10 000 -arvonta

Kääks! 10 000 kävijän määrä on poksahtanut rikki. Minä en ole aiemmin järjestänyt arpajaisia, mutta nyt taitaa olla sen aika. Kaikki, jotka jättävät kommentin tähän postaukseen, osallistuvat arvontaan. Jos olet anonyymi,laita nimimerkkisi kommentin perään ja muista tulla katsomaan, onko arpaonni suosinut sinua. Muuten en sinua millään löydä.

Arvonnan voittaja selviää Suomen itsenäisyyspäivänä. Postitan palkinnon mahdollisimman nopeasti, jotta se toivottavasti ehtisi jouluksi.

Voittajalle lentää valkoinen riikinkukko, joita meidänkin "lumisella" kuistillamme asustelee.

Sydäntenmurskaaja potilaana

Olivia on oikea sydäntenmurskaaja. Kaikki mitä se tekee, miten se liikkuu, millaisen asennon se ottaa, on pelkkää suloutta. Se on kuin pieni lelu, liian täydellinen. Ihmiset luulevat sitä kissaksi, kun näkevät nopeasti sivusilmällä.

Nyt Olivia on pikkupotilas. Se loukkasi silmänsä, emme tiedä miten. Ehkä silmään on mennyt tikku tai heinä tai sitten Anastasia on raapaissut silmää niiden leikkiessä. Seurasin tilannetta seuraavaan päivään kuvitellen, että silmä paranee itsestään, mutta neulanpään kokoinen reikä oli pahemman näköinen seuraavana päivänä. Menimme eläinlääkärille ja Olivia sai silmätippakuurin molempaan silmään. Antibioottitippojen pitäisi saada silmä kuntoon kymmenessä päivässä.

Olivia osaa ottaa rennosti ketarat kohti taivasta. Rentoa tunnelmaa teillekin!

Perheonnea

Meillä asustaa onnellinen karvainen perhe.

Olivia-tytär leikkii Yoda-isin kanssa. Zara-emo lepäilee taustalla ja Anastasia-tytär katselee valokuvaajan touhuja.

"Hei, katsokaa kaikki kameraan...cheese!"

Raukeita katseita.


Olivia ottaa torkut.

Rinsessojen uusi peti

Muistaako kukaan teistä enää sitä ihanaa Paul Frank -petiä, jonka tilasin Suomesta? No, se löytyy tuolta "chihuahua"-otsikon alta. Joka tapauksessa siitä inspiroituneena tein rinsessoille (ja vähän rinssillekin)toisen pedin samalla mallilla. Mittailin apinapetiä ja leikkasin suloisesta vaaleanpunaisesta pilkullisesta ja sinisestä kukkakankaasta sopivat palat ja huristelin koneella ja täytin siinä samalla.

Narua löysäämällä pedistä saa ison pyöreän patjan ja narua kiristämällä petiin tulee reunat. Peti oli helppo ja nopea tehdä lukuun ottamatta reunusta, jonka ompelemiseen, purkamiseen, ompelemiseen, purkamiseen jne. meni ainakin neljä kertaa sama aika kuin koko muun pedin tekemiseen yhteensä. (Reunuksella tarkoitan seuraavan kuvan rusetin yläpuolista osaa.)

Kun yksi puoli likastuu, voi pedin kääntää toisin päin ja käyttää vielä viikon verran ennen pesukoneeseen laittamista. Meillä pyörii koirapyykkiä kahdeksan kilon kone pari kertaa viikossa.

Kaikki chihut jo tekovaiheessa hyväksyivät pedin. Siinä pompittiin heti, kun oli mahdollisuus. Katsokaa, miten rakastavat ilmeet Anastasialla ja Zaralla on. Emo ja tytär!

Anastasia nojaa rennosti isänsä selkään, Zara käyttää tytärtään tyynynä ja Olivia keskittyy poseeraamiseen.

Olen tyytyväinen lopputulokseen. Seuraavaksi ajattelin tehdä neliönmallisen version, joka on paljon helpompi, sillä siihen ei tule tuollaista rimpsureunusta.

Kuistilta näpsittyä

Ennen kuin esittelen teille "lumisen" kuistini, laitan muutaman yksityiskohdan marraskuun tilanteesta.

Valoa siivissä.

Kuistitaidetta kasvien kätköissä.


Terveisiä Tyyneltämereltä.

Ruostetta kengissä.

---

Hevosenkengistä olenkin kehitellyt viime aikoina kivoja koristeita, joita varmasti näyttelen täällä jossain vaiheessa. Pää täynnä ideoita! Joulunäyttely kuitenkin lähestyy uhkaavasti ja on vielä LIIAN paljon tekemistä. Kaikenlaisille turhille ja hauskoille näpertelyille ei tunnu jäävän aikaa.

----

Nyt tonkimaan kasvimaata! Laitan vielä lisää tomapatteja, basilikaa ja chiliä.

Kauhupukki

Käsi ylös, jos täällä on joku, joka uskoo, että tästä hirviöstä vielä tulee edustuskelpoinen joulupukki!

Akupunktiohoitoa.

Hou hou hoo!

Enää kuukausi aikaa aattoiltaan. Toivottavasti kauhupukki ei tule teille kylään;)

Tervetuloa campokierrokselle Peikkokukkulalle!

