Käsitöitä, tuunailua, chihuja ja muita koiruuksia, Michilandian kuulumisia, puutalon sisustamista, Peikkokukkulan luontoa, puutarhaa, palasia Chilestä, pohdintaa ja rakentamista, pienen pojan touhuja...

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Talo kukkulalla

Ruta 5 sur -maantieltä Concepcionista tultaessa heti Tomecon jälkeen kääntyy pikkuinen hiekkatie vasemmalle. Ajetaan kahden pienen puusillan yli, ohitetaan hökkelitalo ja noustaan jyrkkää rinnetta ylöspäin.




Toivotaan, ettei vastaan tule yhtään autoa, sillä tiellä ei mahdu ajamaan kuin yhteen suuntaan. Jos kuitenkin auto tulee vastaan, toisen täytyy peruuttaa niin kauan, kunnes löytyy leveämpi kohta, jotta autot mahtuvat ohittamaan toisensa.


Varotaan rotkoa, joka alkaa heti tien vierestä. Sinne ei tahdota pudota. Älä myöskään katso sinne, sillä naapurit heittävät roskansa rotkoon :(

Ajetaan 700 metriä maantieltä aina vain ylös, ylös. Nähdään kukkuloita, lumihuippuisia tulivuoria horisontissa, mäntyjä pitkine neulasineen ja suurine käpyineen.


Ei ohiteta yhtäkään taloa, vain pari porttia tyhjille campoille.
Auto pomppii, tie on kuoppainen. Töötätään aina mutkissa, jotta mahdollinen vastaantulija osaisi hiljentää vauhtia ennen törmäystä.



Nyt nähdään tien vasemmalla puolella yksi peltilevyistä ja betonista tehty pieni talopahanen, jonka kattopellit pysyvät paikoillaan katolle jätettyjen tiilien avulla. Talossa ei asu vakituisesti ketään. Talon pihalla nousee Entelin kännykkäantenni. Se on hyvä maamerkki tulijoille, pian olisi vuorossa meidän porttimme.




Tien vasemmalla puolella tulee vastaan hökkeli, jossa asuu perhe. Siitä jatketaan vielä hieman ja tullaan kukkulan huipulle. Tien oikealla puolella on vihreä portti. Green Gate. Porton verde. Siitä astutaan Peikkokukkulalle.


Portilta näkee joka suuntaan. On helppoa ymmärtää, miksi maa on pallo. Maisema kaartuu pallon lailla ympärillä.


Portilta näkee maantien luikertelevan kiemuraisena Concepcionin suuntaan, jossa on kaksi kilometriä leveä Bio Bio -joki sekä Tyynen meren rannat. Kun katsoo vastakkaiseen suuntaan, näkee samaisen maantien jatkuvan Los Angelesiin päin. Yöllä voi nähdä taivaanrannassa Cabreron pienen kaupungin valon. Siinä suunnassa ovat myös Andien vuoret sekä viininviljelysalueet.


Portilla on kesäisin niin kuuma, ettei siellä viitsi kauempaa seisoskella. Ei ole varjoa. Armoton aurinko paahtaa. Tuulisella säällä kukkulan huipulla ei ole suojaa, tulee joka suunnasta.


Portilta ei näy taloamme, jonka piilotimme 300 metriä alemmas puiden katveeseen (tietä pitkin mitattuna - ei korkeussuunnassa). Olemme enemmän suojassa tuulelta, auringolta ja ihmisten uteliaisuudelta.


Kun otin nämä kuvat eilen, oli kylmä aurinkoinen päivä. Lumihuippuiset tulivuoret kimalsivat majestettisina horistontissa. En ymmärrä, miksen saa niitä kuvaan? Vaikka ne oikeasti näkyvät niin selvästi ja hallitsevat maisemaa. Mikseivät ne tahdo näyttäytyä valokuvissa? Ainoastaan zoomilla saan lumihuiput kuvaan, mutta silloin talo ei ole samassa kuvassa. Ette saa käsitystä siitä, miltä täällä oikeasti näyttää. Täytyisi varmaan olla ammattilaisen kamera pitkine objektiiveineen, jotta saisi otettua hienon kuvan talostamme ja tulivuorista. Viimeisessä kuvassa näette mäntyisten kukkuloiden takana vaaleanharmaan vuorijonon. Ne ovat täynnä lumihuippuja.

---

PEPIN NEUVO: Klikkaa kaksi alinta kuvaa suuremmiksi, niin näet lumihuippuiset vuoret!

---

(Taloamme ei ole maalattu vielä, eikä myöskään peltikattoa.)

