Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

perjantai 20. toukokuuta 2011

Syyslaulu

Napsin kuvia Peikkokukkulan syysaamun tunnelmasta. Laitan kuvien ohelle kauniin Syyslaulun sanat, jotka on suomeksi kirjoittanut Erna Tauro. Alkuperäiset ruotsinkieliset sanathan on kirjoittanut lempitaiteilijani Tove Jansson. Laulun sanat ovat kovin haikeat ja vaikkei Chilen syksy olekaan niin haikea, tahdon kuitenkin ommella tämän laulun sanat Peikkokukkulan blogin tilkkutäkkiin.
---
Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa,
illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa
syksyiltani yksinäisyyteen.

Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi lainkaan.
Nyt muistan miten paljon tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan sainkaan


Kiirehdi rakkain, jos rakkaus kutsuu
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu
pois kesän kukkaset syksy vie

Etsin jotain mikä meiltä unohtunut on,
minkä löytää mä avullasi voisin.
On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton
siitä mikä ois voinut olla toisin.


Kai tulet pian ennenkuin pimeään mä jään,
eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.
Jos löytäisimme toisemme silloin ehkä nään
keinon, jolla vielä kaiken saamme kukkaan.


Kiirehdi rakkain, jos rakkaus kutsuu
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu
pois kesän kukkaset syksy vie.


Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin,
nyt jo turhaan sä kysyt minne vie tää.
Nyt rakastan kai vähemmän kuin ennen rakastin,
mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.


Nyt majakat me näämme, kun myrsky raivoaa,
tuuli vaahtopäiden äänet tänne kantaa.
Ja tärkeintä on sydämmemme ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.


Kiirehdi rakkain, jos rakkaus kutsuu
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu
pois kesän kukkaset syksy vie.


Nyyh, aina tulee tippa linssiin tuota laulua laulaessa. Mennäänpä siis vielä iloisempiin syystunnelmiin!


Tässä on talon "mökkipuolen" sisäänkäynti. Mökissä on siis työhuoneeni ja keittiö, ja nyt mökki on osa taloa. Takaseinän ikkunat poistettiin ja tilalle tehtiin leveä oviaukko, josta pääsee olohuoneeseen. Toinen tönö taustalla on ulkohuussimme, jossa on kyllä ihan toimiva vesivessa. Toiveissa on, että saamme taloonkin toimivan vesivessan, jos joku maestro suostuu tulemaan töihin. Nyt alkaa muuten olla jo melkoisen viileää ulkosuihkuille, mutta yhäkin minä hurjana viikinkinä ja mieheni hurjana mapuchena uskaltaudumme ulkosuihkuun, kun muitakaan vaihtoehtoja ei ole.


Talon edustan näkymiä eukalyptuspuun alta


Pari tavallista rantatuolia muuttuivat vähän mukavammiksi pikkukuistin kalusteiksi halvoilla räsymatoilla. Joulumuori majailee kuistilla, kunnes talven kosteus ajaa hänet sisätiloihin.
---

Kuistimaestro ei tullut tänäänkään töihin, sillä sahalla ei ollut tarvittavia puita. Nyt niitä tehdään, joten ehkä huomenna ison kuistin teko pääsee vauhtiin. Toivottavasti ei sada.

5 kommenttia:

  1. On tosiaan. Mykistyttävät maisemat.

    Ja miten kutsuvalta näyttää mökkityöhuoneesi kaikne kasvillisuuden keskellä!

    VastaaPoista
  2. Ihan mielettömiä maisemia ja tunnelmia! Asut ihanassa paikassa!

    VastaaPoista
  3. Todella kaunista! Tuollaiset maisemat jättävät pienen ihmisen sanattomaksi...

    VastaaPoista