Olen ihan sekaisin siitä, miten minun tulee valmistautua ponnistusvaiheeseen. Kätilö sanoi, että kuuluu ponnistaa niin, kuin puskisi ulos kakkoshätää, doula sanoi, ettei saa kuunnella kätilön opastusta, vaan täytyy hengittää sisään, pidättää hengitystä ja sitten ponnistaa mahalla ja sen jälkeen hengittää taas ulos. Gynekologiltani sitten kysyin, kumpi näistä tavoista on se oikea. Gynekologi käski unohtaa koko aiheen, sillä kehoni kuulemma opastaa minut ponnistmaan juuri oikealla tavalla, sitten kun se hetki on käsillä. Millaista opastusta Suomessa teille on annettu?
Ei mitään ohjeita, ei sitten mitään. Kolme eri kertaa eikä mitään. Uskon luonnon hoitavan tekniikat.
VastaaPoistaLeuka rintaan, tiukka pitkä työntö kohti peräaukkoa. Peräaukkoa kohti sen takia, että kroppasi etupuoli voi olla vaikea "hahmottaa".
VastaaPoistaJos saat/ehdit saada epiduraalin, tuo tekniikka on ihan hyvä muistaa, koska et välttämättä tunne lapsen etenemistä synnytyskanavassa. Olen kolme kertaa synnyttänyt epiduraalin kanssa ja 10 kertaa ilman epiduraalia ja jotta saa kaiken voiman kohdistettua oikeaan paikkaan, leuallakin on tärkeä tehtävänsä.
Oletpa puoli-istuvassa asennossa tai nelinkontin, tuo "nyrkkisääntö" pätee aika hyvin.
Yhden ainoan kerran kohdalleni sattui kätilö (ja myös sellainen synnytys), että kätilö seurasi rauhallisena vierestä ja hän vain vastaanotti syntyvän lapsen. Siinä kaikki tapahtui ihan vaistojen varaisesti.
Kun sinulla "rytinät" alkaa, et enää muista meidän neuvoja tai mitään opetettuja juttuja. Sitten sinä vain synnytät ja ihmettelet, että "siinäkös se olikin".
Blogimammat täällä kannustaa mantereelta toiselle - kohta näemme, kuka sieltä tulee.
kyllä sen sitten siinä tilanteessa osaa ponnistaa. Itselleni on joskus kätilö sanonut juuri siinä ponnistusvaiheessa, että ponnista juuri niinkuin sitä "kakkoshätää". ja niin sitä sitten varmaan on ponnistettu ulos 4 lasta. :) hengittämisiä ja pidättämisiä on turha miettiä etukäteen, ainakin itse olen sitä mieltä. ja muutenkin turhaa vaivata mieltä niillä asioilla. sitten kun se hetki on käsillä, niin kaikki menee varmasti niinkuin on tarkotettu ja luonto todellakin hoitaa tekniikat. :)
VastaaPoistavoimia sinulle tulevaan rutistukseen!
ihailen, kun olet ottanut kaikesta niin paljon selvää ja haluat tietää asioista. itse olen enemmänkin vain edennyt tilanteen mukaan, enkä ole sen kummemmin ajatellut. :)
Ei mitaan kakkoshataa, vauva tulee ihan muualta. Mene selalle maate ja sitten kuvittelet etta puhallat kynttilaa sammuksiin, se ponnistus tulee ihan eri lailla silloin ja mielestani oikeaoppisemmin.
VastaaPoistaItellä tuli tarve,tunne ponnistaa.Kyllä luonto tehtävänsä hoitaa.