---

Rauhallista sunnuntaita kaikille! Itse nautin hiljaisuudesta, kun mies ei ole kotona, eikä siitä samasta syystä televisio möykkää olohuoneen nurkassa aamusta iltaan. Ei hän sitä katso, mutta sen täytyy kuitenkin olla päällä, sillä hän kuuntelee sitä, eikä voi edes ottaa päiväunia sohvalla ilman sitä melua. Kun hän tekee ulkona töitä, tv unohtuu päälle. Kun minä sammutan sen, hän tulee parin minuutin päästä sisälle ja laittaa toosan taas meluamaan....Eli nauttikaapa hiljaisuudesta ja rauhasta tänään kanssani:)

10 kommenttia:

  1. Tiedätkö, kun toiseksi alimman kuvan klikkaa isommaksi ja vielä zoomaa isommaksikin, vuoret näkyvät selvästi, alemmassakin saa aavistuksen niistä kun tarkkaan katsoo ☺

    Muitakin, jotka nauttivat hiljaisuudesta, näemmä ☺

    VastaaPoista
  2. Voi ähky, minä ihan siirryin sinne kukkuloille jo! Kiitos tästä ihanasta postauksesta. Ja näkyy ne vuoret, ihanat lumihuippuvuoret. Voi kun tuollaisiin maisemiin joskus pääsisi, edes ihan vaan nopsasti käymään.

    VastaaPoista
  3. Kiitos mielenkiintoisesta blogistasi! On mukavaa lukea elämästäsi siellä Peikkokukkulalla, niin erilaista ja eksoottista tänne Suomeen verrattuna.
    Muutoksia kuisteilla-osiossa kuvistasi tulee mieleen esi-isieni piirtämät talot täällä Suomessa. He kävivät aikoinaan useaankin kertaan USA:ssa ja niiden reissujen tienesteillä rakensivat taloja perheilleen Suomessa. Olen aina ajatellut, että talojen tyyli tulee Amerikasta, ehkä sinunkin talopiirustukset?
    Täällä on kesä parhaimmillaan ja minäkin rakentelen kivimuureja takapihalleni!

    VastaaPoista
  4. Tämä oli (taas) nin ihana ja informatiivinen postaus! ! Ja kiitos Pepille, tosiaan neuvosi avulla lumihuiput näkyvät selvästi. Komeat ovatkin! Niin kuin maisemat siellä teillä muutenkin, komeat ja hyvin eksoottiset!

    Mukavaa (talvista!?!) viikkoa teidän koko laumalle! ♥

    VastaaPoista
  5. Kiitos Pepi vinkistä, kerron muillekin!

    Susanna: Ei muuta kuin tiskirättejä myymään kilokaupalla, aseman remontti tauolle ja sitten hyppäät koneeseen ja tulet pienelle lomalle Peikkokukkulalle! Vierashuoneemme on talon värikkäin huone, joten ehkä kestäisit olla meillä muutaman päivän :) Olisi todella kivaa tutustua oikeassakin elämässä ja vaihtaa ajatuksia nukeista, yrittämisestä ja vaikka PUUTARHANHOIDOSTA ;D

    Annamari: Olen yrittänyt kovasti kommentoida uusinta postaustasi, mutta en onnistu. Se kysyy vain koko ajan tunnuksiani.

    Eeviregina: Meidän talollamme ei ole piirustuksia. Olen itse vain piirtänyt paperille, mitä suunnilleen tahdon ja maestrot ovat katsoneet sitä ja rakentaneet sinnepäin. Eli ihan onnistunut talo siihen nähden :)

    Olisipa hauskaa nähdä, millaista kivimuuria sinä teet ja miten!

    VastaaPoista
  6. Maailmassa on paljon paikkoja jotka haluaisin livenä nähdä, teidän peikkokukkula on yksi niistä. Joskus vielä, mimmi ja minä tullaan sinne =)
    Aivan ihanat maisemat!
    -K-

    VastaaPoista
  7. Tiedätkö, että mulla on toi ihan sama ongelma ollut jo pitkään useiden blogejen kanssa (mm. omani ;D)! Ainut konsti jonka oon keksinyt, on kirjautua uudelleen ja jättää ruksi pois siitä "pysy kirjautuneena" boksista. Rasittavaa!! Mä en muutenkaan oo (TODELLAKAAN) mikään tietokonetaitaja, niin multa menee monasti nää bloggerinkin systeemit totally yli hilseen.. Tää ongelma alko mun mielestä tässä jokin aikaa sitten, kun moni bloggaaja valitti, että bloggerista oli kadonnut heidän uusin postaus. Toivottavasti tästä oli sulle edes jotain apua...

    VastaaPoista
  8. Maisemat on upeat! Liikutko maastossa isojen koirien kanssa vai uskaltaako sinne ihan yksinkin?

    VastaaPoista
  9. Tuota maisemakuvaa voisi tuijotella vaikka kuinka kauan. Kaunista!

    VastaaPoista