytin tämän, ettei siitä muodostu ongelmaa ja kerroin koirille, että minä kyllä huolehdin vauvan turvallisuudesta:)

    Vielä tänäkin päivänä kun lapset ovat jo hieman isompia, koiramme ovat heille äärimmäisen rakkaita perheenjäseniä, joiden turkkiin on ihan upottaa pienet kädet. On sanomattakain selvää, että koirat nauttiv at vähintään yhtä paljon lasten hellyydestä ja seurasta.

    Kiitos ihanasta postauksesta:):)

    VastaaPoista