VastaaPoistaLuulen myös, ettet meidän "neuvoja" muista enää kun työnnät vauvaa ulos :)
VastaaPoistaMinulle kätilö antoi ohjeen, että älä huuda, ärise tai karju tms, koska se vie vain voimia ja tehoja ponnistuksesta. Itse ajattelin toista synnyttäessä että nyt vaan pusken sen minkä pystyn! Kipuja oli ja kätilö sanoi, että sinun on vaan uskallettava nyt ponnistaa että kaikki on vaan itsestäni kiinni. Sitten tuli se päätös, että nyt muuten lähtee pihalle :D Muistaakseni sanoivat, että työnnät ikäänkuin alas ja taaksepäin, häntäluuta kohti. Eli joku neuvoi peräaukkoa kohti, se on varmaan sama suunta ;D
Neuvo oli että leuka rintaan, en muistanut sitä ja seurauksena oli punapilkkuinen naama...mutta haittaakse? Ihan varmasti osaat, vaikket yhtään harjoittele tai mietiskele sitä. Sen muistan, että jossain vaiheessa kiellettiin ponnistamasta ja se oli hankalampaa, mutta kyllä se ponnistamisen tarve tulee niin voimakkaana, että ihan vissisti osaat.
VastaaPoistaMua on synnytyksissä (en ole valmennuksissa ikinä käynyt) opastettu pitämään silmät AUKI, leuka rintaan ja ponnistaa katseen suuntaan... Kaksi kertaa epiduraalin kanssa niin että mulle kerrottiin millon supistaa kun en itse tuntenut, kolmennella kerralla en sitte voinutkaan olla ponnistamatta kun poika päätti syntyä luomuna, kaksi ponnistusta niin heppu tupsahti ulos. Mä en osaa neuvoa millon hengittää tms, ne tulee oikeasti luonnostaan, mutta sillon kun kätilö antaa luvan ponnistaa, niin se lapsi pitää haluta sieltä ulos! Kova fyysinen suoritus, mutta mitä tehokkaammin sen tekee sitä nopeammin homma on ohi! (tarkemmin kun ajattelee niin eipä sitä kunnolla ponnistaessa tule edes mieleen hengittää ainakaan sisäänpäin...) Mun mielestä sun gynekologi on ihan oikeassa!
VastaaPoistaKätilö aikanaan ihmetteli minun valtavaa ponnistusvoimaani eli kyllä ne löytyvät sinultakin kultaseni.
VastaaPoistaEi opastettu mitenkään, lapsia on 4 ja minun kommenttini/neuvoni olisi a)se tosiaan hoituu luonnostaan sitten, kun sen aika on, se työnnön TARVE tosiaan tulee ja b) älä säästele... mitä nopeammin ja kovemmin ja rohkeammin työnnät, sitä nopeammin vauva on syntynyt ja kaikki kipu ja työ loppuu autuaan ihanuuteen vauvan kanssa. (Minä arkailin ekan kanssa, sitten 2,3 ja 4 kohdalla syntyivät 1-2 ponnistuksella, kun muistan ikuisesti sen ihanuuden, kun se härdeli loppuu ja vauva on syntynyt. =) Jännityksellä odotellaan tälläkin mantereella, Australiassa. =)
VastaaPoistaSamaa mieltä kun gyne. Jos ei ole kivunlievityksiä keho kyllä kertoo mitä täytyy tehdä ja miten ponnistaa, mut jos on epiduraali tai spinaali ne vie ponnistamisen tarvetta ja silloin se onkin vaikeampaa....
VastaaPoistaMe kaikki ollaan erilaisia joten varmaan eri jutut toimii eri äideillä :) Minulla oli huikan samaa kokemusta kuin sinulla Mia sain toisen kanssa. Odotettiin ja odotettiin kunnes oli kaksi viikko yliaikaa. Sitten meni vesi, mutta en auennut sen parin kolmen sentin enempää. Oli pakko hiukan avustaa supistuksia. Minulle annetiin epi ja silloinhan ei tunne lihaksiaan joten on vain muistista ponnistettava. Minusta tuon Dolan ohjeet ovat oikeammat.
VastaaPoistaMInulla myös jouduttiin avustamaan supistuksia ensimmäisen kanssa vaikka oli kaksi viikkoa etuajassa.
Kyllä ne kaikki meneee hyvin ja omalla rytmilläsi. :)