Näe palanen Chileä Mian silmin ja astu perässäni polkua pitkin!

Kuvat on otettu lokakuun alussa, eli kevään alkupuolella.

Chilen kevääseen mahtuu sekä pilvisiä että aurinkoisia päiviä. On mukavampi kulkea, kun armoton aurinko ei porota niskaan. Kuumat ilmat alkavat vasta joulukuussa, mutta lämmintä piisaa jo syyskuusta lähtien, tosin ilmat voivat olla hyvin vaihtelevat.

Mutillan marjat ovat kypsymässä. Ne näyttävät pieniltä lyhdyiltä.

"Hei, minne te ootte menossa? Ettekö ota minua mukaan?" kysyy hoitokoiramme Aaron, joka on myös vanhimman chihuahuamme ainoa poika.

Tässä kuvassa näkyy tämän retken opas ja kuvaaja, eli minä itte. Pienen mökkimme läpi kulkee valo. Ja kuka se toisessa kuljetuskopassa luuraakaan? Ei kai vaan meidän Jooduli Pooduli? (Miksi Yoda on boksissa? Syyn siihen löydät postauksesta 9.10.09.)

Luonnon taideteos.

Mökille johtavat portaat ovat nuorten eukalyptuspuiden välissä. Eukalyptuksen oksaan ripustin mansikoita. Toinen mansikoista näyttää suomalaiselle metsämansikalle. Siihen tulee vain pikkuruisia makeita marjoja.

Isolehtiseen kasviin tulee lupiinia muistuttavat kukat.

Täällä tehdään tiilet vielä käsin puisten "laatikoiden" avulla. Massa sekoitetaan hevosten voimalla. Märät tiilet ladotaan kasoiksi ja niiden alle sytytetään tuli. Me olemme käyttäneet tiiliä mökkimme etupihan ja polkujen päällystämiseen. Punainen tiili näyttää täällä punahiekkaisessa ympäristössä hyvin luonnolliselta.

Kasvimaamme ovi.

Chilen lain mukaan campot on rajattava aidoilla. Rautalanka-aita on edullisin ratkaisu isojen campojen aitaamiseen.

Talon paikka onkin nykyään kääntöpaikka. (Syyn tähän löydät otsikon "Tontin etsintää" alta.)

Näille paikkeille meidän piti rakentaa talo ennen suunnitelmiemme muuttumista.

Jotkut pensaat tekevät tällaisia palleroita.

Täällä minä katselen pää kenossa horisonttiin. Kaukana kotoa. Tänne minun olisi juurruttava, mutta maa on kovaa.

Naapurin viiniviljelmät. Meillekin näitä yritettin myydä, mutta emme tahdo ryhtyä viljelijöiksi. Omat parisenkymmentä viinirypälepuskaa riittävät.

Siellä se puro solisee, vaikkei kuvassa näy. Mutta kuulethan äänen? Colihuet reunustavat puroa. Se on bambumainen kasvi.

Pikkuruisia luonnonkukkia.

Tämä ei ole Kalle Kyykäärme Kankaanpäästä, vaan Carlos Culebra Chilestä:)

Carlos maastoutuu. Chilessä ei ole myrkkykäärmeitä laisinkaan, joten ei aihetta pelkoon!

Puronvarren sammaleiset puut.

Polunvarren pienet saniaiset.

Sammalta on vaikea löytää kesällä muualta kuin puron varrelta.

Aromo-puiden alla menevä porraspolku.

Chileläistä luonnonmetsää.

Yksi salaisen puutarhan sisäänkäynneistä.

Salaisen puutarhan kasvillisutta.

Arayan-puun punaisia runkoja salaisessa puutarhassa.

Keijun mekko odottaa seuraavia juhlia.

Naapurin hepat.

Keijun kellot vai hiippalakit?

"Nalka" on chileläinen raparperi. Sitä syödään raakana mausteen kanssa. Kiisseliä eikä piirakkaa siitä voi tehdä. Sen keittäminen ei onnistu. Olen kokeillut.

"Törröttäjät" sotilaallisessa rivissä. Näillä karstattiin ennen vanhaan villafiltit.

Järjestelmällinen meno jatkuu. Männyt ojennuksessa. Olikos se niin, että jos puut ovat suorassa rivissä, niin joka viidennen alla asuu haltia?

"Lepo"tuolimme, jonka teetimme yumbelilaisella miehellä. Se on niin epämukava, ettei siinä ole koskaan voinut maata. Mies ei kertaakaan tehdessään kokeillut, voiko siinä istua. Hän myönsi sen itse. Tämä rustiikkinen "kaunotar" on siis ollut melkein neljä vuotta hylättynä mäntyjen alla. Nykyään se on jo melkein kaunis havupatjansa kanssa.

Näitä käpyjä ei ole terveellistä saada päähänsä.

Tuya kasvattaa joka toinen vuosi upeat turkoosinvihreät valtavat kukat.

Hedelmätarhan jälkeen alkaa luonnometsä sekä männyt.

Suloiset värit.

"Olen suurempi herra kuin hiiri vainen, minä olen koppakuoriainen!"

Kiitos, kun seurasit jalanjäljilläni!